Todellinen Hergé

 

Sian Lye 

The Real Hergé

White Owl 2020

Viime vuoden lopulla ilmestyi brittiläisen vapaan toimittajan kirjoittama teos Hergéstä, Tintin luojasta. Kirja on tekijänsä ensimmäinen, ja siinä ei avata tekemisen syitä tai perusteita. Lopputulos on journalistinen katsaus Hergén eli Georges Remin (1907-1983) elämään.

Paljon Tintistä ja sen tekijäkaartista lukeneena ja kirjoittaneena olen alkanut kaivata teosta, jossa paneuduttaisiin Hergén elämään henkilönä. Lyen kirjan otsikko antaa luvan odottaa tällaista käsittelyä, mutta sisältö kytkee Tintin Hergén elämään aina kun se on mahdollista. Jo ensimmäisessä luvussa, jossa käsitellään Georges-pojan syntymää ja perhettä, on lukuisia viittauksia Tintin seikkailujen hahmogalleriaan ja tapahtumiin. Lienee niin, ettei Tinttiä ja Hergéä voi erottaa toisistaan.

Sian Lyen teoksen lähdeluettelo on lyhyt. Kun siitä poistetaan Tintti-albumit, jäljelle jää tusina Tinttiä enemmän harrastaneelle hyvin tuttuja teoksia. Näistä Michael Farrin teos Tintin – The Complete Companion on myös suomennettu. Kokonaisuutta ajatellen Lye on tehnyt koronakirjan, kun vuosi sitten työmahdollisuudet kaventuivat, hän tarjosi osaamistaan kirjamarkkinoille.

Kirja on suunnattu englanninkielisille markkinoille. Nähtävästi sen on ajateltu korvaavan vuonna 2005 edesmenneen Harry Thompsonin (s. 1960) Tintin – Hergé & His Creation (1991) teoksen uusintapainosten paikan englantilaisten kirjakauppojen hyllyillä. Lye kirjoittaa sujuvammin, eikä takerru niin paljon sarjakuvien eri laitosten muutoksiin kuin Thompson. 

Lyen kirjaa lukiessa nousi ajatus Hergén ”ajattelemattomuudesta”, jolla hänen toimintaansa toisen maailmansodan aikaisessa Belgiassa on usein perusteltu. Hergé ei yksinkertaisesti ymmärtänyt, että yhteistyö natsien sympatisoijien kanssa olisi väärin. Lye kertoo aikaisempia kirjoja monisanaisemmin Hergén vuonna 1948 tekemästä lomamatkasta Sveitsiin ja Italiaan. Matkakumppaneina hänellä oli vaimo Germaine ja nuori rakastajatar Rosane. Matkan alussa vaimo ei tiennyt miehensä ja Rosanen intiimistä suhteesta. Millainen ihminen kuvittelee selviävänsä tällaisesta lomasta salaisuudet säilyen? 

Niille, jotka etsivät hyvää elämäkertaa Hergén vaiheista, Lyen kirjan sijaan suosittelen Bênoit Peetersin Hergé – Son of Tintin (Johns Hopkins University Press, 2012) teosta. Se on kattavampi ja analyyttisempi, ja pohtii terävämmin aihettaan.

* Lyen kirjan sisältöä laajasti esittelee Martin Tyrrell Dublin Review of Booksissa.

Tintin seikkailujen mainoksia

WSOY julkaisi 1960-luvun alussa neljä Tintti-albumia. Ostava yleisö ei kuitenkaan niitä löytänyt ja julkaiseminen jäi silleen. Markkinoinnin puutteesta sarjan loppuminen ei kuitenkaan näytä johtuneen. Nämä mainokset ovat Etelä-Suomen Sanomista, helmi- ja lokakuulta 1962. 

Mainoksiin poimittujen sitaattien perusteella kriitikot näyttäisivät suhtautuneen Tinttiin positiivisesti. Savon Sanomien tai Kauppalehden arvioita en kuitenkaan ole kokonaisuudessaan nähnyt. Etelä-Suomen Sanomissa Tintit mainittiin WSOY:n kauden julkaisuja laajemmin esiteltäessä. 

2. Sarjakuvan nimessä on jokin paikka

Satasarjista-haasteen toisessa osassa piti lukea sarjakuva, jonka nimessä on jokin paikka. Tintin seikkailujen 22. osa tunnettiin Suomessa pitkään pelkästää Lento 714 -nimellä, mutta kymmenen vuotta sitten suomentaja Heikki Kaukoranta lisäsi loppuun paikan, Lento 714 Sydneyyn. Niinpä haasteen ehto täyttyy.

Alkuperäisessä ranskankielisessä nimessä lennon kohde, Australian Sydney on ollut koko ajan. Vol 714 pour Sydney.

Vuonna 1960 ilmestyneeseen Tintti Tiibetissä -albumiin (20.) asti Hergé studioineen oli työskennellyt tasaista tahtia. Uusi albumi ilmestyi kahden vuoden välein. Eläkeikää lähestyessä tahti ei hiljentynyt, vaan entistä enemmän aikaa kului markkinointiin ja huomion kohteena olemiseen. Myös tekijän kunnianhimo sisältön suhteen kasvoi.

Lento 714 Sydneyyn perustuu tuolloin paljon pinnalla olleihin ufo-havaintoihin ja paratieteiden nousuun. Sarjakuvaan Hergé piirsi mukaan ranskankielisessä maailmassa kuuluisan ukrainalaissyntyisen paratieteilijä-kirjailija Jacques Bergierin. Vanhasta tutusta Tuhatkaunosta paljastuu uusia piirteitä. Toki mukana on tuttu heiluri.

Albumissa on tekoaikansa vakaata uskoa tulevaisuuteen ja ihmisen tuntemattomiin kykyihin.

Tintti-bibliografia päivitetty

Ranskasta ottivat yhteyttä ja kyselivät onko nettiin tekemäni Tintti Suomessa -bibliografia "kaikenkattava". Olivat huomanneet, että päivämäärät Aamulehden osalta olivat epämääräiset. Piti tunnustaa, että eihän se enää ole. Sivuja olen viimeksi 2008 päivittänyt, ja kymmenen vuoden tiedot puuttuivat. Uusintapainoksia on otettu paljon, elokuvakirjoja on julkaistu ja tämä Lehtimies Tintin seikkailut -sarja.

Nyt sivusto on ajantasalla. Aamulehden julkaisupäivämäärät ovat kohdallaan ja uudet julkaisut otettu huomioon.

Päivittäminen vaatii jatkossa kustantajien tietojen seuraamista. Viimeisimmässä vapaakappalelain muutoksessa kustantajilta poistettiin velvollisuus luovuttaa vapaakappaleet muuttamattomista uusintapainoksista. Tätä tietoa ei siis Kansalliskirjastoon ja Kansallisbibliografiaan enää kerry.

Pohjoisin paikka Suomessa, jossa voi lukea julkisessa kirjastossa vanhoja Aamulehtiä on Tampere. Piti siis käydä siellä. Onneksi mikrofilmien lukeminen on nykyopiskelijoille harvinainen tapaus. Lukupäätteelle pääsi helposti. Ylhäisessä yksinäisyydessä sain 1970- ja 1980-luvun lehtiä lueskella.

Tintin seikkailut ovat steadysellereitä. Uusintapainoksia otetaan säännöllisesti. Jo tälle vuosituhannelle siirryttäessä laskeskelin, että maailman laajuisesti Tintti-albumeja on myyty Hergén kuoleman jälkeen enemmän kuin hänen eläessään. Tintti on kaikille tuttu, ja sarjakuvien pariin halutaan palata uudestaan ja uudestaan.


* Tintti Suomessa

Alppiapina, Apostolinparta ja kumppanit

Lemmikki- tai kasvatuseläimen merkitseminen virallisiin roturekistereihin ei olekaan niin yksinkertainen tehtävä kuin luulisi. Hippoksella on pitkät ohjeet hevosten nimeämiseen ja raviradoilla kuuleekin vaikka minkälaisia väännöksiä. Samaa nimeä ei saa olla rekisterissä kahta kertaa.

Veli nimesi mäyräkoiriensa pentuja. Niistä tuli Alppiapina, Apostolinparta, Archibald, Arpanoppa ja Atomipommi. Nimet on kapteeni Haddockin haukkumista.

Nämä ovat vain rekisterinimiä, joten ne tuskin jäävät arkiseen käyttöön. Lenkkipolulla tuskin kuullaan kenenkään huutelevan Alppiapinansa perään.



* KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

Lehtimies Tintin seikkailut

Viikonloppuna tarkastelin Lehtimies Tintin seikkailuja tarkemmalla silmällä. Vuosina 2015-2018 suomeksi julkaistun kahdeksanosaisen sarjan albumit on Kansallisbibliografiaan kirjattu huomautuksella "suomenkielinen faksimilepainos ranskankielisestä alkuperäislaitoksesta".

Kansallisbibliografian kirjaus antaisi olettaa, että tarjolla olisi alkuperäisin eli siis kaikista ensimmäisin versio kirjamuotoisesta Tintistä. Näin ei kuitenkaan ole. Itse kirjoissa asia on ilmaistu oikein. Ensimmäiseksi ilmestyneessä Lohjenneessa korvassa kerrotaan, että kyse on "suomenkielinen faksimilepainos Lohjenneen korvan vuoden 1938 ranskankielisestä alkuperäislaitoksesta".

Särkynyt korva ilmestyi ensimmäisen kerran albumina jo edellisenä vuotena 1937. Sen jälkeen kustantaja Castermann uudisti Tintti-kirjojen ulkoasun ja alkoi julkaista koko siihenastista sarjaa yhtenäisessä ulkoasussa. Tintti Neuvostojen maassa jäi tekijän tahdosta sarjan ulkopuolelle.

Aivan alkuperäisintä ei siis ole tarjolla. Esimerkiksi Tintti Amerikoissa on julkaisutietojen mukaan "tarkka näköispainos kolmannesta, vuoden 1937 laitoksesta". Kokonaisuudessaan Lehtimies Tintin seikkailut -sarja on Ranskassa (ja Belgiassa) nimetty "vuoden 1938 sarjaksi", ja se siis on "alkuperäislaitoksina" Kansallisbibliografiaan kirjattu.

Toki sarjakuvallinen sisältö on "alkuperäistä" Hergén piirustuspöydältä lähtenyttä. Edellä kuvattu koskee painoasua, kirjapainojen tuottamia esineitä. Suurin sisällöllinen muutos oli se, että kaikkiin albumeihin tuli tämän sarjan myötä neljä värikuvaliitettä.

Ranskaksi tämä vuoden 1938 sarja julkaistiin uudelleen vuonna 2010.

Les Adventures de Tintin

Erilaisia bibliografioita ja julkaisuluetteloita selatessa löytyi Upi Sorvalin säveltämä ja Big Bad Familyn levyttämä kappale Adventures de Tintin. Tietoverkkojen avulla sen sain heti kuultavaksi.

Soitanto on sen verran menevä ja aihettaan kuvaava, että se kannattaa jakaa eteenpäin.

Olkaa hyvät!

Muusajuhlat: Koruaaria

Perjantaina Muusajuhlilla kuultiin Gounod'n Faust-oopperan Koruaaria. Tintistä tutun Bianca Castafioren tunnetuksi tekemä aaria kuultiin Valveella Anna-Maija Okan esittämänä suomenkielisenä versiona.

Sarjakuvassa Castafioren ei koskaan kuulla laulavan viittä säettä enempää. Pisin pätkä on Seitsemässä kristallipallossa:

Ah! Mä nauran kun kuvani
näin kauniina peilissäin nään!
Sinäkö Margareetta?
Suo vastaus, suo vastaus sukkelaan!
Ei! Ei! – Et siinä olekaan

Aaria ei ole kovin pitkä, joten tilaisuutta varten suomensin loput. Oka sovitti sanat säveleen sopiviksi, ja niin haaveilu peilin ääressä kuultiin kokonaan.  Yleisö palkitsi diivan runsain aplodein.

Samassa Comics goes after work -tilaisuudessa kuultiin myös aivan toisenlaista musiikkia. Jyrki Mäki ja Ossian Marttala esittivät muun muassa Terveiden käsien Tornion kevään.

Lisäksi Mäki ja Läjä Äijälä kertoivat sarjakuvistaan. Mäeltä on tulossa joskus tulevaisuudessa neljäs albumi, siitä tulee pari sataa sivuinen teos. Äijälä kertoi vähentäneensä sarjakuvien tekemistä, nyt häntä työllistää Likelle luvattu omaelämäkerrallinen kirja. "Pitää miettiä mitä kaikkea kirjassa uskaltaa kertoa", pohti Äijälä.

Mirza

Mirza lienee suosittu koiran nimi Belgiassa. Tai ainakin niin luulen Tintin perusteella. Sekä Tintti Amerikassa ja Yksisarvisen salaisuus -albumeissa esiintyy sen nimiset koirat. Sama koira ei ole kyseessä, toinen on mäyräkoira, toinen sylikoira.

Mirza on myös tuoreessa Otavan NonStop-kirjassa Tim ja Tom. Ensimmäisessä Willin piirtämässä albumissa Tim ja Tom olivat hieman erinäköisiä kuin heidät olemme tottuneet näkemään. Yllä olevassa näytteessä on Tom, joka käynyt ostamassa ammattikirjallisuutta, mm. Sherlock Holmesin muistelmat.

Villa Virkistyksen arvoitus on julkaistu Spiroussa vuonna 1950. Molemmat Tintin Mirzat ovat julkaistu aikaisemmin. Näkisin Tomin kompuroinnissa jotakin samaa kuin amerikkalaisen yksityisetsivän tutkimuksissa.

Tintti Kongossa, sanastoa

Lehtimies Tintti -sarjan Tintti Kongossa -albumia lukiessa piti useammin kerran tarkistaa sanojen merkityksiä ja paikkojen sijaintia. Tässä teillekin avuksi tuloksia.

Tintti lähti Kongoon m/s Thysvillellä. Laiva oli saanut nimen Kongossa sijaitsevan Thysvillen mukaan, joka taas oli saanut nimensä belgialaiselta liikemieheltä Albert Thysiltä (1849-1915). Nykyisin kaupunki tunnetaan nimellä Mbanza-Ngungu.

Laivalla Milou sai psittakoosi-tartunnan. Tauti tunnetaan myös papukaijakuumeena ja ornitoosina, ja kyseessä on hengitystieinfektio. Ihmisillä oireet ovat samantapaiset kuin flunssassa.

Matadi oli ja on edelleen Kongon tärkein satamakaupunki Kongojoen varrella. Samalla se on Keski-Kongon hallinnollinen keskus. Matadista kulkee Kinshasaan Kongon ainoa rautatie, joka rakennettiin 1890-1898 armottomana orjatyönä. Rata uusittiin kokonaan 1930-luvulle tultaessa. Uusittu rata otettiin käyttöön vuosi Tintin vierailun jälkeen 1932.

Aniotat, Leopardi-seura oli 1900-luvun alkupuolella Länsi- ja Keski-Afrikassa vaikuttanut salaseura. Pitkään Tintti Kongossa -albumin kuvausta leopardimiehistä pidettiin Hergén mielikuvituksen tuotteena, mutta nyttemmin on löydetty hänen lähteenä käyttämänsä unohduksiin jääneen kansatieteilijän kirjoitus. Zairen aikoina aniotat olivat arvossa siirtomaavallan vastustajina.

Autofagi, itsensä syöjä. Koiran syövä boa on ollut yleinen aihe sarjakuvissa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Ouroboros on hyvin vanha myytti.

Kalabelouta ei löydy edes vanhentuneista kartastoista. Hergén keksimä paikkakunta.



* Tintti Suomessa (viime vuosina päivittämättä jäänyt bibliografia)

Trump ja Kim Jong-Un

Ennen kuin Trump alkoi tolkun ihmiseksi ja kutsui Sauli Niinistön konsultoimaan kansalle puhumisessa, niin politiikassa päällimmäisenä oli Pohjois-Korea ja ohjukset. Belgialainen Johan de Moor (s. 1953) kommentoi tilannetta ylläolevalla kuvalla.

Belgialaiset laajasti hahmottavat maailmaan Tintin kuvaston kautta. Johan de Moorilla on erityinen suhde Tinttiin: hänen isänsä Bob de Moor oli yksi Hergén studioiden piirtäjistä. Tämä suhde antaa erityistä voimaa Tintin kuvaston käyttämiseen pilakuvissa.

Hergéä on usein kutsuttu Belgian kansalliskirjailijaksi. Pienellä Belgialla ei ole juuri muita yhtä laajan kansainvälisen maineen saaneita kulttuurivaikuttajia. Kuten aikaisemminkin olen todennut, vääräleuat ovat usein sanoneet, että kielikiistoista kärsivää Belgiaa pitää edelleen yhtenä valtiona Tintti ja jalkapallomaajoukkue.

De Moor on pilakuvassaan huomioinut Hergélle sattuneen virheenkin. Lohikäärmeen toiseen takajalkaan tuli vahingossa viisi varvasta. Mika Lietzén käytti virhettä oman sarjakuvansa aiheena.

Miten Trump päässeekään kiipelistään? Positiivista Trmpin kohelluksessa on ollut ainakin se, että ensimmäisen kerran vuosikymmeniin Iran ja Israel ovat olleet samaa mieltä jostakin asiasta. Että Trumpin tolkunihmis-puheet ovat luokattomia.

Neljänvallansopimus!

Lehtimies Tintin seikkailut ovat edenneet jo kuudenteen osaan. Kultasaksisessa krapussa Tintti tutustuu kapteeni Haddockiin ja tämän haukkumasanavarastoon. Sattuneesta syystä kiinnitin erityistä huomiota uutuuden haukkumiin ja yksi herätti erityisen kiinnostuksen. Neljänvallansopimus.

Perämies Allanin yksi apureista erehtyy nappaamaan kapteeni Haddockilta viinapullon. Tämä nostattaa kiukun:

Minun pulloni ryökäle! Tämä on petosta! Tämä huutaa kostoa! ... Luopio! Kerettiläinen! Orjavouti! Teknokraatti! Filibusteri! Kasvissyöjä! Neljänvallansopimus! 

Neljänvallansopimusta pyrittiin tekemään vuonna 1933. Italian Mussolini ehdotti Saksalle, Ranskalle ja Isolle-Britannialle, että nämä neljä valtiota ottaisivat kansainvälisen politiikan omaan johtoonsa. Kansainliitto kaikille valtioille yhtäläisine äänestysoikeuksineen oli menettänyt otteen tarkoituksestaan. Italian ehdotuksen mukaan muiden maiden mielipiteitä ei enää olisi kansainvälisissä asioissa otettu huomioon.

Ranskalle ja Isolle-Britannialle liittoutuminen fasistien kanssa oli tarkoituksenmukaisuutta. Neuvostoliitto koettiin niin suurena uhkana, että sopimus diktaattorien kanssa koettiin mielekkäämpänä.

Erityisesti Ranskan liittolaismaissa vastustettiin tällaisen sopimuksen tekemistä. Belgia oli yksi näistä maista. Lopulta sopimus kaatui, kun Ranska jätti sen ratifioimatta.

Ei siis ihme, että pienen suuren valtion edustaja Hergé listasi moisen aikeen haukkumasanaksi.

Tintti Venäjällä

Loppukuusta vietettävillä Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla julkistetaan uusi Tintti-albumi. Tai "uusi", varsinaisesti ei uutta ole tulossa. Kyse on Tintti Neuvostojen maassa -albumin värillisestä versiosta. Vuosina 1929-1930 Le Petit Vingtiémessä jatkosarjana ensin ilmestyneestä tarinasta julkaistiin jo alkujaan osa (muutamia sivuja) väritettyinä. Tätä on käytetty perusteena koko muunkin albumin uudelleenvärittämiseen.

Tuskin väritys tuo juurikaan lisäarvoa vanhaan seikkailuun. Saadaanpa näin Tinttiä pidettyä markkinoilla ja huomion kohteena. Suomeksi väritettyä versiota ei ainakaan vielä ole tulossa. 1930-luvun mustavalkoisten albumien Lehtimies Tintin seikkailut -sarja on vielä kesken. Ehkä joskus sen jälkeen.

Värillinen Neuvostojen maassa on jo inspiroinut tuottamaan parodian (yllä). Mitäpä paljastuksia Tintti nykyisestä Kremlistä voisi tehdä?

Ja nyt, jakakaamme maailma, toveri Trump!

Right! Nämä eurooppalaiset eivät meitä estä

Eteenpäin!

Lopussa minusta tulee jauhelihaa

Suomennettu morsetus

Sarjakuvaruudussa paljastetaan pikkutietoja tuoreista Liken ja Otavan julkaisemista sarjakuvista. Uusimmassa jutussa käsitellään hiljan ilmestynyttä Sinisen lootuksen mustavalkoista laitosta.

Hergén perfektionismista Tintin tekemisessä on ollut paljon puhetta. Nyt kuitenkin suomenkielisen laitoksen tekijät ovat keksineet morsetusruutuihin lisäjipon. Sarjakuvaruudussa kirjoitetaan, että

huomionarvoinen seikka uudessa suomennoksessa on, että tässä mustavalkoisessa laitoksessa Tintin vastaanottamat morse-viestit on suomennettu, toisin kuin väriversiossa. Suomentaja siis suomensi tekstit, käänsi ne sitten morsemerkeiksi, minkä jälkeen latoja ja kustannustoimittaja hikoilivat omat tuskanhikensä, jotta homma saatiin toimimaan!

Värillisessä versiossa tila pieneni sen verran paljon, että oikeaa morsetusta ei siihen mahtunut. Väljemmässä mustavalkoisessa siis on!

Viesti on salakirjoitusta, jonka Tintti oivaltaa albumin loppupuolella. Koodi on yksinkertainen, sen nokkela nuori lukija on saattanut oivaltaa jopa ennen sankaria.



* Sarjakuvaruutu

Neuvostojen maa väreissä

Ranskasta kantautui uutinen, että ensi tammikuussa Angoulemen sarjakuvafestivaaleilla julkaistaisiin Tintin au pays des Soviets värillisenä versiona. Tammikuun 10. päivä 2017 tulee kuluneeksi 88 vuotta Tintin seikkailujen alkamisesta. Tintti ja Milou lähtivät 1929 juuri Neuvostojen maahan.

Tintti Neuvostojen maassa oli ensimmäinen Tintin seikkailu. Aihe ja käsittelytapa määräytyivät pitkälti Hergén silloisen päätoimittajan, isä Wallezin ajatusmaailman mukaisesti. Lähteenä Hergé käytti ainoastaan yhtä kirjaa, mitä sarjakuvantekijä katui suuresti myöhemmin.

Albumissa olleet "pääskyjenpesiä syövät pitkälettiset kiinalaiset" saivat erään lähetyssaarnaajan tutustuttamaan Hergén oikeaan kiinalaiseen. Se oli Hergélle merkittävä tapaaminen. Asioihin oli perehdyttävä tarkasti, eikä elettävä omien ennakkoluulojen varassa. Etenkään nuorille suunnatussa työssä.

Tintin au pays des Soviets julkaistiin Belgiassa kirjana vuonna 1931. Siitä otettiin samana vuonna useampi painos, kaikkiaan se myi hieman yli kymmenentuhatta kappaletta. Sen jälkeen sarjakuva jäi tekijän tahdosta nuoruuden kuriositeetiksi. Uutta laitosta ja uusia painoksia kirjasta ei otettu ennenkuin vuonna 1973.

1960-luvulla erilaiset piraattipainokset Tintistä alkoivat nakertaa Hergén tekijänoikeuksia omiin hahmoihinsa. Eurooppalaiset uusien seikkailujen tekijät saatiin kuriin tuomioistuimien avulla. Ehdottomasti eniten luvatta painettu teos oli Tintti Neuvostojen maassa. Tottahan Tintin ystävät halusivat tietää millainen sankarin ensimmäinen seikkailu oli.

Hergén ratkaisu oli aloittaa arkistosarja. Siinä kontekstissa vanhaa seikkailua ei yhdistettäisi edelleen tehtävään Tinttiin. Tosin ensimmäinen 500 kappaleen numeroitu ja rajattu painos pikemminkin kiihdytti piratismia kuin hillitsi sitä. Vasta laajempi, jatkuvasti saatavilla oleva kansanpainos tyrehdytti sen.

Tätä julkaisuhistoriaa ajatellen Neuvostojen maan värittäminen tuntuu arveluttavalta. Michel Bareaun ja Nadège Rombaux'n tekemä väritys on luultavimmin hyvin kunnioittava ja sopiva. Hergé kuitenkin teki hyvin selväksi, että albumi olisi syytä säilyttää vuoden 1931 asussa -- ilman korjauksia.



* Et la couleur vint aux joues de Tintin au pays des Soviets. Le Figaro.

 

Lehtimies Tintti kaukaisilla mailla

Hergé
Faaraon sikaarit
suom. Heikki Kaukoranta
Otava 2016


Belgian kansallisylpeyden, sarjakuvasankari Tintin seikkailut loppuivat hahmon luojan Hergén (1907-1983) kuolemaan. Hergén leski Fanny Rodwell (s. 1934) on kunnioittanut miehensä toivomusta, ettei sarjakuvaa jatketa vaikka vastakkaisiakin mielipiteitä on esitetty. 1900-luvulle kapseloitu Tintti on ollut nostalgiamarkkinoilla menestys. 2000-luvulle tultaessa Tintti-albumeita oli myyty Hergén kuoleman jälkeen enemmän kuin hänen elinaikanaan. Nykyisin kokonaismyynti lähennellee 300 miljoonaa kappaletta.

Koska uutta materiaalia ei tehdä, niin lukijoiden mielenkiintoon on vastattu etsimällä uutta Tintin julkaisuhistoriasta. Useimmista Tintti-albumeista on tehty erilaisia versioita julkaisupaikkojen mukaan. Ranskankielisessä maailmassa näitä on ollut saatavilla uusintapainoksina jo pitkään. Viime vuonna saatiin suomeksikin vanhempia versioita Tintti Neuvostojen maassa -albumin rinnalle.

Lehtimies Tintin seikkailut -sarjassa julkaistaan Hergén 1930-luvulla tekemiä mustavalkoisia sarjakuva-albumeja. Tarinat ovat tutut pääosin 1940-luvulla uudelleenpiirretyistä ja taitetuista värillisistä teoksista. Ajan paperipula pakotti kustantajat siirtymään 64-sivun määrämittaan. 1930-luvulla sarjakuvataiteilijalle ei vielä asetettu ulkoisia julkaisuehtoja. Tinttikin saattoi seikkailla väljemmissä ruuduissa ja kaksinkertaisessa sivumäärässä.

Faaraon sikaarit on kolmas suomennettu albumi Lehtimies Tintin seikkailuja. Kirjassa on vain muutamia kohtauksia, jotka on jätetty pois Faaraon sikareista. Sivutaittoa muuttamalla ja ruutuja pienentämällä Hergé on saanut tarinan lähes sellaisenaan mahtumaan lyhyempään värilliseen versioon. Poliisikaksikko Dupond ja Dupont ei ole vielä saanut nimiä, tässä seikkailussa he ovat mukana koodinimillä X33 ja X33 B. Hajamielinen egyptologi on vanhemmassa versiossa selkeämmin professori Tuhatkaunon prototyyppi.

Taitolla, tyhjän tilan määrällä ja rytmityksellä sarjakuvassa on suurempi merkitys kuin uskoisikaan. Faaraon sikaareja lukee uusin silmin. Tuntuu kuin käsissä olisi uusi sarjakuva-albumi.

Teoksen suomennoksessa ja ulkoasussa on pyritty luomaan 1930-luvun tunnelmaa. Suomentaja Heikki Kaukoranta on viljellyt tekstissä aikakauden sanoja ja kirjoitustapoja, kuten jo albumin nimestä käy ilmi. Lisäksi nimiösivulle on etsitty Otavan takavuosina käyttämä liikemerkki. Teostiedoissa täsmennetään, että kyseessä on faksimilepainos vuoden 1934 alkuperäislaitoksesta.

Kaikkiaan Lehtimies Tintti seikkailee -sarjassa julkaistaneen kahdeksan albumia. Viime vuonna julkaistiin Lohjennut korva ja Musta saari. Loppuvuodesta on tulossa Sininen lootus. Kustantajan mukaan uusvanhat Tintit olivat välitön menestys. Molemmat viime vuonna julkaistut albumit myytiin loppuun noin kuukaudessa. Nostalgia on voimissaan.

Kuninkaan Tintti-paita

Rion olympialaisten päättäjäisissä Japanin pääministeri Shinzō Abe seuraavien kesäolympialaisten isäntämaan edustajana otti vastaan olympialipun. Päättäjäisseremonioissa Abe hauskuutti yleisöä ja maailmaa esiintymällä Super Marion asussa. Näin samalla markkinoitiin Japanin viihdeteollisuuden yhtä tärkeätä hahmoa.

Eilinen uutinen Belgiasta kertoi toisenlaisen tarinan. Poikansa hyväksi vallasta luopunut kuningas Albert II antoi kesällä 2014 televisiohaastattelun. Entinen kuningas oli vetänyt kauluspaitansa päälle vaaleansinisen villapaidan.  Yhdistelmä toi monille välittömästi mieleen Tintin. Asuvalinnan voisi ajatella kuvastavan sitä, että kruunusta luopunut kuningas oli nyt vapaa, mutta silti aina valmis auttamaan maataan.

Haastattelusta otetut valokuvat ovat uutinen nyt Tintin hahmojen oikeuksia valvovan Moulinsartin vuoksi. Moulinsart on hakenut oikeudelta kuvien levityskieltoa, koska Albert II rikkoo sen mielestä tekijänoikeuksia.

Moulinsart on sen verran myötämielinen, että se ei vaadi entistä kuningasta hävittämään vaaleansinistä villapaitaa. Mutta yhtiö edellyttää, että Albertin on julkisesti käytettävä sitä sellaisissa asusteyhdistelmissä jotka eivät tuo mieleen Tinttiä.

Varsinaista tekijänoikeussyytettä Albert II vastaan käsitellään myöhemmin.

"Uutisen" julkaissut Nordpresse.be on jonkinlainen uutisparodiasivusto. Oikeasti entistä kuningasta ei ole haastettu. Juttu kuitenkin kertoo, että Belgiassa ei pidetä Moulinsartin ärhäkästä edunvalvonnasta.

Tintin työt

Eilen Hergé olisi täyttänyt 109 vuotta. Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla muistettiin merkkipäivä. Jutussa Menneen maailman sankarit Venla Rossi ihmetteli edelleen nousevia Tintin 1930-luvun tekemisistä nousevia kohuja ja noiden aikojen työnantajien lepsuutta. "Moinen huithapeli olisi irtisanottu jo vuosia sitten" summaa Tintin lehtimiesuraa nykymaailman näkökulmasta.

Tintin toimittajan työt ovat suosittu tietokilpailukysymys. Sarjakuvassa hänen kirjoitustyöskentelyään näytetään vain kahdesti. Neuvostojen maassa hän kirjoittaa tekemästään artikkelista lukuisia kopioita, jotta edes yksi niistä pääsisi idästä länteen. Särkyneessä korvassa hän tekee muistiinpanoja. Afrikassa Tintti ottaa valokuvia, mutta menneessä maailmassa kuvajournalismi oli aivan oma alansa, johon kirjoittavat toimittajat eivät lainkaan ottaneet osaa. Ehkä kuvaaminen oli vain harrastenäppäilyä.

Tintin journalistiura päättyi Rakham Punaisen aarteen löytämisen myötä. Professori Tuhatkauno antoi kapteeni Haddockille rahat Moulinsartin linnan ostamista varten ja sieltä löydetty aarre turvasi toimeentulon. Haddockin ja Tintin ei tarvinnut enää tehdä päivätöitä elantonsa takaamiseksi. Aarteen avulla he saattoivat heittäytyä täysipäiväisiksi huithapeleiksi.

Menneessä maailmassa palkkatyö ei ollut ainoa mahdollinen tapa osallistua yhteiskunnan kehittämiseen. Tieteellisille retkikunnille ja tutkimusmatkoille avaruuteen saattoi osallistua muistakin motiiveista kuin oman toimeentulonsa turvaamiseksi.

Tintillä ei siis 1940-luvun alkupuolen jälkeen ollut tarvetta palkkatyölle. Lehtimiehenä hänet silti tunnettiin loppuun saakka. Pitihän miehellä jokin ammatti olla. Edes nimellisesti.

Je suis Bruxelles

Eilisen tapahtumat Brysselissä ovat saaneet kuvallisia ilmaisuja. Näissä esiintyvät kaupungin tunnuspatsas Manneken Pis ja Belgian tunnetuin sarjakuvasankari, Brysselissä pitkään asunut Tintti (tai hollaniksi Kuifje). Tintti ilmaisee surunsa, mutta Manneken Pis tietää vuosisatojen kokemuksella miten hyökkääjiin tulee suhtautua.

Lehtimies Tintin seikkailuja

Hergé
Musta saari / Lohjennut korva
Lehtimies Tintti seikkailee
suom. Heikki Kaukoranta
Otava 2015


Tinttien julkaisemisen suhteen Suomi kuuluu B-kategoriaan. Monet Tintin ystävät ovat harmitelleet sitä, että tarjonta meille on ollut paljon niukempaa kuin esimerkiksi ruotsalaisille. Vuosikymmenten mittaan länsinaapurissa on saatu Tintin arkistosarja ja Hergén Kootut teokset. Suomessa näitä ei ole julkaistu, täällä on saatu tyytyä ns. suurelle yleisölle suunnattuihin albumeihin.

Hergé (1907-1983) toivoi, että Tintin julkaisua ei jatkettaisi hänen jälkeensä. Tintti kumppaneineen on silti säilynyt lukijoiden suosikkina, albumeita on myyty enemmän tekijän kuoleman jälkeen kuin elinaikana. ”Uutta” tarjottavaa on kaivettu arkistoista ja vanhoista julkaisuista. Nyt siis 1930-luvulla tehdyt mustavalkeat pitkät albumit on saatavilla suomeksikin ”kansanpainoksina”.

Aikaisemmin Hergén 1930-luvun jälkeä on nähty Tintti Neuvostojen maassa -albumissa. Lehtimies Tintin seikkailut -sarjassa julkaistut Lohjennut korva ja Musta saari vuosilta 1937 ja 1938 osoittavat taitojen kehittyneen jo myöhemmin tunnetulle tasolle.

Ensimmäinen kustantajan määräämään standardimittaan ja väreihin tehty Tintti-seikkailu oli Salaperäinen tähti (1942). Mustavalkoisia, yli satasivuisia albumeja ilmestyi yhdeksän. Neuvostojen maata lukuunottamatta Hergé muokkasi nämä albumit pääosin 1940-luvulla uuden standardin mukaisiksi. Tässä työssä tehdyt muutokset on tarkkaan dokumentoitu Benoît Peetersin ja Michael Farrin suomennetuissa Tintti-tietokirjoissa.

Musta saari ja Lohjennut korva ovat juoneltaan ja kuvituksiltaan pääosin samanlaiset Mustan saaren salaisuuden ja Särkyneen korvan kanssa. Sivutaitolla on kuitenkin suuri merkitys tarinoiden rytmiin ja mustavalkoisuus tuo ruutuihin enemmän tilaa kuin uskoisikaan. Muutamat pois jätetyt kohtaukset rikkovat tuttua ja urautunutta lukukokemusta. Heikki Kaukorannan suomennoksen vanhahtavat sadatukset tuovat mukavaa poikamaista henkeä.

Ranskassa on menty vielä askel taaksepäin Tinttien historiassa. Casterman on aloittanut kirjasarjat siitä, millaisilta Tintit näyttivät ensimmäisissä julkaisupaikoissaan aikakauslehdissä tai studioilta lähtiessä. Ainakin Seitsemän kristallipalloa ja Auringon temppeli on saatavissa version d´originalena (nimellä La Malédiction de Rascar Capac).



* Julkaistu aikaisemmin Sarjainfossa 4/2015.