Nippu kantaesityksiä

Ihan kaikki säveltäjät ja soittajat eivät mahtuneet pikaiseen näppäykseen.

Tänään Viitasaarella Musiikin ajassa oli sävellyskurssille osallistuneiden nuorten säveltäjien teosten konsertti. Loppukonsertissa kuultiin neljä kantaesitystä eri puolilta maailmaa olevilta säveltäjiltä. Aino Tenkasen Uneen putoan soitti International Comtemporary Ensemble, muiden kappaleet tulkitsi Arditti Quartet. Viitasaaren sävellyskurssin opettajana oli israelilainen Chaya Czernowin.

Seurakuntasalilla oli lyhyt, mutta tiivis konsertti. Nuoret säveltäjät olivat ilmeisen tyytyväisiä lopputulokseen, kättelivät soittajat innokkaasti ja kumarsivat yleisölle ilo kasvoilla.

En osaa arvioida miten sävellykset teknisesti ovat onnistuneet, mutta joko ohjaajasta tai orkesterien samanlaisuudesta johtuen kappaleissa tuntui olevan yhtenäisiä teemoja. Kukin kappale oli kuitenkin omaehtoinen, tunnistettava teos.

Todella uutta ja yllättävää kappaleet eivät tarjonneet, pikemminkin säveltäjät olivat turvautuneet uuden musiikin tuttuihin ja totuttuihin tapoihin ilmaista. Mutta niinhän aloittelevia neuvotaan tekemään oli kyseessä ala mikä tahansa.

Kappaleiden nimet kertovat tunnelmista: Yi-Ting Lun kappale oli Close to Nothing, jossa välillä ei kuulunut melkein mitään. Frej Wedlundin Plasticityssä äänet muovautuivat taipuisasti, mutta jättäen  jälkeensä selkeitä muutoksia. Piyawat Louilarpprasertin pizz...off ei haistatellut, vaan ilmaisi napakasti ja terävästi.

Viitasaaren sävellyskurssille näkyi olevan melkoiset pääsyvaatimukset. Hyvinkin näistä tekijöistä kuullaan vielä.

Konserttivieras

Kun ihminen käy uuden musiikin konserteissa, niin paikallinen maakuntalehti kirjoittaa siitä jutun. #musiikinaika pic.twitter.com/z5haRWkaCg

— Reijo Valta (@reijovalta) 6. heinäkuuta 2018

Eilisessä Keskisuomalaisessa oli Musiikin ajan konserttiarvion yhteydessä kommentteja festivaalivierailta. Toimittaja kysyi meiltä, tai minulta, koska toimittajan tullessa paikalle seuralaiseni katosi.

Pitkäaikainen suunnitelma Musiikin ajassa käymisestä siis toteutui tänä kesänä. Stereotyyppiselle vitsailulle Twitterissä ei oikeastaan ollut perusteita, oli uuden musiikin konserteissa melkein salien täydeltä porukkaa. Eivät nykymusiikin kärjet soittaneet vain harvoille korville.

Musiikin aika jatkuu maanantaihin saakka. Taidan vielä sunnuntaina käydä jotakin kuulemassa.


* Musiikin ajan ohjelma

On Musiikin aika: hauskaa yhdessä

Musiikin ajan keskiviikon toisessa konsertissa esiintyi defunensemble vahvistusten kanssa. Konsertin kuudessa kappaleessa liikuttiin maisemista toisiin. Yhteistä kappaleille oli se, että ne olivat yhtä lukuunottamatta uusia, 2010-luvun tuotantoa. Mukana oli yksi tämän vuoden kantaesitys, Taideyliopiston sävellyksen professori Veli-Matti Puumalan Angular Objects in Liquid Time (2018).

Konserttiin oli koottu näytteitä Viitasaarella vierailemassa tai opettamassa olevilta säveltäjiltä. Ensimmäisenä kuultiin tämän vuoden säveltäjävieraan Chaya Czernowinin bassohuiluteos Ina (1988). Saksalais-itävaltalaisen säveltäjä Birgitta Muntendorfin Public Privacy #2 Piano Cover (2013) leikitteli elävän esittäjän ja YouTube-videoiden virtuoosien suhteella.

Musiikin ajan improvisaatiokurssin vetäjän Tomomi Adachin Because the Possibility of a Masterpiece for Electric Guitar, Voice and Intermodulation (2017) uudisti Morton Feldmanin 1960-luvun sähkökitaramahdollisuuksien kartoitusta. Adachin näkemyksessä oli mukana huumoriakin.

Puolalainen Jagoda Szmytka oli luonut musiikillisen näkemyksen sosiaalisen median maailmasta. Se huokui enemmän pessimismiä kuin vastakohtaansa. Esiintyjät olivat selin yleisöön ja kokeilivat tuon tuostakin äänimaailman rajoja.

Vaikka kappaleet olivat kestoltaan lyhyitä (pisin 16 minuuttia), niin silti väliaika konsertissa oli paikallaan. Hetken korvien lepuutus piti mielenkiinnon yllä. 

On Musiikin aika: kaksoiskellot

Tiistaina Viitasaarella alkoi Musiikin aika. Keskiviikkona kävimme kuuntelemassa kahta konserttia, ensimmäinen niistä oli saanut otsikon Double Bodies. Ensemble Musikfabrikin kolme jäsentä ensin esitti sooloteoksen omalla instrumentillaan, ja sitten oli yhteissoittoa.

Tämä konsertin rakenne sopi hyvin yleisölle vieraiden soitinten esittelyyn. Marco Blaauw, joka yllä olevassa videossa esittelee soitintaan, soitti kaksoiskellotrumpettia, Christine Chapman kaksoiskellokäyrätorvea ja Melvyn Poore kaksoiskelloeufoniumia. Kaikki ovat vaskisoittimia, joissa oli kaksi runkoa, kaksi torvea, joista toinen soi perinteiseen tapaan ja toinen hieman erikoisemmin.

Poore aloitti soitinesittelyt, kappaleet oli valittu niin, että soitinten rajat ja mahdollisuudet tulivat hyvin esiteltyä. Yhdessä porukka soitti Anthony Braxtonia. Säveltäjän musiikkifilosofia on poikkeuksellinen, Braxtonin kappaleet voi aloittaa ja lopettaa mistä kohdasta tahansa. Hänen toiveensa on, että kesken jäänyttä kappaletta jatkettaisiin joskus toisessa konsertissa. Niinpä Viitasaarella kuultiin Composition 178 ja osia Composition 103:sta. Luultavimmin Ensemble Musikfabrik jatkaa Viitasaarella keskenjäänyttä kappaletta jossakin toisaalla. Siihen asti se soi jossakin universumissa.

Vaskisoittimilla on läheinen suhde ihmisten puheeseen. Puheen ja vaskisoinnin saumattomuutta tai suhdetta tarkasteltiin lähes kaikissa soitetuissa kappaleissa.

Porthanin puistossa

[Porthanin puistossa: Niilo Hämäläinen, H. G. Porthan, Haapasalmen silta, muita teoksia]

Porthanin puistossa muistetaan viime sotiin lähtijöitä ja Lotta Svärdiä. Porthanin kahvila oli alkujaan Lotta-kahvio. Se on säilyttänyt muotonsa melkein samana kuin 1930-luvulla. Lotta-kahvioon vienyt portti purettiin aikoinaan tunnetuista syistä ja uudelleen se rakennettiin 2007.

Kesäisenä iltapäivänä Porthanin puistossa vilisi pokemoneja. Puistoa myös uudistettiin.

[Porthanin puistossa: Niilo Hämäläinen, H. G. Porthan, Haapasalmen silta, muita teoksia]

Haapasalmen kivisilta

[Porthanin puistossa: Niilo Hämäläinen, H. G. Porthan, Haapasalmen silta, muita teoksia]

Haapasalmen yli vievä kivisilta rakennettiin suurina nälkävuosina. Vaikka silta on edelleen paikoillaan ja kevyen liikenteen käytössä, niin on katsottu parhaaksi muistuttaa rakentamisajankohdasta omalla muistomerkillään. Kääntösillaksi se muutettiin 1800-luvun lopussa, työ valmistui heinäkuussa 1900.

Tunnetuin siltavahti oli Lennart Drake. Hänen virkatehtäviinsä kuului muun muassa vesinäytteiden toimittaminen Helsingin yliopistolle.

[Porthanin puistossa: Niilo Hämäläinen, H. G. Porthan, Haapasalmen silta, muita teoksia]

Henrik Gabriel Porthan, Viitasaari

[Porthanin puistossa: Niilo Hämäläinen, H. G. Porthan, Haapasalmen silta, muita teoksia]

Viitasaarella Porthanin puistossa on kaksi H. G. Porthanin muistomerkkiä. Vanhempi on vuodelta 1884, tuoreempi Matti Peitson tekemä näköispatsas paljastettiin kesällä 1980. Porthanin puistossa on myös Porthanin satama ja Porthanin kahvila.

[Porthanin puistossa: Niilo Hämäläinen, H. G. Porthan, Haapasalmen silta, muita teoksia]

Niilo Hämäläinen, Viitasaari

[Porthanin puistossa: Niilo Hämäläinen, H. G. Porthan, Haapasalmen silta, muita teoksia]

Nykyisen SAK:n ensimmäinen puheenjohtaja Niilo Hämäläinen oli syntyisin Viitasaarelta. Hänen muistokseen Veikko Hirvimäki teki veistoksen, joka paljastettiin Porthanin puistossa vuonna 2008. Tekijä kuvaili teostaan paljastustilaisuudessa seuraavasti:

Teoksen nimi on Avainkysymys ja siinä oleva kivikiekko voidaan tulkita yhtä lailla tehtaan pyöräksi, tietokoneen levykkeeksi, sodanjälkeisen raivaajasukupolven työkaluksi tai lukoksi johon massiivinen kivipaasi avaimena johtaa. Kiekossa olevat aukot valaistaan toiselta sivustalta punaiseksi ja toiselta siniseksi, jolloin aukoissa valot sekoittuvat "neuvottelutulokseksi", mikä oli Hämäläisen elämäntyön tärkeä osa.

Itselle teoksesta ensimmäisenä tuli mieleen puheenjohtajan nuija. Tosin näin teoksen ensimmäisen kerran päivällä, jolloin valot eivät olleet päällä.

[Porthanin puistossa: Niilo Hämäläinen, H. G. Porthan, Haapasalmen silta, muita teoksia]

Viitasaaren uutta liikepaikkarakentamista

[Pyhäntä][Viitasaari][Kestilä]

Viitasaaren uusia liikerakennuksia.