Price or prize?

Tässä viikolla Oulun lyseon seinään lisättiin laatta Martti Ahtisaaren saaman Nobelin rauhanpalkinnon kunniaksi. Laatan kävi paljastamassa presidentti Ahtisaari itse.

Kaupungin teettämään laattaan oli kuitenkin jäänyt ehkä hyvin aikaamme kuvaava lipsahdus. Palkinnosta oli tullutkin Nobelin hinta, hinnoittelu, hinnoittaminen. Nobel Price.

Siksipä Martti Ahtisaaren presidenttiyttä muistavan kyltin vieressä on tyhjä paikka. Kohtalokas C on muuttumassa Z:ksi. Kalevan selvittelyjen mukaan virhe oli tehty kaupunginhallinnossa, ei kaivertamossa.

Kaupungintalon takapihalla oleva Oulun tulevaisuutta kuvastava Martiksi nimetty poika oli saanut taas suojakseen viitan, lämmenneistä ilmoista huolimatta. Suojaisiko viitta raha-arvoja hinnoittelevilta kunnallisvirkailijoilta?

Borges: Kuvitteellisten olentojen kirja

Syksyllä meillä on viimeinkin mahdollisuus perehtyä tarueläimistön syntyyn, olemukseen ja historialliseen merkitykseen suomeksikin. Joitakin hakuteoksia symboleista kielellämme on saatavilla, mutta Jorge Luis Borgesin (1899-1986) El libro de los seres imaginarios (alk. 1967) on alallaan ylittämätön luomus.

Tuossa työpöydän nurkalla Teoksen syksyn uutuuskirjojen luettelo on pari päivää odottanut vuoroaan. Mukavan ja miellyttävän yllättyksen tarttuminen tuotti.

Kuvitteellisten olentojen kirjan ensimmäinen versio Manual de zoología fantástica ilmestyi jo 1957. Teoksen kirjoittamisessa Borgesilla oli apunaan Marguerita Guerrero. Kymmenen vuotta myöhemmin teos laajentui nykyiseen mittaansa.

Teoksessa esitellään kaikkiaan 120 erilaista kuvitteellista olentoa, erilaisia lohikäärmeitä, kentaureja, kerberoksia, yksisarvisia, peilieläimiä ja karvaisia hirviöitä. Kullakin on oma paikkansa kaunokirjallisuuden kulttuurihistoriassa. Englanninkieliseen wikipediaan on niitä luetteloitukin.

Käsittelyyn on otettu ennen Eevaa luotu Lilith, Emmanuel Swedenborgin enkelit ja demonit, Franz Kafkan novellista Die Sorge des Hausvaters tutuksi tullut Odradek ja Victor Hugon runoilema Djinni. Ja monia muita.

Teoksen on suomentanut Sari Selander, joka on aikaisemmin latinalaisen amerikan kirjallisista aarteista suomentanut Julio Cortázarin Bestiarion (Loki 1999) ja Carlos Fuentesin Auran (Like 2001).

Kirja on luvassa kauppoihin syyskuussa.

Uutuusluettelo tarjoaa kuitenkin lukunäytteen hätäisimmille:

Voiton tornin portaissa on aikojen alusta saakka asustanut herkkävaistoinen A Bao A Qu, joka pystyy aistimaan ihmisten sieluntilat. Se elää ensimmäisellä askelmalla unenomaisessa horroksessa ja havahtuu tietoisuuden tilaan vain, kun joku nousee portaita. Lähestyvän ihmisen värähtely herättää A Bao A Qun eloon ja saa sen sisäisen valon syttymään. Samaan aikaan sen miltei läpinäkyvä iho ja ruumis alkavat sykkiä. Kun joku nousee portaita, A Bao A Qu liimautuu vierailijan kannoille ja kiipeää tämän mukana pysytellen usean pyhiinvaeltajasukupolven jalkojen pyöreiksi kuluttamien portaiden äärimmäisellä reunalla. Jokaisella askelmalla sen väri voimistuu, sen muoto muuttuu täydellisemmäksi ja sen säteilemä valo on hetki hetkeltä kirkkaampi. A Bao A Qun herkkyydestä todistaa se, että se voi saavuttaa täydellisen hahmonsa vain viimeisellä askelmalla, ja vain silloin, kun portaita nousee henkisesti kehittynyt yksilö. Mikäli kyseessä ei ole tällainen henkilö, A Bao A Qu ikään kuin jähmettyy paikoilleen ennen viimeistä porrasaskelmaa, ruumis epätäydellisenä, väriltään epämääräisenä, valo väristen. Jos A Bao A Qun muotoutuminen jää puolitiehen, se kärsii; sen miltei äänetön, tuskin havaittava valitus muistuttaa silkin kahinaa. Mutta silloin kun sen herättävä mies tai nainen on täysin puhdas, A Bao A Qu pääsee vihoviimeiselle askelmalle täydellisessä hahmossaan, voimakasta sinistä valoa säteillen.

Toripoliisi Kemppainen elokuvatarkastajana

Jo löytyi se naru, jota vetäen valtio höllentää sensuuria ja antaa lisää sananvapautta. Pari päivää sitten Opetusministeriön johtaja Jukka Liedes kollegoineen antoi ilmoille tiedotteen, jonka mukaan hallitus esittää kuvaohjelmien ennakkotarkastuksesta luopumista. Lastensuojeluun ei enää ole varaa, koska ennakkotarkastamisen kulut peritään kuvaohjelmien esittäjiltä ja maahantuojilta. Ennen niin seksikkäiden ja rahakkaiden media-alojen tuottojen uhatessa jäädä alle kahdenkymmenen prosentin valtio ojentaa auttavan kätensä.

Taustallahan ovat monia kaupoissa ihmetyttäneet K18-merkinnät muun muassa Pieni talo preerialla -ohjelmissa. Näin toimiessaan maahantuoja on välttynyt tarkastusmaksuilta.

Aivan maksutta eivät levittäjät jatkossa tulisi selviämään. Lakiehdotuksessa kaavaillaan tilalle kiinteää vuosimaksua, joka suuria mediayhtymiä ilahduttaen karsisi alalta viimeisiä pienyrittäjiä.

Sata vuotta sitten Oulussa elokuvatarkastajana toimi omantoimensa ohessa muun muassa toripoliisi H. Kemppainen. Hän kiersi tarkastamassa, etteivät elokuvateatterit ottaneet liikaa yleisöä saleihinsa. Silloin, kuten nykyisinkin, kullekin salille oli palotarkastaja määrännyt suurimman mahdollisen yleisömäärän.

Elokuvien sisältö tuli tarkastusmenettelyn alaiseksi vasta vuonna 1911.

Elokuvia Oulussa on esitetty ainakin vuodesta 1897 lähtien. Yksi varhaisista näytännöistä oli alkuvuodesta 1900, kun helsinkiläinen saarnaaja kävi Oulussa pitämässä palveluksen, johon osana kuului liikkuvien kuvien esittäminen "kinematografilla".

Ensimmäiset varsinaiset elokuvateatterit aloittivat 1906. Ensimmäinen, Ihmeitten maailma, päätyi konkurssiin jo toukokuussa kolmisen kuukautta Oulussa toimittuaan.

Joulukuussa 1906 aloittanut VPK:n Elävien kuvien näyttämö oli pitkäikäisempi. Pakkahuoneenkadulla nykyisin puretussa VPK:n talossa oli suuri sali ja vapaapalokuntalaiset tuskin rikkoivat annettuja palomääräyksiä. Tältä osin toripoliisi Kemppaisen työ lienee ollut helppoa.

Elokuvateatteritarkastajalle enemmän tuotti työtä Raahen kauppa- ja porvarikoulusta valmistuneen konttoristi Gustaf Burmanin Uusi Elävien Kuvien Näyttämö Kirkkokatu 10:ssä.

Burmanin saliin mahtui palotarkastajan määrittelyn mukaan ainoastaan 85 katsojaa (VPK:n saliin nelisensataa).

Kun elokuvasalitarkastaja tammikuun kuudes päivä 1909 teki työtään, hän havaitsi Burmanin teatterissa olevan 150 ihmistä! Kolme päivää myöhemmin tehdyssä päänluvussa salissa osoittautui olevan 125 elokuvien ystävää, neljäkymmentä liikaa.

Oulun maistraatti rätkäytti Gustaf Burmanille huomautuksen, jonka seurauksena omistaja päätti uusia elokuvasalonkiaan.

Helmikuussa 1910 Burman kärähti jälleen toripoliisi Kemppaisen tekemässä tarkastuksessa. Tällä kertaa maistraatti suljetutti salin. Burman ei lannistunut, vaan aloitti toiminnan kokonaan uusissa tiloissa Säästöpankin talossa syyskuussa.

Samaan aikaan kehittyi myös elokuvien sisällöllisen valvonnan vaatimus. Nimimerkki Nyyrikki kolumnoi Kalevassa jo 1900 liikkuvien kuvien sopivuudesta jumalanpalveluksiin. Nyyrikin järkeilyssä Sanan piti riittää saarnaajalle, filmit saattaisivat houkutella kuulijoita jumalanpalveluksiin vääristä syistä ja heti kohta alettaisi vaatia tanssi- ja varietee-esityksiä osaksi harrasta tilaisuutta.

Tanssi- ja varietee-esityksiä olikin tulossa. Ei jumalanpalveluksiin, vaan oululaisiin elokuvateattereihin maaliskuussa 1909. Tuolloin puolet (kaksi neljästä) kaupungin teattereista esittivät Pariisin yöelämää -filmiä.

Huolestuneet vanhemmat esittivät mielipiteitään lasten puolesta. Jalkakäytävilläkään ei mahtunut kunnolla kulkemaan lippujonojen vuoksi.

Loppuvuodesta 1910 tieto ennakkosensuurikaavailuista kantautui Ouluun saakka. Kaleva antoi nimimerkki Pekalle tilaa kannattaa ajatusta. 20. elokuuta Pekan mielestä oli kauhistuttavaa ja kammostuttavaa, että kuka tahansa saattoi elävissä kuvissa käydä katsomassa veri- ja jännitysnäytelmiä. Marraskuun 5. päivä Pekka osasi nimetä kaksi esimerkkiäkin: Musta käsi ja Sherlock Holmes. Turmiolliseksi oli maailma muuttunut.

Pekan mielestä varmaan K18-merkintä Pieni talo preerialla -dvd:lle olisi ollut ihan oikea.


* Nyyrikki. Oulun kirje. Kaleva 8.2.1900, s. 2.
* Sven Hirn. Kuvat elävät - elokuvatoimintaa Suomessa 1908-1918. VAPK 1991.

Valtio ei juuri työllistä huono-osaisia

HTT 28.05.2009 12:59



Vaikka valtio ja sen alaiset laitokset ovat halukkaita työllistämään heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä, valtiolle on työllistetty heitä vielä suhteellisen vähän.

Näin arvioidaan työ- ja elinkeinoministeriön torstaina julkaisemassa tutkimuksessa Valtio heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistäjänä. Tutkimuksen mukaan heikossa asemassa olevien työllistäminen tulisi olla osa valtion perustehtävää.

Liisa Björklundin ja Henrietta Grönlundin tutkimuksessa selvitettiin valtion organisaatioiden toiminta heikossa työmarkkina-asemassa olevien ryhmien työllistäjänä. Heikossa työmarkkina-asemissa olevia henkilöitä ovat tutkimuksen mukaan fyysisesti vajaakuntoiset ja vammaiset, kehitysvammaiset, pitkäaikaistyöttömät, maahanmuuttajat, mielenterveyskuntoutujat, ammattikouluttamattomat nuoret ja ikääntyneet.

Eniten valtiolle on työllistetty pitkäaikaistyöttömiä, 35 prosenttiin organisaatioista. Ammattikouluttamattomien nuorien vastaava luku on 20 prosenttia.

Ikääntyneitä, fyysisesti vajaakuntoisia tai vammaisia sekä psyykkisesti vajaakuntoisia tai mielenterveyskuntoutujia on työskennellyt kustakin ryhmästä noin 15 prosentissa valtion eri organisaatioissa.

Vähiten valtion työnantajat ovat palkanneet kehitysvammaisia ja maahanmuuttajia.


Byrokratiaa ja ennakkoluuloja

Keskeisimpiä työllistämisen esteitä ovat tutkimuksen mukaan valtion työyhteisöjen usein kiireinen ja vaativa toimintakulttuuri sekä työllistämisen kokeminen vaikeaksi ja byrokraattiseksi.

Valtion työnantajat eivät tunne kovin hyvin työvoimahallinnon palveluja tai sosiaalisen työllistämisen mahdollisuuksia ja keinoja. Lisäksi esteenä ovat ennakkoluulot heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden kyvyistä ja valmiuksista toimia valtion eri tehtävissä.

Tutkijat toteavat, että heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen on julkilausutusti yksi valtion keskeisimmistä tehtävistä, joka nousee sen perustavanlaatuisesta itseymmärryksestä ja ihmiskuvasta.

He arvioivat, että heikoimmassa asemassa olevien ottaminen osallisiksi myös valtion työstä ja työyhteisöistä on valtion perustehtävän mukaista.

Tutkijat haastavat valtion uudistamaan työkulttuuriaan. Valtio ja sen organisaatiot voisivat tutkijoiden mielestä näyttää esimerkkiä eettisestä työllistämisestä, jolla kovia ja parhaillaan monin tavoin oireilevia työmarkkinoita voitaisiin muuttaa inhimillisemmiksi yleisestikin.

Tutkimuksen ovat rahoittaneet työ- ja elinkeinoministeriö, valtioneuvosto, Valtion työmarkkinalaitos ja Valtiopalvelut ry.


(vrt. Verkkouutiset 28.5.2009)

Ensitalo ensikodiksi

Valkeakosken asuntomessuja varten järjestettiin arkkitehtiopiskelijoille parisen vuotta sitten suunnittelukilpailu nuoren perheen (30-39 v.) ensimmäiseksi kodiksi. Tehtävänantona oli ENSI -omakotitalo, puolitoista vuotta sitten ratkenneen kilpailun voitti Teknillisen korkeakoulun opiskelija Lassi Hackman ehdotuksellaan Paritupa mansardilla. Nyt Valkeakosken asuntomessujen lähestyessä ensimmäinen kappale taloa on valmistumassa.

Tehtävänannossa on näköjään ajateltu, että Suomikin etelä-eurooppalaistuu, vanhempien luota muutetaan pois vasta kolmikymppisinä...

Tuoreessa OP-Pohjola -lehdessä (2/09) Valkeakosken Osuuspankki, yksi suunnittelukilpailun järjestäjistä, ylpeänä esittelee valmistuvaa taloa.

128 neliöinen omakotitalo on suunnittelupöydältä siirretty elementtituotantoon. Koska tarkoituksena on luoda massatuotantoon tuleva talo, ratkaisut on pyritty tekemään mahdollisimman joustaviksi ja erilaisiin tarpeisiin taipuvaksi.

Koko kilpailun ajatuksena oli luoda uusi rintamamiestalo. Lehdessä haastateltu Hackman ei pistä vertausta pahakseen, vaikka idea parituvasta tulee vielä vanhemmalta ajalta.

Kaksikerroksisen talon alakerta on yksi, yhtenäinen tila. Keittiö ja olohuone. Yläkerrassa ovat makuuhuoneet ja muut mahdollisesti tarvittavat tilat. Kokonaisuuteen kuuluu myös autotalli ja piharakennuksia.

Ulkoasultaan Ensitalo on epäsymmetrisen moderni ja siten oikein mainiosti aikaamme kuvaava. Suunnitelman ja toteutetun talon ulkomuoto on melkolailla yhteneväinen, vaikka jutussa Hackman kertoo joutuneensa tekemään kompromisseja talovalmistajan kanssa.

Mielelläni näkisin uusia asuntoalueita, jotka ovat täynnä Ensitaloja. Arkkitehtuuri kertoisi kulkijalle noin suurinpiirtein, milloin tämä alue on rakentunut, loisi pohjaa koko asuinalueen tulevalle arvostamiselle. Kertaustyylisistä perinnetaloista ei voi syntyä samalla tavoin arvostettua aluetta, koska niiden rakennusyksiköt perustuvat melkeinpä huijaukselle, oman historian häivyttämiselle, keinotekoiselle keksimiselle.

Sisätilat ovat suunnitelmasta muuttuneet enemmän. Voittoehdotuksessa alakertakin oli jaettu erillisiin huoneisiin.

Vanhan kansan asumisviisauksiinhan kuului, että tyhjä tila piti voida jättää kylmilleen tai ainakin vähemmälle lämmitykselle. Toteutetun talon yhtenäinen alakerta ei täytä ajatusta - ekologisuus jää puolitiehen.

Toinen toteuttamatta jäänyt kansanviisaus on saunan ja pesutilojen sijoittaminen erilliseen rakennukseen. Tästä ajatuksesta palkintolautakunta kiitteli voittajaa. Asuntomessutalossa ne ovat toisessa kerroksessa.

Kansatiede kertoo saunan sijoitetun muista pihapiirin rakennuksista erilleen paloturvallisuussyistä. Nykyviisaus saunan ja pesutilojen rakentamisesta erilliseen piharakennukseen voisi olla kosteus- ja homevaurioiden välttäminen. Sisätiloihin sijoitettu sauna on myös lämmönsäätelyn kannalta suuri ongelma.

Hackmanin suunnitelmissa saunapiharakennus olisi yhdistetty taloon terassilla, mikä tuntuu mainiolta ajatukselta. Useimmathan saunan jälkeen menevät joka tapauksessa ulos jäähdyttelemään ja saamaan saunomisnautinnon viime henkäykset.

Talovalmistaja kuitenkin lupaa, että Ensitalo on tilaajan muunneltavissa. Ehkä on mahdollista toivoa näitä Hackman ajattelemia yksityiskohtia takaisin taloon.

Valkeakosken asuntomessut alkavat 10. heinäkuuta, jolloin Ensi-omakotitaloon on mahdollisuus tutustua paremmin.

Viime vuoden puolella talon tulevaksi hinnaksi avaimet käteen -periaatteella arvioitiin reippaat neljännesmiljoona euroa, nyttemmin hinta on saattanut laskea. Hyviä asuntovelallisia Valkeakosken Osuuspankki talonhankkijoista saa.


* Ensi-omakotitalo. Opiskelijakilpailun tulokset.

(kuva OP-Pohjola-lehdestä)

Tavallinen tiistai, osa 2

Aikaisemmin kerroin halustani selvittää mitä blogeissa kirjoitetaan ja osan tuloksista julkaisinkin Tavallinen tiistai -koosteena. Olen jatkanut tutustumista, huhtikuun viimeisenä tiistaina luin kotimaisia, toukokuun kaksi viimeistä tiistaita perehdyin maailmanlaajuisesti kirjoitteluun apunani Googlen Kääntäjä.

Tässä teillekin valittuja katkelmia.


Tilasin kiireissäni itselleni koon 39,
mutta tietysti se osoittautui liian pieneksi.

Tuhannet mun kasvot
28.4.2009 ?:??


ongelma oli, että rullaantuva helma
rullaantui ylitehokkaasti
jättäen melkein navan näkyville naapuria varten

Langanpätkiä
28.4.2009 8:25


nyt kannattaa olla valppaana

Pupulandia
28.4.2009 7:25


Entinen työtoverimme seisoi hymyillen kukkivien kauniiden keväisten kirsikkapuiden alla. Pessimistikin sai taas muistutuksen, että monet tarinat maailmassa päättyvät kuitenkin onnellisesti.

Lähtölaskennan jälkeen
28.4.2009 8:36


Jos jää aikaa työkiireiltä,
niin perustan myös Facebook -ryhmän.

SchizoBlog
28.4.2009 8:46


Vaikka olisihan se voinut olla parempi jos sitä olisi yrittänyt sävyttää.
Tyydyn kuitenkin tähän.

Elämää Siperiassa
28.4.2009 9:36


On kevät ja sen vaikutuksia ei voi välttää.
Koko maailma ja myös oma keho tuntuu heräävän pitkän talven jälkeen.

Matka sinkkuuteen
28.4.2009 ?:??

Nyt ollaan siinä pisteessä, että millekään muulle ei ole tilaa.

Pitää vaan painaa täysillä sitä tietä, jolle on nyt päästy.

Jossain kaukana on kirjoittaja
28.4.2009 9:22


Mähän herään nykyään joka aamu joku uus oivallus päässäni, jännää.

Piripintaan
28.4.2009 9:22


olisipa aikamoisen huono tuuri, jos matka peruuntuisi sikainfluenssan takia

marian maalla
28.4.2009 9:22


Mummin talo kuuluu entisen gynekologini perheelle.

En enää käy sen kuivakan harpun vastaanotolla,
sen verran huonosti minua kohdeltiin odottaessani Pipsaa.

Helvetianmoista elämää
28.4.2009 8:26


Eilen käytiin toverin kanssa fiilistelemässä kotokylän raittia

Murskaavaa
28.4.2009 10:29


entäs kun sitä kiusoitellaan koulussa? Esimerkiksi itse kiusasin nuorempana poikaa, jonka isä oli homo.

Olisin kiusannut kahta kauheammin, jos myös äiti olisi ollut.

Santeri vaaliblogi
28.4.2009 10:31


Olen päättänyt nyt nauttia elämästä täysin rinnoin,
ja olla valittamatta turhista asioista

Yksin ei maailmaa valloiteta
28.4.2009 10:31


Kosteana kevätaamuna pihan sammalet ovat kauneimmillaan.

Puutarhurin patio
28.4.2009 ?:??


Tänään ei saanut herätä auringonpaisteeseen,
mälsää.

Would you lie with me and just forget the world?
28.4.2009 10:40


risaiset farkut yhdistettynä
kepeisiin ja kauniisiin
kankaisiin.

Täydellinen yhdistelmä
naisellisuutta ja rock-henkeä.

Model Behavior
28.4.2009 ?:??


(Suurin osa niin sanotusta kirjallisuuskeskustelusta on köykäistä huutelua tai hehkutusta; tämä pätee niin nettipalstoihin kuin sanomalehtien kulttuuriosastoihin)

Antiaikalainen
28.4.2009 9:28


Kyllä houkuttaa
Töissä on alkamassa “Ihana toukokuu – arkistoinnin teemakuukausi”.

my typo
28.4.2009 10:54


On vähän sellainen yksinäinen susi olo.

Mutta ehkä se on vain korvieni välissä?

Tyylitellen
28.4.2009 ?:??


Son moro!

Kiitos kannattaneille!

Noin yhdeksäs elämä
28.4.2009 10:53


Järjetön kiire duunissa jatkuu

Field of Poppies
28.4.2009 ?:??


Yök kun on huono olo,
voisin mennä takas nukkumaan.

Lasipalasia
28.4.2009 11:06


Luulisi nykypäivänä lentoyhtiön virkailijan nähneen tatuoinnin tai kaksi,
samoin kuin muiden matkustajien.

Cheap Thrills
28.4.2009 11:07


juostiin sunnuntaina lenkki, jonka kesto oli 2 h 20 min

Tyttö sinä olet rätti
28.4.2009 10:48


Pihassamme näkyy vielä muutamia lumikasoja,
mutta viime päivien lämmin sää ja keväiset sateet ovat vauhdittaneet kevään tuloa mukavasti.

Unelmia ja onnenpuuskia
28.4.2009 11:25


Missään ei ollut tungosta ja ihmiset olivat pääosin mukavia,
paitsi kauppojen myyjät!

Oh My Days!
28.4.2009 11:27


Mikään ei nyt oikein tunnu luonnistavan.

En oikein jaksa keskittyä mihinkään.

Toisaalta ja toisaalta II
28.4.2009 11:28


Viime aikoina on tuntunut kovasti siltä,
että tunteeni ovat seilanneet ihan laidasta laitaan.

Kirsikkapuisto
28.4.2009 9:01


iso kulho olisi UNELMA

Realistisempi haave on muki

Haaveilijan päiväkirja
28.4.2009 8:30


Olen kuin särki,
eikä yhtään helpota.

kotikissa
28.4.2009 11:51


Tänään sain valmiiksi aamupuuron ja kahvimukillisen eteeni
ja myöhästyin töistä vain ihan vähän.

että kyllä tästä vielä hyvä viikko tulee.

uusi koti
28.4.2009 11:55


Itsestään selvää on se,
että porvari on tyypillinen golffari.

Jos joku demari on kentällä hinkuamassa,
niin kyseessä on piiloporvari.

Sitähän se kaikki on…
28.4.2009 10:52


Koska olen äärimmäisen laiska puutarhuri,
nikkaroin istutuskaukaloiden ympärille kävelytasot.

Kerolan puutarha
28.4.2009 12:06


Ehkäpä toi koneen kanveesiin siirtymisajoitus
ei ollut sittenkään hullumpi.

This is my life we are talking about
28.4.2009 12:09


Enkö voisi olla ikuisesti 17-vuotias?

Ehkä nuorentua muutamia vuosia, olla vielä 11?

Map of the problematique
28.4.2009 28.4.2009 12:11


Työ keskeytyy,
vireillä on monta tehtävää,
joku tehtävistä lykkääntyy,
työntekijät vaihtuvat
tai asiakas muuttaa mieltään.

Tiedeuutiset
28.4.2009 9:24


Mikä vittu siinä Tupen eksässä on niin ihanaa?

Ikuisuusmatkalla
28.4.2009 ?:??


Mä tiedän sen jo hyvin,
että väkevät ei sovi mun mahalle

A Day in the Life og Ice
28.4.2009 12:52


King Kongin aikana sain tehtyä
pinksahtavan kaulahuivin puoleenväliin.

Dai!
28.4.2009 13:01


Hyvin pienikin vero auttaisi tuomaan vakautta maailmantalouteen,
sillä se vähentäisi valuuttakeinottelua.

Verotuotto olisi itsessään uusi resurssi valtioille.

Globbarit
28.4.2009 10:12


Odottelen tässä miestä asioilta kun se meni hakemaan mm.ikkunanpesulastaa, lasinpesuainetta ja jotain.

Jännää, en oo koskaan ennen oikeestikkaan pessy ite ikkunoita!

It ain’t hard to tell
28.4.2009 13:23


tuhlaan kaiken aikani junissa istumiseen
ja matkalaukkuni epätoivoiseen raahaamiseen

Mimin maailma
28.4.2009 13:36


Enström sai aivotärähdyksen ja
kymmenen luunmurtumaa kasvoihinsa.

Idän ihme
28.4.2009 ?:??


Unohda possuflunssa!
Komeetat tulloo!

Virallisten Linkkien Kokoelma
28.4.2009 ?:??


Välillä päädyn puristamaan purtiloa kaksin käsin ja toivon,
että ainetta tipahtaa esim. paljaalle polvelle,
mistä voin sitä metsästää edelleen naamaan.

Kaupungin varjot
28.4.2009 14:40


Peruskakkupohjaa täytteenään kermarahkaa, vadelmia ja vadelmahilloa.

Päällä marsipaania ja sokerimassaa.

Tuhat ja yksi (t)yötä
28.4.2009 14:40


Sohva ja kirja houkuttelevat puoleensa,
mutta en ole ihan varma,
annanko houkutukselle periksi.

Solmukohtia
28.4.2009 2:55 pm


Mun on pakko,
pakko hankkia unirytmi.

Shit happens.
28.4.2009 11:40 am


Kolme yötä peräjälkeen olen nähnyt voimallisia meriaiheisia unia.

Kinttupolut
28.4.2009 12:46


Meksikossa tartuntojen määrä on saatu laantumaan hengityssuojaimia käyttämällä,
poskisuudelmista pidättäytymällä
ja lisäämällä käsihygieniaa.

Suomalaisen pidättyvä luonne hidastaa varmasti taudin leviämistä,
kun ja jos se tänne saapuu.

Jane leikkii tulella
28.4.2009 12:42


limen liemet nielaisin

jäi lasiin sateen varjo kastunut

Jarkon runoja ja tarinoita
28.4.2009 ?:??


Takki auki ei lähdetä matkalle vaan hyvin nöyränä päivä kerrallaan,
mutta kuitenkin määrätietoisesti ja päättäväisesti.

Cirpukan matka kohti kisoja
28.4.2009 15:28


Ei se oo nii justiina.

Drop the hone
28.4.2009 15:20


Kenkäfriikkihän säilyttää kenkänsä alkuperäislaatikossa

Nice Devil
28.4.2009 15:57


ei nyt ainakaan pitäis vetää palkoja sieraimiin,
jos kysytään, et onko työvoimapulaa

Yllätystyttö
28.4.2009 15:33


Löysin mukavan tyypin
mutta siltä loppui koneesta akku.

#kurkkisangstaa
28.4.2009 1:02


Jos tosiaan olisin ollut perusnainen,
jolla on käytössään vain yksi rajauskynä,
olisin kokenut aamulla kauhun hetkiä.

Ostolakossa
28.4.2009 0:10


Tarvitsen absoluuttisen hiljaisuuden ja paljon tilaa.

Hamletin kanssa ei ole kumpaakaan.

Laterna magica
28.4.2009 16:11


Täti kyllä pistää päänsä pantiksi,
etteivät Iku ja Yori ole oikeat sisarukset

Karvakorvia ja kirjoja
28.4.2009 14:20

lasinen ruokapöytä on ihanteellinen niille,
jotka haluavat luoda nykytyyliä syömiseen

ashley furniture
19.5.2009 1:11 pm

Kesällä aiomme mennä mökille Vasknarvuun.
Pian koulu loppuu.
Sitten välittömästi matkaan.

Luokka ^^
19.5.2009 9:21

Sisuskalut käskivät ostaa raskaustestin.

Se osoitti myönteistä tulosta.


My World My Serenity
19.5.2009 2:01 pm


aion mennä kouluun

Jaha, kello on jo puoli 9

Caru bloggt jetzt auch!
19.5.2009 8:21

Sain tanssia,
jota olen paljon odottanut

Helena helmenurk
19.5.2009 9:18


Tiesitkö, että Triceratops vauvat kuoriutuivat munista.

Creative Voice
19.5.2009 5:50 pm

säädös on kavala
ja sillä on jopa enemmän haittavaikutuksia kuin voimassa olevalla lainsäädännöllä

Liber@MentePrato, associazione radicale
19.5.2009 8:47


Suuressa suunnitelmassa ei suljeta pois mitään tuoteryhmää.

Mood on Moes
19.5.2009 12:06

"Mitä teit viime perjantaina kello kolmelta?"

"Minä itkin."

Gedankenflug
19.5.2009 9:19


kullanmuru hurskas
on nyt 8 kuukautta

halaman_ina
19.5.2009 0:04


Kolme kilpikonnaa on jo muuttomatkalla,
kaksi edelleen lähellä saarta.

CAnMove - Centre for Animal Movement Research
19.5.2009 00:25


Mitä Nikitan elämässä tapahtuu seuraavaksi?

Aikovatko hän ja Donny olla taas yhdessä?

Towards The Shiny Star
19.5.2009 3:16 pm

Aion käydä läpi briljantteja suunnitelmia

The Tephra
19.5.2009 3:42 pm


Hyvä luottotiedot ovat todella tärkeät näinä päivinä.
Ne on tärkeät, kun olet ostamassa talon tai auton, mutta myös, jos aiot vuokrata asunnon.

finance, mortgage, loan, pension
19.5.2009 12:42 am


Oli sensuuria tai ei, politiikan täytyy perustua tosiasioille.

Solinger Linke
19.5.2009 00:44


Mutta onko se totta?
Olen vakaasti sitä mieltä että ei!

Ganin Design
19.5.2009 11:35 am


Motivaatio on sosiaalinen prosessi.

White Swan
19.5.2009 ?:??


Yksi suurimmista lemmikkieläinten tuomista kiusoista on roskaaminen.

Chicago Freedom Forum
19.5.2009 12:16 am


En ole sellainen joka
joka kolkassa varottaa mahdollisesta vaarasta.

Menno&Jantien @nline
19.5.2009 1:12 am


En ole koskaan seurustellut naisen kanssa

Living-Letter
19.5.2009 1:02 am


Ehkä se laajentaisi meidän tietoisuutamme, mutta vain, jos muistamme näkevämme.

Filosofos ante la crisis
19.5.2009 1:13


Kuinka paljon ihmiset voivat tietäa toisistaan, jos perinteinen luottamussuhde on menetetty?

Kultur Jensen
19.5.2009 21:20

Jos haluat nopeamman vaihtoehdon muistiolle, kokeile tätä uutuutta.

I, Cygnum
19.5.2009 2:18 pm


Sanon: Jos tuet naisten oikeutta valita,
tuet syntymättömien lasten murhaamista. Piste.

I Say
19.5.2009 3:18 am


Sinulla on (ajaessasi 110 km/h) vain sekunti aikaa nähdä vuori.

Rock Piles
19.5.2009 2:52 am


Hotelli on urbaani pyhäkkö romanttisin perintein

Luxury Hotels Blog
19.5.2009 10:58 pm


Tämä varmasti inspiroi minua

un blog de musica black
19.5.2009 3:38


Että vauhti ei pysähdy!

Surforexia
19.5.2009 0:07


Sunnuntaina avautui kokonaan kaunis sarake, joka oli ottanut vauhtia viikon.

Kiskjasiil
19.5.2009 13:43


Valencia on kuin toinen kaupunki.

y este finde qué
19.5.2009 12:35


Turvallista kaksoisaidan takana

Life through a cellphone lens
19.5.2009 12:18 pm


Viime vuoteen asti [luolia] pidettiin osana brasilialaista kulttuuriperintöä.

Projeto Ambientando
19.5.2009 04:13


Matkapuhelinvalmistaja Nokia ilmoitti, että se vähentää 490 työpaikkaa
osana tehokkuuden nostamista ja kustannusten leikkaamista.

Maldito Ere!!
19.5.2009 13:19


Meillä oli suhde,
ja pidempään kuin ihmiset luulevat.

Stones Brazilian Club
19.5.2009 8:27 am

Jokainen pitää siitä,
että häntä arvotetaan ja palkitaan työstään.

Teaching... and beyond
19.5.2009 4:41 pm


Valmistaudun tenttiin, istun kirjojen keskellä ja kuolen.

Nurse Susi
19.5.2009 14:36


Olin niin innoissani löydästäni, että otin niitä kolme

Monica Rose
19.5.2009 1:04 pm


Olenko kohta tajuttomana keskellä tietä?

Trocando Experiêcias
19.5.2009 ?:??


Ei, kaikki on ihmeellisesti normaalia.

(Pensieri Criminosi)
19.5.2009 21:32


Sain valmiiksi juttuni VW-kokouksesta.

hýbnošovy pohádky a jiné povesti ceské
26.5.2009 7:35


Meidän täytyy toimia tänä vuonna.

Ei ensi vuonna.

Athena
26.5.2009 ?:??


Sää on hyvä,
hyvin urheilukisoille sopiva.

Anjo City blogi Shiyou Minami Elementary School
26.5.2009 ?:??


Tiedän, että siitä tulee vaikeaa.

Mutta haluan kovasti yrittää.

This Other Eden
26.5.2009 ?:??


Alunpitäen sääennuste lupasi lomapaikkaamme huonoa säätä,
mutta ilmasta tulikin mitä aurinkoisin.

Wild Dragonfly Designs
26.5.2009 2:57


Jotain tapahtui sinä yönä,
mutta mitä .. Mitä?

Hadeel Alhuwail
26.5.2009 9:50


On aika hemmotella itseä.

kiss kiss bang bang x
26.5.2009 12:46 pm


Isäni ei golfaa, kalasta, grillaa, käytä solmiota (ainakaan usein),
enkä ole nähnyt häntä ruohoa leikkaamassa.

Niinpä pidän aina silmällä isänpäiväkortteja,
joissa ei olisi noita mainittuja tyypillisiä aiheita.

Crow and Canary
26.5.2009 12:07 pm


“Taidetta” on helppo rakastaa.

Wicked.Life.Stories
26.5.2009 12:38 am


On lähes outoa nähdä,
kuinka nopeasti ne kehittyvät.

Annelise’s Hesteblogg
26.5.2009 9:51


Meidän täytyy hyväksyä ja ymmärtää,
että arvomme ovat erilaisia.

Agni Pariksha of Sita
26.5.2009 1:43 pm


Mitä teemme?
Siitä on kysymys!

Thiva Press
26.5.2009 11:02


Ylistä Herraa.
Ylistä Herraa, minun sieluni!

iamledhischild
26.5.2009 3:19


Elämän seikkailut pitävät minut kiireisenä koko ajan.

the rolling of indexes.
26.5.2009 ?:??


Ruotsalaiset eivät tiedä,
mikä on yleistä häiriötä aiheuttavaa.

Niki Deluxe
26.5.2009 1:29


Otin suihkun, puin suosikkipaitani, suosikkikaulakoruni, nostin hiukset ylös

Kävelin, ajattelin, kuuntelin suosikkikappaleita

Defne’den önce... Defne’den sonra...
26.5.2009 15:29


Satoi rankasti (!)

Odotin opettajanhuoneen ulkopuolella sateen loppumista

nostalgiclo-ve @bs
26.5.2009 5:19 pm


Kaipaan Grannya ja Gambatea.

Tiedoksenne: Granny ja Gambate eivät ole ihmisiä.

Brrpp...
26.5.2009 6:11 pm


Saaren kauneus ja erityisesti sen hiljaisuus
teki matkasta unohtumattoman.

Because Australia
26.5.2009 1:29


Tässä on liiketoimintamahdollisuus!

Sports Management International
26.5.2009 12:27


Veljet ja sisaret,
ylistäkää Herraa aina.

Memorial Bench
26.5.2009 3:44 am


Luulin nähneeni tekotakan.
Pysähdyimme, peruutimme ja kyllä! Se oli tekotakka

Life and Godliness
26.5.2009 ?:??


Tiedätkö, eilen illalla ymmärsin jotakin.

Miten paljon joku voi rakastaa suklaata.

Mi Corazon Te Adoro
26.5.2009 4:09 am


Nuokuin jälleen kerran yön netissä valokuvien parissa.

GanjaFarm
26.5.2009 4:16 am


Se vaikuttaa myös Amazonin sademetsiin!

Muistutus itselle - muista leikata ruoho äkkiä!

Do mar à praia, de uma vez por todas?
26.5.2009 ?:??


Odottelimme siellä jonkin aikaa ja onnistuimme näkemään hänet
(tungos oli valtava, juoksijoita oli yli kolmetoistatuhatta).

Pixie Dusties
26.5.2009 1:08 pm


Olen jo niin vanha!
Kokonaista kolme kuukautta.

La vida de Bruno
26.5.2009 13:27


Tavoitteena on, että kaksi puolueen jäsentä
valitaan vaaleissa Euroopan parlamenttiin.

Pieria-gr
26.5.2009 4:44


Se on hyvin romanttinen ja naisellinen,
täydellinen buduaariin...

John Jones Design Blog
26.5.2009 12:46


Mekko.
Yksinkertainen vai koristeellinen.
Musta vai sähkönsininen.
Valitse yksi tai kaikki.

Creative Territory
26.5.2009 4:42


Minulla on koira, Louie.
Se on todella ihana ja limainen.

Sophie7’s Life
26.5.2009 5:15 am


Täytyy käydä lasten kanssa useammin keskustassa.

Olin melkoinen kaupungilla luuhaaja ennen kuin muutimme lähiöön.

Look, Learn and Love!
26.5.2009 5:28 am

Markkinatalous on hyvä renki

Elämme kummallisia aikoja. Poliisi saa estää pääsyn nettisivuille ilman, että siitä syntyy valituskelpoista päätöstä. Yritykset eivät halua, että niitä valvotaan, jos he itse valvovat työntekijöidensä tekemisiä netissä. Koska Internet on niin paha paikka, viranomaiset saati poliisi ei lue saamiaan sähköposteja, vaikka moni asia saattaisi niinkin selvitä ilman yleistä paniikinluontia. Mummoja ja opiskelijoita saa ammustella turuilla ja toreilla, koska valtiovalta ei voi puuttua asekauppaelinkeinonharjoittamiseen rajoittavasti.

Eilen kävin kuuntelemassa pidempää perspektiiviä tapahtumiseen. Riihi säätiön ja Oulu-opiston järjestämässä tilaisuudessa kirjaston Pakkala-salissa oli esitelmöimässä professori Markku Kuisma ja aiheena Suomen poliittinen taloushistoria 1000-2000.

Samannimisen kirjan (Siltala 2009) hiljan julkaissut Kuisma osaa elävöittää (talous)historian nykyaikana ymmärrettävään muotoon. Keskiajan katolinen kirkko oli kuin monikansallinen suurkonserni, joka levitti lonkeronsa laajemmalle kuin nykyiset yritykset osaavat haaveillakaan. Tukholman kauppakomppania oli tervakaupassaan 1600- ja 1700-luvuilla kuin OPEC 1970-luvun öljykriisin aikoihin.

Pitkiä aikakausia tarkastellessa Kuisma saa yhteiskunnan rakenteet näkymään. Vallan kahvasta taistelevat poliitikot ja liikemiehet, kukin aikakausi saa leimansa voitollisesta osapuolesta. Kauppa, kulttuuri ja politiikka kytkeytyvät toisiinsa monin eri tavoin, esimerkiksi autonomisen Suomen muuhun Eurooppaan saama Venäjän tullietu synnytti modernin suomalaisen teollisuuden, keskiaikaisen Suomen asutus laajeni kalakantojen perässä, koska katolisen paaston aikana syötiin paljon veden eläviä - kala oli sallittua ja sille löytyi paljon ostajia paastoajista.

Sattumilla on Kuisman mukaan paljon vaikutusta paikallisiin asioihin, kokonaisuus tasapainoilee eri rientojen kesken. Välillä yksi asia lyö yli, kun lähdetään toiseen suuntaan, sopivuuden raja tulee sielläkin vastaan.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi kulki aina Neuvostoliiton romahtamiseen saakka poliitikko- ja valtiovetoisesti. Talouselämä tuki puolueita, jotka halusivat säilyttää demokraattisen järjestelmän ja ylipäätään sallivat yksityisomisteisten yritysten toiminnan. Homma meni vaan liian Kekkosvetoiseksi. 1990-luvulta lähtien poliitikot ovat toteuttaneet suuryritysjohtajien toiveet, jotta nämä pitäisivät firmat maassa. Monet perusoikeudet on yritysten kosiskelussa unohtuneet.

Kuisma piti markkinataloutta, kapitalismia, silti parhaana talousmuotona. Hän käytti kulunutta vertausta tulesta, joka on huono isäntä. Mutta jos se saadaan pysymään uunissa, niin siten talo lämpiää parhaiten. Eikä tarvitse ryhtyä jälleenrakentamaan taloa. Ilmassa olevat eriarvoistumisen alkiot tulisi tuhota, sillä käytäntö on osoittanut Etelä-Amerikan suurien varallisuuserojen banaanitasavaltojen olevan äärettömän tehottomia, huonoa kapitalismia, huonoa elämänlaatua.

Asiat oikeisiin mittakaavoihinsa. Mutta silti on tärkeää selvitellä päiväkohtaiset jupakat, jotta asioista otettaisiin opiksi, eikä toistettaisi aina samoja virheitä uudelleen.

Vanhaa ja uutta Kemin sarjakuvapäivillä 2009

Viime viikonloppuna vietettiin Kemissä 28. sarjakuvapäiviä. Ohjelma oli sekoitus vanhaa ja uutta, vanhaa edustivat Poika Vesannon ja Timo Mäkelän näyttelyt, uutta manga/anime väritteinen cosplay ja roolipelinäytökset. Kaupungilla ja kulttuurikeskuksessä näkikin monenlaisiin asuihin sonnustautuneita.

Tänäkin vuonna jaettiin Lempi-palkintoja. Strippi-Lempi meni Pertti Jarlalle (kuvassa) ja Fingerporille, Lehti-Lempi sarjakuvablogit.comille ja Lempi Grand Prix Heikki Kaukorannalle.

Kaukoranta onkin tehnyt pitkän elämäntyön sarjakuvien aseman kohottamiseksi, sarkakuvabibliografina ja etenkin sarjakuvien kääntäjänä (mm. Tintti ja paljon, paljon muuta).

Sarjakuvakilpailun tulokset täällä.

Iltaklubilla esiintyjänä oli Tuomari Nurmio.

Aleksandr Solzhenitsyn, visuaalinen runo

En ole ikinä kannattanut
mahdin ideologiaa

Oulun Sinfonian kevään päätös

Poikkeuksellisesti perjantaina ollut Oulun Sinfonian The Kuusistot -konsertti päätti kevätkauden. Kapellimestarina on viimeistä kertaa sinfonian päävierailijana esiintyvä Jaakko Kuusisto, solistina Pekka Kuusisto. Ohjelmistoon kuului Sibeliusta ja Debussyta viime vuosisadan alusta, ja Magnus Lindbergiä ja Dutilleuxia tämän vuosisadan alusta.

Vaikka Jaakko Kuusiston päävirailijaisuus ei kauneimmalla tavalla päättynyt, niin hyvin hän oli harjoituttanut orkesterin. Soitanto sujui paremmin kuin pitkilleen.

Oulun Sinfonian ongelmana on ollut jo vuoden oman kapellimestarin puute. Tuskaa jatkuu vielä toisen vuoden, sillä uudeksi kapellimestariksi nimitetty Anna-Maria Helsing ottaa virkansa vastaan syksyllä 2010.

Yhteissoitto kärsii, kun ei ole yhtä ja tuttua käskyttäjää.

"Jos joka konsertissa on eri työnjohtaja, niin kyllähän jokainen ymmärtää miten töiden käy", totesi Orkesterin Pulssin puheenjohtaja Sointu Annala.

Maallikkokuuntelija parvella pisti asian merkille joulukuussa, kevään mittaan asia alkoi ärsyttää enemmän, kun kriitikotkin Kalevassa asiasta muistuttivat. Ehkäpä näin jälkikäteen ajatellen viime syyskuussa ilman kapellimestaria tuomiokirkossa soitettu Mozartin Eine Kleine Nachtmusik oli orkesterin soittajien ennakkovaroitus.

Orkesterin Pulssi, Oulun Sinfonian tukiyhdistys, toivoi orkesterin kehittämiseksi pitkäjänteisyyttä ja pysyvyyttä. Tämä heijastui myös Pulssin jakamiin tunnustuspalkintoihin soittajille. Tunnustuksen tänä keväänä saivat orkesterin kaksi pitkäaikaisinta soittajaa, viulistit Tuula Piisilä ja Toivo Tuppurainen. Lisäksi muistettiin orkesterin virkistysrahastoa.

Muutoinkin Pulssi Annalan suulla antoi uudelle hallintokulttuurille kyytiä. Muutokset vaativat aikaa ja vakituisia ihmisiä niitä tekemään.

Mutta eilen illalla orkesteri soitti hienosti. Pekka Kuusisto oli solistina tämän vuosisadan kappaleissa.

Kevätkaudesta jäi mukava tunnelma, vaikka kevään mittaan kivenmuruja on kenkään jäänytkin.

Parempi on muistella kohokohtia. Helmikuussa ilahduttivat Jukka Perkon Pakka-Jukka autinkokuninkaan vieraana ja jyväskyläläisten Tango Nuevo. Huhtikuussa ruotsalainen Christian Lindberg hämmästytti Helikon Waspillaan (takavasemmalla istunut nuori mies totesi hänestä 'hassu mies', naapurimaan veroviranomaisille voidaan vahvistaa hänen käyttäneen konsertin aikana kolmea eri silkkipaitaa).

Perinteisestä ohjelmistosta parhaiten jäi mieleen Vytautas Lukociuksen johtama luterilaisen jyrkkä Mendelssonin Uskonpuhdistussinfonia.

Uutta tangoa luova Otra Vez kvintetti Sinfonian solistina on syöpynyt parhaiten mieliin. Sinfoniaa johti tuolloin Patrick Gallois, välillä huilua soittaen. Laulusolistina oli argentiinalainen Martin Alvarado. Otra Vez ja Jyväskylän Sinfoniaa johtava Gallois ovat tehneet yhteistyötä jo pidempään ja se kuului.

Siitä ovat muutkin tykänneet, Youtubessa on näyte Jyväskylän Sinfonian kanssa esitettynä.

Saima Harmajan runot

[Saima Harmajan runot luettavissa täältä: Huhtikuu (1932), Sateen jälkeen (1935), Hunnutettu (1936) ja Kaukainen maa (1937). Kokoelmien ulkopuolisia runoja]

Viime viikot olen lukenut Saima Harmajan (1913-1937) runoja. Jos tänäpäivänä runotytöt ja -pojat kadehtivat Sofi Oksasta ja harmittelevat etteivät he elä miehitetyssä maassa, 1930-luvulla kateuden kohde oli Saima Harmaja ja harmitus tuberkuloosin puute.

Saima Harmaja eli lyhyen elämän, hän kuoli vain 23-vuotiaana tuberkuloosiin. Jo Valistuksen ajoista 1700-luvun lopulta hitaasti riuduttava ja varmasti tappava keuhkotauti oli ollut "taiteellinen ihanne".

Tauti heijastuu ja näkyy hyvin monissa Harmajan runoissa. Taustallaan hän pystyi hyvin uskottavasti sanomaan, että "vuorenkorkuiset tuskat" vaivasivat häntä. Usein toistuva teema on kevät, Harmaja kuvasi elämänsä päättyvän kevääseen, ja kesällä häntä odotti "syvä hauta".

Pelkkää synkkyyttä ja tuskaa runous ei ole. Ensimmäisessä kokoelmassaan Huhtikuu (1932) hän parin harvan kerran lipsauttaa mukaan nykyaikaisia uutuuksia kuten elokuvat ja autot, mutta myöhemmin kuvaus on ajatonta. Luonnonilmiöiden, pilvien liikkeiden, linnunlaulun ja kasvien runomittaistaminen on sattuvaa ja tarkkaa havaintojen ylöskirjaamista.

Muutamia paatoksellisen isänmaallisiakin runoja on joukossa.

Aleksis Kiven haudalla -runosta muistui mieleen, että tätä käsiteltiin koulussa äidinkielen tunnilla. Voi olla, että nämä Harmajan säkeet ovat leimanneet August Ahlqvistin maineen lopullisesti:

Vaan ehkä käskyn sai se veljen käsi,
mi kipeimmin sua iski sydämeen,
avata kalliosta sisimpäsi
syvimmän lähteen, siellä kummunneen.

Opettaja seikkaperäisesti tässä yhteydessä selvitti Ahlqvistin Kivestä kirjoittamat murska-arviot.

Runotytöille ja -pojille synkistä asioista haaveilun sijaan suosittaisin toisenlaisten aihepiirien tutkimista. Esimerkiksi lentämistä, vaikka se ei niin hyvässä huudossa näin ilmastonmuutoksen aikoina ole. Muttei aina tarvitse valtavilla suihkukoneilla lentää, on muitakin mahdollisuuksia. Kuten Harmaja kuvaa:

Lentoretki

Valo, loisto, tanssin huima lento!
Olen hento,
kevyt käsissäsi lentämään.
Pimeään
lemmen varjot unohtuu ja hukkuu.
Muisto nukkuu.
Ikuiseksi hetkiseksi
satulinnaan jään.
Tiedän: vielä olkapäällä
silkikkäällä
ruusu tuoksuu ihanainen.
Muuta, muut' en, keijukainen,
tiedäkään!
Kirkas soitto kiihtyy valtoimeksi,
hetkiseksi
käsin lennätät mun korkealle,
maa jää alle,
tuuli hulmuu läpi sydämen.
Viivy, viivy! Maahan tahdo en!
Oi, on liian lyhyt huima retki,
hukkuu hetki,
vaipuu säveleet,
vaivun käsiin, jotk' ei pettäneet.
Mutta maata
jalka koskea ei tahdo, ei
mielen lintu lentämästä laata.
Hellä, hellä
lyhyydellä
ikuiseksi hetkiseksi
sydämeni vei.

10.5.1934

[Saima Harmajan runot luettavissa täältä: Huhtikuu (1932), Sateen jälkeen (1935), Hunnutettu (1936) ja Kaukainen maa (1937). Kokoelmien ulkopuolisia runoja]

Carl Barks: Matkasaituri (1963)

Keskiviikon lukuhetkessä, tuoreessa Aku Ankassa (21/2009), toivesarjana oli Carl Barksin nelisivuinen huumoripläjäys Matkasaituri (The Travel Tightwad, aikaisemmin suomeksi Näinkin voi säästää). V16-moottorien valtava bensakulutus saa miljadöörimme hetkeksi käyttämään halvempaa menopeliä, mutta säästökohde täytyi kuitenkin etsiä toisaalta.

Tarinan on käsikirjoittanut Vic Lockman, ainoastaan piirrokset ovat Barksin käsialaa. Vuonna 1963 Barksilla piti kiirettä. Hän käytti jopa pidemmissä kymmensivuisissaan toisten käsikirjoituksia, tosin vain yhdessä (Aku Ankka hakee koskematonta luontoa). Vuoden sisään hän kuitenkin luopui kymmensivuisten käsikirjoittamisesta kokonaan.

Kiireet juontuivat kustantajasta. Western Publishing oli alkanut kärhämöidä lehtiä jakelevan Dellin kanssa, ja jakelijan vaikutuksesta lehtiä meni aikaisempaa vähemmän kaupaksi, koska saatavuus heikkeni.

Westernin oli kohotettava imagoaan ja ajanmukaistuttava. Lehtikioskien omistajat piti saada vaatimaan lehtiä myytäväksi. Se teetti Barksilla lisää töitä. New Yorkin konttorista pyydettiin useita luonnoksia kansikuviksi, ja säntillinen Barks teki. Kansien luonne muutettiin huumorillisesta toimintakuvaukseksi, joka liittyi lehden johtotarinaan. Barksin harmiksi näitä kuvia ei voinutkaan kierrättää ja saada myydyksi vaikkapa seuraavan lehden kanneksi.

Paljon Barks sai silti aikaan, 26 sarjakuvasivua kuukaudessa. Paljoon tekemiseen hänen omien sanojensa mukaan innoitti kustantajalta mahdollisesti tuleva kiirehtimiskirje. Sellaista Barks ei suurin surminkaan halunnut saada.

Matkasaiturin suomennos Aku Ankka -lehdessä on sen perinteitä kunnioittava. Näyttää toimitus ottaneen tavakseen muuttaa tarinoiden nimiä. Aikaisemmin tänä vuonna Aku Ankka ja poikien vaarallinen ase muuttui Tanssipyssyksi, nyt siis Näinkin voi säästää Matkasaituriksi.

Carl Barksin kootuissa (osa XXV) monimiljardöörin loistomobiili on alkutekstiä noudattaen suomennettu Voimanpesäksi.

Lehdessä auto on Snobillac Mastodontti Aku Ankan toimituksen vanhaa suomennosta kunnioittaen.

Suurin kreikkalainen, Aleksanteri Suurin

Uutiset kertoivat, että kreikkalaiset ovat Skai-TV:n äänestyksessä valinneet suurimmaksi kreikkalaiseksi Aleksanteri Suuren. Kreikkahan on historiallisista suurmiehistä niin köyhä maa, että suurinta on haettava pohjoisesta naapurimaasta, Makedoniasta.

Vuosina 356-323 eKr eläneen ja paljon valloittaneen Makedonian kuninkaan, Korintin liiton hegemonin, Persian kuninkaan, Egyptin faaraon jne. jne. Aleksanterin mielestä nykyinen Kreikan ja Makedonian välinen hännänveto hänen kotimaastaan olisi luultavasti turhanpäiväistä höpötystä, jonka hän olisi katkaissut alkuunsa.

Aleksanteri oli suuri helleenisen kulttuurin lähetti. Vaikka hän miekalla kimuranteimmat solmut avasi, niin hänen visionaan oli laaja yhtenäinen valtakunta ja kulttuuri. Aleksanteri kannusti alamaisiaan niin sanottuihin seka-avioliittoihin, edisti klassista kreikkalaista sivistystä ja kansallisuuksien sekoittumista.

Vaikka Aleksanterin valtakunta jäi lyhytikäiseksi, edelleenkin hänen valtakuntansa alueella vaikuttaa helleeninen perintö. Myös Iranissa, vaikka äkkiseltään ei uskoisi.

Suurin kreikkalainen äänestyksessä Aleksanteri Suuri sai 127 011 annetuista seitsemästätuhannesta äänestä.

Suurin kreikkalainen äänestyksen tulokset (Skai-TV):

1. Aleksanteri Suuri 127 011
2. George Papanicolaou 103 661 (1883-1962), sytologian pioneereja
3. Theodoros Kolokotronis 84 007 (1770-1843), Kreikan itsenäisyyssodan (1821-1830) kenraali

4. Konstantinos Karamanlis, 63 934 (1907-1998), Kreikan moninkertainen pääministeri ja presidentti
5. Sokrates, 63 423 (n. 469–399 ekr), kyselijäfilosofi
6. Aristoteles 59 500, (384–322 eKr), filosofi, antiikin ja keskiajan auktoriteetti, Platonin oppilas ja Aleksanteri Suuren opettaja
7. Eleftherios Venizelos 55 730 (1864-1936), Kreetan ja Kreikan moninkertainen pääministeri
8. Ioannis Kapodistrias 51 493 (1776-1831), Joonian saarivaltioiden ministeri, Venäjän Aleksanteri I:stä palvelullut diplomaatti ja itsenäisen Kreikan ensimmäinen johtaja
9. Platon 45 569 (427–347 eKr), filosofi ja Akatemian perustaja
10. Perikles 36 030 ääntä (495-429 eKr), ateenalainen poliitikko, demokratian kannattaja ja Akropoliin rakennuttaja

(kuvassa Aleksanteri Suuri kuuntelee Aristoteleen opetusta)

Kiinteistökupla

Tämän nykyisen taantuman tai laman syyksi nimetty Yhdysvaltain kiinteistökupla on mietityttänyt. Syyllisiksi on nimetty vanhoilta teollisuuspaikkakunnilta asuntoja ostaneet pienituloiset ja köyhät, tai oikeastaan heille lainoja myöntäneet pankkiirit. Anteliaat lainat takasivat, että keskiluokkaiset teollisuustyöntekijät ja toimihenkilöt saattoivat muuttaa uuden työn perään hyvä alkukassa mukanaan.

Tuoreessa Voimassa (4/2009) haastateltu Slavoj Žižek nimeää taantuman syyksi vuonna 2001 lauenneen it-kuplan. Sen vaikutuksien vähentämiseksi lainanantoa helpotettiin ja oikeistolainen hallinto tarjosi uudeksi "rahantekokoneeksi" kiinteistömarkkinoita.

Kiinteistöbisnes on kummallista keinottelua. Ala on koko ajan kasvava, sillä ihmisten määrä kasvaa ja alati tarvitaan uusien sukupolvien kodeiksi ja työpaikoiksi uusia tiloja. Kun kasvu on pitkään ollut suureksi osaksi keskiluokan kasvua, se on taannut kiinteistökaupan entistä suuremman menestyksen.

Tarkan markan pankinjohtajien ja maksimissaan 15-vuotisten asuntolainojen aikaan kotitalouksille myönnetyt asuntolainat olivat pankkien tuottoisimpia ja riskittömimpiä tulonlähteitä. Kotitalouksilla ei ollut joukkovoimaa tai kokoa neuvotella korkoja alhaisiksi (kuten kunnilla tai valtiolla), ja kodin menettämisen pelossa lainamenoista huolehtiminen oli ensisijalla.

Uusimmassa Le Monde Diplomatiquessa (pokkari IX) Akram Belkaïd kirjoittaa kestämättömästä kiinteistöbuumista. Jos ajatellaan ihmismäärän ja ostovoiman kasvua niin pelkästään näiden perusteella maailmanlaajuisesti kiinteistöala kasvaisi kahdeksan prosenttia vuodessa.

Kun kysyntä jätetään tyydyttämättä, rakennetaan vähemmän, saadaan aikaiseksi entistä suurempia kasvulukuja. Asuntojen puute nostaa olemassaolevien hintaa.

Vaikka tarpeet tunnetaan ja osattaisiin paremmalla ennakkosuunnittelulla taloutta tasapainottaen hallita, siihen ei missään päin maailmaa tunnu olevan poliittista tahtoa. Kaikkein kehittyneimmissäkin talouksissa Yhdysvalloissa ja Euroopassa rakentaminen tuntuu olevan kaikenkarvaisten viipeltäjien ja välistävetäjien areena. Mafia, rikollisjengit, pimeän työn teettäminen, harmaa talous, rahanpesu, kartellit, lahjonta, kaikki mafiaa lukuunottamatta tuttuja myös Suomen valtion työmailta.

Belkaïdin esittämien lukujen mukaan juuri 2001 alkoikin kiinteistöalan kasvu. Pitkäaikainen neljän prosentin keskivuosikasvu hypähti kymmeneen prosenttiin.

Syyllisiksi kiinteistökuplaan Belkaïd nimeää Yhdysvaltain George W. Bushin ja Ranskan Nicholas Sarkozyn. Molemmat omissa vaalikampanjoissaan korostivat, Margaret Thatcherilta ja Ronald Reaganilta tutusti "omistajien yhteiskuntaa" (ownership society). Tarjolle tullut helposti saatava lainaraha ja vaalikampanjoista kaikuva kannustus omien kotien ostamiseen tuottivat sitten mitä tuottivat.

Kotitalouslainojen (entisellä) hyvällä maineella uusia luottoja paketoitiin jälkimarkkinoille jne., tätä osuutta meille on yli puoli vuotta selostettu.

Köyhät ja pienituloiset ovat tulleet ainakin välillisesti leimatuksi syyllisiksi koko finanssipulaan. Enimmin ovat suina päinä syyllistämässä tainneet olla vasemmistopoliitikot, ja sitten ihmetellään miksei vasemmistopuolueiden kannatus kasva? Samaan taitaa sortua myös Le Monde Diplomatique. Belkaïd puhuu lämpimästi vuokra-asumisen turvallisuudesta.

Vuokra-asumisen paremmuutta on turha selittää oman asunnon vastaostaneelle ja putkiremonttia ja sen aiheuttamia kuluja kokemattomalle. Miksi köyhä ei saisi asua samoin yhteiskunnallisin edellytyksin kuin rikaskin? Demokratioissa ja tasa-arvoisuuteen pyrkivissä yhteiskunnissahan me kaikki länsimaiset? Kun kiinalainenkin jo saa asuntolainan? Meille suomalaisille on monin tilastoin ainakin viimeiset kaksikymmentä vuotta osoitettu oman omistusasunnon olevan halvin asumismuoto, ainakin pitkässä juoksussa. Ja voi vielä perintöä jättää.

Tulee mieleen 1930-luvun keskustelut siitä, kykeneekö tehdastyöläinen hoitamaan minkäänlaista omaisuutta saati asunto-omaisuutta. Varovaisesti aloitetut kokeilut osoittivat, että kyllä pystyivät. Sodanjälkeisistä yhden perheen omistusasunnoista, rintamamiestaloista, tuli suuri menestystarina.

Voisivat ainakin vasemmistolaiset poliitikot lakata kyseenalaistamasta omien (mahdollisten) kannattajiensa kykyä omistaa ja pitää huolta omaisuudestaan.

Limingan taidekoulun kevätnäyttely 2009

[Limingan taidekoulun kevätnäyttelyt 2008, 2009, 2010, 2011, 2012]

Oli vielä paikoillaan Limingan kirkonkylällä vanha apteekkarintalo, täynnänsä taidekoululaisten vuoden aikana tekemää. Siellä sunnuntain ratoksi poikettiin.

Pikku Prinssi -kuvan ohi kuljin ensin sitä taitoharjoitteena pitäen, vasta toisella kerralla teoksen itsenäisyys ja särmä paljastuivat.








* * *

Ekstrana vielä yksi peteerille:



Näyttelyrakennuksen vessanovi sopisi kertomukseen Paska homma.

Valtoja ja vaalitunnelmia

Historiallinen sanomalehtikirjasto täydentyy nyt kovaa vauhtia 1890-luvun lehdillä. On kulunut jo useampi vuosi, kun tuloksettomia hakuja esi-isien nimillä tein. Laajentuneessa kirjastossa joitakin tietoja suvun maineteoista on.

Valta on hankala sukunimi sukulaisten etsimiseen. Kaikenlaista muutakin hakukone löytää vallan vaiheilta ja ytimestäkin. Yhdessä etunimien kanssa joitakin tuloksia 1890-luvulta löytyi.

Uudessa Savossa 13. syyskuuta 1892 Iisalmen maalaiskunnan Lappetelän kylän talon n:o 3 talollinen Samuel Lappeteläinen ilmoittaa muuttaneensa nimensä. Jatkossa se tuli olemaan Samuel Valta.

Muutoinkin nimenmuutoksista ilmoitettiin. Iisalmen Ruotaanmäen talosta n:o 7 talokas Jahvetti Lappeteläinen teki Salmettaressa 30. maaliskuuta 1898 tiettäväksi nimensä muutoksesta. Jahvetin ilmoituksesta selviää myös syy muutosintoon:

Nimen muutos.
Koska näillä seutuin on paljon samansukuisia ja kun kansa ei tahdo saada selvää tarkoitetusta henkilöstä lausumalla todelliset nimet vaan käyttää tämmöisiä haukkumanimiä kuin: Nykänen, Walta ja Pouska, vaikka oikea nimi on Lappeteläinen.
Niin noista haukkumanimistä selvitäkseni, ilmoitan että nimeni Jahvetti Lappeteläinen on tästä lähin Jahvetti Ranta. (nimikirkoitukseni J:tti Ranta)

Koska Jahvetti Ranta jättää kertomatta, niin täydennettäköön: kaksi suurinta Lappeteläisten ryhmää olivat Vallat ja Mömmöt (etymologisesti nimet tulevat metsästä ja karhusta, siis suvun metsäläis- ja karhunkaatajahaarat). En osaa varmaksi sanoa, mutta Mömmöstä taisi Jahvetti Ranta haluta päästä eroon. Ehkä ihan ymmärrettävistä syistä.

Suurin osa Valtoja käsitelleistä maininnoista käsitteli valtiopäivämies Aappo Valtaa (1843-1915) Onkiveden kylän Viitamäestä. Useissakin lehdissä joko lokakuussa 1898 valintojen varmistuttua tai tammikuussa 1899 ylimääräisten valtiopäivien alkaessa julkaistiin valtiopäiväedustajaluettelot. Ensimmäisenä ehti Uusi Suometar 11.10.1898, samana päivänä valinnoista kertoi myös Tampereen Uutiset. Tampereelle tieto oli saatu Uudesta Suomettaresta "telefoonissa viime yönä".

Aappo Valta oli ollut ehdolla Iisalmen tuomiokunnan edustajaksi edellisillekin valtiopäiville, mutta tuolloin maalaiskuntalainen Johannes Lagus oli vienyt voiton.

Talonpoikaissäädyn valtiopäivämiesvaalit olivat välilliset. Kuntakokoukset päättivät valitsijamiehistä, jotka äänestivät varsinaisen valtiopäiville lähtijän. Vuoden 1899 ylimääräisten valtiopäivien valtiopäivämiehestä äänestettäessä Aappo Valta sai yksitoista ääntä, vastaehdokkaat Samuel Heiskanen sai kuusi ja Johannes Lagus kolme ääntä.

Aappo Valta oli ehdolla jo vuoden 1891 valtiopäiville. Savo -lehti piti noita valtiopäiviä erityisen tärkeinä. Se julkaisi kesällä 1890 pitkän kirjoitussarjan eri tuomiokuntien ehdokkaista. Viidennessä osassa käsiteltiin Iisalmen tuomiokuntaa (26.7.1890). Savo asettui avoimesti tukemaan 1880-luvulla kolmesti valtiopäivillä ollutta kiuruvetistä Heikki Tikkasta. Vastaehdokkaista nimeltä mainittiin ainoastaan vahvimmaksi haastajaksi arvioitu Aappo Valta. Vaikka Tikkanen lehdenkin arvion mukaan oli jo vanhus, niin silti hänen ehdottamiaan rauta- ja vesitielinjauksia pidettiin parhaina.

Aappo Vallan todettiin olevan nuori, ja hänen ehtivän toimimaan isänmaan hyväksi vielä myöhemminkin.

Savo hehkutti myös Heikki Tikkasen edellisten valtiopäivien talonpoikaissäädyn talousvaliokunnan varajäsenenä tekemää ehdotusta manttaaliveron poistamisesta.

Lopulta ei kumpikaan, Tikkanen tai Valta, päässyt valtiopäiville. Iisalmen tuomikunnan edustajaksi valittiin Johannes Lagus ensimmäistä kertaa (kolmesti kaikkiaan Lagus valtiopäivillä oli, 1891, 1897 ja 1900). Tikkanen palasi valtiopäiville 1894, mutta eipä niillä manttaaliverosta luovuttu. Iisalmen radalta erkaneva rautatie kyllä kulkee nykyisin Kiuruveden kautta, ei Onkiveden yli, vaikka Valta erotti omista maistaan erilleen rautatiepalstan junan kulkea.

Mielenkiinnolla odottelemme lisää uutisvalaistusta suvun toimista.


* Savo no 86 26.07.1890, sivu 2
* Aappo Vallan vaimon Liisan, os. Räihä, kuolinimoitus julkaistiin Salmettaressa no 87 5.11.1898.

(kuvissa Aappo Vallan hautamuistomerkki Lapinlahden hautausmaalta)

Journalismikritiikki 2009: kertokaa totuus

Journalismikritiikin vuosikirja 2009 on näköjään ilmestynyt. Itseasiassa jo kuukausi sitten, mutta ainakin minulta koko kirjan ilmestyminen on mennyt täysin ohi. Googlaus osoittikin, että Auli Harjun toimittamasta teoksesta on vain kaksi arviota kirjoitettu. Kritiikkiporttikaan ei enempää löydä.

Tavallisestihan vuosikritiikkiä on käsitelty lukuisissa foorumeissa ja usein eri jutuin. Onpa siitä uutisiakin saatettu kirjoittaa. Nyt medianäkyvyyttä ei ole ollut, koska kehuja ei saatu.

Turun Sanomissa Matti Wiberg oli moittinut 18.4. uutuuden pataluhaksi ("joutavia, yllätyksettömiä sekä kehnohkosti laadittuja kirjoitelmia").

Helsingin Sanomien Unto Hämäläinen laittoi 10.4. oman kritiikin kritiikin otsikoksi "Georgian sotaa kommentoitiin kieli keskellä suuta".

Wiberg hyökkää ja Hämäläinen yrittää pelastaa sen mikä pelastettavissa on.

Journalismikritiikin vuosikirja 2009 nimittäin kertoo kahdesta viime vuoden keskeisimmästä uutisaiheesta (Georgian sota, Johanna Korhosen potkut), että suomalainen sanomalehdistö kyllä uutisoi, mutta jätti kertomatta totuuden.

Wibergin on turha haikailla syvällisempiä analyyseja ja nimitellä "vihkoa" "lörpötteleväksi kulttuuriesseistiikaksi", jos on jäänyt housut kintuissa kiinni muun kuin oikean tiedon välittämisestä.

Journalismikritiikin ei tarvitse olla hienosyistä, jos joukkoviestimien perustarkoitusta ei toteuteta.

Georgian sodan uutisointia tutkinut Jukka Pietiläinen tarkka sanoissaan. Hän muistaa myös mainita, että Helsingin Sanomien 8.8. ilmestyneen numeron neljännessä painoksessa kerrottiin Georgian olleen hyökkääjä. Kolmessa ensimmäisessä siis jotain muuta. Ja seuraavissa numeroissa taas jotain muuta.

Jos georgialaisten toimet jossakin vaiheessa kerrottiinkin myöhemmin oikein, niin se hukkui muuhun taustahälyyn.

Journalismin onnistumisen mittarina voisi pitää sitä, että oikea tieto välittyy kansalaisille. Georgian sodan aloittajasta YLE teettikin kyselyn, jonka tulokset Pietiläinenkin kertaa: 38 prosenttia vastaajista luuli Venäjän olleen hyökkääjän, neljännes ei osannut vastata.

Media oli onnistunut välittämään oikean tiedon vain reippaalle kolmannekselle väestöstä.

Ei mikään hurrattava onnistumisprosentti niinkin laajasti ja suuresti uutisoidusta ykkösaiheesta.

Vuosikirjan palaute on varmaankin aiheuttanut sanomalehtien pääkirjoitustoimituksissa itseruoskintaa ja valtavaa häpeää, ja siksi sen ilmestyminen on tällä kertaa ollut niin vaiettu aihe.

Taitaa olla turha toive. Hesarin Unto Hämäläinen kritiikin kritiikissäänkin toteaa, että "Venäjä selvisi ilman rangaistusta". Mistä sen olisi pitänyt saada rangaistus? Siitäkö, että todellisuus ei tapahtunut niin kuin pääkirjoitustoimitusten "nojatuolikenraalit" sen suunnittelivat tapahtuvan?


* Journalismikritiikin vuosikirja 2009 (toim. Auli Harju). Journalismin tutkimusyksikkö. Tampereen yliopisto. 127 s. (pdf)

Luksushuvila pyörillä

Helsingin Sanomien verkkolehti kertoo niin sanotun "mobile home" -asumisen saapumisesta Ouluunkin. Väitöskirjaa tekevä jatko-opiskelija on ajanut asuntoautonsa Nallikarin leirintäaluelle ja asuu siinä ("Asuntoauto muuttui opiskelijakämpäksi Oulussa").

Perin kurja kuva amerikkalaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa on asuntovaunualueilla asuvista annettu. Ryysyistä rikkauksiin tarinoiden alkupää on usein juuri siellä, todellisessakin elämässä. Lähinnä tulee mieleen nuori rumpali, josta sittemmin kehkeytyi rocktähti Iggy Pop.

Mikäs siinä. Oma asuntoauto varmaan soluyksiön voittaa, toveriyksiön (onko niitä enää olemassakaan?) ainakin. Yhdentoista kuukauden paikka Nallikarilla maksaa 700 euroa, heinäkuussa on korkeampi kuukausivuokra.

Sijaintia ajatellen ei paha. Ei lainkaan paha.

Eilisessä Pohjolan Työssä myös tarjottiin vastaavaa asumismuotoa, lempääläläinen J. Lundán Ky mainosti lehden takasivulla "luxushuviloita pyörillä, ei tarvitse rakennuslupaa". Firman nettisivutkin ilmoituksessa mainittiin, mutta lisätietoja myytävistä huviloista ei siellä ollut.


Ilmoituksessa kerrotaan, että luxushuvilassa on viisi huonetta, vessa ja erillinen suihku. Huoneista kolme on makuuhuoneita. Lämmöt sähköllä ja lämminvesi, jääkaappi ja hella kaasulla. Hintaa 25000 euroa.

Tuollaisen kun leirintäalueelle veisi, niin isommankin perheen asumiskulut hyvinkin saisi kuriin?

Kun olen vain tämän ilmoituksen varassa, niin huonekoko jää ihmetyttämään. Kaikki nuo huoneet ilmoituksen mukaan mahtuvat 43 neliöön. Ulkomitoiksi pyörillä olevalle huvilalle ilmoitetaan 11,4 x 3,7 metriä.

Haluaisinpa nähdä, millainen tila on kyseessä. Tällaisin teknisin tiedoin en olisi markkinointinimeksi "luxushuvilaa" valinnut.


(aikaisemmin siirtotiloista olen pohtinut Kesämökki työmaakontista? ja Halvimmat neliöt nyt! merkinnöissä)