Jäniksen jäljillä

Eilisen jatkoksi: lähes kaikki pihapiirin törröttäjät on käyty tarkistamassa. Siitä ovat jäljet selkeänä osoituksena. Eivät tosin vielä kaikki ole eineeksi kelvanneet.

Rusakot maailmankartalle!

En tiedä onko kyseessä urbaanilegenda, mutta joskus kuulee väitettävän ettei Oulu olisi kaupunki EU:n määritelmien mukaan. Asukastiheys olisi taajama-alueillakin aivan liian pieni.

Vanhempien sukulaisten ajatuksissa olemme täysin kaupunkilaistuneet. Niin että lapsia sopi tentata luonnontuntemuksesta. Yllätyksekseen he saivat asiantuntivia ja omakohtaisia vastauksia.

Meillä Tuirassa on tornitaloja varmaan tiukempienkin määräysten täyttämiseksi. Silti pienemmät metsäneläjät uskaltautuvat betonierämaan asukeiksi. Vähintään kerran viikossa takapihalla näkee rusakon, jälkiä tuoreella hangella useamminkin. Pulskia ja kookkaita ovat, ravintoa riittää.

Sata vuotta sitten rusakko oli Pohjanmaalla tuntematon. Laji oli aloittanut vasta levittäytymisen Suomeen. Ainoastaan Karjalan kannaksella ja muutamilla muilla alueilla sitä oli runsaasti. Harvinaisempana rusakkoa tavattiin pohjoisimmillaan Leppävirralla ja Kontiolahdella.

Janakkalainen insinööri D. J. Wadén selvitteli rusakon levinneisyyttä viime vuosisadan alussa, hänen tekemänsä on oheinen Suomen Metsästyslehdessä julkaistu kartta.

Taitaa nykyisin olla metsäjänistä yleisempi. Lappiin rusakko ei ole levinnyt, se on jäänyt jänisten valtakunnaksi, ainakin toistaiseksi.

Nykyisin luonnonvaraiseksi suomalaiseksi jäniseläimeksi katsotaan myös citykani eli villikaniini. Kanta on pääkaupunkiseudulta levittäytynyt myös muihin kaupunkeihin. Oulun kaupungin puisto-osastollakin valmistauduttaneen kauhulla tulokkaisiin.

Selvittiin hirvikärpäsistäkin säikähdyksellä. Noin 50 kilometrin vuosivauhtia kohti puurajaa etenevä hyönteinen pelottanee ihmisiä tällä hetkellä jossakin Rovaniemen yläpuolella.

Tiaisten lyhenevät siivet

Kalevan Viikko-liitteessä oli haastateltu Oulun yliopisto biologeja. Tali- ja sinitiaiset ovat olleet oululaisten erityisenä kiinnostuksen kohteena jo 1960-luvulta lähtien. Lintulautojen tuttavista on kerätty monenmoista tietoa.

Kalevaan kirjoittaneen Henrik Aholan lintutieteilijöiden pakeille oli ajanut häkellyttävä löydös: pohjoisen sinitiaisten siiven mitta on viimeisen kymmenen vuoden aikana lyhentynyt keskimäärin kaksi ja puoli milliä.

Sinitiainen on pohjoisen luonnossa varsin nuori tuttavuus. Kokkolan pohjoispuolelle lintu alkoi levittäytyä vasta 1950-luvulla. Levinnäisyysraja on nykyisin Tornion korkeudella.

Oulun yliopiston tutkijat ovat 1998-2006 mittailleet noin kolmensadan sinitiaisen siivet. Kalevan haastattelema Seppo Rytkönen harmittelee, ettei pääse takaisin mittatilanteisiin. Oliko lyhentynyt siipi vaiko siipisulka.

Pohjoisen sinitiaiset rinnastuvat Galapagossaarten darwininsirkkuihin. Siellähän Darwin havaitsi joka saarella olevan omanlaisensa sopeutuman. Sirkuilla oli muuntuneet nokat kunkin saaren tarjoaman ravinnon mukaan.

Mutta miksi ihmeessä sinitiaisten siivet lyhenevät levinnäisyysalueen rajalla? Rytkönen arvailee ilmastonmuutosta ja toivoo lisää tutkimusrahaa.

Talitiainen pohjoisessa sen sijaan on munamääriä myöten hyvin samanlainen kuin Saksassakin. Pesintäajat hieman vaihtelevat, parhaimman perhostentoukkakauden mukaan.

Sinitiaisten paino ei ole siipien lyhentymisestä muuttunut.

Rytkönen kertoo myös, että tutkijat ovat vaikuttaneet tiaisyhteisöjen sisäiseen nokkimisjärjestykseen ja puolisonvalintaan. Rengastettu tintti on kysytympi pesimäkumppani kuin joku toinen.

Hakkuita Ainolanpuistossa

[Valokuvatorstain 121. haaste: Murtumia]

Ainolanpuistossa ja Hupisaarilla muutenkin on harvennettu puustoa. Näkyy laho ydintä pitkin monessa nousseen, mutta tuskin vielä moneen vuoteen olisivat kaatuneet.

Ikävämpi ilmiö kulkijan kannalta on ravakka merituuli, joka näiden puiden oksia on eräänkin kävelijän tielle heitellyt. Kun työt ajallaan hoidetaan, niin suuremmilta murtumilta vältytään.

Rauhassa ovat kaupunginpuutarhurit saaneet työtään tehdä, ei Oulu vielä niin suurkaupunki ole, että puistopuiden kaatamisesta mekkala nousisi.

Utra - mitä se on?

Joensuussa on Utra -niminen kaupunginosa ja pitkin Pohjois-Karjalaa ja Etelä-Savoa on runsaasti Utra-alkuisia paikannimiä. Lönnrot Kalevalan muutamien säkeiden (esimerkiksi 'Ukko utra') päätteli sanan tarkoittavan kurjaa, raukkaa, poloa.

Joensuun Utra oli 1700-luvulla perustetun vesisahan ympärille kasvanut tehdasyhteisö, jonka kukoistuskausi oli 1800-luvun lopulla. 1880-luvulla Utrassa oli kirjoilla viitisen sataa henkeä, mutta jo 1900-luvun alussa sahan toiminta lakkasi. Uusi omistaja vei puun Kotkaan sahattavaksi.

Utra jäi ilman ilman tehdasta, siitä tuli asuinalue toisaalla töissä käyville. Voi kurjat, raukat ja polot. Uitto sentään jonkun työllisti.

Näinkö nimi oli enne?

Kotuksen Etymologinen viitetietokanta ei tiedä utralle merkitystä kertoa. Olli Nuutinen on kirjoituskokoelmassaan Hetkisen pituus (SKS 1994) intoutunut selvittelemään mitä utralla oikeastaan tarkoitettu.

Nuutinen on saanut kokoon Lönnrotia paljon suuremman esimerkkiaineiston. Muun muassa sellaisen sananpläjäyksen kuin 'oli humalassa kuin utru' Säämäjärveltä.

Erilaisten yhteyksien kautta hän päätyy päätelmään, että utra on saukkoa tarkoittava sana. Tuo vedessä sulavasti liikkuva nisäkäs on maalla kovin kömpelö, siitä tuo humalaiseen vertautuminen. Latinaksi lutra lutra.


Kun saukko on kovasti harvinaistunut, on pariinkiin otteeseen sukupuuton partaalla käynyt, niin vanhemman rinnakkaisnimen merkitys on unohtunut.

Kovasti uhanalaisilta nuo tehtaiden ympärille rakentuneet yhteisöt nyt vaikuttavat. Kalevan taloustoimitus viikolla vakuutteli, että meren rannalla oleva tehdas on turvassa.

Tiedä sitten. Olihan se Summakin meren äärellä.

Puolustustaktiikka

Asterixin harharetkien ensimmäisillä sivuilla tutustutaan pariin villisikaan, jotka asustavat voittamattomien gallialaisten kylän lähistöllä. Toinen villisioista on peloissaan, ja toteaa "kruik kruik kruiik kruik krui" (eli oletko aivan varma, ettemme törmää niihin naapurikylän hulluihin?"). Toinen vakuuttaa toisen olevan hänen seurassaan täysin turvassa, mutta vakuuttelu ei suuren sukunsa viimeiseksi jäänyttä vakuuta.

Tyyni villisika kertoo hänellä olevan pettämättömän puolustustaktiikan. Ja Asterixin ja Obelixin kohtaamisesta selvitään, kuten yllä oleva ruutu kertoo.

Kaleva kertoi, että Siikajoella jänikset ovat alkaneet johdattaa ajokoiria heikoille merenjäille. Ainakin yksi metsästyskoira on näin päätynyt jäihin tänä syksynä.

"Ei se varmaankaan niin viisas sentään ole", rauhoittelee Oulun riistanhoitopiirin päällikkö Keijo Kapiainen metsästäjiä. Kapiaisen mielipiteen uroskoirien elinten vaikutuksesta hukkumisalttiuteen voitte lukea linkitetystä Kalevan jutusta: Jänikset hukuttavat koiria jäihin.

Kannattava investointi

Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Anne Brunila kertaa suomalaista taloushistoriaa Uutispäivä Demarin haastattelussa. 1700-luvun lopulla tervantuotanto vaihtui sahateollisuuteen. Hollannista tuotiin tekniikka uuden teollisuuden aloittamiseen. Tällä Brunila haluaa kertoa, että nykyisin on meneillään samanlainen murros.

Yksi Uudenmaan ensimmäisistä neliraamisista, hienoteräisistä sahoista oli Naarkoskessa. Sen perusti luutnantti Carl Fredrik Nordenberg (1702-1779; aateloituna Nordenskiöld). Sopimus sahan perustamisesta kylän talonpoikien ja Nordenbergin välillä vahvistettiin Porvoon ja Mäntsälän syyskäräjillä marraskuussa 1734.

Sahan laitteisto hankittiin juuri Hollannista, jonka taloudellisiin oloihin Nordenberg oli tutustunut tieteellisten harrastustensa ohella. Itse saha rakennettiin vuosina 1736-7. Kirkonkirjojen mukaan saha työllisti yli kaksikymmentä miestä. Vuonna 1746 sahattiin 3110 tolttia lautoja.

Saha toimi neljä vuosikymmentä omistajiensa mielestä hyvin. 1770-luvulla alkoivat sahan taloudelliset vaikeudet. Järkevien kuljetusmatkojen päästä ei saatu riittävästi järeää, yli 300-vuotista puuta sahattavaksi. Saha jäi heitteille ja sen toiminta hiipui. Uudelleen se alkoi vasta 1890-luvulla kylän talonpoikien yhteisprojektina.

Uutispäivä Demarissa Brunila toivoo, että suomalaisia tuotannon edellytyksiä ei tuhlata. Toivottavasti esimerkiksi Kemijärvellä ja Summassa ei hukata mahdollisuuksia samoin kuin Naarkoskella 1770-luvulla.

Brunila muistuttaa, että Suomessa ei oikeastaan ole muita huippuosaamiseen panostavia yrityksiä kuin Nokia. Nokian osuus Suomen tutkimus- ja tuotekehitysrahoista on 45 prosenttia. Metsäteollisuuden T&K -investoinnit ovat kohtalaisen alhaiset, mutta kuitenkin 400 miljoonaa euroa vuodessa. Tutkimus ja kehitystyö on ennenkin pelastanut metsäteollisuuden paperittomalta konttorilta.

Toivottavasti metsäteollisuusyhtiöt ottavat Brunilan sanoista vaarin. Lisää varoja tuotekehittelyyn. Lisäksi metsäteollisuusyhtiöiden kannattaisi pohtia Brunilan arviota nykyisen murroksen suunnasta: "biojalostamot ja toisen polven biopolttoaineet ovat yksi mahdollisuus laajentua. Metsäklusterilla on valmiina rakenne ja kyky käsitellä suuressa määrässä biomassaa ja tehdä sitä tuottavasti".

Sellutehdas on teknisesti helppo muuttaa etanolitehtaaksi. Pahat kielet kertovat niin tapahtuneenkin sopivien tehdasseisokkien aikana.

1700-luvulta voisi ottaa opiksi myöskin pitkäjänteisyydestä. Samaan aikaan kun Carl Fredrik Nordenberg perusti sahan, hän istututti tilalleen valkopyökin taimia (kuvassa). Jänikset söivät taimet parin ensimmäisen kevään ja kesän aikana, joten tuo investointi meni hukkaan (tai paremminkin jäniseläinten suihin).

Huomattava on kuitenkin, että tuosta Nordenbergin 1730-luvulla tekemästä investoinnista olisi sahalle ollut taloudellista hyötyä vasta 2030-luvulla (lakisääteisiä istutusvelvollisuuksia ei tuolloin ollut). Ajat muuttuvat. Vuonna 2007 ei olla valmiita investointeihin, joista taloudellista hyötyä saisi vasta 2030-luvulla.

Laivat yössä

Havahduin huomaamaan, että netin kautta voi seurata mitä aluksia on, on tulossa ja on hiljattain lähtenyt Oulun satamista. Näkyy netin tietojen mukaan oleva Ruotsin lipun alla kulkeva ro-ro-alus Transpulp Oritkarin pohjoislaiturissa. Tiedot on päivitetty 22.09.07 17:25, on lähtenyt Kemistä 17. syyskuuta määränpäänään Göteborg. Miksi lienee tänne pysähtynyt?

Terrorismin ehkäisemisen vuoksi ei taida suurimpaan osaan satamia enää päästä laivoja bongaamaan, mutta kiva on tällainen seurantakin.

Jos vaikka joskus tulisi tarvetta lähteä rahtilaivan matkaan toiselle puolelle maailmaa.

Oulun sataman liikenne

Kun selkänsä kääntää

Ranskalaisessa elokuvassa Le Lièvre de Vatanen (2006, perustuu Arto Paasilinnan romaaniin Jäniksen vuosi) Vatasen lemmikiksi ottama jänis käyttää hyväkseen miesten huomion kiintymistä toisaalle.

18. heinäkuuta varoittelin surffaavia jäniksiä, että suojaisin omenantaimeni. Kanaverkko valitettavasti loppui kesken ja osa taimista jäi ilman suojaa. Älkää silti syökö noita hedelmäpuun alkuja. Monta muutakin uhkaa on niillä edessään.

Le Lièvre de Vatanen - Extrait 2 (Français) "Bières" - Tom Vatanen (Christophe Lambert) et son lièvre sont pris à parti dans un bar.

Jänis!

Turskatti! -hakuteoksen jänis -hakusanan kohdalla pari vuotta sitten sadattelin tuon metsiemme nisäkkään intoa tyrehdyttää haluni kasvattaa vaahteroita Maaningan kunnan Onkiveden kylän Nallikalliolla.

Vaahterametsiköstä haaveilun olen lopettanut. Piste jäniksille.

Sen sijaan haaveilen omenapuutarhasta. Tontilla kasvaa nyt lähemmäs neljäkymmentä tainta, joista kaikkia ei ole vielä suojattu.

Te surffaavat jänikset! Nyt teillä on viimeinen yö kuluttaa jatkuvasti kasvavia hampaitanne taimikossa. Huomenna suojaan kanaverkolla loputkin.

Metsäntutkimuslaitos: Jänikset