Lomake

Hiljan sain viestin, jossa ihmeteltiin toimiiko Osuuskunta Jyväs-Ainolan nettikaupan tilauslomake. Tarkastus vahvisti ettei toimi. Tein tilauslomakkeen pohjan jo ennen Jyväs-Ainola perustamista Jyväskylän yliopiston sivuille. Lomake sai olla siellä koska pienten tietokirjojen pientä myyntiä ei saattanut pitää kaupallisena toimintana. Pikemminkin se oli yleisön palvelua. Vuosituhannen vaihteessa sivu muuttui palvelemaan Jyväs-Ainolaa samalla periaatteella. Kirjojen tiedot ja esittelyt sijoitin toisille alustoille, mutta ilman kirjautumista olevaa tai muuta vaivannäköä vaativaa kaikilla selaimilla toimivaa vaihtoehtoa tilauslomakkeelle en löytänyt.

Lomake palveli siis liki kaksikymmentä vuotta. CGI on hylätty käytöstä jo viime vuosikymmenellä ja se on korvattu php-systeemeillä. Yliopiston koneiden uumenissa vanha on säilynyt pitkään, kunnes nyt tammikuussa se on siivottu tarpeettomana pois.

Nyt Jyväs-Ainola sivuilla tilaajia palvelee tilauslomakkeeksi nimetty yhteydenottokenttä.

Tuorein julkaisu kirjakaupassa on Tuhat tviittiä. Teos on kokeilu miten helposti netin yleisiin palveluihin kirjoittamansa voi muuttaa kirjamuotoon. Se onnistuu hyvin helposti. Twournal kokosi kirjoitukset, automaattitaittoi ja loi pdf:n. Twournal tarjosi omaa painatuspalvelua, mutta se oli kallis. Niinpä tulostin sen tarjoaman pdf:n uudelleen samanmuotoiseksi tiedostoksi ja painatin sen halvemmassa painatuspalvelussa.

Nyt on käsissä uusi kirja, joka tuli halvemmaksi kuin saman sivumäärän tulostaminen omalla laserprintterillä.

Tiedä sitten kuka tviittejä haluaisi kansien välistä lukea.

 

Korkeasaaren jääkarhun tappama

K. E. Ståhlbergin kuva Korkeasaaren jääkarhusta 1890. Finna

Lapsena Korkeasaaressa mietitytti ovatkohan eläintarhan aidat asianmukaisia etteivät eläimet pääse karkuun. Esillä olleet eläimet olivat erikoisia, mutta kumman vaisuja ja piiloon vetäytyviä. Toista kertaa en pitänyt tarpeellisena Korkeasaaressa käydä.

Viime viikot olen kartoittanut erilaisia 1900-luvun alussa tapahtuneita onnettomuuksia. Korkeasaaressa tapahtui syyskuussa 1902 onnettomuus. Siitä tuli valtakunnallinen uutinen. Kymmenvuotias poika kiipeli karhulinnan muureilla ja päätyi jääkarhujen kynsiin. Hän kuoli myöhemmin sairaalassa.

Näin Uudenkaupungin Sanomat summasi sattunutta:

Kauhea onnettomuuden tapaus sattui viime lauantaina Korkeasaarella Helsingin lähellä liiallisen uhkarohkeuden takia. Noin klo 7 aikaan oli eräs 9 á 10 vuotias poika, joka oli katselijoiden joukossa jääkarhun häkin luona, kiivennyt aitauksen päälle ja pistänyt kivimuurilta jalkansa ristikon läpi, jolloin yksi karhuista silmänräpäyksessä tarttui jalkaan ja veti pojan mukanaan häkkiin, missä molemmat toisetkin karhut heittäytyivät hänen päällensä ja laajasivat hänet altaaseen. Heittämällä suuri lihakimpale saatiin kaksi karhuista tulemaan häkkiin, jolloin altaan ristikko laskettiin alas. Näin saatiin lopultakin kankien ja airojen avulla poika suojelluksi enemmiltä hyökkäyksiltä ja tunnottomassa tilassa vedettiin hän ristikon läpitse häkistä. Kovia vammoja oli hän saanut päähänsä, vasempaan hartiaansa sekä muihinkin ruumiin osiin. Lapsi vietiin heti kaupunkiin ja kirurgiseen sairaalaan, missä hän sittemmin kuoli klo 11 aikaan illalla.
   Poika oli Tuusulan kirkkoherran M. G. Branderin lapsi. (US 9.9.1902)

Vuoden 2015 myydyimmät sarjakuvat

Kirjoitin Kvaakkiin uutisen viime vuoden myydyimmistä sarjakuvista. Listaukset myös tässä alla.

MYYDYIMMÄT KOTIMAISET SARJAKUVAT VUONNA 2015
Sija	Kirja	Kustantaja	Myynti kpl
1.	Pertti Jarla: Fingerpori 8	Arktinen Banaani	15400
2.	Jussi Tuomola (Juba): Dagen efterin saari. Wagnerin harharetket	Otava	7300
3.	Pertti Jarla: Fingerporin koko kuva 1	Arktinen Banaani	5800
4.	Jussi Tuomola (Juba): Viivi ja Wagner 18 - Sian salarakas	Otava	4700
5.	Pertti Jarla: Fingerporin koko kuva 2	Arktinen Banaani	4300
6.	Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto: Pieruterapia	Arktinen Banaani	3500
7.	Ilkka Heilä: B. Virtanen: Sosiaalista mediaa	Arktinen Banaani	2600
8.	Pertti Jarla: Fingerpori from Finland	Arktinen Banaani	2600
9.	Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto: Vain eläimiä	Arktinen Banaani	2500
10.	Pertti Jarla: Jäätävä spede	Like	2400
11.	NEN: 100 kissaa, kollia, kattia ja kisua	Arktinen Banaani	2200
12.	Pertti Jarla: Fingerpori: Heräämisopas	Arktinen Banaani	2200
13.	Pertti Jarla: Fingerpori: Lääkärileikit	Arktinen Banaani	2200
14.	Vesa Vitikainen - Tuomas Koivurinne: Hokki - Jatkosodan viimeinen kaukopartio	Revontuli	2200
15.	Pertti Jarla: Fingerpori 7	Arktinen Banaani	2000
16.	Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto: Anna haukku!	Arktinen Banaani	1900
17.	Pertti Jarla: Fingerporin Postilla	Arktinen Banaani	1800
18.	Jussi Tuomola (Juba): Viivi ja Wagner 17 - Kyljys kainalossa	Otava	1700
19.	Marko Raassina: Kalevala	Arktinen Banaani	1700
20.	Pertti Jarla: Fingerpori 1	Arktinen Banaani	1500

MYYDYIMMÄT KÄÄNNETYT SARJAKUVAT VUONNA 2015
Sija	Kirja	Kustantaja	Myynti kpl
1.	Aku Ankan Taskukirja 426 TRIPLA	Sanoma Media	40700
2.	Aku Ankan Taskukirja 422 TUPLA	Sanoma Media	40600
3.	Aku Ankan Taskukirja 421	Sanoma Media	37700
4.	Aku Ankan Taskukirja 423	Sanoma Media	37200
5.	Aku Ankan Taskukirja 425, 400 sivua	Sanoma Media	36100
6.	Aku Ankan Taskukirja 427	Sanoma Media	28600
7.	Aku Ankan Taskukirja 423 TUPLA	Sanoma Media	28100
8.	Aku Ankan Taskukirja 430	Sanoma Media	28000
9.	Aku Ankan Taskukirja 429	Sanoma Media	27900
10.	Aku Ankan Taskukirja 428	Sanoma Media	26400
11.	Aku Ankan Taskukirja 424	Sanoma Media	25800
12.	Taskarin Jouluteemainen erikoisnumero 20	Sanoma Media	25600
13.	Aku Ankan Taskukirja 420	Sanoma Media	25200
14.	Aku Ankan Taskukirja 431	Sanoma Media	25100
15.	Aku Ankan Taskukirja Teema 41	Sanoma Media	23200
16.	SUPER-taskari nro 2	Sanoma Media	22800
17.	Aku Ankan Taskukirja 434, 400 sivua	Sanoma Media	20900
18.	Aku Ankan Taskukirja Teema 40, Joulu	Sanoma Media	20600
19.	SUPER-taskari nro 3	Sanoma Media	20100
20.	Aku Ankan Taskukirja 433	Sanoma Media	19000

* Myydyimmät kirjat 2015. Suomen kustannusyhdistys (pdf)

Pollock

Nimetön, 1951.

Tänään 1912 syntyi roiskemaalaamisesta tunnettu Jackson Pollock (k. 1956). Häntä pidetään ensimmäisenä amerikkalaisen taidesuuntauksen synnyttäjänä, abstraktin ekspressionismin luojana. Kuuluisuuteen Pollock nousi vuonna 1949 Life-lehden hänestä tekemän jutun myötä. Kiintoisaa on, että ennen sitä Pollock oli työskenteli pitkään Yhdysvaltain liittovaltion taiteilijapalkkajärjestelmän mahdollistamana.

Roiskemaalaamiseen vahvasti liitetyn sattuman Pollock kiisti jyrkästi. Tekniikka levisi nopeasti ja laajalle. Sanotaan, ettei 1950-luvulla Yhdysvalloissa ollut yhtäkään harrastajamaalareiden yhteisnäyttelyä, jossa ei olisi ollut roiskemaalauksia.

Lifen jutun jälkeen Pollock itse hylkäsi tekniikan. Abstraktin ekspressionismin tiellä hän kuitenkin jatkoi kuten nämä esimerkit vuosilta 1951 ja 1953 osoittavat.

The Deep, 1953.

* Jackson Pollock. WikiArt

Uudet salaiset kansiot

Eilen alkoi uusi Salaisten kansioiden kymmenes tuotantokausi. Oikeastaan kyse on uudesta kuusiosaisesta minisarjasta, jonka kaksi ensimmäistä jaksoa esitettiin Suomen Foxilla tuoreeltaan. Aika on muuttunut tv-sarjojen suhteen. Kiinnostavat sarjat on levitettävä ympäri maailman samanaikaisesti tai potentiaalinen katsojakunta etsii ne muualta (lataa netistä).

Salaisten kansioiden aloittaessa Suomessa 1995 sarjaa oli esitetty Yhdysvalloissa jo puolitoista vuotta. Mediayhtiöt pystyivät tasaamaan tulojaan useille vuosille ja tästä tavasta ne eivät olisi mielellään luopuneet. Viimein ne taipuivat. Jos tuottaa kuluttajia kiinnostavia tuotteita, ne on syytä tuoda tarjolle. Salaisten kansioiden viimeiset jaksot nähtiin Suomessa vuotta myöhemmin 2003.

FBI-agentit Mulder ja Scully kävivät jutuissaan läpi modernia mytologiaa hyvin laajasti. Tärkeimmäksi näistä nousi maapallon ulkopuolinen elämä ja avaruusolentojen toiminta maassa. Käsikirjoittajat perehtyivät aiheisiin huolellisesti, internetin myötä televisiolle oli tullut kilpailija koteihin ja tv-ohjelmien tason piti nousta etteivät katsojat siirtyisi kokonaan tietokoneen ääreen. Salaisten kansioiden myötä myös ufotutkijat alkoivat ottaa television ja populaarikulttuurin laajemmin huomioon. He kehittivät teorian, jonka mukaan ulkoavaruuden olennot tekivät itseään tutuiksi television kautta. Ufoilmiöitä saattoi selvittää siis kotioloissa amerikkalaista tv-sarjaa seuraamalla, selvitti esimerkiksi Juhan af Grann.

Uusien jaksojen aluksi sarjan yhdeksännen kauden lopputulema piti tehdä jälleen avoimeksi. Se onnistui helposti, ja yllättävän helposti FBI ottaa vanhat agenttinsa takaisin. Ikääntyneet agentit eivät enää seikkaile pimeissä tiloissa niin kuin sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella. Tälle tavaramerkiksi muodostuneelle valaisemattomuudelle ei ensimmäisen kauden jälkeen ole ollut tarvetta. Menestyksen myötä kuvauspaikoille on ollut varaa maksaa.

Mulderin ja Scullyn suhde toimii edelleen. Jälkimmäinen ei vieläkään usko Mulderin teorioihin vahvistusta saamatta, vaikka todisteita päinvastaisesta on yhteisen taipaleen varrelta vaikka kuinka paljon. Sama tuttu kaava taidokkaasti tehtynä toimii. Miksipä sitä toimivaa muuttamaan.


* The X-Files - Salaiset kansiot. Fox

Historiatietoisuutta kartoittamassa

Historianfilosofia
toimittaneet Kari Väyrynen ja Jarmo Pulkkinen
Vastapaino 2015


Siihen nähden miten suosittua historia on, historianfilosofisia kysymyksiä on pohdittu vähän. Filosofian historian ja filosofian suhteeseen verraten historian ja historianfilosofian välillä tehtyä punnintaa on harvakseltaan kirjoitettu auki. Viime vuosikymmeninä tällainen pohdinta on onneksi vilkastunut. Käsitystä siitä, mitä historia on ja miten sitä tulisi tutkia, on avattu keskustelulle käytännön vaatimusten vuoksi. Historiaa kirjoitetaan yhä useammista näkökulmista ja niiden käyttäminen vaatii perusteluja.

Kari Väyrysen ja Jarmo Pulkkisen toimittamassa Historianfilosofiassa käydään läpi tieteenalan kehitystä Hesiodoksesta Michel Foucault'iin. Kaikki alan keskeiset ajattelijat tulevat teoksessa käsitellyiksi reilun kymmenen kirjoittajan artikkeleissa. Tekijät ovat historiantutkimusta tehneitä filosofeja tai teoreettisia kysymyksiä pohtineita historioitsijoita. Teos on käynyt läpi akateemisen vertaisanalyysin ja sille on ilmeistä tilausta yliopistollisena oppikirjana.

Historianfilosofian suuri käänne oli Giambattista Vicon (1668-1744) havainto siitä, että historiankirjoittajan on ”tiedettävä”, annettava käsittelemilleen asioille rationaalinen selitys. Tekijä voi tietää ja päätellä lähteiden avulla, eikä hänen roolinsa ole vain koota muiden tietoja yhteen. Vico, kuten Väyrynen toteaa, on tietoteoreettisine pohdintoineen jäänyt filosofian ja ihmistieteiden kaanonin ulkopuolelle. Mutta historianfilosofiassa hänellä on vakaa paikka.

Historiantutkimuksen ihanteena on 1800-luvulta lähtien ollut objektiivisuus ja tekijän oman panoksen häivyttäminen osana historian kulkua. Historioitsija on kuitenkin myös ajassa elävä ihminen, joka on toimija siinä missä muutkin. Vaatimukset tekijän oman persoonan ja toiminnan huomioimisessa tutkimuksessa on historian ammattilaisten keskuudessa otettu vastaan ristiriitaisesti ja usein hylätty postmodernina hämäränä hömppänä. Tero Anttila ja Mikko Myllykangas kuitenkin huomauttavat, että Foucault'kin piti postmodernia hämäränä. Omien motiivien ja vaikuttimien pohtiminen ei ole koskaan pahasta, vaikka niitä ei tutkimukseen auki kirjoittaisikaan.

Suomalaisessa historianfilosofian kokonaisesityksessä on paikka myös täkäläisille tutkijoille. Historianfilosofian pohdinta on meillä ollut ohutta, mutta keskeiset Arvi Grotenfelt, J.E. Salomaa ja G.H. von Wright esitellään. Heli Rantalan tietolaatikossa käsitellään myös J.V. Snellmania ja Zacharias Topeliusta.

Kaikkiaan Historianfilosofia tarjoaa hyvän katsauksen aiheeseensa. Pitkä historiallinen ajatuskulku saa helppolukuisen ja luontevan esityksen. Teoksen loppuun koottu henkilöhakemisto on ”vain” neljä sivua pitkä, joten tenttiin valmistuvankaan ei tarvitse kauhistua.



Julkaistu Kaltiossa 4/2015.

Sata vuotta - sata kuvaa

Pohjoisessa valokuvakeskuksessa avautui perjantaina Maaseudun Tulevaisuuden satavuotista taivalta juhlistava valokuvanäyttely. Se alkoi vanhoista, maaseudun kehittymistä ja edistymistä esittelevillä kuvilla vuosisadan takaa ja päättyi nykyiseen lato- ja mökkinostalgiaan. Osa kuvista on päässyt näyttelyyn lehden järjestämän kuvakilpailun myötä.

Maaseutu on hyvin monimuotoinen alue ja aihe. Tämän näyttelyn tarkoitus on positiivisessa hengessä vahvistaa käsityksiä. Idyllin vaaliminen sallittakoon, varsinkin juhlavuoden kunniaksi.

* Maaseudun Tulevaisuus: sata vuotta - sata kuvaa. Pohjoinen valokuvakeskus

Musteklubi Musteklubi Tubassa Tubassa

Uusi vuosi ja uudet Musteklubit. Vuoden ensimmäinen runoilta oli perjantaina ravintola Tubassa. Iltaa vietettiin paikallisin voimin niin sanojen kuin musiikinkin puolesta. Valitettavasti en voinut jäädä seuraamaan Duo Anamäen ja One Morningin soitantoa. Aikaisemmin kuulemani perusteella olisin jäänyt jos olisi ollut mahdollista.

Klubilla palattiin vielä viime vuoden puolelle. Joulukuussa virallisesti ilmestynyt Hallaus, pohjoisen sanataiteen aikakauskirja, levisi lukevalle yleisölle vasta tammikuun puolella ja nyt klubilla oli sopiva hetki julkistaa lehden 21. numero.

Näytteen muisti-teemaisen lehden annista luki Oula Mommo. Hänen novellinsa Kultakalan muisti käsitteli erään parisuhteen elämänkaarta.

Hallauksen päätoimittaja Jussi Moilanen pyysi minua lukemaan oman tekstini, Alitajunta muistaa kaiken. Sen cut-up voisi toimia lavalla, arveli hän. Valitettavasti flunssasta toipuva kieleni ja mieleni ei taipunut suoritukseen.

Tommi Sahan (ylin kuva) kieli ei takellellut. Kehittämällään tuplarunotekniikalla hän esitti Tero Vaaran Lauantai-illan. Tuplarunossa lausuttavan tekstin sana sanotaan kahdesti. Mamban tuttu kappale sai uuden ulottuvuuden. Saha testasi tekniikkaa myös laulaen V.A. Koskenniemen runoon Siniristilippumme.

Aapo Kukko esitti kirjoittamansa ajankohtaisen runon. Kukon innoittajat ovat sodanjälkeisissä vastarinnan äänissä, väkevä lausuntakin oli samalta ajalta. "Tässä maassa on nyt meneillään suoranainen maksetun ottelun leima. / Yhteisellä sopimuksella on kiivetty mastoon ja jääty sinne."

Tuottaja Kari Miettunen houkutteli lavalle vielä muutamia yleisön edustajia ennen kuin bändien viimeisten viilausten aika alkoi.

Sitten reportterinne piti jo viilettää.

Kuolleet kunnat

Suomalaisessa kuntakeskustelussa on silloin tällöin viitattu Ranskan kolmiportaiseen hallintoon, joka mahdollistaa vaikka yhden asukkaan kunnat. Alppien länsilaidalla on Rochefourchat, jossa tilastojen mukaan 1990-luvulta saakka on ollut vain yksi asukas. Kunnalla on pitkät perinteet 1100-luvulta saakka ja suurimmillaan siellä on ollut asukkaita 1800-luvun alussa reilut kaksisataa.

Ranskan kunnallishallinnossa tunnetaan myös kuusi kuntaa, joissa ei ole yhtään asukasta. Nämä kunnat ovat sotamuistomerkki.

Ensimmäisen maailmansodan länsirintaman suurimpia taisteluja oli Verdunin taistelu vuonna 1916. Helmikuun lopulta joulun alle kestänyt taistelu tuhosi alueen infrastuktuurin lähes täysin ja myrkytti maaperän monin paikoin hyvin pitkiksi ajoiksi. Sodan päätyttyä ja uudisrakentamisen alettua päätettiin pahiten saastuneet alueet jättää silleen.

Nämä kuusi kuntaa (Beaumont-en-Verdunois, Bezonvaux, Cumières-le-Mort-Homme, Fleury-devant-Douaumont, Haumont-près-Samogneux ja Louvemont-Côte-du-Poivre) olivat kyliä, jotka kuolivat Ranskan puolesta («villages morts pour la France»). 1920-luvulta lähtien niiden virallinen asukasmäärä on ollut nolla.

Muistaa voi monin tavoin. Myös hallintorakenteita säilyttämällä.

Piirustuslaitos on suljettu

Facebookista kantautui hämmentäviä uutisia. Niiden mukaan Helsingin yliopiston Piirustuslaitos olisi suljettu. Yliopiston sivuilta asia saa ainakin osittaisen vahvistuksen. Piirustuslaitoksen sivulla kerrotaan, että "HUOM. Piirustuslaitos ei ole auki opiskelijoille kevätlukukaudella 2016."

Piirustuslaitoksella on pitkät perinteet. Se aloitti toimintansa vuonna 1707 Turun akatemiassa ja on jatkanut läpi eriaikojen myllerrysten. Se on Suomen vanhin taideopetusta antanut julkinen oppilaitos.

Viime vuonna ministeri Grahn-Laasonen avoimessa kirjeessään kehotti yliopistoja tekemään "poisvalintoja". Lakkautettavien oppiaineiden listoja on viime syksyn mittaan tehty eri yliopistoissa. Yliopistojen hallintojen into "poisvalintaan" hämmensi.

Edellisen lakkautusvimman aikana Jyväskylän yliopisto suunnitteli lakkauttavansa latinan oppiaineen. Suunnitelma herätti sellaisen vastalauseiden myrskyn, että opetusta ei lopetettu. Latina ei nytkään ole kuulemani mukaan uudella lakkautuslistalla.

Poisvalinnoissa tarvittaisiin opetusministeriön koordinaatiota. Vaikuttaisi siltä, että yksin toimiessaan useammat yliopistot poisvalitsevat samoja oppiaineita.

Piirustuslaitoksen perinteet ovat vankat. Toivon ja uskon sen jatkavan tänäisistä tiedoista huolimatta. Mutta ilman mekkalaa se ei onnistu.

Huomautuksia taloustieteen kysymyksistä

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen olen usein kuullut sanottavan, että länsimaiset tieteenharjoittajat käyttäisivät omissa tutkimuksissaan paljon Marxin, Leninin ja jopa Stalinin tekstejä kuitenkaan niihin normaaliin käytäntöön kuuluvia lähdeviittauksia. Niiden poisjättäminen on ymmärrettävää, eihän näille menneen maailman poliittisen suuntauksen edustajille haluta antaa minkäänlaista arvoa.

Hyllyssäni on muutamia vuosia ollut koostenide J. Stalinin kirjoituksia. Vuonna 1951 Neuvostoliitossa käytiin tavallista vilkkaampaa talouskeskustelua. Stalin katsoi aiheelliseksi osallistua tuohon puolueen sisäiseen keskusteluun omalla muistiolla Huomautuksia taloustieteellisistä kysymyksistä, jotka koskevat marraskuussa 1951 käytyä väittelyä (1952). Väittely koski julkaistavaksi suunniteltua taloustieteen oppikirjaa.

Ensimmäisenä kommenttia vaativana asiana Stalin piti taloudellisten lakien luonnetta. Tähän hänellä oli varma ja vankka kanta.

"Siinä (poliittisessa taloustieteessä), samoin kuin luonnontieteessäkin, taloudellisen kehityksen lait ovat objektiivisia lakeja, jotka heijastavat ihmisten tahdosta riippumatta tapahtuvia taloudellisen kehityksen prosesseja.

Stalin lisää, että lait on tunnistettava ja niihin nojautuen on pyrittävä antamaan taloudelle suotuisa suunta. Myöhemmin hän summaa, että

Näin siis poliittisen taloustieteen lait sosialismin oloissa ovat objektiivisia lakeja, jotka heijastavat tahdostamme riippumatta tapahtuvien talouselämän prosessien lakimääräisyyttä. Henkilöt, jotka kieltävät tämän väittämän, kieltävät itseasiassa tieteen, ja kieltäessään tieteen he siten kieltävät kaikkinaisen ennakkonäkemyksen mahdollisuuden, -- siis kieltävät talouselämän johtamisen mahdollisuuden.

Ja jos valtakunnassa on joitakuita tovereita, jotka eivät ole tätä asiaa sisäistäneet, niin Stalin toteaa:

Mielestäni niin sanottujen "yleisesti tunnettujen" totuuksien järjestelmällinen toistaminen, niiden kärsivällinen selittäminen on eräs parhaita keinoja näiden tovereiden marxilaista kasvattamista varten.

Stalinin käyttämä retoriikka tuntuu hyvin tutulta nykyisestä julkisesta talouspuheesta, varsinkin valtionvelasta tai Kreikan tilanteesta keskusteltaessa. Onhan se nyt niin! Tai: perustuslaki estää toimimasta niinkuin talous vaatisi!

Kaiken rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että Stalinilla oli nykyisten klassisten taloustieteilijöiden ajatuksista poikkeaviakin käsityksiä. Stalinin mukaan

Eräs poliittisen taloustieteen erikoisuuksista on se, että sen lait erotuksena luonnontieteen laeista, eivät ole pitkäaikaisia, että ne, ainakin enemmistö niistä, vaikuttavat määrätyn historiallisen kauden kuluessa, minkä jälkeen ne luovuttavat paikkansa uusille laeille. Mutta niitä, näitä lakeja, ei hävitetä pois, vaan ne kadottavat voimansa uusien taloudellisten olosuhteiden vuoksi ja poistuvat näyttämöltä luovuttaakseen paikkansa uusille laeille, joita ei luoda ihmisten tahdosta, vaan jotka syntyvät uusien taloudellisten olojen perusteella.

Karikatyristi Al Hirschfeld

Tänään 2003 kuoli Al Hirschfeld (s. 1903) kunnioitettavassa 99 vuoden iässä. Hirschfeld tunnetaan New Yorkin teatterimaailman kuuluisuuksien karikatyyreistä. Erityisen hänen urastaan tekee sen uskomattoman pitkä kesto. Hirschfeldin piirroksia ja kuvituksia on julkaistu lehdissä, mainoksissa ja julisteissa ainakin vuodesta 1921 lähtien.

Hirschfeld oli mestari tiivistämään kerrottavansa muutamiin viivoihin. Tuotantoon voi tutustua esimerkiksi hänen säätiönsä nettisivuilla.

* Al Hirschfeld Foundation

Jättömailla

Olen potenut flunssaa. Sohvalla viihtymistä heikensi huomattavasti televisiosignaalin katoaminen. Nähdäkseen kuvaa piti turvautua digiboksiin tallennettuihin ohjelmiin ja elokuviin. Muutamien vuosien takaa löytyi aikaisemmin katsomatta jäänyt Terry Gilliamin Tideland (Iso-Britannia ja Kanada 2005).

Tideland tarkoittaa vuoroveden paljastamaa merenpohjaa. Olisi se voinut hyvin suomentaa Jättömaaksi, vaikka hieman eri vivahteita sanalla on. Samanlaiseen unohdettuun pohjasakkaan sanoilla usein viitataan.

Elokuva alkaa sitaatilla Lewis Carrollin Liisasta ihmemaassa. Myöhemmin elokuvassa kirjaan palataan usein. Päähenkilö, nuori tyttö Jeliza-Rose (Jodelle Ferland) lukee sitä "huumelomalla" olevalle isälleen (Jeff Bridges). Preerialla oleva kaninkolo on tytön mielikuvituksessa sidoksissa kirjan alkuvaiheisiin.

Elokuvan ihmisten kohtalot ovat malliesimerkkejä siitä millaisiin tarkoituksiin Ihmemaan Liisan kaltaisia tarinoita arkielämässä kehitetään. Elokuvan aluusa Jeliza-Rosen äiti kuolee yliannostukseen ja pakomatka mummolaan, isän kotipaikalle ei pääty hyvin. Isäkin kuolee yliannostukseen, mutta sitä tyttö ei suostu hyväksymään.

Autioituneella maaseudulla tuntuu asuvan vain erikoisia tapauksia, oman onnensa nojaan unohdettuja surkeita kohtaloita. Uusi ihminen saa pienen, muutaman ihmisen yhteisön reagoimaan. Lopputulos on onneton, vaikka Jeliza-Roselle mahdollisesti avautui parempi tulevaisuus.

Gilliamin synkkä ja nuhjuinen fantasia jää pikkunäppäräksi, vaikka se herättääkin tunteita. Erilaiset löyhkät ja haisut tulivat kuvaruudulta sohvalle saakka. Lopussa jäi toivomaan Jeliza-Roselle parempaa tulevaisuutta.

Selvä asia

Paavo Väyrynen on tuohtunut. Ylen toimittaja on sotkenut selvän asian. Uutinen, jonka mukaan Paavo Väyrynen ei kannata omaa kansanäänestysaloitettaan eurosta eroamiseksi ei pidä paikkaansa. Blogissaan Väyrynen tarkentaa, että hän teki kansalaisaloitteen koska Suomi liitettiin vuonna 1998 euroon perustuslainvastaisesti. Nyt kansanäänestyksellä voitaisi korjata tuo 18 vuotta sitten tehty lainvastainen päätös.

Tosin kansalaisaloitteessa Väyrynen ehdottaa

että Suomen jäsenyydestä euroalueessa järjestetään kansanäänestys, jonka yhteydessä kerrotaan avoimesti jäsenyyden tähänastiset vaikutukset ja siihen liittyvät tulevaisuuden uhkat ja riskit. Jos kansan enemmistö kannattaisi Suomen pysyttäytymistä euroalueessa, se hyväksyisi käytännössä euroalueen muuttumisen velkaunioniksi ja ylikansalliseksi liittovaltioksi. Jos kansanäänestys sen sijaan johtaisi Suomen eroamiseen euroalueesta, euron rinnalla otettaisiin käyttöön kansallinen valuutta. Tällöin Suomi olisi raha- ja talouspolitiikan suhteen samassa asemassa kuin muut Pohjoismaat.

Toimittajan sekaantuminen asiassa vaikuttaa ymmärrettävältä.


* * *

Päivän kirjavinkki: sahalta löytyi ruumis.

Cento

Tuoreessa Särössä (no 29) Arto Kivimäki kirjoittaa kadonneista kirjallisuudenlajeista. Varhaisen antiikin aikana eepokset ja muut runomittaiset teokset olivat suosittuja, jopa tietokirjallisuutta tehtiin heksametrissä. Syynä oli kirjoitusalustojen kalleus, runomittaisen teoksen oppi helpommin ulkoa.

Eeposten lisäksi moni muu antiikin aikana suosittu kirjallisuudenlaji on kadonnut tai muuttunut. Epyllion, "pieni eepos", on säilynyt lastenkirjallisuuden alalajina. Kohtalaisen tuoreena esimerkkinä epyllionista Kivimäki mainitsee Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? (WSOY 1952).

Kiinnostavalta runouden alalajilta kuulostaa roomalaisten kehittämä cento, jossa jonkun runoilijan säkeistä laaditaan uusia runoja. Nimi tulee kreikan sanasta κέντρων, 'istuttaa vesoja'. Myöhemmin, ilmeisesti kirjallisuudenlajin myötä, sanan merkitys kreikassa muuttui 'tilkkutäkin tekemiseksi'.

Esimerkkinä centosta Kivimäki mainitsee 300-luvulla vaikuttaneen Ausoniuksen, joka laati Vergiliuksen runosäkeisiin perustuvan häärunon (Cento nuptialis). Ausonius osoitti, että erittäin siveästi kirjoittaneen Vergiliuksenkin sanat saatiin kaksimielisen hilpeiksi.

Cento säilyi elävänä kirjallisuudenlajina aina 1600-luvulle saakka. Viimeisimpänä lajin merkkiteoksena on pidetty Alexander Rossin Virgilii Evangelisantis Christiadosia (1634). Suosituimpia lainauksen kohteita ovat olleet mainittu Vergilius, Homeros ja Raamattu.

Kai tämän lajin voisi edelleen elvyttää eläväksi kirjallisuudeksi. Tommy Tabermannin runokokoelmien nimistä saisi vaikka seuraavan:

Kun kaikki kellot sydämessä soivat
Tulevaisuus on rakkauden vihollinen

Kipeästi keinuu keinumme,
Jumalatar

Kukkiva kivi,
Intohimon panttivanki,
Aistien alamainen

Täyttymyksen jano
Aivan kuin joku itkisi

Kuolemansaari

Baselin versio

New Yorkin versio

Kolmas versio

Viides versio

Tänään 1901 kuoli sveitsiläinen taiteilija Arnold Böcklin. Hänet muistetaan parhaiten Kuolemansaaresta (Die Toteninsel), josta hän maalasi viisi eri versiota vuosina 1880-1886. Neljäs versio tuhoutui toisessa maailmansodassa, teoksesta on säilynyt mustavalkoinen valokuva.

Maalauksen innoittajana oli ilmeisimmin Pontikonisin saari Kreikassa, Korfun rannikolla.

Pontikonisi, Google Street View

Maalauksella on ollut laaja vaikutus kuvataiteen ulkopuolelle. Siihen on viitattu kirjallisuudessa, elokuvassa ja sarjakuvassa. Erityisesti Böcklinin Kuolemansaari on innoittanut kauhugenreä. Esimerkiksi pitkästä vaikutuksesta mainittakoon vaikka toisen sveitsiläinen HR Gigerin tekemä versio aiheesta.

HR Giger

* Die Toteninsel. wikipedia

Saamelaisten uudistilat

Alkuiltapäivän olin Oulun yliopistolla väitöstilaisuudessa. Tarja Nahkiaisoja väitteli aiheenaan Saamelaisten maat ja vedet kruunun uudistiloiksi. Asutus ja maankäyttö Inarissa ja Utsjoella 1749-1925 (Acta Universitatis Ouluensis. B, Humaniora, 2016). Väitöstilaisuuden rakenne on sellainen, että väistämättä työn heikot kohdat jäävät päällimmäiseksi mieleen vaikka vastaväittäjä toki hyviäkin puolia nostaa esille.

Nahkiaisojan aihe, asutushistoria, on suomalaisen historiantutkimuksen ydintä. Aihetta on käsitelty paljon takavuosikymmeninä, joskin saamelaisten osalta se on jäänyt selvittelemättä. Oulun yliopiston johtamassa hankkeessa näitä ajallisia ja alueellisia puutteita on paikattu.

Saamelaisten maat ja vedet ovat poliittisesti arka kysymys. Viime päivät ovat osoittaneet, että saamelaisen määrittely on hankalaa ja se ei ole pelkästään kansan itsensä tehtävissä. Nahkiasoja on asettanut itsensä ei-saamelaiseksi tutkijaksi ja sulkenut kaiken poliittisuuden tutkimuksensa ulkopuolelle. Mahdolliset johtopäätökset maanomistusoikeuksista hän jätti toisten tehtäviksi.

Inarissa ja Utsjoella uudistilojen perustajat olivat hyvin usein saamelaisia, jotka halusivat turvata elinkeinonsa. Sama päti myös myöhempiin kruununmetsätorppiin. Parhaana asiakirjalähteenä asutuksen selvittämiseen Nahkiasoja pitää käräjäpöytäkirjoja. Verotus on menneinä aikoina tehty pitkälti veronmaksukyvyn mukaan eikä siinä ole otettu huomioon omistus- tai nautintaoikeuksia. Tutkimusalueella oma erityispiirteensä oli perustetut kalastustilat, jotka tukivat vanhan jutaavan elämäntavan säilyttämistä.

Tutkimuksen pitkällä ajanjaksolla viranomaisten ote maankäytöstä kiristyi. Vastaväittäjä Jukka Nyyssönen kysyi olisiko tulos ollut toisenlainen erilaisella aikarajauksella, mutta tähän väittelijä ei yksiselitteisesti osannut vastata. Käsiteltyyn 176 vuoteen sisältyi jo valtava määrä eri tasoisten viranomaisten arkistoja, joiden läpikäymiseen, käsittelemiseen ja arvioimiseen väitöksen arvo perustuu.

Varmasti näistä jäsennellyistä tiedoista on apua myöhemmälle tutkimukselle ja mahdollisesti ratkaistaville maanomistuskiistoille tulevaisuudessa. Kiivaana käyvään identiteettipoliittiseen keskusteluun väitöksestä ei kuitenkaan ole rajausten vuoksi apua.


* Tarja Nahkiasoja. Saamelaisten maat ja vedet kruunun uudistiloiksi. Asutus ja maankäyttö Inarissa ja Utsjoella 1749-1925.

Rasistiset katupartiot

Sipilän hallitus ja poliisijohto on hyvin vitkaan ja haluttomasti puuttumassa muutamilla paikkakunnilla alkaneeseen rasistiseen katupartiointiin. Eilen hallituksen kolme ässää tuomitsivat rasismin, mutta kukin asetti tuomiolleen ehtoja. Juha Sipilä kantoi huolta lasten saattamisesta harrastuksiin ja kouluun, Timo Soini vastaanottokeskusten verhoista ja Alex Stubb asian oikeudellisesta puolesta.

Kukaan ei ole hallitukselta odottanut, että se aloittaisi asian tiimoilta uuden lain säätämistä. Enemmän on odotettu moraalista tuomitsemista, että rasistinen katupartiointi on yksiselitteisesti paha juttu.

Mitä ilmeisimmin perussuomalaiset ovat yrittäneet ajaa rasistista katupartiointia sellaiseen kulmaan, että jos se kielletään, kielletään jotakin myös "toiselta ääripäältä". Poliisijohto puhui liikkumisvapaudesta, samoin Sampo Terho eilen. Eihän kadulla liikkumista voi kieltää!

Liikkumisvapaus on perustuslain turvaama, katupartioita ei voi kieltää. Avainsana on "rasistinen". Pian Stubbin pohdintojen jälkeen oikeustieteen professorit Juha Lavapuro ja Tuomas Ojanen kertoivatkin, että laissa ei ole estettä rasististen katupartioiden kieltämiselle. Itse asiassa Lavapuro lisää, että Suomella tekemiensä kansainvälisten sopimusten mukaan olisi velvollisuus kitkeä rasismia kaikissa muodoissaan.

Yksi hallituksen kärkihankkeista on normien purkaminen. Eivätköhän nykyiset syrjintää koskevat lait riitä toimivaltuudeksi poliisille lähettää rasistiset katupartiot kotiinsa tekemään jotakin muuta. Vaikka opiskelemaan kirkkoslaavia.

Äärioikeiston toiveissa lienee ollut, että rasistisen liikehdinnän avulla olisi saatu kiellettyä jotakin "molemmista ääripäistä". Rasismilla ei ole toista ääripäätä, joka olisi tuomittava ja kiellettävä.


Kuvana netissä kiertelevä muunnelma Korkeajännityssarja 16/1963 kannesta.

Skansen ja Vasa-museo Ruotsin suosituimmat

Ruotsin museoiden kävijätilastot viime vuodelta ovat jo valmistuneet. Eilisen lehdistötiedotteen mukaan yksittäisistä kohteista suosituin oli ulkomuseo Skansen. Suosituin museo oli kuitenkin Valtion merimuseo, jonka kolmessa toimipisteessä vieraili yhteensä 1,8 miljoonaa kävijää. Näistä suosituin Vasa-museo veti väkeä lähes yhtä paljon kuin Skansen. Väkeä on käynyt ennätyspaljon, ja siitä iloittiin.

Tilastossa huomion herättää jako kolmeen, valtiollisiin keskusmuseoihin, alueellisiin museoihin ja kunnallisiin ja muihin museoihin. Jako vastaa Ruotsin kolmiportaista julkista hallintoa.

Suomessakin on alueellisia taide- ja kulttuurihistoriallisia museoita. Niitä kuitenkin ylläpitävät kunnat, jotka saavat valtionapua maakunnallisten tehtävien hoitamiseksi.

Kun Suomi on ilmeisesti Ruotsin tapaan siirtymässä kolmiportaiseen hallintoon, niin kulttuurilaitosten osalta ei ole käyty minkäänlaista keskustelua niiden tulevista rahoittajista. Siirtyisikö joku osa Suomen museokentästä maakuntahallintojen kustannettaviksi?

Sipilän hallituksen yksi kärkihanke on ollut sellaisen lain säätäminen, jossa määriteltäisiin ne lait, joita ei kuntien tarvitsisi noudattaa. Lakihanke ei ole edennyt eduskuntaan saakka, mutta onhan vaalikautta vielä jäljellä. Listalla oli lähinnä eri kulttuuri- ja sivistysaloja koskevia lakeja.

Lakihankkeen vuoksi on ymmärrettävää, että kulttuuriala ei juuri itse ole ehdotuksia tuonut keskusteltavaksi. Eräät toimijat ovat julkisuudessa sanoneet, että hallitus on varmaan hiljaisuudessa haudannut tuon suunnitelmansa.

Maakuntahallinto voisi olla ainakin alueellisten museoiden rahoituksen turvaaja. Tuskin voitanee laajentaa kunnille annettavaa oikeutta rikkoa lakeja maakuntahallintoon asti. Siitä voisi tulla yksi koko hankkeen perustuslainmukaisuutta nakertava seikka.

Toivottavasti joku uskaltaisi avauksia tästäkin tehdä.



* Besöksrekord på landets museer

Kevyet mullat, David Bowie

Conan O'Brienin Tonight Show'ssa David Bowie sanaili reilut kymmenen vuotta sitten, että luulisi elämän rokkitähtenä ja supermallin aviomiehenä olevan yksi maailman parhaista asioista. Niin onkin, vastasi Bowie asettamaansa kysymykseen.

Uutiselta David Bowien kuolemasta ei varmaan ole välttynyt kukaan. Bowien merkitys modernin ja uuden musiikin popularisoijana aikana ennen internettiä on kiistaton. Hän ymmärsi mitä taiteen marginaaleissa tapahtui ja osasi muokata siitä suureen yleisöön uppoavan paketin.

Bowie eli varmaan mukavan ja vaiheikkaan elämän. Sellainen on aina arvostettava.

Amerikan Oulu

Eilen Ylen sivuilla kerrottiin Amerikan Torniosta, joka sittemmin on kadonnut kartoilta ja muuttunut Philadelphian suurkaupungin Kurremäeksi (Squirrel Hill). 250 vuotta myöhemmin vuonna 1904 perustettu Amerikan Oulu Wisconsinin pohjoisosissa lähellä Suuria järviä on edelleen olemassa ja suomalaisten siirtolaisten jälkeläisten perintö elää paikkakunnalla edelleen.

Wisconsinin Oulussa ei ole taajama-alueita, aikoinaan raivatut pellot ovat suurelta osin metsittyneet ja väkiluku on ollut laskussa. Vuoden 2010 väestönlaskennassa paikkakunnalla asui 527 ihmistä. Aikoinaan on eletty karjataloudesta ja maidonjalostuksesta, mutta nykyisin maalaiskunta määrittelee itsensä asuinpaikaksi, josta käydään muualla töissä. Ilmeisesti viimeinen kauppa sulki ovensa vuonna 1980.

Kartalla Amerikan Oulu on melko tarkkaan neliön muotoinen alue. Suomalainen perintö elää myös tiestössä, alueen pohjoisrajalla kulkee Hautala Road, lisäksi kartalla on muun muassa Pudas Road, Korpi Road ja ainoa mutkitteleva tie Kaukamo Road.

Viime vuosina suomalaistausta on ollut tavallista laajemmin esillä. Paikallisen kulttuuri- ja perinnekeskuksen sivuilla iloitaan Palon tilan kohentumisesta. Neljännesvuosisadan hylättynä ollut maatilan päärakennus on remontoitu ja saatu kansallisesti arvokkaiden rakennusten luetteloon.

Wisconsinissa liikkuville Oulu näyttäytyy lähinnä maalattuna kivenä päätien varrella (ylin kuva). Turisti voi hankkia matkamuistoja Oulu Glass -lasinpuhaltamosta ja kesällä kerätä mansikoita Johnsonin tilalta.

Oulu, Wisconsin vaikuttaa autioituvalta suomalaiselta maaseudulta niin luonnon kuin palvelujen suhteen. Oulun naapurissa ei ole suuria kaupunkeja, jotka olisivat sen syöneet sisäänsä niin kuin Amerikan Tornion. Lähin taajama Iron River reilulla tuhannella asukkaallaan ei sekään kovin dynaamiselta vaikuta.


* Oulu, Wisconsin (paikallishallinnon sivut)
* Oulu, Wisconsin, USA (historiatietoja)
* The Oulu Cultural and Heritage Center

Missä on Rey? Leluillakin on lasikattoja

Eilen tyttären kanssa kuljettiin supermarketissa lelualennusmyynnin ohi. Tarjolla oli joulun jäljiltä puoleen hintaan muun muassa Star Wars-figuureja. Ehdotin Rey-figuurin hankintaa, mutta tytär totesi "ettei niitä taida olla" äänensävyllä etteivät vanhemmat taaskaan tiedä mitä maailmassa tapahtuu.

Ei ollut tarjolla Reytä. Hänen apuriaan Finniä oli runsaasti ja paha poika Kylo Reniä myös melkoisesti. Myöhemmin sisustuskaupassa kävin läpi tarjolla olleet valmiiksi kehystetyt julisteet. Rey oli mukana vain ryhmäkuvissa, elokuvan pääosassa olleesta roolihahmosta ei ollut omaa yksittäistä julistetta.

Kotona netistä näin, että viime päivät on maailmalla ahkerasti kysytty missä on Rey? (twitterissä #WheresRey) Star Wars on alusta saakka tunnettu laajasta oheistuotteiden määrästä ja niitä keräillään paljon. Erityisesti näyttää kiukuttaneen Hasbron päätös jättää Rey kokonaan pois Star Wars-monopolista.

Tähtien sodan seitsemäs elokuva on tuottanut nyt jo enemmän kuin mikään muu filmi.
Onnelin ja Annelin (Suomi 2014) ohjaaja Saara Cantell on kertonut, että elokuva-alalla naista tai tyttöä pääosassa pidetään erityisenä riskinä.  Elokuvan tekijöiden ottama riski tehdä nuoresta naisesta ja mustasta miehestä toimintaelokuvan kaksi keskeisintä hahmoa ei ole karkottanut katsojia, päinvastoin. Lisenssillä leluja valmistavat eivät ole kuitenkaan uskaltaneet ottaa samaa riskiä.

Erään keräilijän mukaan nyt on oheistuotteiden kolmas aalto päättymässä. Ensimmäinen alkoi jo syyskuussa ennen elokuvan teattereihin tulemista. Reyn puuttumista ensimmäisistä figuureista selitettiin kohun alkaessa sillä, ettei elokuvan sisällöstä haluttu kertoa liikaa. Se ei kuitenkaan selitä sitä, että myös kenraali Leia puuttui figuureista. Reystä on jo tehty leluhahmoja, mutta ei siinä suhteessa kuin päähenkilöstä olettaisi. Amazonissa Rey-figuurien hinnat ovat pilvissä ja useimmista nettikaupoista ne ovat kokonaan loppu. Lapsille tehtyjä Rey-asuja on kyllä hyvin saatavissa.

Disney ja valmistajat ovat sittemmin vedonneet markkinointisuunnitelmaan. Siinä ei ilmeisesti ole uskottu Reyn vetovoimaan. Ainakin ohjaaja J.J. Abrams oli yllättynyt ettei Rey-kauppatavaraa ole enempää.

Kohun myötä figuureita varmasti tulee saataville. Hasbro on luvannut myöhemmin tänä vuonna tulevan sellaisen Monopolin, jossa Reykin on mukana. Toivottavasti tässä on yksi lasikatto rikottu.



* 'Star Wars' Toys Have A Girl Problem. Huffinton Post
* #WheresRey and the big Star Wars toy controversy, explained. Vox

Jari: Mitä ne muka näkevät tuossa Manussa?

Viikolla Kalevan pilapiirtäjä Jari Elsilä palkittiin Pohjois-Pohjanmaa -palkinnolla. Uransa alkuvaiheissa Elsilä teki myös sarjakuvia, joita julkaistiin muun muassa Oulun sarjakuvaseuran Kupla-lehdessä. Seuran arkistoissa on säilynyt joitakin Elsilän originaaleja, joista tässä muutamia näytteitä.

Mainio pilapiirtäjä Jari oli jo 1980-luvun alussa. Vai mitä sanotte yllä olevasta Paavo Väyrysen jurnutuksesta?