Sarjakuvia turvapaikanhakijoiden hyväksi

Ville Rannan pilapiirros 300 €

Suomalaiset sarjakuvataiteilijat tempaisevat turvapaikanhakijoiden auttamiseksi perustamalla pop up -taidekaupan. Sen tuotot menevät kokonaisuudessaan Punaisen Ristin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden hyväksi tehtävään työhön.

Sarjakuvatekijät ja kuvittajat ovat aloittaneet Taide teossa -hyväntekeväisyyshankkeen. Sen pop up -nettikauppaan taiteilijat ovat lahjoittaneet sarjakuvaoriginaaleja, piirroksia ja muita teoksia. Osallistujia on yli kaksikymmentä kotimaisen sarjakuvan kärkinimeä, esimerkiksi Pertti Jarla (Fingerpori), Jarkko Vehniäinen (Kamala luonto), Anni Nykänen (Mummo), Ville Tietäväinen (Näkymättömät kädet), JP Ahonen (Perkeros) ja Aino Havukainen ja Sami Toivonen (Tatu ja Patu). Hanke on saanut alkunsa tekijöiden omasta halusta auttaa ja vaikuttaa.

Taide teossa -taidekauppa on avoinna 14.-30. syyskuuta 2015. Kaupan tuotto menee kokonaisuudessaan Punaisen Ristin työhön Suomessa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa ja vastaanottokeskusten ylläpitämisessä.

Nettikauppa on osoitteessa http://taideteossa.com.

Hyvää joulua kaikille!

Sääennustajan lupaus hieman leudommista talvisäistä sai heti palelemaan.

Näille Savon nurkille tämän päivän ennuste oli noin viidentoista asteen luokkaa. Iltapäivällä.

Lämpimämmän kulkupelin puuttuessa olen vajaan viikon Oulussa liikkunut jalan. Ja kuten arvata saattaa, lähestyvä joulu on lisännyt tarvetta liikkua. Perjantaina viiden kilometrin ja vajaan tunnin reippailu yhteen suuntaan kahdenkymmenen asteen pakkasessa sujui ilman kirousta säästä.

Urakka on siis valmis. Kun joulupukin käyntiä ei enää tarvitse jännittää, niin voi jo rentoutua ja suoda ajatuksen valmistelujen vaikeuksille.

Stressi tappaa

Eilen radion Tiedevartissa jututettiin Pekka Puustista, vajaa vuosi sitten Kuopion yliopistosta väitellyttä lääkäriaseman johtajaa. Puustisen tutkimuksessa oli seurattu yhdentoista vuoden ajan reilun tuhannen itä-suomalaisen terveyttä. Psyykkinen kuormitus, stressi, lisää etenkin miehillä ennenaikaisen kuoleman riskiä 2,4 kertaiseksi. Stressistä seuraa veren tulehtuminen, ja siitä metabolinen oireyhtymä tai sydän- ja verisuonitauteina.

Tiedevarttiin oli haastateltu myös 57-vuotiasta tohmajärveläistä isäntää, jonka oli pitänyt hiljentää työtahtiaan sydäninfarktin vuoksi. Karjankasvattaja oli ryhtynyt vegaaniksi, lopettanut tupakanpolton ja vähentänyt työtään puoleen. Mies toivoi, että tyttöystävä numero neljän kanssa tilalle työnjatkajan saisi.

Neljänkymmenen vuoden takaisen Pohjois-Karjala-projektin opit oli otettu käyttöön. Takavuosinahan kampanjoitiin kovasti rasvoja vastaan terveellisemmän ruokavalion puolesta, ja ajateltiin siten saatavan sydän- ja verisuonitaudit kuriin.

Puustinen oli varovaisesti sitä mieltä, että suuri syy kohtaukseen olisi ollut stressi. Ainakaan syynä eivät ole ruokailu- tai liikuntatottumukset. Niiden vaikutuksen Puustinen oli tutkimuksessaan selvittänyt.

Stressi tappaa. Tämä vanhassa lääketieteessä ymmärrettiin hyvin. Kun sydämen leikkaaminen ei ollut keinovalikoimassa, piti yrittää estää potilasta kiihtymästä. Tästähän on vanhemmassa populaarikulttuurissa, ja korkeammassakin lukuisia esimerkkejä. Lepo on lääke moneen vaivaan.

1960-luvulla Pohjois-Karjalassa viisikymppisiä miehiä kuoli sydäntauteihin huomattavasti. Niin paljon, että luotiin kansallinen projekti heidän pelastamisekseen. Puustinen arveli, että stressi olisi silloinkin voinut olla taustalla. Suuri rakennemuutos oli meneillään. Pientilat eivät enää tuoneet leipää perheelle, maaseudun pienet teollisuusyritykset katosivat. Sivutoimeentulon saaminen rajoittui. Ruotsiinko ummikoksi pitäisi lähteä?

Teemu Helle on viime päivinä pari vihaista kirjoitusta julkaissut blogissaan. Poliitikkojen on tosiaan helpompi tarttua asian viereen kuin itse asiaan. Niin oli 1970-luvun alussakin Pohjois-Karjala-projektissa.

Ja tätä stressiasiaa voisi lisää selvitellä ennen kuin eläkeikiä aletaan korottamaan.


* Jatkuva stressi on myrkkyä – varsinkin miehelle! Akuutti 4.1.2011
* Psyykkinen kuormittuneisuus sairastuttaa ja lisää keski-ikäisten kuolleisuutta. Väitöstiedote 11.6.2011.

Mielen voima

Yle Teeman hiljakkoin esittämä dokumenttisarja Mielen salattu voima, ja erityisesti sen ensimmäinen osa Usko, niin paranet, on herättänyt paljon keskustelua ja mielenkiintoa. Taisi ohjelma olla Ylen Areenan katsotuin ohjelma niinä viikkoina kun se oli nähtävissä. Mieli, usko johonkin vallitsevaan asiaan, saa ruumiin toimimaan tuon uskomuksen mukaan. Placebo-vaikutus on tunnettu jo pitkään, mutta sen vastakkaisesta sairastuttavasta ilmiöstä on ollut vähemmän puhetta.

Aiheesta kirjoitti myös Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittaja Matti Virtanen Zeitgeist-blogiinsa. Tutkittuakin tietoa Yhteiskuntapolitiikassa oli julkaistu: koettu onnellisuus tuottaa koettua terveyttä.

Tässä viikolla vanhoja sanomalehtiä selatessani vastaan tuli erikoinen tähän teemaan sopiva juttu. Havaintoja mielen voimasta on pitkältä siis ajalta.

Tampereen Uutisten Niitä näitä -palsta oli nimestään huolimatta asiallista pikku-uutisointia eikä aamulehteläistä almamediaa.

Niitä näitä. — Mielikuvituksen vaikutus terveyteen. Eräs nuori mies, jolla oli virka Intiassa, alkoi tuntea väsymystä painavan kuumuuden ja kovan työn vuoksi ja kääntyi sen tähden lääkärin puoleen. Tämä tutki tarkasti hänen keuhkonsa ja sydämensä ja lupasi kirjoittaa hänelle seuraavana päivänä.

Lääkäri ilmoitti kirjeessä nuorelle miehelle, että toinen hänen keuhkoistaan oli kokonaan pilalla ja sydänkin oli huonossa tunnossa sekä että hänen pitäisi heti laittaa kaikki asiansa järjestykseen. »Mahdollista kyllä on, että voitte vielä elää muutamia viikkoja», oli kirjeessä lopuksi, »mutta parasta on, että järjestätte kaikki tärkeät asianne.»

Kuolemaan tuomittuun vaikutti tämä uutinen kamalasti. Ennenkuin vuorokausi oli kulunut alkoi hän hengittää vaivaloisesti ja alkoi tuntea kipua sydämmessään. Hän paneutui vuoteelleen siinä varmassa vakuutuksessa, ettei hän siitä enää nouse. Yöllä tuli hänen tilansa niin huonoksi, että täytyi noutaa lääkäri.

Heti potilaan luo tultuaan kysyi hän:

— Mikä teille on tullut? Kun viimeksi olin luonanne ei teissä ollut tällaisen taudin merkkiäkään.

— Se kai on sydän — sanoi sairas heikolla äänellä.

— Sydän! — huudahti lääkäri, — Eihän siinä ollut pienintäkään vikaa kun minä sitä viimeksi tutkin.

— Sitten ne lienevät keuhkot.

— Mitä te lörpöttelette. Oletteko humalassa?

— Mutta kirje? huudahti nuori mies. Tehän kirjoititte etten eläisi kuin korkeintaan muutamia viikkoja.

— Oletteko hullu? — ärjäsi lääkäri. Minähän kirjoitin teille, että jos otatte parin viikon loman ja menette vuoristoon, niin tulette heti terveeksi.

Vastaukseksi näytti sairas kirjettä, joka oli hänen päänsä alla.

— Hyvänen aika — huudahti lääkäri. Tämä oli aijottu toiselle. Apulaiseni on pannut sen väärään kuoreen.

Kuoleva nousi ylös ja tuli heti terveeksi.

Se sairas, jolle kuolemantuomio oli aijottu, tuli hyvin iloiseksi kun kuuli paranevansa niin pian, meni heti vuoristoon ja eli vielä ainakin viisi vuotta myöhemmin ja aivan hyvissä voimissa.

Tampereen Uutiset 31.10.1900.

Filosofin vastaanotolla

Pirullinen terävyys on hauskaa jos se sattuu oikeasti. Silloin tällöin harvakseltaan Helsingin Sanomain kulttuurisivujen Sivuäänissä onnistutaan, mutta viime ajoilta mieleen on jäänyt lähinnä tietämättömyydestä johtuvat epäonnistumiset. Keväällä tölvittiin kanadalaisen runoilija Christian Bökin lukijakunnan pienuutta (wikipedia kertoi jo tuolloin, että Bökin Eunoia on Kanadan eniten myyty runokirja ikinä), ja eilen filosofien vastaanottoja. Että Epiktetosta aviokriisiin, kyllä vapautettu orja tietää!

Sivuääni oli lukenut Washington Postia ja havainnut uutisen filosofien vastaanottojen lisääntymisestä Yhdysvalloissa. Oli muistettu, että Suomessa "joitain vuosia sitten" oli kai jotain vastaavaa, ja päästy vitsin vääntämiseen mahdollisista vastaanottokeskustelujen aiheista.

Suomessa 1990-luvun loppupuolella sai suurta huomiota Filosofin palveleva puhelin. Paljon juttuja kirjoitettiin palvelusta, julkisuudesta huolimatta (tai sen vuoksi) soittoja ei juurikaan palveluun tullut ja se lopetettiin.

Julkisuus aloitti kuitenkin laajemman filosofin vastaanotto-selvittelyn, jota ansiokkaasti teki muun muassa Arto Tukiainen. Neuvonpitopalveluita hän tarjoaa edelleen - kävellen tai istuen, Helsingin Arabiassa. Aiheesta hän väitteli viime vuonna. - Monet hänen kirjoituksista on nettisivuillaan luettavissa, myös väitös.

Filosofisen vastaanottotoiminnan aloitti saksalainen Gerd Achenbach 1980-luvulla. Hänen praktiikkansa oli Kölnin liepeillä, ja ajatus sai nopeasti tuulta alleen levisi Euroopasta aina Israeliin ja Yhdysvaltoihin saakka.

Koska filosofin vastaanotoille tulevilla ihmisillä tuntui olevan hyvin samanlaisia ongelmia kuin psykoterapiaan hakeutuvilla, syntyi keskustelu onko filosofin kanssa keskustelu jonkinlaista terapiaa.

Tukiaisen vuonna 2000 Ajatuksessa 57 lyhyesti esittelemien israelilaisten tapausten perusteella useimmat filosofin vastaanotolle tulevat olivat tavalla tai toisella pettyneet psykoterapeutteihinsa. Terveydenhuoltojärjestelmää oli siis ensin kokeiltu, mutta se oli koettu joko liian yksioikoiseksi, ohjelmalliseksi tai liian vähän tilaa potilaan omille ajatuksille antavaksi. Moni ei kokenut olevansa edes sairas, ei siis olevansa potilas, joka tarvitsee hoitoa.

Tarve syvempään ymmärrykseen itsestään ja elämästään oli kuitenkin olemassa. Filosofi olisi kumppani, joka ei vaadi psykiatrin tai jonkun muun terveydenhuollon auktoriteetin tavoin "muuttumaan", vaan auttaisi setvimään omia elämänkatsomuksellisia tai maailmankuvallisia solmuja.

Terapeuteilla ei liene mitään tarvetta potilassuhteissaan olla auktoriteetti. Mutta asema virallisessa järjestelmässä voi sellaisen kokemuksen potilaalle tuoda.

Achenbach korostikin, että hänellä ei ole mitään metodia, hoitotekniikoita. Vastaanottava filosofi on terapeutti siinä mielessä, että hän tarjoaa apuaan. Mutta hän ei ole terapeutti siinä mielessä, että tarjoaisi hoitoa.

Sivuäänen irvimä "terapeuttius" on siis jo "joitain vuosia sitten" Suomessakin selvitetty kysymys. Mutta googlaamalla olisi menetetty hyvä tölväisyn mahdollisuus.

Suomessa ja maailmallakin filosofien yksilövastaanotot ovat nappikauppaa verrattuna lyhytryhmäterapioihin. Tunnetuin nimi alalla taitaa olla filosofi Esa Saarinen, joka tosin käyttää englannin kielistä nimeä Philosophical Practice.

Kaksi uutta Freud-suomennosta

Kirjasyksy on tuonut kaksi uutta Sigmund Freud-suomennosta. Moreenin klassikoissa on ilmestynyt Joukkopsykologia ja egoanalyysi (Massenpsychologie und Ich-Analyse, 1921) ja Nastamuumiolta Kokaiinista (Über Coca, 1884-87). Molemmat teokset on suomentanut Markus Lång.

Freudilla ei ole Suomessa vakiintunutta kustantajaa. Kotikirjastonhoitajana olen saanut tehtäväksi hankkia uudet ilmestyvät teokset, ja niitä onkin saanut viimeisen vuosikymmenen aikana monen eri kustantajan valikoimista ostaa.

Unien tulkinnan uusintapainos (2001) ilmestyi Loistopokkarina, Murhe ja melankolia (2005) Vastapainolta, Arkielämämme psykopatologian uusintapainos (2005) Otavalta ja Tapauskertomukset (2006) Teokselta. Nyt joukkoon saatiin siis kaksi uutta kustantajaa.

Moreeni kustantajanimenä on uusi tuttavuus. Sen taustalta paljastuu aikaisemmin Multikustannuksena tunnettu toimija. Nastamuumio on puolestaan pitkän linjan pienkustantaja, jonka katalogi sisältää mustaa huumoria ja monenlaisia erikoisuuksia. Freudin Kokaiinista sopii hyvin kustannuspolitiikkaan.

Kokaiinista ja Joukkopsykologia ja egoanalyysi ovat molemmat kiistanalaisia teoksia, ja niitä edelleenkin käytetään keskusteluissa. Nykyisin lähinnä lyömäaseena Freudia ja hänen teorioitaan vastaan.

Kokaiinista teoksessa on Albrecht Hirschmüllerin jälkisanat. Hänkin opiskelijana oli ihmetellyt ja ihastellut Freudia, joka oli itsekin kokeillut kokaiinia ja suositellut sitä ylisanoin hoitokeinoksi alakuloisuuteen, mahavaivoihin, heikkoudentiloihin, päänsärkyyn ja erityisesti morfiinivieroitukseen. Paikallispuudutusaineenakin sitä käytettiin ja Freud seurasi kokemuksia innostuneena.

Freudin seitsemän kirjoitusta ja muutamat kirjeet vuosilta 1884-87 kuitenkin osoittavat, että tapaus vertautuu myöhempiin korvaushoitoajatuksiin (LSD, Subutex). Hänen omat kokeilunsa päättyvät lyhyeen (avioliiton solmimiseen) ja 1887 Freud ottaa aineeseen jyrkemmän kannan, eikä pitänyt sitä enää täysin vaarattomana. Vertailun vuoksi mainittakoon Långin kokoamasta aikajanasta, että kokaiini poistettiin Coca-Colasta vuonna 1906.

Joukkopsykologiassa on tarkoitus avata yksilön analyysiä koko yhteiskuntaa koskevaksi, siis yhteiskunnan mekanismeja selventäväksi joukkosielun analyysiksi. Teos oli kuitenkin vain välivaihe Freudin kehittelyissä, hänen reaktionsa ensimmäiseen maailmansotaan.

Sosiaalipsykologian klassikko teos joka tapauksessa on, vaikkakin monin osin sisällöltään vanhentunut. Esipuheen kirjoittanut psykoanalyytikko Esa Roos pitää teoksen arvona sitä, että se sai monet antropologit, sosiaalipsykologit ja analyytikotkin kiinnostumaan yhteiskunnasta. Jonkinlainen alkusysäys siis.

Kotikirjastonhoitaja käsiteltyään teokset siirtää ne nyt uutuushyllyyn käyttäjän yöpöydälle.

* Sigmund Freud: Kokaiinista
* Sigmund Freud: Joukkopsykologia ja egoanalyysi

Ig:n rauhannobel

Sunnuntain Hesarin pikku-uutisissa irvailtiin kaatuneille finanssipankkiireille. Golman Sachsin, Lehman Brothersin ja kumppaneiden johto sai Ig Nobelin, parodia-nobelit taloustieteestä. Palkinnon perusteena oli uusien sijoituskeinojen luominen ja edistäminen.

Toisin kuin useat muut Ig nobelistit, pankkiirit eivät saapuneet noutamaan palkintoaan.

Palkinnoista kannattaa huomioida meille suomalaisille tärkeä rauhanpalkinto. Se myönnettiin Richard Stephensille, John Atkinsille ja Andrew Kingstonille brittiläisestä Keelen yliopistosta.

Keelen tutkijoiden todistuksesta on meilläkin tiedeuutisissa kerrottu. He todistivat, että kiroileminen lieventää kipua. Richard Stephens alkoi tutkia hypoteesia seurattuaan vaimonsa käytöstä synnytyssalissa. Tämän auottua päätään ja esiteltyään voimallisisti hallitsemaansa kirosanavarastoa synnytyskivut näyttivät lievenevän.

Kunnon tutkija kokosi ryhmän ja selvitteli asiaa. Koekaniineina saivat tietenkin toimia opiskelijat. Lempikirosanaansa hokevat nuorukaiset kestivät kylmää kaksi kertaa kauemmin kuin tavallisia sanoja toistelleet verrokit.

Tulokset julkaistiin NeuroReport -lehdessä.

Suomalaisessa kaunokirjallisuudessakin asia on todettu. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja (WSOY 2010) esittelee 80-vuotiaan suomalaismiehen, mielensäpahoittajan. Hänen havaintojensa mukaan pahaa mieltä ei tosiaankaan pidä pitää itsessään. Se kalkkeutuu suoniin ja saa sisuskalut sekaisin. Mielensäpahoittajan terveyskeskuksessa mitatut arvot palautuivat normaaleiksi kun hän muisti tuulettaa pahan mielen ulos.

Helsingin Sanomat vaikenee täysin tästä Ig:n rauhanpalkinnosta. Sen sijaan lehden A-osassa se monin sivuin esittelee Tuija Braxin ja oikeusministeriön suunnittelemaa uudistusta, jonka mukaan verkkokeskusteluille laitettaisiin suitset.

Brax ja oikeusministeriö ovat oikea uhka kansanterveydelle! Mitähän siellä mielissä liikkuu, puretaanko mielipahaa työn kautta kun vapaa-ajalla se ei ole onnistunut? Haastatellut kansalaiset sentään ymmärtävät, että tuuletuskanavat on pidettävä auki.

Sananvapaus on säilytettävä, jos ei muuten, niin kansanterveyden vuoksi. Ja kantsisi muistaa myös se rauhanturvaamisen suurvalta-ajatus.

(ja tässä allakin on vapaata tilaa purkautua, jos sitä ei muualta löydä)

Ruokolahden leijona ja muita kissahavaintoja

Kesäisin hiljaisena uutisaikana sanomalehtien toimittajat tapaavat kasvattaa jostakin vähäisen tuntuisesta aiheesta uutistarinoita viikoiksi. Ensi kesän mediaa myllertävää aihetta en ala ennakoimaan, vaan palaan kahdeksantoista vuoden taakse kesään 1992, jolloin koko maa etsi Ruokolahden leijonaa.

Melko tuoreeltaan Osmo Pekonen julkaisi Dance Macabre -kirjoituskokoelmassaan (Atena 1994) ilmiötä lähinnä myyttiseltä kannalta tarkastelevan jutun Ruokolahden leijona - kotimainen Dracula?

En nyt tartu Pekosen lukuisiin kulttuuriviitteisiin, vaan leijonan mahdolliseen, todennäköiseen selitykseen.

Ruokolahden leijonasta uutisoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat 26. kesäkuuta. 41-vuotias työnjohtaja oli kulkenut matalakasvuisella taimikkoaukealla Ruokolahden Kalpiviidassa 23. päivä, kun hieman ennen keskipäivää sileän ruskean karvan peittämä eläin tuijotti parinkymmenen metrin päästä metsäammattilaista silmiin.

Mies uskoi vakaasti kohdanneensa naarasleijonan.

Lehdissä alkoi kuhina. Asiaa yritettiin selvittää ja taustoittaa monin puolin. Suomeen tulleita somalialaisiakin jututettiin, he rauhoittelivat suomalaisia ja vakuuttivat leijonien mielestä ihmisen lihan olevan pahanmakuista. Leijona ei koske ihmiseen syömismielessä kuin äärimmäisessä nälässä, kertoivat maahanmuuttajat.

Pekonen oli laittanut merkille pari viikkoa aikaisemmin ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä (12. kesäkuuta) olleen puolen sivun jutun, jossa selvitettiin Briteissä raivoavaa ABC-ilmiötä (Alien Big Cats, lisätietoja englanninkielisestä wikipediasta hakusanalla British big cats).

Briteissä 1950-luvulta lähtien "nähdyt" isot kissat olivat yleensä puumia tai ilveksiä, tiikereitä, leijonia ja panttereitakin oli "havaittu". Brittein saarten faunaan ei kuulu luonnostaan isoja kissoja, ilveksen pääasiallinen levinnäisyysalue Euroopassa käsittää Pohjoismaat ja Venäjän. Joitakin uhanalaisia kantoja elää Iberian niemimaan, Alppien ja Karpaattien vuoristoseuduilla.

Yksittäisiä ilveksiä saarilla on kuitenkin oikeastikin havaittu. Norfolkissa 1990-luvun alussa lampaita tappanut ilves löytyi poliisietsinnöissä vuonna 2003 erään keräilijän pakastimesta. Vuonna 1991 ammuttu eläin poliisin arvelujen mukaan oli eläintarhasta tai joltakin yksityiseltä nummille karannut. Asia tuli julkisuuteen kansalaisen tekemän tiedonsaantivaateen (Freedom of Information request) myötä 2006 ja BBC:kin raportoi saadut tiedot.

Suomen Kuvalehteen ABC-ilmiöstä vuonna 1992 kirjoittanut Kristina Carlson äimisteli jättikissojen olevan eräänlaisia ufoja, paitsi että ne olivat maapallon muissa maissa eläviä olentoja. Carlsonille ilmiö ei ollut aikaisemmin tuttu, ja tuskin muillekaan suomalaisille. Ehkä ne vain eivät vielä ole ehtineet tänne Euroopan syrjäkulmalle, arveli Carlson.

Kaksi viikkoa myöhemmin olivat.


(kuva Tarzanista Populaarista)

Väkivalta sosiaalisena ongelmana Suomessa

Kunnan vuokra-asunnossa asuessamme kunta järjesti säännöllisesti asukaskokouksia, joiden tarkoituksena oli talossa asuvien yhteisöllisyyden lisääminen. Keskenään toisista huolehtivat ihmiset pitivät paremmin huolta myös kunnan kiinteistöstä ja siten sen ylläpitokustannukset laskisivat. Nämä tavoitteet oli kirjattu kokouskutsuihin, lausuttiin kokouksissa ja niistä tehdyissä pöytäkirjoissa.

Ei niissä kokouksissa monikaan käynyt.

Käytäntö tuli mieleen Ajankohtaisen kakkosen haastatellessa Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelää. Hän peräsi lisää yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnan vastuuta sen luomisessa.

Samalla Rimpelä peräänkuulutti suvaitsevaisuuden ja toisten ymmärtämisen perään, mutta ei malttanut olla tölväisemättä ammattiyhdistysliikettä kerta julkisuuten oli päässyt. "Yläkoulujärjestelmä on kuin ammattiyhdistysliikkeen luoma", tutkimusprofessori manasi luokanvalvojien puutetta.

Kun yhteisöllisyyttä perätään, ammattiyhdistysliikkeen työpaikkojen työntekijöiden vapaavalintaisena ja -ehtoisena omaehtoisesti syntyneenä yhteisönä pitäisi olla yhteisöllisyyttä yhteiskuntaan lisää vaativalle malliesimerkkinä. Yhteisöllisyys ei voi olla ainoastaan alistumista hallittavaksi, vaan siihen aina liittyy huolenpito omista.

Stakesin julkaisemassa tuoreessa Yhteiskuntapolitiikassa (4/2008) Suvi Ronkainen pohtii Kenen ongelma väkivalta on? Ronkainen tarkastelee väkivaltaa yhteiskunnan rakenteissa kolmesta eri näkökulmasta, joista eilisiä Kauhajoen tapahtumia ajatellen kiintoisin on väkivallan huomiointi sosiaalipolitiikassa.

Kansainvälisesti rikosuhrityö on kehittynyt kolmessa vaiheessa. Alan pioneerimaita olivat 1970-luvulla Iso-Britannia, Hollanti ja Saksa, 1980-luvulla mukaan tulivat Ruotsi ja Ranska. Vasta kolmannessa vaiheessa 1990-luvulla väkivallan uhrien ja tekijöiden auttaminen levisi Suomeenkin.

Edelleenkin valtakunnallinen ja kattava väkivaltatyö on Suomessa lapsenkengissä. Pääasissa Raha-automaattiyhdistys rahoittaa eri järjestöjen tekemää väkivaltaongelmaa ehkäisevää työtä.

Järjestöt toimivat oman ideologiansa mukaan ja vain jonkin tietyn ryhmän etua ajaen. Suomesta puuttuvat valtiolliset ja kunnalliset organisaatiot väkivaltaongelmien ehkäisemiseen. Onneksi jotkut valveutuneet sosiaalityöntekijät kuitenkin pyrkivät ottamaan väkivaltaongelmat huomioon työssään.

Siksi valtioneuvoston täytyy erikseen perustaa elimiä, jos jotain suurta pahaa tapahtuu. Perheväkivaltatapauksissa suuremmissa kaupungeissa lyödyt naiset ja lapset voidaan ohjata Ensi- ja turvakotien suojaan, lyöjämiehet joissakin näistä omiin tukiryhmiinsä. Alueellisesti palveluiden tarjonta on hyvin kirjavaa. Lyödyille miehille ja lyöjänaisille ei ole palveluja.

Koska ehkäisytyötä tehdään vain olettaen mies särkyvänä ja nainen uhriksi joutuvana osapuolena, on se herättänyt myös vastarintaa.

On oireellista, että koko trauman käsite väkivallan yhteydessä tuli Suomessa käyttöön vasta 1990-luvun lopulla. Nyt kuluneen vuoden aikana siitä on puhuttu paljon.

Miksi sitten Suomessa on niin myöhään käsittää väkivalta sosiaalityössä ongelmaksi? Ronkainen tekee historiallisen katsauksen 1910-luvun lopulta alkaen. Keskeinen selittäjä on sodat ja niiden jälkihoito. Toisen maailmansodan jälkeen Sotainvalidien Veljesliitto ei ottanut tosissaan "romahtaneita", posttraumaattiseen stressioireyhtymään sairastuneita sotaveteraaneja. Heitä ei autettu, eikä heille herunut myötätuntoa. Sisällissodankin jälkeiset tapahtumat jäivät käsittelemättä.

Oli vain kestettävä, selvittävä. Uhriutuminen ja särkyvyys jätettiin näkemättä, katkeruus, viha ja suru käsittelemättä.

Se on meidän sosiaalinen perintömme. Siitä olisi jo aika päästä eroon.

Omakuva ja omakuva

Kun Privaattidosentti ihmettelee omia liikennevirtojaan, niin pitää minunkin jakaa oma ihmetykseni. Viikonloppuna laitoin kaksi omaa kuvaani blogimerkintään, niin sivulle alkoi kertyi heti runsaasti kävijöitä.

Niinkö kiinnostuneita kasvonpiirteistäni ollaan? Vai taide ja taidehistoriako kiinnostaa?

Ei sentään. Ns. aikuisten "kansalaisjournalistien" ottamista omakuvista oli kyse, valkeni juuri äsken.

Laajarinteen "Polyfemoksen uhri" hakuihin en osaa kuin arvailla. Jossakin ristikossa/tietovisassa ollut kysymys?

Ja olisiko vielä pyydetty, ettei googlattaisi vastauksia niinkuin Rokkiusauksessa?

Päätelkää itse!

Ruumiin ja sielun hoito

Uusimmassa Pedossa Hillo Suhteetonta -sarjakuvassaan pohtii mielenterveyshoidon saatavuutta. Pillereitä on kyllä tarjolla, mutta jutteluun aikaan on vain munakellon vahtiessa.

Olisi helppoa ajatella, että nykyinen tuhokapitalismi olisi johtanut ajan kallistumiseen ja sielunhoidon katoamiseen. Kyseessä taitaa kuitenkin olla laajempi ihmiskäsitykseen perustuva juttu.

Kesäkuussa Marke Ahonen väittelee Helsingin yliopistossa antiikin filosofien mielisairauskäsityksistä. Paljoa tekstejä ei pääkopan hoidosta ole nykypäivään säästynyt, mutta jotain Aristoteleeltä, Platonilta ja Galenokselta etenkin.

"Mielisairaudella" Ahonen tarkoittaa häiriötiloja, jotka olivat ruumiillista alkuperää, mutta joiden oireet olivat henkisiä tai sielullisia. Sairauksia hoidettiin ruumista lääkityksellä, ruokavaliolla ja liikunnalla hoitaen. Ajateltiin mielisairauden poistuvan sen ruumiillisen syyn hoitamisella.

Mutta oli toisenlaisiakin henkisen heikkoustiloja, joita pyrittiin parantamaan eräänlaisen "psykoterapian" keinoin.

Mielisairauksia Ahosen mukaan käsitellään filosofisissa lähteissä vain harvoin mainintaa laajemmin. Silti muinaiset filosofit pitivät näitä sairauksia merkittävänä osoituksena sielun ja ruumiin keskinäisestä riippuvuudesta ja ihmismielen hauraudesta.

Käsitykset vaihtelivat, määrätäänkö lääkkeitä, liikuntaa vai keskustelua. Perusasetelma on pysynyt yllättävän samana.

Lisäksi Ahonen on tutkinut mielisairauksien ja niitä muistuttavien ei-lääketieteellisten tilojen välistä eroa. Ei-toivottuja tunnetiloja saatettiin kutsua "sielun sairauksiksi", ja filosofit julistivat olevansa sielun "lääkäreitä".

Jo tuolloin ero mielisairauksien ja sielun sairauksien välillä oli merkittävä, sillä se määritti lääketieteen ja filosofian välistä rajaa. Samalla se ihmiskäsityksissä määritti yksilön moraalisen vastuun rajaa, vaikkakin rajan määrittelyyn liittyviä ongelmia käsiteltiin antiikin filosofiassa varsin vähän. Aristoteles siteeraaa Filolaosta todeten ihmisen joissakin tiloissa olevan syyntakeeton.

Ahosen mukaan antiikin filosofien ahdas käsitys onnellisuudesta vähensi tarvetta pohtia tunne-elämän ja ulkoisen käytöksen yksilöllisen vaihtelun hyväksyttävyyttä.

Nietzschen mukaan me modernit ihmiset emme osaa olla kannustavan kateellisia toisillemme, niin kuin antiikin kreikkalaiset osasivat. Ehkä meillä on liian laaja käsitys onnellisuudesta ja ahdas käsitys mieli- ja sielun sairauksista.

Valinnat

MTV3:n Uutiset kertoivat, että uusimpien tutkimustulosten mukaan ylenpalttinen tekstiviestien lähettäminen voi olla merkki mielenterveysongelmista. Tekstiviesti- ja sähköpostiriippuvuutta sairastava kärsii vihantunteista, kärsimättömyydestä ja väsymyksestä. Usein saman ihmisen pakko-oireisiin voi kuulua myös liiallinen tietokoneen käyttö, uhkapeliriippuvuus ja elämän keskittyminen seksin ympärille.

MTV3 perustaa uutisensa American Journal of Psychiatry -lehdessä julkaistuun Jerald J. Blockin artikkeliin.

Tapaavat ongelmista kärsivät jäädä sivuun ja taka-alalle työtehtävissään. Terapialla tästä myös valehtelua ja alisuoriutumista aiheuttavasta vaivasta selviää.

Jerald Block näyttää laajemminkin perehtyneen "uusien" sähköisten laitteiden vaikutuksen ihmisten käyttäytymiseen. Samassa lehdessä aikaisemmin julkaistussa kommentaarissa hän ampuu alas väitteen, jonka mukaan videopelaaminen heikentäisi koulumenestystä. Blockin mielestä yhteyttä ei löydy, ei ainakaan selkeää.


(kuva Slovenian EU-puheenjohtajuussivujen lehdistöpalveluista. Jos etsitte siitä Suomen ulkoministeriä, niin hän on toisen rivin toinen oikealta)

Kieltotauluja kouluille

[Tämä kirjoitus käsittelee aihetta menneen näkökulmasta. Jos etsit tupakointikylttejä omaan käyttöösi, niin niitä myy esimerkiksi Ideavintti]

Usein kuulee tupakkaa vastustettavan sanonnalla, että jos se keksittäisiin nyt niin sen myyntiä ei sallittaisi. Silloin tällöin näkee myös vanhoja tupakkamainoksia, itsekin olen niitä kirjoihini kuvitukseksi laittanut, nostalgisena muistona ajasta jolloin tupakointia ei vastustettu.

Asiat eivät kuitenkaan yleensä ole yksioikoisia.

Turun Lehti kirjoitti 21. syyskuuta 1889 saaneensa tietää, että Ranskassa oli koulujen seinille asetettu seuraava valistuskirjoitus:

Tupakka pois!
Tupakanpoltto on paha tapa.
Tupakanpoltto heikontaa ruumiinvoimia.
Tupakanpoltto synnyttää hermojen heikontumista ja vapisemista.
Tupakanpoltto synnyttää luuvaloa.
Tupakanpoltto häiritsee ruuan sulatusta.
Tupakanpoltto heikontaa muistin ja ymmärryksen.
Tupakanpoltto on ajan hukka.
Tupakanpoltto on kallis maksuinen tapa.
Tupakanpoltto viettelee itserakkauteen.
Tupakanpoltto on vaivaksi muille.
Tupakanpoltto synnyttää usein tulipaloja.

Turun Lehti ei olisi pannut pahakseen, jos kirjoitusta olisi Suomen kouluille levitetty.

Älä varasta

Helsingin Sanomat nosti Milo Manaran yhdeksi esimerkiksi kirjastojen sukupuolittuneista kokoelmista -- siis ettei Manaraa mielellään kirjastoihin hankittaisi, ostajien sukupuolen vuoksi. Heikki Poroila ei tuota sarjakuvaa esille nostanut, vaan lehden toimittaja Tiina Länkinen.

Manaran tuotannossa leikitellään lähes poikkeuksetta länsimaisen yhteiskunnan kaksinaismoraalisuudella. Käsikirjoittajana Manaraa ei voi pitää loisteliaana, syvempiin merkityksiin hän ei pääse. Länkisen valitsemassa Click! (Il Gioco) albumisarjassa Claudia -rouvaa yritetään auttaa hyväksymään ruumiinsa ja ruumiillisuutensa. Keinojen loputtua esille tuodaan tohtori Kranzin kehittämä tekninen apuväline, joka koostuu kahdesta osasta: aivoihin sijoitettavasta vastaanottimesta ja minikokoisesta lähettimestä (joka sanoo click). Kun lähetin kytkettäisi päälle, Claudia kykenisi rentoutumaan ja nauttimaan itsestään.

Laite on puhdasta huijausta, plasebo, joka toimii. Liiankin hyvin. Claudia "luvan" saatuaan ylittää yhteiskunnan normit.

Tämä siis oli ensimmäisen osan juoni. Jatko-osat ovat, no, jatko-osia.

Manara on parhaimmillaan piirtäjänä ja kuvittajana. Yllä on kuva Manaran tekemästä Kymmenen käskyä -postikorttisarjasta. Kovasti sisätiloissa oleva mies nostattaa mieleen SAK:n 'Äänestä nyt kuitenkin' vaalikampanjan Oiva Lohtanderin.

Kuvan tilanteessa on vaikea pitää mielessään Martti Lutherin Vähä katekismuksessa teroittamat sanat:

Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme anasta lähimmäisemme rahaa tai omaisuutta emmekä hanki sitä itsellemme petollisella kaupalla, vaan autamme häntä kartuttamaan ja suojelemaan omaisuuttaan ja toimeentuloaan.

Paljon pelotusta tarvitaan.

Reilu peli

Kaikki pelaavat samoilla ehdoilla ja säännöillä. Sehän on oikeudenmukaisuuden ydin. Meillä Suomessa kaikille on samat lait ja säännöt, siitähän todistaa, että me olemme maailman vähiten korruptoitunut maa. Edelleen, vaikka kouluarvosana on pudonnut 0,2 pistettä viime vuotisesta 9,6:sta (siis 9½ molemmille vuosille).

Oikeudenmukaisuuden eetos on kummallista. Ensin on säännöt ja sitten poikkeukset säännöistä. Ajateltakoon vaikka sairastavaa urheilijaa, josta doping-merkeissä on viikolla puhuttu. Antidoping-toimikunnan puheenjohtaja arvosteli sairauden vuoksi myönnettyjä erivapauksia. Joku toimikunnan jäsen puolusti niitä. Sitten joku urheilujohtaja paljasti, että yksin Suomessa on viisi tuhatta sairasta urheilijaa, joille erivapaudet on myönnetty. Nämä eivät siis voi doping-testeissä kärähtää, koska heillä on lupa.

En tiennyt, että Suomessa edes olisi noin monta ammattilaisurheilijaa.

On säännöt, ideaali, ja sitten on niin sanottu hiljainen tieto, jonka avulla voi pärjätä ja menestyä. Mutta toivokaamme, että urheilu on vain poikkeus säännöstä.

Sokeuden uhka

Helka Flint -nimellä esittäytynyt spämmääjä kertoi juuri äsken, että erään tunnetun potenssilääkkeen käyttö saattaa aiheuttaa sokeutta. Se kerrottiin viestin otsakkeessa, sisällöstä en tiedä, koska tuollaiset viestit tuhoan saman tien.

Muistan lukeneeni tapauskertomuksesta, jossa potenssilääke oli todella sokeuttanut miehen. Todellisesta riskistä en tiedä.

Lääkkeen käyttötarkoituksen tietäen uskoisin siltä vaaditun kaikkien lääkkeille asetettujen kriteerien puhdasta ja kiistatonta täyttämistä. Lääkkeen vuoksi on jouduttu tekemään ihmiselämää keskeisesti määritteleviä viranomaispäätöksiä. Kuinka monta kertaa miehen olisi 'luonnollista' yhtyä? Kela korvaa kaksi yhdyntää kuukaudessa. Toisaalta: vähentääkseen eturauhassyöpäriskiä, miehen tulisi saada siemensyöksy vähintään kahdesti viikossa.

Vuosisata sitten 'luonnottomia' onanoijia todella peloteltiin muun muassa sokeudella, hermoheikkoudella ja tulevan lapsilykyn menetyksellä. Suomalaisten terveydellisistä huolista tuohon maailman aikaan on kirjoittanut Anssi Halmesvirta Vaivojensa vangit -teoksessa. Tutkimus perustuu ihmisten lehden välityksellä lääkärille lähettämistä kysymyksistä. Koska lääkäritkin olivat sitoutuneet avioliiton pyhyyteen ja esiaviollisten suhteiden synnillisyyteen, heille jäi hysteerisiä "luulotauteja" ja neurastenioita sairastavien hoidoksi hyvin vähän: raitis ilma, liikunta ja kova työ. Pahimmat muun muassa Isossa-Britanniassa liikkuneet pakko-onania ja siemenvuoto -teoriat eivät onneksi Suomen lääkärikunnassa saaneet kannatusta. Esimerkiksi Kondrad ReijoWaara, jolle lähetettyihin kysymyksiin Halmesvirran esitys perustuu, piti yöllisiä siemenvuotoja normaaleina "energianpurkauksina". Mutta niin sanottujen kondongien käytöstä ReijoWaarankin mielestä piti pidättäytyä.

Naisten hysteriasta on Anna Kortelainen kirjoittanut ansiokkaasti. Halmesvirran havainnon mukaan miehet ja naiset yhtälailla kärsivät tuosta ajan taudista. Havaintoa ei voi kuitenkaan yleistää, ja naisten hysteria oli aina vakavasti otettava. Miehille riitti kova työ, esimerkiksi halonhakkuu. Ajatus- ja kirjoitustyötä tekevien oli erityisesti muistettava ruumiillinen ponnistelu ja ajatustauot. Muun muassa Jyväskylän seminaari tulikin kaupunkilaisten keskuudessa tunnetuksi jatkuvasta jyskeestä: tulevat kansakoulunopettajat hakkasivat illat pitkät halkoja.

Naisten hysteriaan sen sijaan lääkärin tuli aina suhtautua vakavasti. Luulisin, että syy siihen perimmiltään löytyy tästä Platonin kirjoittamasta:

[Kohdussa] asuva eläin haluaa kiihkeästi synnyttää poikasia, ja kun se on kauan hedelmättömänä, se ärsyyntyy ja lähtee harhailemaan pitkin ruumista; se tukkii hengitystiehyet eikä salli sisäänhengitystä ja saattaa siten koko ruumiin äärimmäiseen sekasorron tilaan. Lisäksi se aiheuttaa kaikenlaisia sairauksia. (Timaios 91c, suomennos A. M. Anttila)

Miehen hysterialla Platonin mukaan oli samat oireet:

miehen sukupuolielimistä tulee tottelemattomat ja omaa tahtoaan noudattavat, aivan kuin ne olisivat eläin, joka ei kuule järjen ääntä, niin että ne yrittävät hallita koko ihmistä hulluksi tekevällä himollaan. (Timaios 91b, suomentaja sama)

Mutta miehen henkeä uhkaavia vaaroja ei ole, niistä Platon ei kerro.

Ainakin 1910-luvulle saakka lääkärin velvollisuuksiin kuului auttaa naisia, estää heidän kohtunsa liikkuminen keuhkojen toimintaa häiritsemään. Yksi 1800-luvun loppupuolella patentoitu keksintö, hieromasauva, helpotti lääkäreitä tehtävässä.

Uskoisin, että hysteria -diagnoosi poistui naisilta, koska (vähemmistöksi jäänyt) osa lääkärikunnasta alkoi vaatia samaa diagnoosia mahdolliseksi myös miehille.

Mutta noudattakaamme Giorgio Collin neuvoa, ja sukeltakaamme vielä syvemmälle antiikin hämäriin. Platonin sanotaan kirjoittaneen Timaioksen Filolaoksen "Luonnosta" teoksen pohjalta.

Filolaos on sitä mieltä, että 'älykkäillä olennoilla' on neljä lähtökohtaa: aivot, sydän, napa ja sukuelimet. Näistä nimenomaan aivot tekevät ihmisestä ihmisen, sydän eläimen, napa kasvin ja sukuelimet kaiken. Mutta kolme muutakin lähtökohtaa ovat ihmisellekin yhtä tärkeitä. Aivot eivät ole muiden osien hallitsija, vaan kaikkien neljän tulee olla keskenään harmoniassa, kauniissa sisäisessä virityksessä.

Platonia suurempi Aristoteles viittaa Filolaokseen käsitellessään syyntakeettomuutta (Eudemoksen etiikka 1225a30). Kaikki teot eivät ole ihmisen itsensä hallittavissa, ja toisten olisi ymmärrettävä, että häntä heiluttaa koiraa. Tämähän tunnettiin vanhassa suomalaisessa maalaisyhteisössäkin: jos isännälle tuli 'pakottava tarve' ja emäntä ei ollut paikalla, niin piikojen tuli alistua niin sanottuun isännänoikeuteen.

Filolaoksen fragmentaarisena säilynyt ajattelu viittaisi kuitenkin toisaalle. Ihmisellä on neljä lähtökohtaa, ja kukin niistä on yhtä arvokas. Ihmisen tulisi huolehtia kaikkien neljän (aivojen, sydämen, navan ja sukupuolielinten) tarpeiden täyttämisestä tasapuolisesti. Yksikään ei saisi jäädä huomiotta tai muutoin ihmisen harmonia, sisäinen viritys alkaa järkkyä.

Antiikin hämäristä nykyhetkeen saakka löytyy "Helka Flintejä", joita on häirinnyt kaikkien osapuolien huomioonottaminen. Älkää antako sen häiritä itseänne.

Filolaos: Fragmentit. Jyväs-Ainola 2006.
Anssi Halmesvirta: Vaivojensa vangit. Kansa kysyi, lääkärit vastasivat - historiallinen vuoropuhelu 1889-1916. Atena 1998.
Platon: Timaios (Teokset V). Otava 1999.

Kesäpäivä Kangasalla

Aikoinaan K-ryhmä oli Suomessa suurin ja kaunein kaupparyhmä. Yksityisyrittäjien vetämiä kauppoja oli "joka toisen" talon kivijalassa. Kannattavan kaupan asiakaskunnaksi laskettiin riittävän 50 kotitaloutta.

Sittemmin asiat ovat muuttuneet. K ei ole enää suurin, vaan S. Kaupan asiakkaalle henkilökohtaisemman kontaktin kauppaan luo osuuskunnan jäsenyys (asiakasomistajuus), koska tavallinen asiakas ei enää kykene tutustumaan K-kauppansa omistajaan.

Lamasta lähtien Kesko on suunnannut mainostustaan enemmän kauppojaan hoitaviin yksityisyrittäjiin kuin kuluttajiin. Mainonta on löytänyt kohteensa, ei kuluttajia.

Osuuskaupan myymälänhoitaja voi lähteä lomalle ja palata siltä levännein mielin. Yksityisyrittäjä ei voi irrottautua työstään samalla tavalla. Hänen pinnansa kiristyy ja ilmapiiri kiristyy. Kunnes napsahtaa, kuten eräänä kesäisenä elokuun perjantaipäivänä Kangasalla.

Taloussanomat: K-kauppa heitti työntekijän pihalle laittomasti 6.8.2007

Kaulahan tässä vain katkaistaan

Eilen Yle Teemalla sai televisioensi-illan Matti Kassilan 1952 ohjaama elokuva Radio tulee hulluksi. Teos on jatko-osa Kassilan aiemmalle Radio tekee murron filmille. Jatko-osa on nähty tekoajan jälkeen muutoinkin harvoin, johtuen tuottajana toimineen Teuvo Tulion omalaatuisista asenteista.

Elokuva on kelvokas komedinen tarkastelu siitä, millaisia ihmisten sekavuustiloja siedetään ja ymmärretään. Hannes Häyrisen esittämä radioreportteri joutuu esittämiensä kysymysten vuoksi Houruniemen mielisairaalaan, jossa hän saa huonetoverikseen elokuvakäsikirjoittajan. Huonetoverilla on hyllyllään kaksi Jussi-patsasta.

Käsikirjoittaja vaikuttaa tolkulta ihmiseltä siihen saakka, kunnes miehet alkavat suunnitella pakoa yhdessä. Siksi tuossa yllä on ruutu Sinisestä Lootuksesta. Huonetoveri on onnistunut hankkimaan sairaalan avaimet ja tikapuutkin ovat valmiina pensaikossa odottamassa. Hoitajien ja lääkäreiden hiljentämiseksi käsikirjoittaja ehdottaa kuitenkin heidän kaulojensa katkaisemista ja ojentaa reportterille tarkoitusta varten viidakkoveitsen. "Piukkahan voi aamulla ommella kaulat taas kiinni" järkeilee huonetoveri.

1950-luvulla Reino Helismaa otti Pekka Puupää -elokuviin juonenpätkiä Aku Ankka -lehdestä. Olisivatko käsikirjoittajat Matti Kassila ja Aarne Tarkas napanneet kaulankatkaisun Tinteistä? Myssytkin Houruniemen potilailla oli.

Tuskin kuitenkaan. Nykytietämyksen mukaan Tintti tavattiin Suomessa ensimmäisen kerran vasta 1955, Ruotsin lehdissä sarjakuvasankari oli kuitenkin jo seikkailut vuodesta 1948 lähtien. Mutta Sinistä Lootusta ei liene ennen elokuvaa Ruotsissakaan nähty. Silti kiintoisa yhtymäkohta.

Elonet: Radio tulee hulluksi (1952)

Kuva (c) Hergé

______
Radioreporttereista puheen ollen; kannattaa tutustua Tapen ja Ypin radiotoimintaan.

Radio Vapaa Vaajakoski