Kaksi pistettä

Australialaisessa Otoliths -runolehdessä on julkaistu kaksi visuaalista runoani.


* Otoliths #41

Ei-operatiivinen Toivakka

On harmi, että Suomen hallituksessa veroparatiisiyrityskokemusta on vain naispuolisilla ministereillä. Nyt ei voi vertailla miten julkisuus kohtelee eri sukupuolia veroparatiisiasioiden suhteen. Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari ehti jo miettiä, onko ministeri Anne Berner joutunut kohtuuttoman ajojahdin kohteeksi sukupuolensa vuoksi.

Ministeri Lenita Toivakan kohtelua kukaan ei tiettävästi ole pitänyt kohtuuttomana. Jupakan aloittajana oli Toivakka itse. Lisäksi hänen selityksensä ovat naisten tasa-arvoista asemaa nakertavia. Jos nainen on jonkin yrityksen hallituksessa, niin hän ei ole siellä kantamassa vastuuta vaan jonakin lainsäädännön edellyttämänä lisähenkilönä.

Toivakka on toistuvasti kertonut, että heidän perheyhtiössään päätökset on tehnyt operatiivinen johto eli hänen aviomiehensä. Näin hän antaa ymmärtää, että suvun naisilla ei ole "miesten asioihin" mitään sanottavaa. Kyllähän kaikki tämän tietävät?

Toivakoiden perustama verosuunniteluyhtiö kertoo paljon Suomen nykyisistä kestävyysvajeongelmista. Jos pienten maakuntakeskusten K-kauppialle on mahdollista ja houkuttelevaa perustaa verojen kiertämistä varten apufirmoja ympäri maailman, niin suomalaisen yhteiskunnan veronkantokyvystä ei ole pidetty hyvää huolta.

Pohjoismaisissa yhteiskunnissa kaikkein rikkaimmat ovat välttyneet ankarimmalta verokohtelulta. Ehnroothit, Wallenbergit ja Ollilat ovat harvalukuisia poikkeuksia, joiden toimia on tavattu katsoa läpi sormien. Samojen käytäntöjen laajentuminen keskiluokaisten kauppiaiden normaaleiksi toimintatavoiksi rampauttaa koko yhteiskuntaa.

Hallitusten olisi pitänyt puuttua veropohjan rapautumiseen jo aikoja sitten. Vieläkään ei olisi myöhäistä.

Lumikasa hupenee

Eilisen illan ja yön sateet sulattivat takapihan lumikasaa huomattavasti.

* Lumikasa

Kansallinen veteraanipäivä

Tänään vietetään kansallista veteraanipäivää. Tänään 1945 Lapin sota loppui ja Suomen lippu nostettiin kolmen valtakunnan rajapyykillä Kilpisjärvellä. Kansallista veteraanipäivää vietettiin ensimmäisen kerran 1987 osana Suomen 70-vuotisjuhlallisuuksia.

Aloitteen liputuspäivästä teki pääministeri Kalevi Sorsa. 1980-luvulla maailma tuntui olevan muuttumassa ja uudenlaisille juhlapäiville koettiin olevan tarvetta. Kansallisesta veteraanipäivästä toivottiin rauhanomaista juhlaa, johon ei liittyisi paraateja tai muutakaan voitonjuhlien tunnusmerkkejä.

Kalevi Sorsa ehdotti myös toista kansallista juhlaa, kansanvallan päivää. Veteraanipäivä on osoittautunut pysyvämmäksi. Kansanvallan virallinen liputtaminen lopetettiin vuonna 1995.

Tänä vuonna kansallisen veteraanipäivän pääjuhla on Oulussa. Päävieraita ovat sotaveteraanit läheisineen. Facebook-tapahtumasivuilla osallistumisestaan ilmoittaneita on perin vähän, mutta kohderyhmää ajatellen media ei liene tärkein.


* Kansallinen veteraanipäivä. Oulun kaupunki

Lundahlin koivuja

Tänään 1850 syntyi Oulussa Amélie Lundahl (k. 1914). Parikymppisenä hän muutti Helsinkiin opiskelemaan taidetta ja ei aikaakaan, kun opinnot jatkuivat Tukholmassa ja Pariisissa.

Lundahlin teoksia selaillessa käy ilmi, että koivu oli hänelle tärkeä puu. Se toistuu monissa hänen maalauksissaan.

* Amélie Lundahl. Artnet

Pillua ja animaatioita

Pillua aloittelijoille from Osuuskunta Animaatiokopla on Vimeo.

Viikonloppuna Helsingissä oli Animatricks-animaatioelokuvafestivaali. Sen lyhytanimaatiokilpailussa palkittiin kaksi filmiä, kotimainen Reetta Aallon Pillua aloittelijoille (Suomi 2015) ja kansainvälinen Agnés Patronin Chulyen, a Crow’s Tale (Ranska 2015). Edellinen on Vimeossa kokonaan katsottavissa, jälkimmäisestä on Youtubessa traileri.

Kolmihenkinen tuomaristo kiitteli Aallon työn lämminhenkistä ja rauhallista otetta. Lisäksi tuomaristo piti animaatiota kauniisti toteutettuna ja nerokkaan pelkistettynä manuaalina naisen kehoon.

Patronin filmi kertoo šamaanien jahtaamasta Chulyenista, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi korppi. Tuomaristo piti elokuvan maagisesta matkasta ikiaikaisen luonnon maailmaan. Teoksen animismin ja animaation välisen yhteyden toteutusta ihailtiin.

Kunniamaininnan kotimaisessa sarjassa sai Annika Dahlstenin Yöperhonen (Suomi 2015). Sitä tuomaristo kuvaili omalaatuisen kauniina kauhufantasiana. Kansainvälisen sarjan kunnianmaininta kohdistui Elena Walfin Some Thingiin (Saksa 2015). Tuomarit pitivät sen omaperäisyydestä ja mielikuvituksellisuudesta.

Animatricksin lyhytanimaatiokilpailuun osallistui yhteensä yli 800 teosta. Niistä 36 pääsi varsinaisen tuomariston ruodittaviksi.


* Animatricks

Kirjailijat kohtasivat

Pohjois-Suomen kirjailijapäiviä Rovaniemellä vietettiin teemalla Kapinalliset rivit. Myyntipöydän takana ollessa varsinainen ohjelmisto meni suurelta osin ohitse. Yleisö seurasi järjestettyä ohjelmaa tarkasti, joten esitysten aikana myyntipöydillä oli hiljaista.

Lapissa välimatkat ovat tunnetusti pitkiä. Lapin Kirjallisuusseuran saatekirjeessä toivottiin, että sähköisesti toistensa kanssa yhteyksissä olleet ihmiset tekisivät päivien yhteydessä lähempää tuttavuutta. Näin tuntui todella käyvän. Moni keskustelu tuntui alkavan sähköpostien tai facebook-kaveruuden muistelulla.

Kapinallisuus oli mukana monen osien otsikossa. Kustantamisen kapinaa ehdin hetken kuunnella. Ongelmana oli pikemminkin jakelu. Kirjakauppojen hyllyille pääsemisestä oli siis puhe. Kahdenkeskisissä jutuissa Oulun kuulumisia kertoessa hanakasti tartuttiin mahdollisiin uusiin myyntipaikkoihin. Valitettavasti en tässä voinut avuksi olla.

Lounaalla käydessä matkan varrella oli tällainen kirjakauppa. Ei siis ihme, että potentiaaliset myyntipaikat kiinnostivat.

Pohjoisilta kirjailijapäiviltä

Pohjois-Suomen kirjailijapäivien lauantain ohjelma on alkanut. Rovaniemen kaupungintalon valtuustosalissa oli Tuure Holopaisen avaussanoja odottamassa mukava joukko väkeä.

Toisen kerroksen aulassa on esillä pohjoisen kustantajia. Esimerkiksi Väyläkirjat.

Kaltio, Rovaniemi ja Avantgarde

Eilen illalla Oulun kirjallisuuden talolla pidettiin pidettiin Kaltion 2/2016 julistustilaisuus. Päätoimittaja Paavo J. Heinonen esitteli lehteä ja Immu Suominen lausui runoja.

Numeron teemana oli hulluus ja todellisuuden hämärtyminen. Tähän liittyen Kaltion nettisivuiltakin on luettavissa esimerkiksi Katariina Parhin artikkeli Ookko nää oulusta, pelekääkkö nää psykopaattia.

Verkkolehdessä on kirjoittamani arvio Jyrki Siukosen Tapaus Avantgarde – Väärennökset ja Turun skandaali (Taide 2016).

Viikonloppuna Rovaniemellä on Pohjois-Suomen kirjailijapäivät. Olen lauantaina Rovaniemen kaupungintalolla esittelemässä Kaltiota, Oulun sarjakuvaseuraa ja Hallausta. Poiketkaa tervehtimässä jos seudulla liikutte. Ohjelmassa myös kirjailijoiden puheenvuoroja ja teemakeskusteluja.


* Kaltio
* Oulun sarjakuvakeskus
* Hallaus

Khanyn salaisuus

Roger Leloup
Khanyn salaisuus
suom. Anssi Rauhala
Egmont Kustannus 2015


Yli neljäkymmentä vuotta sitten Ruudussa julkaistu Yoko Tsuno kiehtoi nuoren lukijan mielikuvitusta kertomalla vinealaisista, jotka olivat paenneet oman aurinkonsa räjähtämistä maapallolle. Uusi planeetta ei sopinut uudisasukkaille, joten heidät syväjäädytettiin luoliin syvälle maan alle. Ihmisen ilmestyminen mutkisti vinealaisten suunnitelmia. Ei olisi ollut eettisesti oikein tuhota toista rotua oman elintilan tieltä.

Sittemmin Yoko Tsuno on seikkaillut ajassa ja avaruudessa lukuisissa paikoissa ison ystäväjoukkonsa kanssa. Maankuoressa uinuvien vinealaisten pariin ei ole juuri palattu, vaikka Khanysta ja Vinean aurinkokunnasta on tullut oleellinen osa tarinajatkumoa. Uudessa, tuoreeltaan suomennetussa 27. albumissa (20. suomennettu albumi) Khanyn salaisuus seikkailu alkaa maapallon uumeniin säilötystä olennosta.

Yoko Tsunon luoja Roger Leloup (s. 1933) on ollut aina tunnettu taidokkaasta liikennevälineiden ja muiden koneiden suunnittelusta ja piirtämisestä. Khanyn salaisuus ei tee poikkeusta. Tekijän korkea yli 80 vuoden ikä ei näy piirrosjäljessä, eikä hänen ole tarvinnut – ainakaan albumin tietojen mukaan – tukeutua apupiirtäjiin. Tällä kertaa pääosassa ovat vinealaisten Marsin uumeniin rakentamat laitteet ja niitä hoitavat robotit. Koska sarjakuvan päähenkilö on japanilainen insinööri on konetekniikan esittely luonteva osa lopputulosta.

Leloupin luoma insinööri Tsuno on tunnettu myös korkeasta moraalistaan. Sitä koetellaan tässäkin tarinassa. Yoko Tsuno on vankkumaton. Vaikka tietoisen olennon alkuperä olisi kuinka epäilyttävä ja epäeettinen tahansa, sen ei pidä antaa vaikuttaa siihen miten yksilöä kohdellaan. Kaikilla on oikeus tulla hyväksytyiksi ja rakastetuiksi.

Julkaistu Sarjainfossa 4/2015.

Aikaisemmin Yoko Tsunosta kirjoitettua:

* Vinean epävakaat koneet

* Robottinainen maan alta

* Ametistin kirous

30 vuotta Tshernobylista

Loppukuusta (26. huhtikuuta) tulee kuluneeksi 30 vuotta Tshernobylin ydinvoimaonnettomuudesta. Lajissaan se on edelleen maailman tuhoisin, vaikka Fukushiman onnettomuus vuonna 2011 on määritelty samaan vakavimpaan luokkaan (INES 7). Tshernobylin onnettomuus on esillä monin tavoin. Turussa esimerkiksi pidetään seminaari Ytimen varjossa, jossa käsitellään tuttuja teemoja, kuten Neuvostoliiton tiedotusta ja nykyisin eläinten valtaamaa aluetta.

Avoimuus ei ollut Neuvostoliiton vahvoja puolia. Ydinvoimaonnettomuutta tutki kansainvälinen työryhmä, joten tapahtumat tunnetaan sekunnilleen. Ilmeisesti vuonna 1989 suomeksi julkaistu Vladimir Kartsevin ja Pjotr Hazanovskin Miksi asiantuntijat erehtyvät? (SN-Kirjat) tarjoaa neuvostoliittolaisen näkökulman onnettomuuteen. "Mikä merkitys inhimillisillä tekijöillä ja teknisillä virheillä on ollut vuosisatamme kuuluisimmissa onnettomuuksissa, tuoreimpana esimerkkinä Tshernobylin ydinvoimalakatastrofi?" kysyy teoksen takakansi.

Miksi asiantuntijat erehtyvät? on ilmeisimmin ilmestynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1980. Teosta on siis päivitetty Tshernobylin ydinvoimaonnettomuuden jälkeen. Takakannen lupauksesta huolimatta Tshernobylia teoksessa käsitellään vain muutaman sivun verran. Pohjustukseksi kerrotaan Harrisburgista, Sellafieldista ja muutamista muista länsimaissa sattuneista ydinturmista.

Kartsev ja Hazanovski painottavat kirjassaan luotettavuustestauksen tärkeyttä. Paradoksaalista kyllä, kuten kirjoittajat itsekin toteavat, Tshernobyl aiheutui juuri luotettavuustestistä.

Huhtikuun 26. päivän onnettomuus tapahtui neljännen voimakoneiston turbogeneraattoria kokeiltaessa. Vastuuttomuutta osoittaneet ja ydinvoimalan vaaranalaiseen asemaan saattaneet henkilöt olivat kuulemma huolehtineet voimalan turvallisuudesta. Kokeilun tarkoituksena oli selvittää, voidaanko turbogeneraattorin roottotin mekaanisella energialla ylläpitää voimakoneiston toimintaa virrankatkaisun tapauksessa. 

Kirjoittajat eivät säästele sanoja koejärjestelyjä sättiessään. Onnettomuus oli siis inhimillisten tekijöiden aiheuttama.

Ratkaisuna insinööritieteilijät esittivät, että ydinvoimalaturvallisuutta ei voitaisi taata erillisillä turvalaitteilla. Niiden pitäisi olla rakenteellisesti osa voimalaa.

Reaktori olisi rakenteellisesti kehitettävä sellaiseksi, että se pystyisi toimimaan turvallisesti kaikkinaisista häiriöistä ja ihmisen virheellisestä toiminnasta huolimatta.

Tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Vastaavantyyppinen ajatus on kuitenkin otettu onnettomuuden jälkeen ydinvoimarakentamisen ohjenuoraksi.

Helppoa se ole ollut vuosikymmenten miettimisenkään jälkeen. Sanotaanhan, että Olkiluoto III on viivästynyt vuosia osin sen vuoksi, ettei turvajärjestelmää saatu toimivaksi edes paperilla. Toivottavasti nyt on ongelma ratkaistu.

Kaljakuski Berner

Usein kesälauantaisin hieman iltakahdeksan jälkeen taksikuskit ovat saaneet soittoja mökkiläisiltä, joissa on tiedusteltu voisiko taksi poiketa kaupan kautta mökille. Lomalaiset ovat viettäneet aikaa saunoen hyvien ruokien ja juomien parissa. Joukossa ei ole yhtään ajokuntoista, ja juomavarastot ovat huvenneet huomattavasti.

Niin voisiko taksikuski käydä kaupasta muutaman salkullisen olutta, jotta iloinen olo mökillä voisi jatkua?

Vielä taksit joutuvat vastaamaan, että asiakkaan on itse käytävä ostoksensa. Taksi on kuljetuspalvelu, ei viinakauppa.

Lähitulevaisuudessa kaikki saattaa olla toisin. Liikenneministeri Berner tiedotustilaisuudessaan tosin puhui, että taksit voisivat kuljettaa esimerkiksi postia ja lääkkeitä, mutta tottahan kalja ja siideri kulkisivat yhtä lailla.

Tosin on aivan eri asia onko lähitulevaisuudessa lauantaisin takseja ajossa. Ainakin Tukholmassa taksiliikenteen vapauttamisen jälkeen lauantai-iltaisin kuskeista hyvin harva viitsi lähteä ajoon. Onhan taksikuskikin vapaapäivän ansainnut viikon Kela-kyytejä ajettuaan.

Flunssan ajamana

Antti Ollikainen
Flu ja Flu 2 – jäätävä lentsu
Suuri Kurpitsa 2014 ja 2015
www.flu.fi

Joistakin tuoreista sarjakuvista on saatavilla todella perusteellisia tietoja. Näin varsinkin jos tekijä on opiskellut ammattikorkeakoulussa ja tehnyt opinnäytteensä oman sarjakuva-albuminsa tekemisestä. Yksi tällainen esimerkki on Antti Ollikaisen Flu. Lahden Muotoilu- ja taideinstituutissa opiskelleen Ollikaisen opinnäyte Flu – teoria valmistui 2013 ja albumi ilmestyi omakustanteena 2014. Tänä vuonna jatko-osa Jäätävä lentsu ilmestyi Suuren Kurpitsan julkaisemana ja samalla ensimmäinenkin osa tuli kustantajan kautta saatavaksi. Flu on luettavissa myös netissä, sarjakuva on tehty mobiilia digitaalista lukualustaa (2. sukupolven iPod Touch) ajatellen.

Flu on sanaton sarjakuva, jonka pääosassa seikkailee tutkimusmatkailijakukko, jonka tekijä on nimennyt Linnuksi. Teoksen nimen mukaisesti Linnulla on flunssa. Aivastukset rytmittävät juonta, usein episodista toiseen siirrytään pärskäyksen kautta. Tapahtumapaikkana on salaperäinen Etelämeren tulivuorisaari alkuasukasheimoineen. Sivuhenkilöinä tarinaa ryydittävät Sairaus ja Kuolema.

Tarinat etenevät jouhevasti ja sulavasti. Opinnäytteessä Ollikainen kertoi keskittyneensä erityisesti rakenteelliseen eheyteen. Tässä hän on onnistunut. Ollikainen on koeluettanut sarjakuvaansa ja tehnyt siihen muutoksia kritiikin perusteella. Esimerkiksi pelkkien tummien silhuettien käyttö sai jotkut koelukijat harhaantumaan juonesta, joten lopputuotteessa ei sellaisia ole. Ateljeekritiikin voi siis korvata tuotetestausta vastaavalla prosessilla. Sarjakuvakustannustoimittamista ei Suomessa ole juurikaan saatavilla. Ammattikunta on tainnut rantautua Suomeen vasta 2000-luvulla Asema Kustannuksen myötä.

Sanattoman pitkän mykkäsarjakuvan on luotava kuvakerronnalla puitteet, joissa lukija pystyy tulkitsemaan sarjakuvaa mahdollisimman vapaasti ja liittämään siihen omat merkityksensä. Lukijalle jää aktiivinen rooli. Ollikainen korostaa tätä ottamalla mukaan esihistoriallisen ja alkukantaisen oloisia elementtejä, jotka jo itsessään ohjaavat lukijaa tekstittömään viestintään. Laajemmassa mitassa samanlaista on tehnyt Tommi Musturi Samuelin matkassa (Huuda huuda 2009). Nuoremmille lukijoille mieleen noussevat Ice Age -animaatioelokuvat.

Ollikaisen sarjakuvat on julkaistu paperilla ja mobiilina periaatteessa samanlaisina. Pöytäkoneen suurellakin näytöllä sarjakuva toimii, vaikka se on optimoitu pienemmälle laitteelle. Flu.fi -nettisivu paljastaa, että sarjaan on suunnitteilla kolmaskin osa. Toista osaa, Jäätävää lentsua ei ole vielä julkaistu digitaalisena.

Flu on perimmältään seikkailusarjakuva, joka ammentaa aarteenetsintätriviasta. Laajan yleisön tavoittelu vienyt kerronnassa perinteisiin ratkaisuihin. Sivuhenkilöt kuitenkin pelastavat lopputuloksen.


* www.flu.fi



Julkaistu Kaltiossa 6/2015.

Lumikasa

Takapihalla on lumikasa. Ajattelin seurata sen sulamista omassa blogissaan.


* Lumikasa

Ruotsalainen numero

Useissa medioissa on kerrottu ruotsalaisesta numerosta, johon soittamalla pääsee juttelemaan satunnaisen ruotsalaisen kanssa. Matkailuviranomaisten lanseeraama palvelu on ollut suosittu, siihen on soitettu jo 170 maasta. Vastaajana on ollut muun muassa pääministeri Stefan Löfven.

Numeron idea on kuitenkin jäänyt epäselväksi. Asia selviää numeron nettisivuilta. Numerolla juhlistetaan Ruotsissa 1766 säädettyä painovapauslakia, jota pidetään maailman ensimmäisenä vapaan julkisuuden takaavana lakina. Offentlighetsprincipen eli julkisuusperiaate takasi mahdollisuuden tutustua kaikkiin valtion asiakirjoihin ellei erikseen ollut jotakin perusteltua syytä salata niitä. Vaikka Yhdysvalloissa puhutaankin paljon sananvapaudesta ja sen loukkaamattomuudesta, niin vastaava laki siellä säädettiin 1966 ja laajemmassa muodossa 1974.

Painovapauslaki oli yksi Alavetelin kappalaisen Anders Chydeniuksen aikaansaannoksia. Hän kuului vuosien 1765-66 valtiopäivillä julkisuutta pohtineeseen valiokuntaan ja onnistui pääsemään siinä keskeiseen asemaan. Chydenius kirjoitti valiokunnan mietinnön, jonka perusteella laki säädettiin. Politiikassa harvoin on yksilösuorituksia. Ruotsissa keskeinen painovapauden puolustaja oli 1730-luvulta lähtien Anders Nordencrantz. Chydenius piti häntä yhtenä oppi-isistään.

Suomalaiset siis voivat ottaa osansa kunniasta. Ja tulihan laki voimaan täälläkin yhtälailla. Unescon lehdistönvapauden päivän konferenssi pidetään tänä merkkivuonna Helsingissä 3. toukokuuta.

Laki kumottiin jo kuuden vuoden kuluttua. Mutta se oli ehtinyt jo määritellä, että asioiden julkisuus on normaalitila ja salailu poikkeus.

Ruotsalainen numero on konkreettinen osoitus julkisuusperiaatteesta. Voit soittaa satunnaiselle ruotsalaiselle ja kysellä kuulumisia -- eikä sitä pidetä mitenkään loukkaavana tai erikoisena.



* The World’s First Freedom of Information Act - Anders Chydenius’ Legacy Today
* Painovapaus 250 vuotta

Kaupunginoja

Yllätyshitti kesäksi

Pauli Kallio & Christer Nuutinen
Kramppeja ja nyrjähdyksiä - Ripa ja Kadunlakaisuíjat
Kustannusliike Hans Nissen
2016

Pauli Kallion käsikirjoittama Kramppeja ja nyrjähdyksiä on ilmestynyt jo 25 vuoden ajan. Vuosien varrella piirtäjä, julkaiseva aikakauslehti ja kokoelmia kustantava firma ovat vaihdelleet. Rumbassa aloittanut sarjakuva ilmestyy nykyisin Suomen Kuvalehdessä, matkan varrella julkaisupaikkoina ovat olleet myös Helsingin Sanomat, Aviisi, Elanto ja Parnasso. Albumeita ovat kustantaneet Jalava, Egmont, Arktinen banaani. Viimeiset kaksi on julkaissut Kustannusliike Hans Nissen. Sarjakuvan ensimmäisenä piirtäjänä ollut Christer Nuutinen palasi takaisin tehtävään 2008. Välissä sarjaa tekivät Sami Toivonen ja Mika Lietzén.

Kramppien ja nyrjähdysten tapahtumat seuraavat Riston ja Eskon elämää. Sarjaan on tullut ja lähtenyt hahmoja tarpeen mukaan. Uusi albumi alkaa Riston saamalla vuoden taiteilija-apurahalla. Hakemus lähti matkaan ystävä Eskon avustuksella. Jazz-oopperan säveltämistä ei kuitenkaan sen tarkemmin seurata, vaan sarjakuvan musiikkipuoli hoituu katusoittobändin parissa. Levyttämistä varten se tarvitsi nimen, hätäisesti keksittiin Ripa ja Kadunlakaisijat.

Taiteilija-apurahan vaatima jazz-ooppera syntyi, mutta suurempi yllätys oli Kadunlakaisijoiden menestys. Sen biisi alkoi soida iskelmäradioissa, vaikka Risto oli tiukasti sitä mieltä, että bändi soitti etnojazzfolkrockbluesia (jossa tosin saattoi olla lieviä iskelmävaikutteita).

Sarjakuvan ihmissuhteet tuntuvat toimivan tässä albumissa. Jotakin sivuvipinää on kuitenkin meneillään, josta jatkossa saattaa kasvaa isompia ongelmia. Mutta ei välttämättä. Asia selvinnee jatkossa.

Uutuuden esipuheen on kirjoittanut Esko Valtaoja. Vinjettikuvassa hänellä on pitkä parta, vaikka Rakel Liekki leikkasi sen yli vuosi sitten. Valtaoja osoittautuu sarjakuvia lukeneeksi ihmiseksi. Aivan oikein hän huomaa, että Kramppeja ja nyrjähdyksiä ohittaa ensi vuonna toisen suomalaisen etenevän ajan sarjakuvan pituuden. Mämmilälle ikää karttui 26 vuotta. Julkaisuhistoriaa ajatellen tuskin Mämmilän kohtalo uhkaa tätä sarjaa. Riston ja Eskon elämässä lienee vielä seurattavaa vuosiksi.


* Pauli Kallio & Christer Nuutinen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä - Ripa ja Kadunlakaisijat. Kreegah.net

Uusi julkaisu: Kultakauden taiteilija

Viime eduskuntavaalien alla perussuomalaisten taidepoliittinen ohjelma hämmensi. Vaikka sen myöhemmin todettiin olevan vain läpällä tehty, niin kannanotoista jäi pohdituttamaan miten Suomen taiteen kultakaudella kohdeltiin taiteilijoita ja turvattiin heidän toimeentulonsa?

Teokseen on koottu kultakauden nimekkäiden tekijöiden kirjoituksia aiheesta. Mukana on fiktiota, huumoria, lehtikirjoituksia ja taidearvosteluja.

Ei taidettu nykytaiteilijaa tuolloinkaan suuremmin arvostaa.

Kirja on vapaasti luettavissa issuussa.


* Kultakauden taiteilija. 2016.

The Sun: oppositiojohtaja Corbyn lukee sanomalehtiä!

Briteissä pääministeri David Cameron on ollut vaikeuksissa Panaman papereiden kanssa. Ne paljastivat pääministerin edesmenneellä isällä olleen pöytälaatikkofirman. Cameronin esikunta kiisti neljä päivää pääministerillä olevan mitään tekemistä asian kanssa, kunnes asia oli pakko tunnustaa. David Cameronille oli siirtynyt ainakin osa firmaa perintönä ja hän oli hyötynyt siitä rahallisesti.

Kun Suomessa Nordea olisi ollut täydellistä iltalehtien lööppikamaa, toinen niistä nostikin etusivulle kansalaisten Kelalta huijaamat rahat.

Briteissä johtava keltainen lehti The Sun uutisoi näyttävästi, että oppositiojohtaja Jeremy Corbyn käyttää valtion rahoja kommunistilehti Morning Stariin! Corbynin toivomuksesta hänen toimistoonsa toimitetaan joka päivä lehden numeroita ja The Sunin tietojen mukaan tähän menee punta päivässä!

Corbynin toimistossa käyneeltä nimettömältä ilmiantajalta The Sun on saanut tietoonsa, että Morning Star lehtiä on joka puolella huoneistoa. Jutun sävy on sellainen, että lukija alkaa pohtia eikö Corbynille riitä joskus taannoin hankittu yksi kappale lehteä.

Siitä The Sun ei kerro, mikä on lehtitilauksen idea ja miksi jotkut haluavat lukea useampia lehtiä saman päivän aikana. The Sun ei myöskään kerro paljonko Corbynin toimisto käyttää The Sunin numeroiden hankkimiseen.

Mitä väliä niillä. Morning Star piti 1970-luvulla Neuvostoliittoa hyvänä esimerkkinä briteillekin!

Bernerin pääoman ja työn liitto

Lauantaina liikenneministeri Anne Berner katsoi parhaaksi selittää omia kytköksiään veroparatiisifirmoihin. En tiedä liittyykö tämä avautuminen tänä iltana tulevaan MOT-ohjelmaan, jossa aiotaan paljastaa Panaman papereista löytyneitä suomalaisten yhteyksiä saarivaltioiden pöytälaatikkobulvaaneihin. Ajallinen yhteys viittaisi vahvasti tulevaan.

Bernerin veroparatiisifirmojen hallituksissa istumisesta on puhuttu jo aiemmin. Siksi viikonlopun huomio keskittyikin Bernerin puolustuksen loppukappaleisiin. Berner kirjoitti, että

Tarvitsemme paluuta pian 100-vuotiaan Suomen syntymisen aikaan, jolloin työn ja pääoman välillä oli liitto. Siitä syntyi Suomen teollistuminen ja hyvinvointiyhteiskunnan kasvu.

Suomalaisen pääoman ja työvoiman välisenä liittona yleensä pidetään Tammikuun kihlausta. Talvisodan aikana tammikuussa 1940 työnantajat tunnustivat ammattiliitoilla olevan oikeuden tehdä työehtosopimuksia. Näin tasoitettiin tietä sodan jälkeiselle yhteiskuntarauhalle. Pääoma ja työ neuvottelisivat ja rakentaisivat yhteiskuntaa yhdessä.

Bernerin viittaus sadan vuoden takaiseen aikaan toi mieleen, että onko meillä nyt ensimmäinen ministeri, joka kuvittelee Suomen itsenäistyneen viime sotien ansiosta/seurauksena? Itsenäisyyspäivänähän perinteisesti puhutaan niin paljon 1940-luvun sodista, että koulussa historian tunnilla opetusta huonosti seurannut tosiaan voisi näin kuvitella.

Eilen Berner korjasi sanomisiaan facebookissa:

Moni suuri perheyhtiö syntyi Suomeen ennen Suomen itsenäisyysaikaa ja sotien välillä, pääoman ja työn liitto katkesi käytännössä Suomen siirtyessä valtiovetoiseen teollistumisen aikaan. Elän siis toivetta ajasta, jossa yrityksen henkilöstö on osa sen tasetta (varoja) eikä sen tuloslaskelmaa (kuluja).

Suomeen perustettiin 1912 Suomalaisen Työn Liitto luomaan pääoman ja työn välille yhteistä tahtoa ja kilpailukykyä. Sitä lujaa tahtoa tarvittaisiin edelleen, tästä tarvitaan rakentavaa keskustelua. 

Kotimaisen Työn Liittona perustettu Suomalaisen Työn Liitto tosiaan perustettiin reilut sata vuotta sitten 1912. Liiton tarkoituksena oli kotimaassa valmistettujen tuotteiden menekin kasvattaminen. Esimerkki saatiin Englannista ja Ruotsista, jossa oli jo menestyksellä kampanjoitu kotimaisten tavaroiden ostamisen puolesta. Ensimmäisen kerran ajatus nousi esille Tampereella 1905 pidetyssä Suomen teollisuudenharjoittajien XI yleisessä kokouksessa.

Suomen teollisuudenharjoittajien jo alkujaan markkinoinnin avuksi luomaa järjestöä ei oikein venytetyllä tahdollakaan voi pitää "pääoman ja työn välisenä liittona". Suomalaisen Työn Liitto edelleenkin nettisivuillaan mainostaa olevansa 2799 suomalaisen yrityksen yhteisö. Palkansaajajäseniä liitolla ei ole.

Suomi siirtyi 1940-luvun puolivälissä valtiovetoiseen teollistumiseen hyvästä syystä. Sotakorvaukset oli maksettava. Yleensä tuota teollistumista on pidetty siunauksena Suomen myöhemmälle taloudelliselle kehitykselle.

Ajatus työvoimasta osana yritysten varallisuutta on kansainvälisten sopimusten ja Suomen perustuslain vastainen. Orjuus on nykyisin laitonta kaikissa maailman maissa ja tuomittu useissa eri kansainvälisissä sopimuksissa vuodesta 1890 alkaen.

Mutta voihan sitä elää toiveessa. Ties miksi maailma tällä menolla muuttuu.

Kvaakissa

Pauli Kallio & Pentti Otsamo

FC Palloseura - Huuhkaja lentää aurinkoon

Vasikan syntymäpäivä

Hanneriina Moisseinen: Syntymäpäivä / Birthday (2014) from Hanneriina Moisseinen on Vimeo.

Arto Paasilinnan romaani Sotahevonen (1979) ja siitä tehdyt näytelmäversiot ovat nostaneet esille eläinten kärsimyksiä ja koettelemuksia viime sotien aikana. Hevonen oli tärkeä miesten kumppani maatilataloudessa ja monissa muissakin ammateissa. Kun viime vuosikymmeninä on useammin katsottu sota-aikoja myös naisten näkökulmasta, niin Hanneriina Moisseinen on tuonut hevosen rinnalle lehmän.

Moisseinen on perehtynyt lehmien kohtaloihin sota-aikana oman sukunsa muistelusten ja arkistojen välityksellä. Teemaa hän on käsitellyt useammassa viime vuosina pitämissään näyttelyissä. Evakuointien jäljiltä maanteiden varsilla saattoi olla paljon kuolleita vasikoita. Ne eivät jaksaneet kylmyyttä ja matkan rasituksia. Toisaalta karannut lehmä saattoi palata kotinavettaansa ja odottaa siellä palaavaa isäntäväkeä jälkikasvun kanssa.

Moisseisen lyhytanimaatio Syntymäpäivä (Suomi 2014) kertoo tarinan Kannakselta vuodelta 1944. Juuri kun pitäisi lähteä evakkoon on lehmän synnytyksen aika.

Animaation tarina on julkaistu myös sarjakuvana 1944 (kuš 2016). Englanninkielinen, A6-kokoinen, 28-sivuinen mini kuš! -sarjassa julkaistu teos on lähes sanaton, joten kieli ei ole oleellinen lukemisen kannalta.

Sarjakuvassa tarina tuntuu saavan enemmän syvyyttä. Erityisesti viimeiset ruudut tuntuvat koskettavilta. Menetyksistä huolimatta elämässä on mentävä eteenpäin.

Toukokuussa Moisseiselta on tulossa laajempi sarjakuvateos Kannas, jossa käsitellään samoja teemoja.


* 1944 mini kuš! #40

Torres ja Uhura

Joskus elokuvien roolituksessa tapahtuu hauskoja sattumuksia. Eilen Nelonen esitti ties monettako kertaa uusintana Tom Hanksin tähdittämän ja Steven Spielbergin ohjaaman Terminaalin (Yhdysvallat 2004). Yhdessä sivuroolissa on Zoë Saldaña, esittäen rajavartija Dolores Torresia.

Saldañan roolihahmo on innokas Star Trek -fani. Vulkanilainen tervehdys sujui häneltä helposti.

Star Trekin alusta uudelleen alkaneessa elokuvasarjassa Saldaña näyttelee luutnantti Uhuraa. Dolores Torres olisi varmasti ollut innoissaan tuollaisesta käänteestä elämässään.

Markkinamies Aki Kangasharju

Panaman papereiden myötä Pohjoismaissa Islannin pääministerin lisäksi kohun keskiöön on joutunut finanssikonserni Nordea. Pian lakkautettava Suomen Nordea on pyrkinyt olemaan paljon julkisuudessa ja vaikuttamaan maan hallituksen toimiin. Kotimaisena käsikassarana julkisuuden kautta tehtävässä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa on ollut pääekonomisti Aki Kangasharju. Hän on tullut tunnetuksi ahkerana tviittaajana. Usein hänen lyhyiden viestiensä ytimenä on ollut se, että Suomen hallitus ei leikkaa tarpeeksi ja tällä menolla Suomella menee iäisyys kilpailukyvyn parantamiseen. Kangasharju on myös kannattanut normien purkua ja nimittänyt kotimaataan "holhousvaltioksi".

Twitterissä Kangasharju on ollut tämän viikon hyvin hiljaa sunnuntai-iltana alkaneiden paljastusten jälkeen. Viestipalvelussa on ehditty jo ihmetellä missä pääekonomisti luuraa, sillä keskimäärin hän on laittanut 4,5 viestiä päivässä.

Tiistai-iltana Kangasharju kuitenkin ärähti kahden viestin verran. Hän on perheen kanssa lomalla, "pääekonomistillakin on oikeus lomaan" "ja mitä Panamapapers'iin tulee, pääekonomisti ei ole oikea taho sitä kommentoimaan ja on asiasta vain mediatietojen varassa."

Nordean ahdinko on vain syventynyt. Ensihätään finanssilaitos parahti ettei se ole vuoden 2009 jälkeen enää auttanut veroparatiisiyhtiöiden perustamisessa. Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n esiinkaivamat dokumentit todistavat kuitenkin toista. Toimitusjohtaja Casper von Koskull totesi, että Nordea "ei varmasti valehdellut".

Ehkä pääekonomistin tehtäviin ei kuulu selvitellä käytännön finanssien hoitamista. Ekonomisti eli taloustieteilijä selvittelee tilastollisten ja muiden mallien avulla talouteen liittyviä asioita, esimerkiksi talouspoliittisten päättäjien kriisitietoisuutta ja antaa politiikkasuosituksia. Näistähän Kangasharju on tullut tunnetuksi.

Vienti senku vähenee. Aprillipäivä on vasta huomenna.
Julkista velkaa otettiin viime vuonna 9 miljardia.
Suomi tarvitsee veronalennuksen yritysten T&K-menoille.
Nordea todella pessimistisenä: Yhteiskuntasopimus torso, ulkomaankauppaluvut umpisurkeita.
Tämä kuva kertoo missä maanosassa hoitamattomat lainat pankkisektorissa haittaa talouden toipumista.
Suomen #teollisuustuotanto jää jälkeen.
Suomen startup-into ei näy tilastoissa.
Ikääntyminen ei lupaa hyvää talouskasvulle.
Uudistusten teko on muuttunut liian hitaaksi.

Suomalaisesta verotuksesta Kangasharju totesi joulukuussa, että "on koko maailman kireintä, jos ei lasketa mukaan Pohjois-Koreaa, tuota Dear Leaderin runnomaa totaalikommunistista diktatuuria". Väite on osoitettu vääräksi.

Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos on todennut, että osakeyhtiöiden ainoa tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Miksi siis Nordeassa maksetaan palkkaa pahan ilman linnulle, joka ei edes osallistu yrityksen käytännön toimintaan? Eihän edes yliopistoissa nykyisin katsota hyvällä sellaisia työnkuvia, jotka eivät tuota uutta kansantalouteen, innovoi ja saa aikaiseksi start-uppeja.

Nordean kannalta synkkiä maalaileva ja Suomen valtion verotushimoa korostava pääekonomisti on mitä parhain offshore-palveluiden markkinamies. Kun kategorisesti tulkitaan verotuksen olevan verenjuontia, niin hiemankin enemmän varakkaita on helppo houkutella finanssipalveluiden käyttäjiksi. Lisäksi kun maalataan kotimaan talous toivottomaksi, niin useampi saadaan sijoittamaan kansainvälisiin rahastoihin.

Eli on pääekonomistikin palkkansa ansainnut.

Intiön kasarmien kiinteistötaide

Oulun Intiön kasarmialue on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuntunut asuinalueeksi. Puolustusvoimilta vapautuneita tiloja on korjattu ja uudisrakennuksia on noussut. Puukasarmialue on pääosin ammattiopetuksen käytössä.

Heidi Vähäkallio-Järvelän suunnittelemat Kenttätien kasarmit (1953-1955) ovat muuttuneet omistusasunnoiksi. Kahdeksasta kasarmista viisi on saanut julkisivuunsa Jorma Parkkarin tekemän reliefin. Peruskorjaajan mukaan lopputulos on kiinteistötaidetta, joka kertoo tarinan.

Tarina on tervakaupunki Oululle tyypillisin.