Kiirunavaaran kaivosmuseo

Kiirunan kaupungin maisemaa hallitsee kaivostoiminta. LKAB kaivaa Kiirunvaarasta maailman rikkainta rautamalmia (pitoisuus 60-70 %). Yhtiön nimi tulee kahdesta taajaman laidalla olevasta vaarasta: Kiirunavaarasta ja Luossavaarasta. Jälkimmäiseen on kaivettu railo 1960- ja 1970-luvuilla, Kiirunavaaraa on ensin 1890-1920 madallettu 142 metriä ja tunneleiden kautta nyt ollaan pääsemässä jo 1300 metrin syvyyteen. Lähivuosina kaupungin ydinkeskustaa täytyy sortumavaaran vuoksi siirtää taajaman itälaidalle.

Kaivokseen voi tehdä tutustumiskäynnin. Linja-auto vie 540 metrin tasolle ja yhtiön edustaja kertoo kaivoksen historiasta ja malmin kaivamistekniikoista. Vierailualueella on myös museo, gruvmuseum. Kiertokäynnin päätteeksi siihen sai tutustua 20 minuutin ajan.

Kaivostunnelissa oleva museo esitteli välineistön kehitystä lapioista ja hakuista paineporiin. Myöhempi kehitys oli käyty jo aiemmin ohjatulla kierroksella. Näimme muun muassa pari Tamrockin valmistamaa ajoneuvoa.

Kaivosmuseon suurimmat esineet olivat kaksi raitiotievaunua. Kiirunassa toimi 1907-1958 kaivosyhtiön raitiotielinja kuljettaen kaivostyöläisiä muutaman kilometrin linjalla työn ja kodin välillä.

Sijaintinsa puolesta erittäin mielenkiintoinen museo.

Hjalmar Lundbohm (1855-1926), kaivoksen perustaja

Alkuaikojen asuinolot olivat vaatimattomat.

Ilta Peter Gissyn kanssa

Pohjois-Ruotsin kirjallisuusillat tuntuvat vetävän yleisöä yhtälailla kuin Pohjois-Suomen. Kiirunan kirjastossa järjestetty Peter Gissyn (s. 1947) kirjailijatapaamisessa oli läsnä pieni, suurelta osin suomalaisista kulttuurimatkailijoista koostuva kuulijakunta.

Peter Gissy on göteborgilainen dekkaristi, lastenkirjailija ja kevyen tietokirjallisuuden kirjoittaja. Hän aloitti "oikeana" kirjailijana varsin myöhään, yli nelikymppisenä. Kirjoja on syntynyt varsin nopeaan tahtiin, teosluettelossa on nyt jo yli neljäkymmentä nimekettä.

Gissy arvioi olevansa kuuluisin Jill ja Jonatan -lastenkirjoistaan, jotka on suunnattu 7-10-vuotiaille. Kirjastossa olikin päivällä ollut nuorisolle oma tilaisuutensa, jossa oli käsitelty tuota kirjasarjaa.

Kirjailijaesittelynsä Gissy aloitti alusta. Monien toimittajien tavoin hän oli haaveillut tulevansa oikeaksi kirjailijaksi. Hän oli lähtenut vasta ostamansa kalliin tietokoneen kanssa Teneriffalle. Matkan aikana syntyi dekkarikäsikirjoitus, jonka hän ensin koeluetutti ja saatuaan myönteistä palautetta lähetti kustantajille.

Seuraavat puoli vuotta olivat piinallista aikaa. Viimein suuri tukholmalainen Prisma ilmoitti kiinnostuksestaan. Hänestä tuli oikea kirjailija., Kent Mordlandin ja monien muiden luoja.

Suomalaisiin kollegoihin verrattuna Gissy ei ollut turhan vaatimaton. Kirjailija kertoi sellaisia tarinoita itsestään ja urastaan kuin kirjailijoilta odotetaan. Gissy ei taustaltaan ole tavallinen ruotsalainen. Hänen juurensa ovat sudeetti-Saksassa Tsekissä. Paljon myöhemmin äiti sairastuessaan oli paljastanut Gissylle ettei hänen kasvatusisänsä ole hänen biologinen vanhempi.

Gissy on selvittänyt taustojaan ja eräs prahalainen on paljastunut hänen isäkseen. Selvittelyjen kautta hän on löytänyt velipuolen.

Kahdella Gissyn kirjasarjalla on omat faniklubinsa. Nimeämättömässä göteborgilaisessa iltapäivälehdessä työskentelevän Kent Mordlandin lisäksi faniklubin on saanut päivystyslääkäri Robert Krüger.

Helposti luettavia (lättläsa) tietokirjoja Ruotsissa harrastetaan aivan eri mitassa kuin Suomessa. Tältä saralta Gissy kertoi kirjoittaneensa Ruotsin kuninkaallisista ja löytöretkeilijöistä. Kirjailijatapaamisen ruotsalainen kuulijakunta on kriittinen. Mitä uutta Gissy on muka pystynyt sanomaan kapteeni Cookista, josta on kirjoitettu satoja ellei tuhansia teoksia? Gissy puolustautuu kaunokirjallisilla arvoilla Hän on elävöittänyt tapahtunutta uudella, tähän aikaan sopivalla tavalla.

Jälkikeskustelussa Kiirunan omaksi dekkaristiksi paljastui Åsa Larsson. Göteborgiin Gissyn tavoin rikosseikkailunsa sijoittaa ainakin viisitoista muuta kirjailijaa. Kirjailijatapaamisen päätteeksi kirjastonhoitaja toivotti tervetulleeksi kuukauden kuluttua uudelleen. Silloin paikalla olisi pohjoisen oma kirjailija, Bengt Pohjanen Överkalixista.

Gissyltä on suomennettu ainoastaan muutama lasten tehtävä- ja pelikirja.

Gissy luki näytteen Kent Mordlandin seikkailusta.

Kirahvimeemi

Miten käy sinun? Oletko valmis haasteeseen?

Pelin ideana on, että annan sinulle arvoituksen. Jos tiedät vastauksen, voit pitää oman kuvasi. Jos vastaat väärin, on profiilikuva vaihdettava kirahviksi kolmen päivän ajaksi.

Kolmelta aamuyöllä ja ovikello soi. Saat omat vanhempasi yllätysvieraiksi varhaiselle aamiaiselle. Sinulla on mansikkahilloa, hunajaa, viiniä, leipää ja juustoa. Mikä on ensimmäinen asia minkä avaat?

Vastaus vain yksityisviestinä inboxiini.

Jos tiedät vastauksen, laitan nimesi tänne. Jos vastaus on väärin, muutat profiilikuvasi, Ok?

Facebookissa kiertelee yllä oleva meemi. Muutamat kaverit ovat jo itsensä kirahviksi muuttaneet.

Tämä on saanut aikaiseksi aika monta vastameemiä.

Facebookin luonteeseen kuuluu, että tieto siellä kulkee tipoittain. Ihmiset näkevät asiat eri aikoina ja reagoivat niihin nähdessään. Sama juttu riemastuttaa tai vihastuttaa pitkiäkin aikoja.

Vastameemien teho perustuu palvelun logiikkaan. Jos ei tiedä kirahvimeemistä saattaa hämmästyä kun kiertoviestinä kulkee seuraava:

Tänään on sp-tautien valistuspäivä. Jos sinulla on sp-tauti, niin vaihda profiilikuvasi kirahviksi.

Tai jotakin vielä roisimpaa. Tai jotain lievempää.

Varmaankin vastameemejä on facebookissa ollut jo pidempään, mutta eilen niitä ensimmäistä kertaa tapasin. Siksi tämä kirjoitus. Varmaankin jo valistuneemmat somen käyttäjät tämän jo iät ajat sitten tiesivät.

Lou Reed on kuollut

Suru-uutinen Long Islandilta kertoo, että Lou Reed on kuollut. Arvotettu muusikko ja lauluntekijä menehtyi eilen maksatautiin, aikaisemmin tänä vuonna hänelle oli tehty maksansiirto, ja vielä viime viikolla tautia oli yritetty saada kuriin. Kuollessaan Reed oli 71-vuotias.

Lou Reed oli musiikin tekijöiden innoittaja. Suuri yleisö ei häntä löytänyt, eikä Reed sellaista tavoitellutkaan. Reedin John Calen kanssa perustaman The Velvet Undergroundin ensimmäinen levyn kätilöi Andy Warhol. Levy myi 30 000 kappaletta, myöhemmät uusintapainokset toku huomattavasti enemmän. Reedin merkittävyys kasvoi, Brian Enon tunnetun lausunnon mukaan, koska jokainen levyn ostanut perusti oman bändin. Nimekkäimpiä The Velvet Undergroundin seuraajia ovat olleet Joy Division, Talking Heads, Patti Smith, R.E.M ja vaikkapa Strokes.

Lou Reed teki itsestään fanittamisen vaikeaksi. Toimittajille hän oli usein töykeä, kuten Suomessa vuonna 2009, jolloin hän oli mukana vaimonsa Laurie Andersonin esityksessä Helsingin juhlaviikoilla. Reedistä kirjan kirjoittaneelle Kauko Röyhkälle tarjottiin mahdollisuutta keskustella tähden kanssa, mutta Röyhkä kohteensa tuntien ei tarttunut siihen.

Yksi puoli Reedin musiikista on vielä löytämättä. Vuonna 1975 Reed levytti tupla-albumin Metal Machine Music. Aikoinaan levy kuitattiin sillä, että Reed tahtoi päästä eroon levysopimuksestaan. Levy sisältää nauhakohinaksi muunnettua vahvistimien hurinaa. Haastatteluissa Reed on kuitenkin kertonut tehneensä levyn tosissaan ja innostuneena uudenlaisesta äänimaailmasta. Samoissa haastatteluissa hän epäili olevansa ainoa ihminen, joka on kuullut levyn alusta loppuun.

Näin voi hyvinkin olla. Kuuntelematta levy on jäänyt. Ehkä jokaisesta kuuntelijasta tulee elektronisen musiikin säveltäjä? "Levyn voi kuunnella äärettömän monin eri tavoin", Reed kannusti taannoin tutustumiseen.

Kepeät mullat. Lupaan kuunnella Metal Machine Musicin vielä joku päivä.

Runokohtauksia runoklubilla

Eilen illalla Tubassa vietettiin monikielistä runoklubia. Paikalla olivat turkulaiset arabiaksi kirjoittavat Hashim Matouq ja Sadik Al-Husseini ja oululainen, ranskaksi kirjoittava Christelle Mas. Lisäksi esiintyi oululainen Miia Paani. Jo aikaisemmin päivällä Villa Viktorissa oli pidetty keskustelutilaisuus, jossa paikalla olivat olleet illan runoilijat ja tulkkeja. Runokohtauksia -projektissa, johon tilaisuudet kuuluivat, on yritetty kehittää uutta tapaa tulkita runoja kieleltä toiselle.

Matouq ja Al-Husseini esittivät ensin omat runonsa, ja sen jälkeen Timo Harju tulkitsi ne suomeksi. Iltatilaisuudessa Harju kertoi vain lyhyesti miten suomennokset ovat syntyneet tulkin ja runoilijain välisenä yhteistyönä.

Christelle Mas esitti runoja kokoelmastaan Voyage (Edilivre 2013). Paremmin ahkerasti näyttelyitä pitävänä kuvataiteilijana tunnetun Masin runot käsittelivät hänen taiteestaan tuttua teemaa: vaarallista ruokaa. Masin runojen suomennokset olivat hänen ystäviensä tekemiä. Runoklubilla ne esitti illan juontanut Sofia Heininen.

Kieliä osaamattomana en osaa arvioida suomennosten laatua. Soinnukkaiden arabian ja ranskan jälkeen suomi kuullosti kulmikkaalta, joustamattomalta kieleltä. Runokohtauksia-työtapa vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta, arkea lähellä olevalta tavalta kääntää.

Ilta alkoi kurdien kansanmusiikilla
jota esittivät Dler Barazanchi ja Zoran Ishmael. 

Sekä haltia että haltija ovat oikein

Keskiviikkona 23. lokakuuta 2013 pitämässään kokouksessa Suomen kielen lautakunta on pyörtänyt aikaisemman päätöksensä vuodelta 1937, jonka mukaan sana 'Haltia' voi suomessa tarkoittaa ainoastaan Lapissa sijaitsevaa tunturia. Eilen julkisuuteen tulleen uuden suosituksen mukaan satuolennon nimityksenä voidaan käyttää sekä haltia- että haltija-sanoja.

Spekulatiivista fiktiota ja fantasiakirjallisuutta harrastaville jako haltioihin ja haltijoihin on ollut elävää kielenkäyttöä jo vuosikymmenien ajan. Suomen kielen lautakunta heräsi muuttamaan suositustaan taiteilijaprofessori Kersti Juvan tekemän tunnustuksen myötä. Juva kertoi heinäkuussa olleensa tietämätön lautakunnan suosituksesta ja siksi oli sen vastaisesti käyttänyt J. R. R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta -kirjasarjan suomennoksessa haltiaa.

Tekemällään päätöksellä Suomen kielen lautakunta tunnustaa vallitsevan kielellisen käytännön oikeakielisyydeksi. Lautakunta kuitenkin painottaa, että haltija on muissa kuin satuolentojen yhteydessä edelleen haltija. Jatkossakin siis on kirjoitettava velkakirjan haltija, toimenhaltija jne. kun tarkoitetaan hallussapitäjää, käyttäjää tai hoitajaa.


* Uusi suositus: satuolennon nimitykseksi käy haltia tai haltija.
* Lehdistötiedote 25.10.2013

Asterix Skotlannissa (Asterix ja piktit arvio)

Jean-Yves Ferri - Didier Conrad
Asterix ja piktit
suomennos Outi Walli
Egmont 2013


Eilen ilmestyi uusi #Asterix -seikkailu, edellisestä kokonaan uutta materiaalia sisältäneestä on ehtinyt jo kahdeksan vuotta vierähtää. Suomennos ilmestyi samaan aikaan kuin alkuteos Ranskassa. Samaan aikaan albumi ilmestyi lukuisilla kielillä, muun muassa skotiksi. Ennen tätä Asterixeja on maailmalla myyty yli 350 miljoonaa kappaletta noin 130 kielellä.

Tällä kertaa Asterix suuntaa Skotlantiin eli Kaledoniaan, tai kuten sarjakuvan nimekkeeseen on valittu, piktien luo. Asterixin ajan roomalaishistorioitsijat käyttivät tuollaista nimeä Britteinsaarten pohjoisosien asukkaista. Kuten muissakin Asterixin ja Obelixin seikkailuissa, on tässäkin surutta myöhempien aikojen ilmiöitä surutta siirretty kauas historiaan. Niinpä tietäjä Akvavitix arvioikin rannalle ajautunutta tyyppiä ulkonäön perusteella ensin hibernialaiseksi (irlantilaiseksi), mutta tatuoinnit paljastavat hänet kaledonialaiseksi piktiksi.

Kaksi edellistä Asterix-albumia ovat olleet pettymyksiä, viimeisin Taivas putoaa niskaan sai murska-arviot. Albert Uderzon (s. 1927) piirrosjäljessä ei ollut moittimista, mutta tarinat olivat sisällöllisesti kehnoja. Tässä tauon aikana Uderzo on harkinnut sopivaksi jäädä eläkkeelle ja antaa sarjakuvan tekemisen toisiin käsiin. Ennen päätöksiä Uderzo ehti täyttää kahdeksankymmentä vuotta ja hänen päätöksentekokykynsä tutkittiin oikeudessa. Tytär Sylvie Uderzo olisi halunnut Asterixin ja Obelixin jäävän Tintin tapaan lepoon isän poismenon jälkeen. (Tosin viikolla kuultiin myös, että Hergén perikunta on päättänyt uuden Tintti-albumin julkaisemisesta, tosin se on tulossa vasta vuotta ennen tekijänoikeuksien raukeamista eli 2052).

Asterix ja piktit ovat siis uuden käsikirjoittajan Jean-Yves Ferrin ja piirtäjän Didier Conradin tulikaste. Uderzon kerrotaan valvoneen työtä. Molemmat Ferri ja Conrad ovat jo aikaisemmin meritoituneita tekijöitä. Lopputuloksena on tuttu Asterix-seikkailu. Asterix on ennallaan, samoin kylän kuviot ja juonikaavat. Pitkään jatkuneessa albumisarjassa lukija odottaa tiettyjen asioiden pysyvän samoina. Tätä ajatusta tekijät ovat noudattaneet. Joidenkin ennakkokuvien perusteella ehdittiin jo luulla päähahmoihin tehdyn pieniä muutoksia. Albumissa niitä ei kuitenkaan ole nähtävissä. Conrad on Uderzolle uskollinen.

Jean-Yves Ferri ojentaa varovasti kättään Asterixin alkuperäisen käsikirjoittajaan René Goscinnyyn (1926-1977). Mac-alkuisten sanaleikkien määrä runsas, samaa olisi Goscinnyltä odottanut. Historian ja nykyajan kutominen yhdeksi sujuu, tosin Goscinny olisi viitannut nykypolitiikkaankin. Asterixin levikki nyt on paljon suurempi kuin Goscinnyn aikana. Ymmärrettävien vitsien tai sanaleikkien luomisessa pitäisi laajempi yleisö ottaa huomioon. Mutta ei se mahdotonta olisi. Goscinnyn käsikirjoittaman toisen sarjakuvan, Lucky Luken uusi tekijä Achdé pari vuotta sitten keksi albumin aiheeksi kansalaisten tietosuojan. Eivätkä muutkaan elämänalat välttämättä kaikille tuttuja ole. Itseni piti tarkistaa osterien syömistä koskeva r-kuukausien sääntö.

Skotlannista mieleen nousevat stereotypiat tulevat asterixmaisesti käsitellyiksi. Kiltit, klaanit, tukinheitto, mallasvesi, Loch Nessin hirviö jne. Saavatpa piktit osansa brittien populäärimusiikkimaineesta. Loch Andloll.

Asterix ja piktit täyttää paikan Asterixin seikkailujen pitkässä sarjassa. Seuraavaa seikkailua jää odottamaan luottavaisena. Hyvä tulevaisuus näissä käsissä Asterixilla on.


Eilisen mittaan kävi ilmi, etteivät myyntipisteet ole ottaneet kustantajan rummutusta uuden Asterixin ilmestymisestä vakavissaan. Ainakin Helsingissä ja Turussa on ollut vaikeuksia löytää uutta sarjakuvaa.

Museopropagandaa: Minervanpöllö

Museoliitolla on meneillään äänestys parhaasta museopropagandasta. Tavoitteena on saada museoihin lisää kävijöitä, ja museoväki on haastettu miettimään uudenlaisia, erilaisia keinoja ihmisten tavoittamiseksi. Äänestys on sosiaalisessa mediassa (facebookissa) ja useiden kampanjoiden ytimessä on Youtube-video.

Kilpailuun on ottanut osaa 46 museojoukkuetta. Näistä mainittakoon tässä yhteydessä vain yksi, Jyväskylän yliopiston museon Minervanpöllön matkassa.

Syyskuussa 1901 Muuramen Kalalahdessa nähtiin erikoinen pöllö, joka ajan tavan mukaan ammuttiin tarkemman lajimäärityksen tekemiseksi. Lintu päätyi täytettynä Jyväskylän seminaarin kokoelmiin, mutta tuli oikein määritellyksi vasta yli 70 vuotta myöhemmin. Se oli Pohjoismaissa tuiki harvinainen Minervanpöllö (Athene Noctua), jonka päätyminen Keski-Suomeen on edelleenkin arvoitus.

Minervanpöllön tarina kerrotaan videolle sovitetulla Harri Högmanderin sarjakuvalla. Pöllön antiikin mytologiasta saama nimi liitetään Suomen Ateenaan, Jyväskylään.

Kilpailussa on mukana 45 muutakin. Käykää tutustumassa ja äänestämässä suosikkejanne.


* Propagandaprojekti: tavallisesta poikkeavaa museopropagandaa

Jäniksen jäljillä

Eilisen jatkoksi: lähes kaikki pihapiirin törröttäjät on käyty tarkistamassa. Siitä ovat jäljet selkeänä osoituksena. Eivät tosin vielä kaikki ole eineeksi kelvanneet.

Talven törröttäjiä

Mustien sivujen taustaa

Eilen Oulun sarjakuvafestivaalilla oli Pentti Nuortimo kertomassa André Franquinin Mustat sivut -albumin suomennoksen synnystä. Albumin kustansi aikoinaan Oulun sarjakuvaseura, ja seura saa edelleen kyselyjä albumista. Vaikka teoksesta on otettu kolme painosta vuosien mittaan niin se on ollut jo pitkään loppuunmyyty. Uusintapainos teoksesta on tulossa Arktisen banaanin kustantamana.

Nuortimon kutsusta Oulusta 1980-luvun alussa löytyi aktiivisia sarjakuvan harrastajia, jotka saivat nuoruuden innolla paljon nopeasti aikaan. Syntyi seura, seuran lehti ja pian perässä käännösalbumeita. Nuortimo oli interrailmatkalla Pariisista löytänyt André Franquinin toisenlaisen sarjakuva-albumin Idées Noires (1981). Franquin oli jo tuttu Suomessa, mutta aivan toisentyylisistä Pikosta ja Fantasiosta ja Niilo Pielisestä.

Kotona Suomessa albumia tutkittiin tarkasti ja syntyi ajatus sen suomentamisesta. Kirjassa oli kustantajan nimi ja pienellä etsimisellä löytyi sen osoitekin. Kirjeitse seuralaiset kyselivät mahdollisuutta suomennoksen julkaisemiseen.

Puoli vuotta myöhemmin kustantaja vastasi. Kustannusoikeuksien hinta hirvitti, mutta toimeen silti ryhdyttiin. Lisäksi tuli kuluja suomennoksesta ja painattamisesta. Suomentajaksi palkattiin Timo Reenpää, Suomen sarjakuvaseuran aktiivi ja aikaisempi puheenjohtaja.

Kirjapaino vaati omansa nopeassa tahdissa, joten sarjakuvaa piti saada myytyä jo ennakkoon. Onneksi Kirjavälitys tilasi reilut kolmesataa kappaletta näytesivujen perusteella. Teos piti painoa varten saattaa asialliseen suomenkieliseen asuun. Tekstaaminen tuli Nuortimon tehtäväksi.

Otsikko syntyi leikkaamalla, liimaamalla, sommittelemalla ja piirtämällä. Tuohon aikaan sarjakuvasivut tekstattiin suomeksi suurien reprokuvien avulla. Tässä kohdassa haluttiin kuitenkin säästää, sillä reproaminen oli kallista. Nuortimo teki sivut 1:1, eli julkaistavaan kokoon. Todisteeksi hän esitteli ranskankielisen albumin sivujen päälle tekemiään tekstauksia. Työ on ollut todellista tarkkuutta vaativaa näpräämistä, johon nuorin silmin vielä kykeni.

Albumi ilmestyi vuonna 1984. Sitä myytiin eniten Helsingin Akateemisen kirjakaupan kautta. Nuortimo ja kumppanit kuljettivat yöjunalla Oulusta kolmensadan kappaleen laatikkoja Helsinkiin. Samalla he edistivät omien ja muiden sarjakuvaseurojen julkaisujen myyntiä järjestämällä ne omin päin liikkeessä hyville myyntipaikoille.

Nuortimo oli edelleenkin hyvin innostunut Mustista sivuista. Hän esitteli muutamia albumin tarinoita ja nosti esille joitakin ruutuja. Miten sarjakuvalla pystyykin ilmaisemaan niin paljon kun tekijä on alansa mestari.

Suomennoksen ilmestymisen jälkeen Nuortimo kävi Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla albumi mukanaan. Siellä hän lyhyesti tapasi itse mestarin, esitteli suomennosta ja sai julkaisuun signeerauksen. Täydellinen hetki fanille, muisteli Nuortimo.


* Arktinen banaani: Mustat sivut
* Myös Tiedonantajan Marko Korvela oli kuuntelemassa Nuortimoa.

Oulun sarjakuvafestivaalilta

Oulun sarjakuvafestivaalin lauantai kului pienlehtikeitaalla ja esitelmiä ja haastatteluja kuunnellessa. Järjestäjä ei ehtinyt kuin ajoittain dokumentoida tapahtumia. Tässä valikoima kuvia kiireettömiltä hetkiltä.

Laura Kokko kertoi sarjakuvamuseohankkeesta.

Esa Holopainen opasti sarjakuvapajassa.

Ilpo Koskela signeerasi.

Jussi Hukkasen päivän työ.

Maura Manninen haastatteli Max Baitingeria.

Eero Kilpi, fosforinenhohtoinen lurjus

Torstai-iltana Oulun kaupunginteatterissa esitettiin Juha Hurmeen Fosforinhohtoinen lurjus. Näyttelijä Eero Kilvestä kertova näytelmä oli osa Suomen Näyttelijäliiton satavuotiskiertuetta, viikolla esityksiä on ollut Rovaniemeltä alkaen etelään päin tullen.

Hurmeen rakentama kuva Eero Kilvestä (1882-1954) ei ole mairitteleva. 45 vuotta kansakunnan päänäyttämöllä työskennellyt Kilpi on Kansallisteatterin tonttu, itsensä Kaarlo Bergbomin taloon palkkaama pienten roolien erikoismies.

Näytelmän nimi tulee Aaro Hellaakosken kirjoittamasta teatterikritiikistä. Jäähyväisnäytännässäänkin Kilpi oli pienessä roolissa, Nummisuutarien Sakerina, jota Hellaakoski oli vuonna 1920 Ajassa fosforinhohtoiseksi kuvannut.

Kilpi oli näyttelijäliiton puheenjohtaja 1930-luvulla ennen Jalmari Rinnettä. Tämä ei kuitenkaan ole syy miksi Kilvestä kertova näytelmä on valikoitunut ammattiliiton juhlakiertueelle. Se mainiosti muistuttaa, että tähtien kanssa työskentelee koko joukko erilaista väkeä joiden etuja on puolustettava.

Kilven aikaan näyttelijän ura oli katkolla kerran vuodessa. Työpaikkansa puolesta sai joka toukokuu jännittää ja viettää unettomia öitä. Fosforinhohde kasvoille oli kustannettava itse.

Eero Kilpeä esitti Juha-Pekka Mikkola, joka pitää kiertueesta blogia. Kuuluttajana oli Sidi Lahdenperä ja Oulun esityksen Tohtori Kaarlo Bergbomin haamuna oli Aki Pelkonen.


* Fosforihohtoinen lurjus, kiertueblogi

Paavo J. Heinosen kymmenvuotistaiteilijajuhla kuvina

Viihderunoilijan uran alkuvaiheita.

Matkalaukkurunospektaakkeli.

Duo Paavo ja Kari (+Riku) plays The Doors suomeksi.

DJ:t Pullukkapylly ja Toinen Tuleminen.