Olof Palme

Tänään on kulunut 27 vuotta Olof Palmen kuolemasta. Tuolloin 27 vuotta sitten olin hiihtolomalainen, joka nukkui pitkään vinttikamarissa. Radio oli jäänyt illalla auki, ja uutiset kantautuivat uneen. Herätessä olin täysin varma, että Suomen silloinen pääministeri Kalevi Sorsa oli ammuttu.

Oulussa elokuvateatteri Studiossa on parhaillaan ohjelmistossa Olof Palmen poliittista uraa ruotiva dokumentti Palme (Ruotsi 2012). Yllättäen Yle TV1 esitti eilen ensimmäisen osan samojen tekijöiden (Kristina Lindström ja Maud Nycander) kolmiosaisesta tv-sarjasta, josta leikaten elokuvadokumentti on tehty. Kaikki alkoi murhasta. Fidel Castro arveli taustalla olevan poliittisia vaikuttimia ja muutkin maailman johtajat välittivät surunvalittelunsa.

Kalevan arviossa Erik Ahonen piti tv-sarjaa elokuvaa parempana. Olof Palmen tausta, lapsuus ja poliittisen uran alkuvaiheet käytiin napakassa tahdissa. On vaikea ajatella asiat kerrottaisi tiiviimmässä tahdissa ilman, että jotakin karsintaa tehtäisiin.

Ahonen on otsikoinut arvionsa "Ruotsin Kekkonen" komeassa dokumentissa. Palme ei ollut Ruotsin Kekkonen. Yleensä Ruotsin Kekkonen -epiteetti on annettu Palmen suojiinsa ottaneelle Tage Erlanderille, joka oli naapurin pääministeri 1945-1969. Näin pitkään yhtäjaksoiseen poliittisen valtionjohtajan uraan länsimaisessa demokratiassa on harvoin ylletty. Suomen Kekkonen ylsi hieman yli vuotta pidempään uraan.

Suomessa 1970-luvulla mietittiin kiivaasti seuraajaa Kekkoselle. Ruotsin mallia varmaankin ajateltiin. Vuonna 1969 Erlanderin seuraajaksi tuli Palme opetusministerin paikalta. Vuonna 1975 Suomen opetusministerinä oli eräs Väyrynen, mutta ei hänestä presidenttiä tullut.

Politik är att vilja, on elämään jäänyt Palmen lausuma. Sen suomalainen 70-lukulainen muunnos 'politiikassa on kyse viljasta' ei ole onneksi ole jäänyt eloon.



* Olof Palmen tarina. Yle Areena.

Kaupunki talvi-illassa

Taidekoululaista odotellessa oli aikaa katsoa kaupunkia linssin läpi.

Hevosvoimat tallissa

Reilu sata vuotta sitten autoilu oli vasta orastamassa. Ilman hevosia liikkuvat vaunut olivat ihmetys, ja statussymboli. Autoilun tarjoaman vapaan liikkumisen ideaa ja sen toteutumista seurattiin lehdissä. Kesällä 1910 Oulussa ilmestynyt Liitto pääsi useamman kerran kirjoittamaan uutuudelle sattuneista ongelmista.

Heinäkuussa suuri, ulkomaalaisomistuksessa ollut auto hajosi Kuivaniemellä. Auto kuljetettiin sekajunalla sieltä Ouluun, mutta osaavia korjaajia täältä ei löytynyt. Niinpä automobiili lastattiin postijunaan, ja se lähti Helsinkiin korjattavaksi.

Elokuussa Liitto kertoi eräästä pohjoiseen päätyneestä autosta. Torniojokivartta ylös matkanneesta autosta loppui polttoaine Muoniossa. Kesti pari viikkoa ennen kuin pohjoiseen kirkonkylään saatiin bensiiniä matkan jatkamiseksi.

Heinäkuussa 1908 sama lehti julkaisi pikku-uutispalstallaan seuraavan jutun. Liekö hupailua vaiko totta, sitä on lukija miettinyt tuoreeltaankin:

- Taksan mukaan. Muuan pääkaupunkilaisherra, joka viime kesänä ajeli automobiilillaan maaseudulla, vietti kerran yönsä eräässä sydänmaan majatalossa. Majatalon isäntä toi hänelle aamulla laskun, jossa ilmoitettiin maksu yösijasta oli 1 markka, mutta automobiilista, joka oli yön avonaisessa liiterissä, oli merkitty laskuun - 18 markkaa.

"Mitä tämä on", ärjäsi hra kiukustuneena.

"Kyllä se on oikein", vakuutti isäntä, "taksassa seisoo hevosen yösijasta 30 penniä ja herra sanoi, että automobiili on 60-hevosvoimainen." (Liitto no 74 4.7.1908)

Kuvassa on vuoden 1914 torpeedokorinen Benz, samanlaisella TVH:n Oulun piiri-insinööri K. Nordvall kiersi tarkastamassa Pohjois-Suomen teitä.

Renoirin omakuva

(1875)

Tänään 1841 syntyi Pierre-Auguste Renoir (k. 1919). Sen kunniaksi sarja Renoirin tekemiä omakuvia.

(1876) 

(1879) 

(1899) 

(1910) 

(1910)

Kattivaarasta hevoslisään

Ylen Iiro Anderson on kirjoittanut pitkän jutun 1960-luvun alun margariiniskandaalista. Aiheeseen on mitä ilmeisemmin innostanut tarttumaan nykyinen hevosenlihan löytyminen mitä erilaisimmista eineksistä ja lihatuotteista. Anderson taustoittaa tapahtumaa runsaasti, ja antaa ajattelemisen aihetta ja miettimistä tämän päivän kuluttajallekin.

Aikoinaan margariinin epäilyttävät tuotanto-olosuhteet ja raaka-aineet paljasti Ilmari Turjan päätoimittama Uusi Kuvalehti. Paljastus merkitsi lehden kuolemaa. Se joutui ilmoitusboikottiin ja joutui lopettamaan parin vuoden kuluttua jutun julkaisemisen jälkeen. Liikeyritykset ja kauppa varmistivat, ettei Turjan tukema tutkiva journalimi tuhoa muita yrityksiä.

Jutussa mainitaan, että Aku Ankan vakituinen työpaikka on saanut nimensä jupakan perusteella. Silloin kun Aku ei ole seikkailemassa, Roopen kolikoita kiillottamassa tai uutta työpaikkaa metsästämässä, hän käy säännöllisessä palkkatyössä Kattivaaran margariinitehtaalla.

Olen tästä aikaisemminkin kirjoittanut, mutta kerrattakoon. Carl Barks sijoitti Aku Ankan skunkkiöljytehtaan juoksupojaksi. Tämä muutettiin Tanskassa margariinitehtaaksi, ja käännös levisi muihinkin Pohjoismaihin. Myöhemmin tanskalaisille töitä tehneet käsikirjoittajat kirjoittivat tehtaan sellaisena tarinoihinsa. Suomessa tosin margariinitehtaat olivat sattuneesta syystä liian huonossa maineessa, joten suomalainen Aku Ankka työskenteli tässä yhteydessä aluksi kaljatehtaan hanslankarina.

Ymmärrettävistä syistä Aku ei voinut jatkaa kaljatehtaalla. 1980-luvulla hänen työpaikakseen vakiintui margariinitehdas, joka sai nokkelien suomentajien työn tuloksena yksilöiväksi nimekseen Kattivaaran.

* Mirristä Suvikultaa - 60-luvun kuvottava margariinisota. Yle 23.2.2013.

Filosofia ja filosofian tutkimus

Pekka Himanen ja Jyrki Katainen ovat olleet melkoisessa ryöpytyksessä viime päivät. Valtioneuvoston kanslia on tilannut Himaselta filosofioita, ja on järjestellyt niin, että Himaselle on maksettu ruhtinaalliselta tuntuvia summia. Keskustelussa on kuitenkin mennyt sekaisin mitä on tilattu ja mitä yliopistoissa pidetään tieteellisinä filosofisina tutkielmina.

Filosofia on esimerkiksi historian tapaan asiayhteyden mukaan merkityksenä saavista termeistä. Se voi olla tieteenala, tieteenalalla tehty tutkimus, tutkimus julkaistuna kirjana, jonkun ajattelijan perusteltu maailmankatsomus tai ihan vain joku näkökulma elämään, elämänfilosofia. Meillä on filosofeja, jotka teoksissaan luovat ja perustelevat omia katsomuksia, ja meillä on filosofeja, jotka tutkivat erilaisin metodein edellisten näkymyksiä ja niiden toimivuutta ja mahdollisuuksia. Pekka Himanen on jo pidempään kuulunut tuohon ensin mainittuun porukkaan.

Esa Saarinen ehti puolustamaan Himasta, ja selittämään hänen työnsä "soveltavaksi filosofiaksi". Saarinen on väärässä. Nykyaikanakin on aivan perusteltua kehittää ja esitellä omaa maailmankatsomustaan, väitellä ja keskustella. Sellaistahan tehtiin jo ennen yliopisto- tai tiedeinstituutioiden luomista. Ja on harjoitettu niiden luomisen jälkeenkin. Tieteen historia tuntee lukuisia teoksia, joita ei aikoinaan ole hyväksytty tieteellisinä, mutta silti ne ovat vaikuttaneet huomattavasti tieteen kehitykseen.

Himasen vielä kesken olevasta projektista tulee mieleen eduskunnan Aarno Karimolla 1920- ja 1930-luvuilla teettämä Kumpujen yöstä -kirjasarja (1929-32). Teoksissa luodataan suomalaisuuden historiaa, ja usein paikoin mielikuvitus on työntänyt tunnetut tosiasiat taka-alalle. Poliitikot katsoivat, että suomalaiset tarvitsevat nykyhetken tueksi voimakkaan näkemyksen historiasta.

Nyt Jyrki Katainen ja muut poliitikot ovat katsoneet nykyhetkelle tarpeelliseksi tulevaisuuden vision luomisen. Sellaisen on Himanen luvannut tehdä. Sen hintakin on aivan verrannollinen Karimon aikoinaan saamaan.

Yön valot

Merkittävien kirjojen päivä

Tälle päivämäärälle on sattunut kahden historiallisesti merkittävänä pidetyn kirjan julkaisu. Kumpaakaan julkaisuhetkellä tai edes -vuonna noteerattu oikeastaan miksikään, ja molemmat ovat kirja-nimitystä ajatellen varsin ohuita painotuotteita.

Helmikuussa 1848 Lontoossa julkaistu Kommunistisen puolueen manifesti oli 23-sivuinen, saksankielinen pamfletti. Euroopan hullun vuoden tohinoissa ilmestynyt kirja jäi käytännön toiminnan jalkoihin. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin se nostettiin, ja korkealle nostettiinkin. Brittiläinen historioitsija A. J. P. Taylor toteaa, että manifestia voisi verrata pyhiin kirjoituksiin, Koraaniin, Raamattuun tai Katekismukseen.

Kommunistisen puolueen manifestin vertaaminen katekismukseen onkin sattuva. Lontoossa toiminut Kommunistinen liiga (The Communist League) tilasi Karl Marxilta pamfletin, jonka sisältöä oli yhdessä hahmoteltu edellisenä vuonna. Kiistakirjoituksen tekemisellä oli kiire, ja Marx tilaajan mielestä ei ollut tarpeeksi nopea. Teos uhattiin teettää toisella jos se ei olisi helmikuun ensimmäiseen päivään mennessä valmis. Kiireessä Marx lainasi katekismuksen rakenteita omaansa.



Toinen tällä päivämäärällä julkaistu merkittävä teos on 1878 julkaistu New Havenin puhelinluettelo. Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Tämä teos ei ole oikeastaan kirja ollenkaan, vaan yksipuolinen painettu paperi. Siihen mahtuivat kaikki New Havenin puhelimen haltijat.

Merkittävän painetusta arkista tekee se, että se oli ensimmäinen puhelinluettelo. 1900-luvulla puhelinluettelot tärkeitä, jatkuvasti käytettyjä teoksia. Niistä etsittiin ihmisten ja yritysten yhteystietoja. Jokaisessa taloudessa oli oman alueensa luettelo.

Nyttemmin tällä vuosituhannella puhelinluettelot ovat menettäneet merkityksensä. Kuka etsii numeronsa netistä, kuka kyselee sukulaisilta ja jotkut numeropalveluista. Ihmisten tavoitettavuus on luetteloaikaan verrattuna kaventunut. Puhelimen muututtua henkilökohtaiseksi on myös puhelinnumerot muuttuneet yksityisemmiksi.

Ensimmäinen nainen Etelänapamantereella

Tänään 1935 ensimmäinen nainen astui Etelänapamantereelle. Antarktis oli pitkään miehien manner, ensimmäinen tunnettu mantereella kävijä, joskin kiistellysti, oli John Davis vuonna 1821. Jäät estivät ihmisiä edes näkemästä mannerta, ensimmäisenä mantereen nähneenä pidetään baltiansaksalaista, Venäjän armeijassa palvellutta upseeri Fabian von Bellingshausenia. Näköhavainto tehtiin vuosien 1819-1821 löytöretkellä.

Ensimmäinen mantereelle astunut nainen oli tanskalaissyntyinen Caroline Mikkelsen, norjalaisen valaanpyyntialus M/S Thorshavenin kapteeni Klarius Mikkelsenin puoliso. Tänään 1935 alus pysähtyi Prinsessa Elisabethin maassa rakentaakseen kummelin. Maihin työtä tekemään nousivat kapteeni, seitsemän merimiestä ja Caroline Mikkelsen. Paikka ristittiin laivavarustamon kotikunnan mukaan Vestfold Fjelleneksi. Paikka on lähellä nykyistä Davisin asemaa.

Mantereen valloitusajan (1895-1916) jälkeen siellä on tehty lähinnä tieteellistä tutkimustyötä. Tiede oli pitkään miehistä, ja siksi sukupuolijakauma kävijöiden kesken pysyi kovin yksipuolisena. Venäläinen merigeologi Maria Klenova oli mukana Neuvostoliiton ensimmäisellä tutkimusretkellä 1956-57.

Sitä ennen vuonna 1947-48 yhdysvaltalaisen Finn Ronnen yksityisesti rahoitetulla retkellä oli ollut mukana kaksi vaimoa, Jennie Darlington ja Edith Ronne. He pitivät mannerta naisille sopimattomana. Yhdysvaltain laivasto otti tämän säännökseen, ja vasta 1969 naiset hyväksyttiin mukaan Antarktikselle. Samana vuonna ensimmäiset naiset pääsivät etelänavalle asti.

Yhdysvallat oli 1960-luvun mittaan jäänyt muusta maailmasta jälkeen. Tuolla vuosikymmenellä jo useat venäläiset, australialaiset ja argentiinalaiset naiset työskentelivät Antarktiksella, puhumattakaan muiden maiden tutkijoista. Ensimmäinen australialainen mantereella oli taiteilija Net Law vuonna 1960.

1970-luvulla mantereen sukupuolijakauma alkoi aavistuksen tasaantua, vaikka se on pysynyt edelleenkin melko miesvoittoisena. Naisten myötä ihmisen historia sai uuden käänteen vuonna 1978. Argentiinalainen Emilio Palma oli ensimmäinen Etelänapamantereella syntynyt ihminen.


*  Kuvassa Caroline Mikkelsen vetää Norjan lipun salkoon Etelänapamantereella 1935.

Piraattilahti poliisin tutkittavaksi

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n (TTVK) piraattilahti.fi -sivustosta on tehty tutkintapyyntö poliisin talousrikosyksikölle. Ruotsalainen The Pirate Bay (TPB) on pyytänyt poliisia tutkimaan, onko TTVK loukannut sen tekijänoikeuksia ja taloudellisia ja moraalisia oikeuksia. TPB vetoaa hovioikeuden päätökseen tapauksessa Syyttäjä ja Pelastakaa Lapset v. Matti Nikki.

Syyskuussa 2009 käräjäoikeus tuomitsi Matti Nikin tekijänoikeusrikoksesta, koska Nikki oli tehnyt parodian Pelastakaa Lapset ry:n nettivinkkisivusta. Pelastakaa Lapset pyysi nettivinkkinsä kautta ilmoittamaan lapsipornohavainnoista. Nuo ilmoituslinkit jäivät kaikkien vinkkisivulla kävijöiden luettaviksi, ja siten Pelastakaa Lapset ry:n tarkoitus kääntyi päälaelleen. Nettivinkkisivu toimi näppäränä linkkilistana lapsipornosta kiinnostuneille. Nyttemmin järjestö on muuttanut nettivihjesivunsa toimintamallia Nikin toivomaksi.

Nikki laati samoille pohjille parodian, jossa "lapset" oli korvattu "pedofiileillä". Käräjä- ja hovioikeuksien mukaan Nikin tekemää sivua ei voitu pitää parodiana vaan halventamisena. Käräjäoikeuden mukaan -- jonka päätös pysyi hovissa -- Nikki loukkasi myös Pelastakaa Lapset ry:n moraalisia oikeuksia:

Pelastakaa Pedofiilit internetsivusto loukkaa tekijänoikeuden omistajan Pelastakaa Lapset ry:n internetsivuston ja sivujen tekijän X:n taloudellisia ja moraalisia oikeuksia saattamalla teoksen yleisön saataviin ilman asianomistajan lupaa sekä halventamalla teoksien taiteellista arvoa sekä halventamalla Pelastakaa Lapset ry:n Internetsivuston sisällön tarkoitusta liittämällä sivuston sisällön alkuperäiselle sivustolle vastakkaisia arvopäämääriä sisältävään Pelastakaa Pedofiilit sivustoon.

TTVK:n piraattilahti.fi ja The Pirate Bayn sivut ainakin päällisin puolin näyttävät muodostavan samanlaisen asetelman kuin Pelastakaa ... tapauksessa. Tosin Nikillä ja Pelastakaa Lapsilla ei ole vastakkaisia arvopäämääriä, erimielisyys oli vain keinoista. Samaa voi ajatella TTVK:sta ja TPB:stä, molemmat haluavat ihmisten nauttivan viihteestä, erimielisyys on siitä miten ja millä hinnalla.

Useilla keskustelupalstoilla on viime viikolla kerrottu, että yksityiset ihmiset ovat tehneet BSA:lle (ohjelmistopiratismia vastustava yhdistys) ilmiannon koodin luvattomasta käytöstä. Tätä kautta ei ole odotettavissa päätöksiä. BSA ottaa käsiteltäväkseen vain jäsenyrityksiään koskevat asiat, ja TPB ei kuulu niihin.

TPB:n Winston on kommentoinut tehtyä tutkintapyyntöä Pirate Bayn blogissa. Mutta näillä suomalaisilla yhteyksillä ei pääse lukemaan mitä sinne on kirjoitettu. TTVK:n vaatimuksesta oikeus on määrännyt kyseiset sivut nettieston piiriin.

Techdirt arvioi, että kaikissa kolmessa skenaariossa TTVK tulee olemaan häviäjä. Jos poliisi vitkastelee tutkimuksissaan ja syyttäjä jättää syyttämättä paljastuu kaksoisstandardi "hyville" ja "pahoille". Oikeuteen päätyessään ideologinen voitto on lopputuloksesta riippumatta TPB:n.


Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

* Pirate Bay: Teimme tutkintapyynnön ”kyberpelottelijoista”. Digitoday.
* Pirate Baylta rikosilmoitus TTVK:sta. Verkkouutiset.
* The Pirate Bay haastoi TTVK ry:n oikeuteen. Teemu Hiilinen.
* The Pirate Bay TTVK:lle: oikeudessa tavataan! Mbnet.
* TBP:n lehdistötiedote. Facebook.

Bibliotekoja

Oulun pääkirjastossa on joensuulais-oululaisen Biblioteko -ryhmän näyttely. Nimi on esperantoa ja tarkoittaa kirjastoa. Ryhmän neljää taiteilijaa (Anu Torikka, Arja Valkonen-Goldblatt, Marja Purto ja Silja Ahola) yhdistää kirja esineenä, luomuksena. Teosten materiaalina ovat kirjat, tai lopputulos on kirjamuotoinen.

Vanhat kirjat uusien teosten materiaalina herättävät monessa vastustusta. Taustalla on kirjan arvostus. Vielä 1990-luvulla minuakin olisi kylmännyt kirjojen silpominen, mutta enää eivät yhtä vahvat tunteet herää. Varsinkin kun monet uusien teosten pohjana olevat teokset tunnistaa yleisiksi, kuten H.G. Wellsin Maailmanhistorian I-II. Vuodet kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa ovat osoittaneet, että harvinaisinta on se, mitä ei osata säilyttämisen arvoisena pitää.

Ryhmäläiset eivät siis ainoastaan käytä vanhoja kirjoja materiaalinaan. Uusissa töissä tutkaillaan kirjamuotoisuutta, kirjantekemisellä ilmaisemista. Se herättää paljon lämpimiä tunteita. Paperi, sidonta, selailtava lopputulos.

Näyttely esillä 24. helmikuuta asti.

* Katso myös Kulttuurikuvia Oulusta.

Porokarnevaalit 2013

[Kuvia Poroferiasta 2008, 2009, 2010, 2011  ja 2013]

Vuoden tauon jälkeen Euroopan laitojen eksotiikkaa yhdistävä karnevaali on palannut Oulun torille. Saamelainen kulttuuri ja espanjalainen flamenco lyöttäytyvät nyt yhteen Porokarnevaali-nimen alla. Poroajelujen ja -kilpailujen lisäksi houkuttimeksi torille on rakennettu iso liukumäki, joka oli ahkerassa käytössä. Näillä pienten korkeuserojen seuduilla pulkkamäen mahdollisuus on aina kiinnostava.

Torilla tapahtuu vielä tämän päivän.

Ruma kinos

Hannu Väisänen Oulussa

Hannu Väisänen on ollut viimeisen viikon Suomessa puhumassa uudesta näyttelystään ja kirjastaan. Eilen kiertue oli Oulussa Akateemisessa kirjakaupassa. Väisästä jututti Otavan viestintäjohtaja Liisa Riekki, ja puhe oli pääasiassa Taivaanvartijoista (Otava 2013).

Kuten monista medioista olette jo kuulleet, uuden romaanin päähenkilö on Antero, joka maalaa alttaritauluja. Kyseessä on siis löyhästi omaelämäkerrallinen teos, Väisäsen ensimmäinen suuri työ oli Oulun Puolivälinkankaan kirkon kuvittaminen. Sitä ei kaikissa medioissa ole kerrottu, että Taivaanvartijat aloittaa uuden trilogian. Parin, kolmen vuoden päästä ilmestyvässä osassa teemana on musiikki, ja kolmannessa joskus tulevaisuudessa julkaistavassa kirjallisuus. Nyt ilmestyneessä teoksessa kuvataideteema on tarkentunut Väisäsen määritelmän mukaan "sunnuntaitaiteeksi". Samanlaisia tarkennuksia lienee odotettavissa seuraaviin osiinkin.

Väisänen puhui lapsuutensa sunnuntaipäivistä piinaavina tekemättömyyden hetkinä. Isä ei sallinut pyhänä tehtävän mitään. Siksi maanantait ovat Väisäselle edelleenkin mukavia päiviä, paluita arkeen ja tekemiseen. Väisänen ei ole kokemuksessaan yksin. Suomalainen maanantaiviha taitaa olla amerikkalaista uudemman ajan keksintöä jota Karvinen on tehokkaasti levittänyt.

Ensiviikolla Väisänen palaa kotiin Ranskaan. Hän arveli, että kissan lepyttelyyn menee useampia päiviä.

Kopioitu Piraattilahti

Toissapäivänä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK ry julkisti leikkimielisen nuorille suunnatun kampanjan Piraattilahti.fi. Kampanjan tarkoituksena oli ohjata ihmisiä laillisten palvelujen äärelle. Jo nyt kampanja on osoittautunut valtavaksi mainetappioksi tekijänoikeuksien valvojille.

Eilen Ilta-Sanomien toimittaja oli huomannut, että Piraattilahden sivukoodi oli kopioitu suoraan thepiratebay.se -sivulta. Piraattilahtea luotaessa lähdekoodia ei oltu puhdistettu, eli siinä luki suoraan sen olevan "style sheet for thepiratebay.se".

Toimittaja soitti ja kysyi asiasta toiminnanjohtaja Antti Kotilaiselta. Hän tuntui olevan asiasta aivan pihalla, eikä suostunut kommentoimaan "tekniikkaa".

Laissa ohjelmistokoodit on suojeltu muuta tekijänoikeuden alaista aineistoa tarkemmin. Ohjelmista ei saa tehdä omaa käyttöä varten yhtään kopiota, toisin kuin muusta. Esimerkiksi äänilevyn voi täysin luvallisesti kopioida muutamille kavereille ellei siinä ole kopiosuojausta.

Nyt on siis paljastunut, että TTVK on itse kopioinut sivupohjat luvatta. Tiedotus- ja valvontakeskuksessa ei pitäisi päästä tällaisia lapsuksia käymään. Tietämättömyyteen on ainakin turha vedota. Jos tietämystä ei tiedottajilla ole niin kenellä sitten?

Pirate Bay on tosin julkaissut sivut avoimella Kopimi-lisenssillä, mutta on kieltänyt käytön "pahoilta tahoilta". TTVK kansainvälisten tekijänoikeusjärjestöjen IFPI:n ja RIAA:n jäsenjärjestönä kuuluu varmasti noihin Pirate Bayn tarkoittamiin "pahoihin". Pirate Bayn käyttöehtojen mukaan sivusto on varannut itselleen 5000 euron perusmaksun ja kulujen perimisen väärinkäytöstä.

Kopioimalla sivupohjan TTVK, joka luonnollisesti tietää Pirate Bayn asettamien ehtojen velvoittavuuden, tilasi itselleen ainakin viiden tonnin laskun. Viimeisten uutisten mukaan Pirate Bayssa olisi halukkuutta viedä tekijänoikeuksien loukkaaminen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Se olisikin mielenkiintoinen tilanne. Myöntäisikö TTVK syyllisyytensä ja vaatisi rangaistusta itselleen vaiko puolustautuisiko? TTVK on itse ajanut kanteita armotta. Monta nuorta on saanut sellaisen korvaustaakan niskaansa ettei siitä koko elämänsä aikana selviä. Molemmissa tapauksissa TTVK:n maine olisi mennyttä. Henkilövaihdoksia lienee valvontayhdistyksessä melko varmasti tiedossa.


* TorrentFreak: Pirate Bay uhkaa haastaa Ttvk:n oikeuteen sivustonsa kopioinnista. MicroPC 13.2.2013.

* Katso myös: Piraattilahti poliisin tutkittavaksi. 19.2.

Hajamielisyyttä

Maanantaina puolen päivän jälkeen aurinko hieman jakoi säteitään. Olin kaupungilla, ja ilahduin valosta. Lähdin kävelemään tuttua reittiä kotiin katsellen ja kuvaillen maisemaa uusin silmin.

Vasta kotitalon pihalla tyhjä parkkipaikka muistutti, että olin lähtenyt autolla.

Märkänevä olkipaalitalo

Olen hellinyt ajatusta olkipaalitalon rakentamisesta. Jo sadussa kolmesta porsaasta ja isosta pahasta sudesta varoitellaan olkirakentamisen vaaroista. Olkiseinistä ei ole suojaa kun susi alkaa puhkua. Susi on syysmyrsky, joka saa sateen etenemään vaakasuorasti.

Näin alkuvuodesta on aika tehdä rakennuslupahakemus jos aikoo kesälomallaan pitää harjannostajaisia ja tupaantulijaisia. Tarkoitusta varten tilasin puolenkymmentä olkirakentamisen opasta. Yksi suppea suomenkielinenkin on olemassa, mutta rakennuskohteita Suomessa on toteutettu vain vähän. Maailmalla kokemusta on paljon enemmän.

Barbara Jonesin Building with Straw Bales - A Practical Guide for the UK and Ireland (rep. 2011) sisälsi tärkeän Jakub Wihanin kirjoittaman liitteen. Se perustui Wihanin opinnäytteeseen ja käsitteli oljen kostumista ja märkänemistä. Wihan oli haastattellut 27:ää olkipaalitalojen rakentamiseen osallistunutta, jotka raportoivat 174 talosta joihin oli pitänyt tehdä korjauksia seinien märkänemisen vuoksi. Kuinka monta rakennusta he olivat kaikkiaan tehneet, sitä ei liitteestä tai netissä olevasta tutkielmasta selvinnyt.

Olkipaali materiaalina mahdollistaa hyvin moninaiset muodot. Useimpien kosteusongelmien taustalla olivat erikoiset rakenneratkaisut, joiden vuoksi ovien ja ikkunoiden puitteiden kautta vesi oli päässyt rakenteisiin. Prosentuaalisesti suurin ongelma oli kuitenkin myrskytuuli, vaakasuuntainen sade. Kolmessakymmenessä tapauksessa 174:stä sade oli tunkeutunut pintamateriaalina olleen kalkkisaviseoksen läpi olkeen.

Osa omistajista oli torjunut ongelmaa tekemällä taloonsa lautaverhoilun, joka joissakin tapauksissa oli toiminutkin. Paul Lacinski ja Michel Bergeron esittivät omassa Serious Straw Bale (2000) oppaassaan ratkaisuksi kosteudentunnistussensoreiden asentamista jo rakennusvaiheessa seinän sisään. Näin ongelmia voisi ryhtyä torjumaan jo varhaisessa vaiheessa ennen märkänemistä. Vaikka olki kostuu helposti, on se myös helppo kuivattaa. Tosin suuri sensorien määrä sotii luonnonmukaisen rakentamisen ideaa vastaan.

Wihanin tutkielmassa kokeneet olkipaalirakentajat kuitenkin päätyvät pitämään olkea lähinnä kuivaan ja kuumaan ilmastoalaan sopivana rakennusmateriaalina. Yhdysvalloissa Nevadan ja Nebraskan aavikoilla on edelleen käytössä yli sata vuotta vanhoja oljesta tehtyjä rakennuksia. Ehkä Suomessa on paras pitäytyä hirressä.



* Katso myös: Elementtejä olkipaalirakentamiseen.