"Sanojen turhanaikaisuudesta"

Tänään 1533 syntyi Akvitaniassa, sittemmin hänen mukaansa nimetyssä kaupungissa, Michel de Montaigne. Michel oli uuden ajan, renessanssin lapsi ja isä kehittäminsä kasvatusmetodein auttoi poikaansa kehittymään edelleen arvostetuksi ja jäljitellyksi kirjoittajaksi. Eipä tästä ole aikaakaan, kun Jyrki Kiiskinen aloitti Hesarissa kirjoitussarjan de Montaignen otsikoin.

Tämänkin otsikko on de Montaignelta, joka esseessään pitkälti luo nykyisen käsityksen antiikin reetoreista ja puhetaidon merkityksestä ylipäätään. Aristo määrittelee viisaasti puhetaidon kansalle uskottelemisen kyvyksi, Sokrates ja Platon pettämis- ja neuvottelutaidoksi.

Sanoja laitetaan peräkkäin, ja kuulijat uskovat, että nyt kannattaa tehdä putkiremontti, koska työttömiä rakennusmiehiä on niin paljon. Isännöitsijä on taloyhtiön kokouksessa helisemässä, koska tietää putkien uusimistöitä osaavien määrän rajalliseksi ja täystyöllistetyksi. Vuosiksi eteenpäin.

Paljolti on kyse kuulijastakin. Näemme säännömukaisuuksia ja lainalaisuuksia sielläkin, missä niitä ei ole. Uskomme järjestelmien itsesäätelyyn ja suurien systeemien korjautuvuuteen, kokonaisuutta tasapainottaviin tekoihin.

Sellaisia ei yksinkertaisesti ole.

Sellaisiin on mukava uskoa. Sen hyvä reetori tietää.
Jonkinlaiseksi kokeeksi kyvystämme järjestää satunnaisuuksia tai sattumia loogisiksi kokonaisuuksiksi loin sanalistateoksen Istuutuu vilpittömästi. Kirjassa on romaaneista poimittuja sanoja, kunkin aukeaman oikeassa ylänurkassa olevat.

Teos on saatavissa lulu.comin kautta.

Voi testata järjestyvätkö turhanaikaiset sanat päässä ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.


Eivät sanat ole turhanaikaisia niin kauan kun niitä käytetään vilpittömästi. Sanojen avulla voi kokea erinomaisen hienoja elämyksiä ja toimittaa kaikenmoista. Sanoja ja tekoja voi saattaa ristiriitaan.

Mutta ei mieluusti johtaa harhaan, toisen tappioksi.


* Reijo Valta: Istuutuu vilpittömästi. Oulu: Osuuskunta Jyväs-Ainola 2009. ISBN 978-952-5353-39-6

Stora Enson Oulun tehtaat

Oulun kaupunkikuvaa hallitsevat Stora Enson Oulun tehtaat Nuottasaaressa. Lauhtuvana talvipäivänä tehtaat muistuttivat visuaalisesti olemassaolostaan tavallista vaikuttavammin.

Lama ja rakenteelliset muutokset

Lama, taantuma tai vanhahtavasti talouspula on usein käsitetty mahdollisuudeksi uudistua ja hylätä vanhat kankeat, aikansaeläneet toimintatavat. Hallitus on monen ministerin suulla tarjonnut tätä mahdollisuutta julkisille organisaatioille, ja omasta arvomaailmastaan katsoen pyrkinyt samaan itsekin.

Sanomalehtien mielipidekirjoitusten perusteella parhaimpia keksimään erilaisia säästökohteita ovat itse hiljan potkut saaneet, jotka etsivät uutta sisältöä elämäänsä ja pyrkivät saamaan jonkin rationaalisen selityksen omaan kohteluunsa.

Itsekin edellisen laman aikaan kirjoitin paljon lehtiin ja satunnaisesti mielipiteitä julkaistiinkin. Oli pakonomainen tarve vakuuttaa muut ammattitaidostani ja kelpoisuudestani.

Pari päivää sitten Helsingin Sanomissa Johanna Korhonen kirjoitti sinfoniaorkestereiden käsiohjelmista. Miten ne pääkaupunkiseudulla kertovat solisteista tarpeettomia tietoja ja vieläpä kamalan tylsästi.

Säästökohteeksi orkestereille käsiohjelmatradition lopettamista Korhonen ei uskalla ehdottaa. Ohjelma on konserttimusiikin aloittelijoille ja konkareillekin tärkeä: se kertoo milloin saa/pitää taputtaa.

Vaikka taidemusiikissa on tietyt kaavansa, aina löytyy säveltäjiä, jotka ovat halunneet leikitellä. On noloa, jos yleisö alkaa taputtaa kappaleen kolmannen osan jälkeen vaikka sävellettynä on neljä.

Ja tietysti on kiva väliajalla keskustellakin, eikä vain paljastaa tietämättömyyttään. Käsiohjelma sujuvoittaa taidemusiikki-iltaa huomattavasti.

On valitettavaa, että pääkaupunkiseudun käsiohjelmat ovat laadultaan huonoja. Tämän lama/taantuma-ajan voisi käyttää hyväksi ja nostaa niiden yleistä hyväksyttävyyttä.

Helsingissä orkestereilla on vankkumaton asema kulttuuri-instituutioina. Helsingissä ei tarvitse orkestereiden pelätä, että joku kansanedustaja, valtuutettu, lautamies laittaisi vireille instituution lakkauttamisen. Se olisi Helsingissä poliittinen itsemurha.

Toisin on maakunnissa. Oulussa tuo kansanedustaja, valtuutettu, lautamies, humpparumpali saattaisi hyvinkin ehdottaa sinfonian lakkauttamista ja vastaavien palvelujen ostamista "vapaalta kentältä poimien".

Siksipä Oulun Sinfonialla onkin erinomaisen laadukkaat käsiohjelmat. Illan ohjelman lisäksi ne sisältävät sävellysten ja muusikkojen esittelyt, suora- ja sujuva sanaisesti.

Osa käsiohjelmista on jopa journalistisella otteella tehty: on käyty haastattelemassa asianosaisia ja esitellään heidän näkemyksiään teoksista ja kysytty perusteluja näkökulmiin.

Mainittakoon esimerkkinä pari viikkoa sitten soitettu Dvorakin yhdeksäs ("Hiawatha"), jonka johti Jani Telaranta. Käsiohjelman kirjoittaja Riikka Vuorijärvi tivaa ja asettuu ajantasaisten tutkimustulosten esittelyllä oppositioon kapellimestarin kanssa:

Niin tai näin, intiaani- ja negrovaikutteet lienevät enemmän Dvorakin mielikuvitusta kuin todellisuutta: nykytutkijoiden mukaan 9. sinfoniassa soivat enemmänkin böömiläisen kansanmusiikin piirteet. Ihastuiko Dvorak uuden maailman musiikissa samoihin asioihin, joihin hän oli kotimaassaan juurtunut?
-- Musiikissa kuuluu selvästi koti-ikävän vaikutus ja böömiläiset vaikutteet. Mutta jokainen kuulee miten haluaa. Itse kallistuisin enemmän negro- ja intiaanifiilisten puolelle, Telaranta sanoo.

Siinäpä erinomainen jatkokeskustelujen aihe.

Pääkaupunkiseudun orkestereilla olisi käsiohjelmissa käytettävissä erinomainen media, jonka voisi nyt laman varjolla ottaa konsertti-iltaelämystä elävöittäväksi tekijäksi. Ottakaa mallia, mutta älkää viekö Vuorijärveä meiltä.

Hakkuita Ainolanpuistossa

[Valokuvatorstain 121. haaste: Murtumia]

Ainolanpuistossa ja Hupisaarilla muutenkin on harvennettu puustoa. Näkyy laho ydintä pitkin monessa nousseen, mutta tuskin vielä moneen vuoteen olisivat kaatuneet.

Ikävämpi ilmiö kulkijan kannalta on ravakka merituuli, joka näiden puiden oksia on eräänkin kävelijän tielle heitellyt. Kun työt ajallaan hoidetaan, niin suuremmilta murtumilta vältytään.

Rauhassa ovat kaupunginpuutarhurit saaneet työtään tehdä, ei Oulu vielä niin suurkaupunki ole, että puistopuiden kaatamisesta mekkala nousisi.

Walt Disney -näyttely Tennispalatsissa

Helsingin Tennispalatsissa on eilen avattu suuri Walt Disneyn eurooppalaisia taidevaikutteita käsittelevä näyttely. Pääasiassa on kyse 1800-luvun tunnetuista taideteoksista, joihin Disney tutustui Euroopan matkoillaan ja taidekirjojen kautta. Ranskalaisten ja kanadalaisten tekemään suurtyöhön Ylen kulttuuriuutisten mukaan monet museonjohtajat suhtautuivat vaurauksellisesti, ja eivät luovuttaneet teoksiaan näyttelyyn. 'Korkean' ja 'populäärin' sekoittaminen nostatti vanhemmassa polvessa niskakarvat.

Uudempi museonjohtajasukupolvi suhtautuu asiaan jo myötämielisemmin. Helsingissä on esillä joitakin töitä, joita näyttelyn aikaisempiin sijoituspaikkoihin ei ole annettu.

Monesti Disneytä on syytetty satujen ja kuvastojen 'lopullistamisesta', eli 'viimeisen' sanan sanomisesta. Kun Walt Disneyn kuolemasta on kulunut jo yli neljä vuosikymmentä, on voitu nähdä ettei se pitänyt paikkaansa. Disneyn animaatioelokuvat ovat antaneet vaikutteita monille ja kuvat ja tarinat elävät elämäänsä eteenpäin.

Helsingin Sanomien mukaan Helsinkiin tuotu näyttely on vain puolet tuotetusta. Toinen osa käsittelee miten Disney-vaikutteet näkyvät nykytaiteessa. Ehkä tuo toinenkin puoli joskus Suomessa nähdään.

Näyttelyn uutisena on esitetty Suomi-kytkös: Disney harkitsi Sibeliuksen Tuonelan juotsenen ottamista osaksi Fantasiaa, mutta lopullisesta se jäi.

Näyttelystä olen lehtitietojen varassa, Oulusta on etelään pitkä matka. Onneksi läänintaidetoimikunta tukee täkäläisten taiteilijoiden näyttelyihin tutustumismatkoja.

Ja onneksi on internet. Disneyn animaatiofilmien luonnokset, piirrostaustat ja läpinäkyvälle sellofaanille liikkeen aikaansamiseksi tehdyt kuvat on aikoinaan kaupattu keräilijöille.

Näitä esittelee blogissaan Cowan Collection: Animation and Comic Art Robert Cowan. Yllä oleva Bambin metsäpalokuva on hänen kokoelmistaan (ja tietysti (c) Disney).

Näihin osaltaan perustuu Tennispalatsin näyttelykin. Jos ette Helsinkiin pääse, niin poiketkaan Cowanin kokoelmissa. Siellä ei valitettavasti eurooppalaisia esikuvia ole esillä, mutta Disney-tuotantoa kuitenkin.


* Walt Disney ja Euroopan taide. Taidemuseo Tennispalatsin sivu.
* Disneyn eurooppalaisvaikutteet näytteillä Tennispalatsissa. Harri Römpötin juttu Hesarissa.
* Disney-näyttely avattiin tänään Helsingissä. Ylen uutinen
* Walt Disneyn ihmekammari. S. Santikko Kvaak.fissä.
* Cowan Collection. Bambi-elokuva-sarja

Tietenkin löytyy myös näyttelystä julkaistu kirja:

* Walt Disneys wunderbare Welt und ihre Wurzeln in der europäischen Kunst (2008)
* Once Upon a Time: Walt Disney: The Sources of Inspiration for the Disney Studios
* Näyttelyn yhteydessä saatavissa myös suomeksi.

Lajien synnystä uusi suomennos

Vastapainon kevään 2009 luettelossa kerrotaan, että Charles Darwinin Lajien synnystä julkaistaan uusi suomennos. Teos ilmestyy ohjelman mukaan toukokuussa ja suomennoksesta vastaa Pertti Ranta.

Lajien synty on aikaisemmin suomennettu kahdesti. A. R. Koskimiehen suomennos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1913 Kariston kustantamana, uusintapainoksia siitä on otettu kolme (1916, 1928 ja 1988).

Anto Leikolan tekemä suomennos perustui Richard E. Leakeyn toimittamaan lyhennelmään, se julkaistiin 1980.

Aikaisemmin Ranta on suomentanut Darwinin Beaglen matkan (Edita 2008).

Alkujaan Lajien synty ilmestyi briteissä vuonna 1859. Kukaan ei liene välttynyt tiedolta, että kirjan julkaisemisesta on kulunut 150 vuotta ja itse Darwinin syntymästä 200 vuotta.

Uusi suomennos tulee tarpeeseen. Kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista kiisteellään edelleen, joten on aiheellista tekstin olevan tarjolla tutustumista varten. Aikaisempia painoksia näkee harvemmin, vanhimpia olen nähnyt vain sivistyskotien yksityiskokoelmissa.

Antikka.netissä näkyy Darwinilta olevan myynnissä vain Tulevaa maailmaa (Tammi 1954), eikä antikvaari.fissäkään ole muuta tarjolla.

Lajien synty käsittelee paljon kilpikonnia ja sirkkulintuja. Darwiniin liitetyt ihmisyhteiskuntaa koskevat keskustelut ovatkin Herbert Spencerin (1820-1903) aikaisemman evoluution kehittäjän Lamarckin ajatusten pohjalta kehittämän filosofisen järjestelmän tuotosta.

Aikoinaan vajaat 150 vuotta sitten käytiinkin ankaraa debattia luonnonvalinnan keksijän nimestä. Totta on, että Spencer julkaisi ajatuksensa ensin, mutta silti kunnia hypoteesistä on annettu sen luonnontieteelliselle todistajalle.

Darwin kehitteli teoriaansa yli kaksikymmentä vuotta ennen sen julkaisemista. Luonnonvalinnasta hän oli puhunut vain harvojen ja valittujen kanssa, ja julkaisemisessa tuli kiire hänen ennakkoluettuaan A. R. Wallacen hyvin samantapaisen ajatuksen sisältävän esseen. Wallace ja Darwin saivat sovittua julkaisuaikataulunsa, mutta niistä tietämätön paljon ja ahkerasti julkaissut esseisti-filosofi Spencer ehti julki ensin (Progress: Its Law and Cause, Westminster Review 1857).

Ei Darwinkaan aivan tyhjästä ajatuksiaan tempaissut, joten nykyisin keskustelu on kiertynyt näiden "esi-darwineiden" kirjoituksiin. Samoista lähteistä tieteilijät ovat päätyneet samoihin loppupäätelmiin.

Charles Darwin todisti sen oikeaksi Galapagos-saarten kilpikonnien ja sirkkulintujen nokkien avulla, vaikkakin vitkutteli viimeiseen asti tulosten julkaisemisen kanssa. Suuri yleisö omaksui luonnonvalinnan paljon luetun ja erittäin suositun Spencerin kirjoituksista.


* Charles Darwin. Lajien synty. Tampere: Vastapaino 2009. (tulossa)

Varoittava esimerkki

Televisiosta tuli juuri dokumentti Mies ja tuomio (2007), jossa käsiteltiin Mattijuhani Koposen saamaa puolen vuoden vankilatuomiota taiteellisen esityksen vuoksi. Tapauksessa oli kyse legendaarisen kuuluisasta rakastelukohtauksesta flyygelin päällä Vanhalla ylioppilastalolla Sperm-yhtyeen konsertissa.

Timo Peltosen dokumentti etenee perinteisin keinoin: haastatellaan asianosaisia, kuullaan muisteluksia ja näytetään vanhaa filmimateriaalia. Vaikka kyse onkin undergroudista, kuvailmaisu pysyy perinteisenä mikä vakavaa asiaan sopiikin parhaiten.

Vanhat filmin pätkät ja kuvat lehtileikkeistä valaisevat itse ilmiötä. Asianosainen M. A. Numminen tiivistää hyvin undergroundin olemusta ja ilmiötä, onhan hän useaan otteeseen monissa töissään ja haastatteluissaan niin tehnyt.

Nummisen mukaan undergroundilla oli ehkä tuhatpäinen yleisö kaikkiaan, mutta lehdistö teki siitä valtavan suuren. Siksi oikeuslaitos katsoi diktuurimaiden tapaan oikeudekseen määritellä myös taiteen sisältöä.

Koponen selvittelee flyygelikohtauksen taustat ja toteutuksen. Jos ne olisivat lehdistön tiedossa heti tuoreeltaan, ehkei niin suuria otsikoita olisi tehtykään. Rakastelussa oli kyse Kainin ja Abelin, lännen ja idän symbolisesta sovinnosta. Aktia ei oikeasti tapahtunut, esiintyvä nainen oli pukeutunut ihonväriseen asuun. Pimeässä, vain kynttilöin valaistussa salissa katsojat saattoivat arvailla mitä lavalla tapahtuu.

Käräjillä Koponen sai sakkoja, tuomio koveni ylemmissä oikeusasteissa puoleen vuoteen ehdotonta. Koponen pakoili ja saatiin viimein kiinni. Hän muisteli, että saman poliisiaseman paikalla, johon hänet pidätyksen jälkeen vietiin, on sittemmin ollut katkaisuasema. Koponen kertoi kolme kertaa olleensa sen asiakkaana.


* Mies ja tuomio elonetissä

* Mies ja tuomio Suomen elokuvasäätiön sivuilla (kuva sieltä)

Pakkaskuvia

Pakkasta piteli viikolla, aurinkoakin vilautti. Kameran hummatessa hukkasin eilen, onneksi toverit sen tavoitti.

Oululaista esittävää taidetta

Oulussa on meneillään Lasten ja nuorten teatteripäivät, tapahtumien tiimoilta oltiin Kulttuuripesulassa nuorten tanssi- ja sirkusesitystä katsomassa. Ensi-ilta oli jo tiistaina, keskiviikon Kalevassa ollutta kritiikkiä perheen esiintyjä luki tarkkaan ja turvautui lopulta isäihmisen apuun: "Moititaanko meitä?" -- "Ei moitita".

Eikä moitittukaan. Tarkkanäköinen arvio oli kirjoitettuna, alan termejä viljellen.

Useampina vuosina näinä viikkoina on Kalevan kulttuurisivuilla palattu tammikuun 1987 tapahtumiin Oulun kaupunginteatterissa. Tämä vuosi ei tee poikkeusta. Jumalan teatterin esitys 17. tammikuuta on heijastunut kohta jo sukupolven ajan (jos sukupolvi on klassinen 25 vuotta) oululaiseen kulttuurielämään ja erityisesti sen rahoitukseen. Laitos- ja lastenteatteri ovat kulttuuristrategioiden kärkihankkeita (vai mitkä ne muotitermit nykyisin on?).

Kalevan verkkosivuilla onkin avattu keskustelu Jumalan teatterin vaikutuksista, asetelmat sillä suunnalla näyttäisivät olevan tätä kirjoitaessa samat kuin 1987.

Idea kai olisi saada uutta teatteria aikuisillekin täälä pohojosessa. Rahoituksen kanssa.

Jutun juurta Jumalan teatterista on saatu Eeli Aallon julkaistua blogissaan valokuvia esityksestä. Omien töidensä lisäksi Aalto on tullut kuuluisaksi teatterin katsojana: hän ainoana seurasi Jumalan teatterin esityksen loppuun saakka. Aallon ottamat valokuvat esityksestä ovat siis ainoalaatuisia ja hän on ainoa ihminen, joka voi arvioida Jumalan teatteria sen esitysten kautta.

Niin. Miltei sukupolvi on siis kulunut ja yksi Jumalan teatterin näyttelijöistä lauantai-illoin Jerry Halloweenina tulee jokaiseen (televisiolliseen) kotiin. Kolme muutakin ovat alansa arvostettuja ammattilaisia. Että voitaisiko Oulussa jo toisin suhtautua uusiin teatterivirtauksiin?

Vai löytyykö totuus verkkokeskustelusta?

Natasha: Metallimuisti

[Tänään sarjakuva-arvio. Francois Walthéry: Metallimuisti (suom. Anssi Rauhala). Egmont Kustannus 2007]

Walthéryn vuonna 1973 Etienne Borgersin novellin pohjalta tekemä sarjakuva Metallimuisti on erittäin vauhdikasta menoa kansainvälisten (yritys)vakoilupiirien toimien selvittelyssä. Walthéryn sarjakuvasovitus etenee erittäin nopeaa ja suorastaan henkeäsalpaavaa tahtia kuitenkaan ohittamatta mitään oleellista ja baaritiskillä ehditään jokuset vitsitkin heittää.

Natashan lentoemäntäkollega Marty on sekaantunut salakuljetusjuttuihin kuriirina, mutta ei osannut aavistaakaan mikä oli oleellisinta saada valtiosta toiseen. Vaihdettuaan rikkoutuneen rasian toiseen hän saa peräänsä tappajat. Marty hakee apua ja ymmärrystä Natashalta, joka tulee temmatuksi mukaan menoon. Tiivistunnelmaiseen ja hengenlähtöä lähentelevään menoon.

Walthéryn valitsema tyyli sopii tarinaan kuin nyrkki stuertti Walterin silmään. Walterin silmäterä, uusi Mini, tulee romutetuksi menon tiimellyksessä.

Vuonna 1973 utopistiselta tuntunut keksintö, jota Natasha kuvitusruudussa yllä blondina äimistelee, ei enää 2009 tunnu niiiin ihmeeellisen kummalta. Natasha ei ole oikeasti ns. blondi, vaan terävä ja oivaltava, tilanteentasalla pysyvä nuori nainen. Hänen toimensahan estävät ydinasesalaisuuksien vuotamisen vihollisen käsiin.

Natasha ei menisi hämilleen nykyisten BitTorrent, DRM, MP3 jne tekniikoiden kanssa. Mikä herättääkin kysymyksen, että ovatko nykyiset yrityssalaisuudet niin salaisia, ettei niistä riitä hiiskaustakaan tuoreiden agenttitarinoiden höysteeksi?

Walterin jazzpitoinen LP-kokoelma on tainnut vuosien saatossa saada rinnalleen CD-röykkiöt. Mutta lienee entusiasti palannut rakkaiden LP-levyjen pariin.

Metallimuistin tarina etenee sellaista tahtia, että tarina päättyy jo albumin sivulla 28. Aineksia olisi kyllä ollut kaikkien 48 sivun täytteeksi.

Albumissa onkin toisena tarinana Marc Westerlainin käsikirjoitukseen perustuva Pikku paniikki. Sekin vauhdikas tarina, tosin aavistuksen (vain aavistuksen) hitaampi kuin nimitarina. Ei mitään täytetavaraa, jossa olisi tilaa tavanomaisille konekaappareille.

Walthéryn viiva on tarinoissa kerrassaan ihastuttavaa ja miellyttävää seurattavaa. Ruuduissa on paljon tutkailtavaa, joten sarjakuvat kestävät hyvin useampiakin lukukertoja vaikka juoni olisi jo tuttu.

Onko Nokia vihjannut haluavansa uuden yliopistolain?

Eipä hallitus ottanut huomioon tänäisiä mielenosoituksia uutta yliopistolakia vastaan. OPM tiedotti, että päätökset on nuijittu pöytään. Mielenkiintoinen lause OPM:n tiedotteessa on "syksyn 2008 laajan lausuntokierroksen kannanottoja on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon esityksen lopullisessa muotoilussa".

"Mahdollisuuksien mukaan"?

Olisiko (tässäkin) taustalla Nokian vihjaama toive, mikä ennalta determinoitu paperi valmistelijoilla on käsissään?

Yliopistot uudistuvat
tiedote / pressmeddelande
19-02-2009

Hallitus päätti torstaina 19.2. uuden yliopistolakiesityksen sisällöstä. Yliopistolain uudistus lisää yliopistojen autonomiaa ja tekee niistä itsenäisiä oikeushenkilöitä. Yliopistoista tulee itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia tai säätiölain mukaisia säätiöitä. Uudella yliopistolailla säädetään yliopistojen hallinnosta, toiminnan rahoituksesta ja ohjauksesta sekä yliopistojen tutkimukseen ja opetukseen, opiskelijoihin ja henkilöstöön liittyvistä seikoista. Tasavallan presidentin on tarkoitus antaa esitys eduskunnalle perjantaina.

Uudistuksen tavoitteena on luoda yliopistoille nykyistä paremmat toimintaedellytykset sekä vahvistaa opetus- ja tutkimustoimintansa laatua ja vaikuttavuutta. Vahvemmilla ja itsenäisemmillä yliopistoilla on edellytykset menestyä myös kansainvälisesti.

Hallituksen esitys on valmisteltu kiinteässä yhteistyössä yliopistojen, opiskelijoiden, henkilöstön ja eri sidosryhmien kanssa. Yliopistouudistusta on käsitelty hallituksen iltakoulussa, sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä ja talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Syksyn 2008 laajan lausuntokierroksen kannanottoja on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon esityksen lopullisessa muotoilussa.

Tutkimus ja siihen perustuva opetus yliopistojen päätehtävinä

Yliopistojen päätehtävinä ovat edelleen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Yliopistojen tulee toiminnallaan edistää elinikäistä oppimista. Yliopistoilla on edelleen perustuslaissa turvattu itsehallinto. Yliopistot hoitavat julkista tehtävää ja niiden tehtävistä ja koulutusvastuusta ja tutkinnonanto-oikeuksista säädetään jatkossakin laissa ja asetuksissa.

Yliopiston sisäistä päätöksentekoa vahvistetaan

Esityksen mukaan yliopistojen hallintoa ja johtamista uudistetaan ja vahvistetaan siten, että yliopistot pystyvät vastaamaan nykyistä itsenäisemmin ja paremmin uuden taloudellisen aseman tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Rehtorin asemaa ja yliopiston omaa akateemista päätöksentekoa vahvistetaan. Esityksen mukaan puolet hallituksen jäsenistä mukaan lukien hallituksen puheenjohtaja on yliopiston ulkopuolisia. Yliopistokollegio valitsee hallituksen ulkopuoliset jäsenet. Opetukseen ja tutkimukseen liittyvissä asioissa vahvistetaan korkeakouluyhteisön sisäistä päätöksentekoa.

Henkilöstön ja opiskelijoiden asema turvattu

Virkasuhteet muuttuvat työsopimussuhteiksi. Henkilöstön asema turvataan siirtymävaiheessa. Uusiin yliopistoihin siirryttäessä nykyisten yliopistojen palveluksessa olevat ennen vuotta 1980 syntyneet henkilöt pysyvät valtion eläkejärjestelmän piirissä niin kauan kuin he ovat työsuhteessa yliopistoon. Muu henkilöstö siirtyisi yksityisen työeläkejärjestelmän piiriin.

Yliopistouudistuksella ei muuteta opiskelijoiden asemaa yliopistossa. Ylioppilaskunnat olisivat edelleen yliopistolaissa säädettyjä julkisoikeudellisia yhteisöjä. Ylioppilaskuntaan kuuluisivat edelleen kaikki alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat.

Vastuu opiskelijavalinnoista säilyy jatkossakin yliopistoilla. Valintajärjestelmän yksinkertaistamiseksi valtakunnallinen yhteishakujärjestelmä toteutetaan myös yliopistoissa. Yhteishakuun siirtymisen yhteydessä tarkennetaan niin sanotun yhden opiskelupaikan säännöstä. Esityksen mukaan opiskelijalla olisi oikeus ottaa vastaan vain yksi yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen valtakunnalliseen yhteishakuun kuuluva korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikka samana lukukautena alkavasta koulutuksesta.

Ehdotuksen mukaan korkeakoulututkintoon johtava opetus säilyy maksuttomana. Tämän lisäksi käynnistetään kokeilu, jossa yliopistot ja korkeakoulut voivat hakea yksittäisille maisteriohjelmille lupaa kerätä maksua EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Kokeiluun kuuluu yliopistojen stipendijärjestelmä.

Valtion perusrahoitus kaikille yliopistoille

Valtio takaa kaikkien yliopistojen riittävän perusrahoituksen. Uudessa oikeushenkilömuodossa toimivat yliopistot saavat rahoitusta valtion lisäksi yliopiston liike-toiminnasta, lahjoituksista ja mahdollisista pääomatuloista. Yliopistojen valtion rahoituksen kehitys sidotaan kustannustason nousuun.

Yliopistoilla tulee olla riittävä maksuvalmius, vakavaraisuus ja luottokelpoisuus, kun valtio ei enää jatkossa ole vakavaraisuuden takaaja. Yliopistojen pääomittamiseen voidaan käyttää suoria rahasiirtoja valtion omaisuuden myyntituloista ja yliopistojen hallussa olevaa valtion omaisuutta. Lisäksi yliopistojen omistukseen voidaan siirtää valtion osakeomistuksia. Yliopistojen vakavaraisuuden ja luottokelpoisuuden turvaamiseksi on tarkoitus yhtiöittää valtion omistamat Senaatti-kiinteistöjen yliopistokiinteistöt kolmeen yliopistojen ja valtion omistamaan kiinteistöosakeyhtiöön, joista yliopistot omistaisivat on 2/3 ja valtio 1/3.

Aalto-yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto säätiömuotoisiksi

Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu yhdistyvät yhdeksi yliopistoksi ja Joensuun ja Kuopion yliopistot Itä-Suomen yliopistoksi. Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun toiminnat yhdistetään säätiölain mukaiseen Aalto-yliopistoon. Myös Tampereen teknillinen yliopisto muuttuu säätiömuotoiseksi.

Yliopistouudistuksen valmistelu aloitettiin vuonna 2005

Keskustelu yliopistojen toimintaedellytysten parantamisesta ja taloudellisesta autonomiasta alkoi Euroopassa jo 1990-luvun puolivälissä.

Vuonna 2005 opetusministeriö aloitti selvitystyön, jonka tavoitteena oli uudistaa yliopistojen taloudellinen ja hallinnollinen asema. Selvitysmiesten (hallintoneuvos Niilo Jääskinen ja professori Jarmo Rantanen) väliraportin ehdotuksiin pohjautuen on yliopistoilla vuoden 2007 alusta ollut mahdollisuus omaan valtion talousarvion ulkopuoliseen omaisuuteen. Loppuraportissaan selvitysmiehet ehdottivat, että yliopistoista muodostettaisiin uusi taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäinen julkisoikeudellinen oikeushenkilö, mikä merkitsisi yliopistojen irtautumista valtio-oikeushenkilöstä ja valtion talousarviotaloudesta. He ehdottivat myös, että yliopistojen hallinnossa erotettaisiin johtokunta ja konsistori sekä toimeenpaneva johto ja että rehtorin nimittäisi yliopiston johtokunta. Lisäksi esitettiin henkilöstön palvelussuhteiden muutattamista työsopimussuhteisiksi.

Lokakuussa 2007 opetusministeriö asetti kolme suunnitteluryhmää, jotka esittivät Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistämistä uudeksi yksityisoikeudellisena säätiönä toimivaksi yliopistoksi sekä liittoyliopiston muodostamista Kuopion ja Joensuun yliopistoista ja Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun yhteisen yliopistokonsortion perustamista.

Pääministeri Matti Vanhasen II hallitus otti yliopistojen toimintaedellytysten turvaamisen ja taloudellisen autonomian vahvistamisen esille ohjelmassaan.

Yliopistolain on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2009 ja uudet yliopistot aloittaisivat toimintansa 1.1.2010.

Googlesuomi

Googlen tekemä tarjous kirjailijoille ja kustantajille oli raskasta luettavaa. Karri Kokko aiheesta ihmetteli, kuka tai mikä tekstin on tuottanut. Googlen suomenkieliset palvelut yleensä hyviä ja ymmärrettäviä, ainakin muihin monikansallisiin yrityksiin verrattuna.

Googlen tekemä tarjous vaikuttaisi hyvältä. Google Books parantaisi kirjojen löydettävyyttä, mutta ei kuitenkaan antaisi mahdollisuutta lukea kirjoja kokonaisuudessaan. Ainoastaan tarkistaa, onko kirjassa kiinnostavaa tietoa. Lisäksi olisi aina tarjolla paperille painetun ostamismahdollisuus.

Tietokirjallisen tekstin tuottajana ainakin olen suuresti ilahtunut Google Booksin (ja Scholarin) tarjoamista hakumahdollisuuksista. Rajoitteensahan niissä on kaupallisiin, Suomessa lähinnä yliopistokirjastojen kautta käytössä oleviin vastaaviin hakupalveluihin verrattuna. Mutta parempi kuin ei mitään.

Tarjousehdotuksen kieli on vaikeaselkoisempaa kuin Lex Nokian tai muiden tällä vuosituhannella säädettyjen lakien pykälät.

Kieli on kummallinen käyttötavara. Mitä tarkempaan ja yksiselitteisempään ilmaisuun pyritään, sitä vaikeaselkoisempaa ja moniulotteisempaa siitä tulee. Miten joskus on kyettykään helppolukuisia ja ymmärrettäviä lakeja kirjoittamaan, ja vielä aikana, jolloin eduskunta oli koolla vain muutamia kuukausia vuodesta?

Googlen suomentajat pääsevät kieliopillisesti (siis tämä sopimusehdotus selitteineen ja lisäosineen poislukien) moitteettomaan lopputulokseen. Kielestä on kuitenkin aistittavissa säännöllisen kosketuksen puute puhuttuun suomeen, pienistä kavaltavista yksityiskohdista. Tekijät asuvat ulkomailla. Ehkä Summan palvelinkeskuksen myötä suomentajille tarjoutuu mahdollisuus tehdä työtään elävän kielen keskellä?

Oikeista naruista Googlella osataan vetää. Hiljan Googlen Kääntäjä tarjosi uutisotsikon suomennokseksi yläpaulaa. Kyse oli verkkolehden pääotsikosta, joten välittömästi mieleen tuli: tästä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa tykättäisi. Vanhaa maatilataloussanastoa uusiokäyttöön:

"Maaseudun Tulevaisuuden verkkolehden yläpaulassa kerrottiin, että energiapuun korjuu tarjoaa lisää työpaikkoja..."

Karun kierros pohjoisessa

Viime perjantaina alkoi Oulusta KaRun, karjalaisen runouden, kierros pohjosessa. Tänään kiertueen suomalais-ugrilaiset runoilijat esiintyvät Vuotsolla, Porokylässä kello 18 ennen kuin kääntävät rekensä (Ford Transitinsa) kohti etelää, Kuhmoa. Suomi-Venäjä -seuran järjestämä kiertue karuilee kaikkiaan kymmenellä paikkakunnalla Suomessa ja Ruotsissa.

Karjalan eri kieliä runomuodossa esittelevällä kiertueella on mukana neljä runoilijaa, vepsäksi esiintyvät Nikolai Abramov, inkeriläissyntyinen, suomeksi kirjoittava Enska Jakobson, livviä puhuva Santtu Karhu ja oululainen "Pyhännän poika" J.A. Mäki.

Kiertueen ensi-ilta Pikisaaressa sujui kotoisissa merkeissä. Esiintymispaikka ei ollut äänentoistoltaan otollisin, mutta hirsipirtti loi autenttisuuden harhakuvaa. Oman mausteensa iltaan toivat yläkerran juhlapirtissä aterioineet yritysasiakkaat, jotka laskua maksaessaan avoimesti purkivat illallisneuvottelujen epäonnistumista ravintoloitsijaan.

Samalla taustalla kaikui livvi ja vepsä.

Rokkipiireistä paremmin tunnetut Karhu (Talvisovat) ja Mäki (Radipuhelimet) osoittivat taitoaan lavarunouden saralla.

Karhun tavoin Petroskoissa asuva runoilijanimi Jakobson (Jevgeni Bogdanov, s. 1973) on Petroskoin valtioyliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden opettajia. Hänen runojaan on julkaistu yhden kokoelman lisäksi Carelia -lehdessä ja antologioissa. Tutkija Bogdanov on perehtynyt L. Onervan runouteen.

Esiintyjistä Nikolai Abramovilla (s. 1961) oli lumoavin nuotti. Kolme kokoelmaa julkaissut Abramov esitti ensin omia runojaan, toista kertaa lavalle noustuaan hän hauskuutti yleisöä Pushkin ja Beatles -vepsännöksillä.

Abramov on vepsäläisen kaunokirjallisuuden aloittaja. Vuonna 1994 julkaistu Koumekumne koume sai kunnian olla ensimmäinen kielellä julkaistu sanataideteos.

Häiriötekijöistä huolimatta, kodikkaat ja mainiot runoiltamat.


Kiertueen jäljellä olevat esiintymiset:

Keskiviikko 18.2. klo 18 Porokylä, Vuotso (Sodankylä)
Torstai 19.2. klo 19 Siida, Inari
Perjantai 20.2. klo 21 Rovaniemi, Canto´s Bar
Lauantai 21.2. klo 14 Kuusamon kansanopisto, Kuusamo
Sunnuntai 22.2. klo 15 Juminkeko, Kuhmo

Geronimon kuolemasta sata vuotta

Jatketaan vuosipäivien parissa. Tänään on kulunut sata vuotta kuuluisan apassin, Geronimon ('hän, joka haukottelee') kuolemasta. Omien sanojensa mukaan Geronimo ei koskaan ollut päällikkö, hän vastasi heimonsa sotilasjohdosta. Uudisasukkaiden tulviessa Arizonaan apassit nousivat vastarintaan ja Geronimon nimi kantautui 1880-luvulla Suomenmaan raukoille rajoille saakka.

Suomenkieliset lehdet kirjoittivat uudisasukkaita vainonneista roistoista, ja vaikka Keski-Suomi vuonna 1883 yritti olla lähdekriittinen, kerrottu uutinen oli ankka:

Kenraali Crookin voitto. 3. p. viime toukokuuta meni kenraali väkensä kanssa Meksikon puolelle takaa ajamaan ja kukistamaan ryöväys- ja verihimoisia indiaaneja, jotka pitemmän aikaa olivat kuljeskelleet siellä ja täällä ryöväten ja murhaten ja matkaan saaneet suurta pelkoa ja hämmästystä Meksikon rajamailla. Moniaat sanomalehtien kirjeenvaihtajat olivat levittäneet vääriä huhuja hänen sotaretkestään, joka näyttää häntä loukanneen. Mutta hän on sen palkinnut vaitiololla ja antanut uutisten nuuskijain arvaamalla kertoa asioita miten vaan parhaiten on osanneet. Mutta nyt kun hänen sotaretkensä on päättynyt ja hän on täydellisesti kukistanut nuo verenhimoiset ryövärit, niin on hän nyt sen julkisesti ilmoittanut. Kun kenraali Crook lähti joukkoineen matkalle, niin marssi hän 200 peninkulmaa etelä-itään päin Benardinosta, seuraten vihollisten jälkiä. Hänen oppaanansa oli apachi indiaani Madaski, joka joutui hänelle vangiksi San Carlosin lähellä vähän ennen sotaretkelle lähtöä. Sierra Madres Rangesta, täytyi heidän kulkea noin 50 peninkulmaa hyvin epätasaisia louhikkomaisemia. 8 muulia kuoli putoamisen kautta jyrkiltä kallioilta alas. Mutta siitä huolimatta, pitkitettiin marssimista ja miesten kengät teräviä kallioita kavutessa, kuluivat melkein kokonaan. 14 päivää ja yötä marssittua, saapuivat he indiaanien leiriin Sierra Madren keskipaikoilla, joka on melkein pääsemätöin paikka. Apachit eivät arvanneet odottaa rynnäkköä, sillä heidän leiripaikkaansa kuljettava vuoren loma oli melkein pääsemätöin, ja suurin osa heistä oli ryöväysretkellä. Ainoastaan 37 sotilasta oli leirissä vaimojen ja lasten luona. Indiaanien leiri piiritettiin ennenkun he sitä tiesivätkään. Crookin miehet kätkeytyivät ja ampuivat keskelle leiriä. Nyt tuli suuri hämmästys leirissä. Moniaat onnistuivat pääsemään pakoon, mutta useimmat antautuivat vangiksi. Seitsemän kuollutta löydettiin leirissä. Vangittuin seassa oli myös kaksi meksikolaista vaimoa ja yksi tyttö, joista Crook piti hyvän huolen. Saaliin joukossa jonka Crookin miehet valloittivat, oli 100 ponia ja muulia, joista 40 kuormitettuna tavaroilla, -- satuloilla, vöillä, vaatteilla, kulta- ja hopea-kelloilla, sekä useita tuhansia dollareita kulta-, hopea- ja paperi-rahoja. Se näyttää siltä, että ryöväys oli heille hyvin onnistunut. Taistelun loputtua tuli suurin osa pakoon menneistä esille ja 383 vankia saatiin yht'aikaa. Vangittuin joukossa oli tunnetut indiaanipäälliköt: Chato, Boristo, Geronimo, Nachez, Loco ja Nana. Ne kaksi viimemainittua on sanottu jo aikoja sitten kuolleen. Päälliköt sanoivat, että yksi 6 vuoden vanha amerikkalainen poika on vaimojen luona vuorella. Se on varmaankin Charley Mr Tomas, jonka he ottivat vangiksi New Meksikossa. Kenraali Crook ei ole menettänyt yhtään miestä sotaretkellä. Vangeilla on kyllältä rahaa. Eräällä vanhalla vaimolla oli kolme 50 dollarin seteliä. Päänaluisensa he olivat koristelleet Meksikon hopea-rahoilla ja moniailla oli kultaketjut kaulassa. Heidän tavaransa arvostettiin vähintäänkin 5000 dollariin. Siitä paikkaa jossa indiaanein leiri oli, sanotaan maailman ihanimmaksi paikaksi, mutta sinne pääsy on hyvin vaikea. Kenraali Crook ei ylpeile voitostansa. Hän sai voiton jo 17. p. viime kuuta, mutta sanaakaan siitä lähettämättä, matkusti hän hiljaisuudessa takaisin pääkortteeriinsa Silver Creekiin Arizonassa, ennenkun hän virkkoi mitään voitostansa. Se voitto oli tärkeä, sillä se ryövärijoukko, joka on jo tehnyt niin paljon vanhinkoa Meksikon rajamailla, on nyt kukistettu ja vankina. (Keski-Suomi no 58 21.07.1883)

Geronimoa ja heimoa ei siis Crook lannistanut, uutisten nuuskijat olivat väärillä jäljillä. Sen sijaan Wiipurin Sanomat kolme vuotta myöhemmin tiesi kertoa oikeaa tietoa:

Intiaanipäällikkö Geronimo vankina. Kenraali Miles ja kapteeni Lawton ovat nyt tehneet sen kuuluisan työn, kun he moniaita kuukausia jahdattuansa noita kaikista peljättävimpiä ja julmimpia Chiricahua-apacheja ja heidän julmaa päällikköänsä Geronimoa -- jota heidän kielellänsä kutsutaan Esk=itti=si=la -- pakoittivat heidät antautumaan, ja nyt heidät viedään Floridassa olevaan linnoitukseen vangiksi. Mainitut intiaanit ovat jo kauvan aikaa olleet Arizonan uutisasukasten kauhuna, vaan nyt toivotaan että Geronimo ja hänen heimonsa eivät pääse enää tekemään vahinkoa. (Wiipurin Sanomat no 160 12.10.1886)

Floridasta Geronimo siirrettiin myöhemmin Alabamaan ja edelleen Oklahomaan. Maineikasta sotapäällikkö tulivat monet turistit katsomaan ja apassi oli St. Louisin vuoden 1904 maailmannäyttelyn ehdoton vetonaula. Geronimo kuoli vankilassa 79-vuotiaana ja haudattiin apassivankilan hautausmaahan.

Edelleen on kiistanalainen kysymys, antautuiko Geronimo ehdoitta vai ei. Tavalla olisi merkitystä amerikan alkuperäiskansojen nykyiseen asemaan, joten se on tarkan oikeushistoriallisen tutkimuksen kohde.

kuten Paavali kirjoitti...

Lyhyin Paavalin kirjeistä on Filemonille osoitettu. Asioita kirjeessä on vain yksi, vankina ollut Paavali vetoaa kolossalaiseen Filemoniin, että tämä osaisi toimia oikein karanneen orjansa Onesimoksen suhteen. Ilmeisesti osasi, sillä tänään vietetään Pyhän Onesimoksen marttyyrikuoleman muistopäivää (n. 90-95).

Kirkkoa ja seurakuntalaisia keskusteluttavissa uskonelämän järjestämisen asioissa on uudella ajalla usein vedottu Paavalin kirjeisiin. Vanhan testamentin Mooseksen kirjojen lainpykäliin harvemmin vakavissaan vedotaan, koska samaisista jakeista löytyy kaikenmoista.

Viime vuosikymmeninä Paavalilta on haettu vastausta naispappeuteen ja homoseksuaalien vihkimiseen.

Kirje Filemonille oli 1800-luvulla paljon luettu. Sekä orjuuden kannattajat että vastustajat löysivät samoista jakeista todisteet oman asiansa puolesta.

Filemonin orja Onesimos (kr. hyödyllinen) oli syystä tai toisesta lähtenyt omille teilleen ja hänen mukaansa Paavali laittaa kirjeen isännälle.

"Lähetän hänet takaisin luoksesi", "saisit pitää hänet luonasi ikuisesti", mutta toisaalta "ota hänet vastaan kuin minut", "ei enää orjana vaan arvokkaampana, rakkaana veljenä", orjuuskeskustelussa pyöriteltiin.

Paavalin kirjeistä moni on vuosisatojen saatossa paljastunut muiden kirjoittamiksi. Erityisesti yksityishenkilöille kirjoitetut ovat olleet suurennuslasin alla. Filemonille kirjoitettu on ainoana kestänyt kriittisen tarkastelun ja sitä melko yleisesti pidetään Paavalin sanelemana.

Sen sijaan kolossalaisille kirjoitettu on peräisin 300-luvulta, joten ainoa Filemonista kertova lähde ei ole todistusvoimainen. Se ei ole estänyt kirkkohistorioitsijoita rakentamasta Filemonille paikkaa Kolossan piispana ja sijoittamasta Onesimosta Konstantinopolin patriarkaksi/piispaksi (54-68).

Totisena pidetty Paavali äityy kirjeessä Filemonille sanaleikkiin, johon Onesimoksen nimi houkuttaa: "ennen hän oli sinulle hyödytön, nyt hänestä on hyötyä sekä sinulle että minulle".

Viikatemiehen korvaaja

Tänään tulee kuluneeksi kaksisataa vuotta amerikkalaisen keksijä Cyrus McCormick Seniorin (1809-1884) syntymästä. McCormick tunnetaan elonkorjuukoneestaan, joka aloitti maatalouden koneistumisen ja työvoimavaltaisen alan uudistumisen kohti perheyrittämistä.

Cyrus McCormickin isä Robert oli yrittänyt keksiä viikatemiehen korvaajaa viljanleikkuussa 28 vuoden ajan. Tuskastuttuaan turhaan yrittämiseen hän delegoi tehtävän pojalleen, joka puolentoista vuoden kuluttua 1831 ajeli viljavainioilla koekappaleella.

Patentin elonkorjaaja sai 1834 ja seuraavalla vuosikymmenellä kauppa kävi jo vilkkaasti. Hevosvetoinen leikkuri helpotti viljankorjuun yhtä vaihetta, mutta muut vaiheet työllistivät paljon alkaen lyhteiden sitomisesta. Kone innosti kehittelemään muita laitteita, ja soveltamaan keksittyä myös heinänkorjuuseen. Syntyivät niittokone, haravakone, lyhteiden sitoja jne. kunnes reilu sata vuotta myöhemmin päädyttiin paalaimiin ja puimureihin.


On tehty laskelmia, joiden mukaan vuodesta 1841 vuoteen 1941 eekkerin (noin 42 aaria, vajaat puoli hehtaaria) vehnäsadon korjaamiseen kulunut aika laski koneiden ja laitteiden ansiosta 65 tunnista kahteen ja puoleen.

Eikä kehitys ole jäänyt siihen.

Suomessa uutta konetta esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1858. Maatiloilla ne alkoivat yleistyä 1870-luvulla.

McCormickin keksinnön arvo ymmärrettiin heti ja keksijä oli palkintosateen kohteena. Korkein tunnustus oli nimeäminen Ranskan Akatemiaan, eivätkä nimitysperusteetkaan vaatimattomia olleet. "...koska hän on tehnyt enemmän maatalouden hyväksi kuin kukaan muu elävä... ".

Palkansaajien tai työläisten edut McCormick täysin unohti. Hänen palkkapolitiikkansa yhtiön tehtailla Chicagossa johti kuuluisaan Heinätorin verilöylyyn (Haymarket affair) 18. helmikuuta 1886. Työläisten rauhanomaisena alkanut lakkomarssi päätyi kymmenien ihmisten kuolemaan jonkun heitettyä pommin mielenosoittajariveistä. Tekijää on paljon arvailtu, työnantajan palkkaamasta aina anarkisteihin saakka.

Mary Broggerin vuonna 2004 valmistuneesta Heinätorin muistomerkistäkin (kuva Broggerin sivuilta) voi nähdä aiheita elonkorjuukoneesta.

Heinätorin jälkeen mielenosoitusmarssiminen haluttiin säännölliseksi. Syntyi vappu ja vappumarssit, entistä vakavasti otettavampi työväenliike.

Mitä tästä pitäisi nykyisin muistaa? Jos yhteiskunnan tuottavuutta yhdellä saralla lisätään, ei voida olettaa muiden osien toimivan kuten aikaisemmin.

Karvislakanat ennen ja nyt

Pari esimerkkiä Karvisen oheistuotteista: pussilakanat melkein kolmenkymmenen vuoden takaa ja viime vuodelta. Vanhempi on yllä, kuten hailakoituneet värit paljastavat.

Kotien puolesta, anarkistimartat!

[Anarkistimarttojen oma blogi ja kotisivut]

Marttaliiton perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 110 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi martat tempaisevat ja kutovat kaikille syntyville suomalaisille villasukat, arviolta kaikkiaan 60 000 paria. Joukkovoimaa kutomiseen riittää, sillä marttoja on kaikkiaan 40 000. Puolitoista paria per martta.

Vuonna 1899 yhdistyksen perustaminen ei ollut läpihuutojuttu, jonka ketkä tahansa kolme ihmistä saattoivat tuosta vain polkaista pystyyn. Yhdistyksen tarkoitus ja säännöt menivät Pietariin saakka tarkistettaviksi, jottei valtakuntaan pesiytyisi valtaapitäviä uhkaavia, muuten epäilyttäviä tai peräti anarkistisia porukoita.

Lucina Hagman kumppaneineen pohti ankarasti, miten kotien ja etenkin kotien naisten asemaa edistävä liike saataisiin ylipäätään hyväksytyksi. Avuksi tuli Raamattu ja siellä mainittu pyyteetön Martta.

Perustamishakemus meni läpi.

Keskiviikkona Yle Radio1:n ja Eve Mannun Kaapin paikassa olivat liiton vaiheista, nykytilasta ja yhteiskunnallisesta tarpeesta haastateltavina liiton varapuheenjohtaja Tanja Rantanen ja anarkistimartta Anja-Riitta Ketokoski.

Anarkistimartat on melko tuore helsinkiläisyhdistys, perustettu vuonna 2007. Ketokoski kuvaili marttaosastoaan "hapanimeläksi". Kieltämättä perinteinen kuva martoista ja anarkistisuus eivät ole yhdistelmä, joka tulisi ensimmäisenä tai edes kolmantena mieleen.

Naisten kodeissa tekemän työn näkymättömyys ja arvostuksen puute yhdistää monenlaisia ihmisiä.

Helsingissä toimii myös Martat & Martit, joka on tarkoitettu pääasiassa muille kuin heteroperheellisille.


* Kaapin paikka ohjelman voi kuunnella netissä tai uusintana lauantaina 14.2. klo 17.40 Yle Radio1.
* Katso myös 1930- ja 1940-lukujen toiminnasta kertova Marttaliiton kirjasia.

* Anarkistimarttojen blogi
* Anarkistimarttojen kotisivut

Kylmää Kuopion linja-autoasemalla

Kuopion kaupunki ja Kuopion linja-autoaseman omistava Timo Virtanen ovat päässeet sopimukseen aseman odotustilojen vuokraamisesta, kertoi Savon Sanomat. Pari talvea kuopiolaiset ovat bussia ulkona odottaneet, ja vielä tämän talvenkin, koska sopimus astuu voimaan aprillipäivänä. Uusi sopimus myös tuhoaa kappaleen suomalaista rakennuskulttuuria, vaikka asema on ykkösluokan suojelukohde.

Kaikki alkoi keväällä 2006, jolloin Kuopion kaupunki myi linja-autoasemansa Timo Virtaselle 305 000 eurolla. Kaupunginhallitus hyväksyi kaupan 29.5.2006. Tuoreeltaan hintaa pidettiin alhaisena, joskin talon remonttitarve oli tiedossa. Kaupan hyväksymisen yhteydessä kaupunginjohtaja Petteri Paronen vakuutti, että lipunmyynti säilyy asemalla ennallaan siihen saakka kun uusi matkakeskus valmistuu.

Sittemmin matkakeskussuunnitelmat on haudattu hamaan tulevaisuuteen ja melkein heti kaupunki ja uusi omistaja riitautuivat odotustilojen vuokrasta. Siitä ei oltu tajuttu sopia kauppasopimuksessa, ja Virtanen pyysi ravakkaa hintaa.

Niinpä kuopiolaiset ja naapurikuntalaiset jäivät ulos odottelemaan linja-autonsa saapumista.

Kuopion linja-autoasema on arkkitehti Seppo Ruotsalaisen suunnittelema ja se valmistui vuonna 1959. Arkkitehti on Kuopiossa parhaiten tunnettu Puijon tornista (1963).

Linja-autoasema ja asemanseutu linja-autokenttineen, rautatieasemineen ja puistoineen on valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä. Museovirasto puuttui jo vuonna 2004 alueen silloisiin suunnitelmiin, suosittaen molempien asemien säilyttämistä alkuperäisessä tarkoituksessaan.

Kuopion kaupungin omassa vuonna 2007 laaditussa kulttuuriympäristöstrategiassa (hyväksytty Kuopion kaupunginhallituksessa 22.10.2007) otetaan huomioon Museoviraston lausuma, ja maakuntakaavassa elokuussa 2006 hyväksytty.

Kuopion linja-autoaseman arvo perustuu suurelta osin sen sisätiloihin, erityisesti odotushalliin. Kulttuuriympäristöstrategiassa ongelmana pidetäänkin, että asemahalliin on vuosien varrella tehty muutoksia. Toiveena esitetään, että halli voitaisi jatkossa palauttaa alkuperäiseen asuunsa, kaupunginhallituksessa hyväksytyn strategian sanoin:

Sisätilojen ominaispiirteet pyritään palauttamaan
korjausrakentamisessa.

Miten kaupunki on tämän toimintansa ohjenuoraksi ottaman päätöksen toteuttanut?

Surkeasti ja kulttuuriarvoja tuhoten.

Nyt tehdyssä viisivuotisessa määräaikaisessa vuokrasopimuksessa kaupunki vuokraa 80 neliön kokoisen alan asemasta, joka ennen sopimuksen alkua rajataan väliseinin ja varustetaan wc-tiloin. Vuokraa odotustilasta kaupunki maksaa Yleisradion tietojen mukaan 40 000 euroa vuodessa, Savon Sanomien 2400 kuukaudessa.

Virtasen kaupungille maksama palautuu nopeaa tahtia Virtasen pussiin.

Surkeinta tapahtuvassa on väliseinien rakentaminen, joka tuhoaa rakennuksen suojeluarvon. Pian ympäristöministeriössä voitaneen kirjoittaa tarkoituksenmukaisuuspäätös, joka sallii koko talon purkamisen, koska "alkuperäistä on niin vähän jäljellä".

En tiedä voiko Museovirasto puuttua väliseinien rakentamiseen. Jos voi, niin Virtanen on tehnyt toisen hyvän sopimuksen kaupungin kanssa. Saa viiden vuoden vuokratulot tiloista, joita kaupunki ei voi ottaa käyttöönsä.



Juttuja, linkkejä, keskustelua:

* Linja-autoasemalle saadaan odotustilat. Yle Savo 23.1.2009
* Matti Pietiläinen. Odotustilojen vuokraus varmistui Kuopiossa. Savon Sanomat 11.2.2009
* Hannu Virtanen. Teltatko Kuopion bussiasemalle? Savon Sanomat 28.11.2008
* Hanna Holopainen. Linja-autoasema ilman palveluita vielä vuosia. Savon Sanomat 7.3.2008
* Kuopiossa ei odotella enää taivasalla. Iltasanomat 24.1.2009 (STT)
* Bussimatkustajat pääsevät sisäodotustiloihin Kuopiossa Helsingin Sanomat 24.1.2009 (STT), keskustelua
* Markku Heiskanen. Meneekö linja-autoasema liian halvalla? Viikkosavo 18.3.2006 (pdf)
* Jouni Tossavainen. Rukoushetki Männistön kirjastolle. Kuva & Sana 5.2.2009.
* Kuopion kulttuuriympäristöstrategia, osa 11. Liikenneasemat ympäristöineen (pdf)
* Kuopion arkkitehtuurin opaskartta (2003)

(Kuva arkkitehtuurin opaskartasta)

Miksi juuri 112?

Tänään vietetään hätänumeropäivää, onhan päiväys numeroina sama kuin hätänumero. Tytär tiedusteli, miksi numero on juuri 112? Kerroin, että se on helppo muistaa ja siihen ei taaperot, taskut ja reput niin helposti vahingossa soita kuin aikaisempaan nolla-nolla-nollaan. Mutta miksi juuri 112? Miksi ei joku toinen?

Tämä olikin visainen selvitettävä. Euroopan posti- ja telelaitosten järjestö CEPT suositteli kaikille jäsenmailleen kesällä 1972 yleiseksi hälytysnumeroksi 112. Järjestö perustettiin kesäkuussa 1959, sen perustamisesta siis tulee 50 vuotta tänä vuonna. Suomi oli yksi perustajamaita, nykyisin CEPTissä on 48 jäsentä.

Alkuun suositusta ei juurikaan noudatettu. Vasta 1991 numero sai tuulta alleen ja nykyisin se toimii kaikkialla Euroopassa. Joissakin maissa on vielä omia hälytysnumeroitaan, mutta turistin 112 gsm-puhelu ohjautuu oikeaan paikkaan, samoin kuin amerikkalaisen 911-soitto.

Ensimmäiset hälytysnumerot, joihin saattoi soittaa vaikka puhelinlasku oli jäänyt maksamatta asennettiin Pariisiin 1928 ja Lontooseen 1937. Numerot olivat palolaitoksille, eivät yleisen hädän ja tuskan lievittämiseen.

CEPT teki suosituksensa aikana, jolloin näppäinpuhelimia ei vielä ollut käytössä. Ajatuksena lienee ollut, että valintalevyä käyttäen 1-1-2 olisi nopea soittaa. Tästä huolimatta useimmissa länsi-Euroopan maissa oli käytössä 000 tai 999, hitaimmat valintalevynumerot.

Numeroon 112 ei juutalaiskristillisessä perinteessä ,eikä ilmeisesti muutenkaan ole tarttunut mitään erityistä merkitystaakkaa. Siksikin se on hälytysnumeroksi sopiva, neutraali luku.

Aikoinaan kun Kööpenhaminan poliisi hankki vuonna 1925 puhelimen, niin se sai normaalin tilaajajärjestyksen mukaan puhelinnumerokseen 1448. Sittemmin tuo sama numero järjesteltiin yleiseksi poliisinumeroksi koko maahan ja oli käytössä kunnes se korvattiin vuoden 2007 alusta numerolla 114.

Luultavasti Tanskassa soitto numeroon 1448 ohjautuu edelleen poliisille. Numeroon on nimittäin liittynyt tarina, jonka vuoksi viestintäviranomaiset eivät voi harkita sille uutta käyttöä moniin vuosikymmeniin.

Markuksen evankeliumin 14:48 kuuluu:

Jeesus kääntyi miesjoukon puoleen ja sanoi: "Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun! Miekat ja seipäät käsissä tulette minua vangitsemaan."

Sinnikkäästi elää tarina, että luvun ja jakeen perusteella olisi pidätysoikeuksin varustetun viranomaisen numero valittu. Tanskankin nykyinen yleinen hälytysnumero on 112.

Raamatusta ei satu yhtä sattuvaa jaetta ainakaan tunnetuimmista kirjoista muodossa 1:12 tai 11:2. Sen sijaan pari vuotta sitten Suomessa hätäkeskusuudistuksen ollessa pahimmillaan päällä oli pelkona Jobin kirjan 11:2:

- Eikö kukaan vastaa tuohon vuodatukseen?

Jyväskylän yliopiston alumnikansanedustajat

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä uuden ministerin Henna Virkkusen haastattelussa nostettiin Jyväskylän yliopisto, sen rehtori ja yksi dekaaneista hyvin näyttävästi esille. Jutusta ei käynyt ilmi, oliko valinta toimittajan vaiko yliopiston hallinnon. Jos valinta oli yliopistobyrokraattien, missä he olivat kun Jutta Urpilaisesta tuli oppositiojohtaja tai Mauri Pekkarisesta superministeri?

Henna Virkkusen lisäksi Jyväskylän yliopistossa on opiskellut koko joukko kansanedustajia ja ministereitä. Urpilainen ja Pekkarinen myös. Opetusministeriössä Virkkunen ole ensimmäinen Jyväskylän alumni, aikaisemmin samassa ministeriössä salkkua on kantanut Kalevi Kivistö.

Muistettakoon myös heidän yhteydessä opinahjo Jyväskylän yliopisto.

Jyväskylän yliopistossa ja sen edeltäjissä opiskelleet kansanedustajat

Aakula, Pekka (sd.) 1909-10, 1914, 1917
Eloranta, Voitto (sd.) 1907-10
Etelämäki, Juho (sd.) 1909-1913
Hagman, Lucina (nuors.) 1907-08, 1917
Hannula, Mandi (ed.) 1919-30, 1936-1944
Haveri, Juho (nuors.) 1907-09
Heikkinen, Hannakaisa (kesk.) 2007-
Hirvelä López, Inger (skdl) 1979-86
Huhtinen, Anni (sd.) 1917
Huovinen, Susanna (sd.) 1999-
Häkkinen, Eero (sd.) 1966-69
Häkkinen, Samuli (sd.) 1907-08, 1914, 1917
Hänninen, Kaarlo (ml.) 1924-38
Höijer, Karl Gustaf (sd.) 1907-08
Järvi, Lauri (kok.) 1945-47, 1954-57
Järvinen, Josua (sd.) 1907-10
Kaipio, Oskar (sd.) 1908-09
Kekkonen, Juho (krist. työv.) 1919-21
Killinen, Kustaa (nuors.) 1914
Kirjarinta, Jalmari (sd.) 1908-09
Kivioja, Liisi (suom.) 1907-09
Kivistö, Kalevi (skdl) 1972-84
Korhonen, Vilho (sd.) 1908-09, 1919-23
Lamminen, Kalevi (kok.) 1987-98
Lantto, Ivar (ml.) 1908-09, 1917-18
Lassila, Matti (sd.) 1920-21
Latva, Mikko (nuors.) 1908-09, 1914
Latvala, Jaakko (sd.) 1911-1913, 1917, 1922-23, 1927-29
Laurila, Elli (kok.) 1918
Leinonen, Artturi (ml.) 1936-38, 1943-44
Lumme, Alpo (sd.) 1933-49
Mertjärvi, Rauha-Maria (vihr.) 1998-
Moilanen, Kaapro (kok.) 1927-44
Mustajärvi, Markus (vas.) 2003-
Mäkelä, Tina (smp) 1987-94
Ojala, Arja (sd.) 1991-98
Paatero, Sirpa (sd.) 2006-
Palm, Sari (kd.) 2007-
Pekkarinen, Mauri (kesk.) 1979-
Peltonen, Erkki (nuors.) 1908-09
Peltonen, Tuula (sd.) 2007-
Pesola, Helena (kok.) 1979-90
Pietinen, Matti (nuors.) 1910-1913
Pihkala, Martti (kok.) 1930-32
Pohjanoksa, Aino (kok.) 1983-90
Pulkkinen, Hannes (sstp) 1922-23
Pykäläinen, Tuija Maaret (vihr.) 1991-98
Roos, Timo (sd.) 1983-94
Saari, Kaarlo (sd.) 1910-1914, 1917, 1924-26
Salmi, Hulda (sd.) 1910-1914, 1917
Syrjänen, August (sd.) 1933-44
Takala, Juho (ml.) 1933-38, 1940-44
Tapiola, Hannu (sd.) 1979-82
Turunen, Eeva (kok.) 1983-94
Urpilainen, Jutta (sd.) 2003-
Vemmelpuu, Iida (suom.) 1907-09
Viitamies, Pauliina (sd.) 2007-
Viljamaa, Marja-Leena (sd.) 1991-98
Virkkunen, Henna (kok.) 2007-
Virtanen, Erkki (vas.) 2003-
Yrjö-Koskinen, Iida (suom.) 1909-14, 1917-18

Luettelo on koottu kansanedustajamatrikkelin perusteella. Näiden kansanedustajien tiedoissa kerrotaan, että he ovat opiskelleet Jyväskylän seminaarissa, korkeakoulussa tai yliopistossa.

Porofeerinen Oulun tori

[Kuvia Poroferiasta 2008, 2009, 2010, 2011 ja 2013]

Saamelaisten kansallispäivän (6.2.) yhteydessä on Oulussa järjestetty Poroferia ja saamelainen kulttuuriviikko. Sunnuntainakin torilla oli vilskettä ja melskettä Sombyn ja Angelien esiintyessä. Valveella on esillä oululaisten saamelaislasten piirroksia, riekoistakin, vaikka harva niitä on luonnossa (vielä) nähnytkään.

Kansallispäivän yhteydessä on esille noussut pääasiassa huolestuttavia tietoja. Nuorin kolttaa puhuva on jo kolmekymppinen (Viikko-Kaleva 8.2.2009), saamelaislapsista lähes kolme neljästä asuu muualla kuin Ylä-Lapissa.

Saamelaisalueellakaan ei kaikki ole kohdallaan. Vähemmistövaltuutettu velvoitti Enontekiön kunnan tarjoamaan Kilpisjärvellä saamenkielistä päivähoitoa viiden tuhannen euron uhkasakolla.

Porofeerisella Oulun laavutorilla ei synkistely, vaan nautittiin musiikista ja yhdessäolosta.

(Katso myös vuoden takainen merkintä 2008 Poroferiasta)

Zeitgeist ja poltergeist

Norjan kirjeenvaihtajamme tiedusteli, mikä on ajan henki Suomessa tällä hetkellä. Laman vai taantuman henki? Kirjeenvaihtaja seuraa kotimaansa tapahtumia muun muassa Seiskan ja Hymyn verkkolehtien välittämien tietojen varassa. Ajassa ja paikassa sisällä elävänä on vaikea erottaa miksi ja missä tarkoituksessa maa on metsään menossa.

Ainakin sellainen Talvisodan henki ("ettei valehtelisi yhdellä kertaa vaan vähitellen") tuntuisi vallitsevan, ettei kansalle tarvitse kertoa kaikkea. Ehkä niin pahimmista skenaarioista selvitään, ja totuus setvitään myöhemmin.

Mutta Hymy.

Ilkka Kanervan tekstiviestikaveri Johanna Tukiainen kertoi Hymyssä, että poltergeist on alkanut vaivata häntä. Siskonsa kanssa Jyväskylässä ollut Tukiainen pyysi yrittäjiä valvomaan pankkien käyttäytymistä.

"Kuulostaa varmaan ihan pimeälle, mutta onhan tämä ihan kamalaa. Ihan kuin jokin poltergeist vainoaisi meitä", Johanna kertoi Hymylle.

Kuten zeitgeist, on poltergeistkin saksan kielestä tulevia sivistyssanoja. Suoraan suomennettuna se tarkoittaa koputtelijahenkeä, joka tiettyyn henkilöön sidottuna, yleensä yöaikaan, saa aikaan kaikenmoisia häiriöitä. Sähköisten laitteiden yleistyminen on lisännyt poltergeist-havaintojen tekoa.

Mainio hakuteos erilaisten yliluonnollisten ilmiöiden taustojen selvittämiseen on Rosemary Ellen Guileyn Encyclopedia of Mystical & Paranormal Experience (Castle Books 1991, ei valitettavasti suomeksi).

Teoksessa pitkin artikkelein esitellään ilmiöitä ja ennen kaikkea näiden ensimmäisiä havaitsijoita ja/tai alkujuuria. Paljon hyödynnetään myös 1960- ja 1970-luvuilla tehtyä tutkimusta aihepiiristä ja kunkin artikkelin lopussa on melko pitkä kirjallisuusviitteiden luettelo.

Luonnollisesti ensyklopediassa on myös artikkeli poltergeistista.

Poltergeistia tuottavalla hengellä on pahat mielessä. Se tuottaa ääniä, liikuttelee esineitä, paukuttelee ovia ja ikkunoita sekä vahingoittaa ihmisiä että eläimiä. Kivi-, sonta- ja muut kummalliset sateet saattavat olla poltergeistia. Ilmiöt alkavat ja loppuvat yleensä äkillisesti.

1970-luvun lopulla parapsykologit Alan Gauld ja A.D. Cornell selvittivät systemaattisesti viisi sataa tunnettua tapausta vuodesta 1800 tutkimushetkeen. Yhtenäisiä piirteitä ilmiöille löytyi vähän, 64 prosentissa tapauksista henki liikutteli pieniä esineitä, mutta muita yli puolet tapauksista kattavia yhteisiä piirteitä ei löytynyt.

Joskus onkin arveltu, että poltergeist olisikin siihen liitytyn henkilön hallitsematonta psykokinesiaa.

Psykologit ovat jo 1800-luvulta alkaen seuranneet (Guiley mainitsee nimet William Barrett ja Frederic W.H. Myers) ilmiötä ja vahvistaneet sen kummittelusta erilliseksi.

Sittemmin psykologit ovat tutkineet myös ihmisiä, joihin poltergeist on kiinnittynyt. Useimmat heistä ovat olleet heikossa hapessa sekä henkisesti että fyysisesti. Tutkituilta potilailta oli havaittu vakavia tunne-elämän häiriöitä ja stressiherkkyyttä. Diagnoosiehdotuksiksi oli kirjoitettu ahdistusta, maniaa, fobioita, pakkomielteitä ja dissosiaatiota.

Parapsykologit Gauld ja Cornell ovat kritisoineet voimakkaasti psykologien käyttämiä testimenetelmiä ja siten vääristyneitä tuloksia, ehkä jotenkin seuraavasti:

Sille vain ei voi mitään, että tosiasia on tämä, ja kun sitä on muuksi väitetty, niin halusin korjata tämän, koska ei kannata faktoista väitellä. Mielipide-eroista jatkotoimien suhteen voidaan väitellä, mutta ei tosiasioista, koska me emme tarvitse enää yhtään epäselvää viestiä ihmisille, jotka ovat muutenkin jo huolissaan.

***

Maailman asioista Hymyn selvännäkijä Sonja "Tamaran tytär" Maunonen on nähnyt, että Barack Obama tullaan murhaamaan.

Toivottavasti känninnäkijä Valta on asiasta paremmin tietoinen -- että ei.

Miehistön jäsen Abdullah

Tänään kun kulunut kymmenen vuotta kun Abdullah II tuli Jordanian kuningas. Vuonna 1962 syntynyt Abdullah on hallinnut maataan vakaasti ja pitänyt maansa Lähi-idän jatkuvien kriisien polttopisteiden ulkopuolella. Akaban vapaakauppa-alueen perustaminen Punaisen meren rannalle Jordanian ainoaan satamakaupunkiin on kohentanut maan taloudellisia oloja.

Abdullah II:a tai edeltäjänsä Abdullah I:ä (1882-1951), Jordanian ensimmäistä emiiriä ja kuningasta ei pidä nimen samankaltaisuudesta huolimatta sekoittaa Tintin seikkailujen Khemedin prinssi Abdullahiin. Hergé loi hahmonsa Irakin viimeisestä kuninkasta Feisal II:sta (1935-1958) kuusivuotiaana otetusta valokuvasta.

Jos samankaltaisuutta kuitenkin havaitsette, niin eivät silmänne täysin petä. Sekä Jordanian että Irakin kuningassukujen juuret ovat johdettavissa profeetta Muhammediin, Abdullah II on 43:tta sukupolvea kunnioitetusta profeetasta.

Muhammediin saakka ei Feisal II:n ja Abdullah II:n sukulaisuussuhteita selvittäessä tarvitse mennä. Abdullah II:n isoisän isä Abdullah I oli Irakin kuningas Feisal I:n veli. Feisal II oli hänen pojanpoikansa.

Briteissä opiskellut ja sotilaskoulutuksen saanut Abdullah II on ymmärtänyt hyvin populaarikulttuurin arvon hallitsijan julkikuvaa luodessaan. Pääsy osaksi jotakin kulttisarjaa tuo huomattavaa positiivista julkisuutta.

Star Trek-faniksi sanottu Abdullah II pääsi kruununprinssinä vuonna 1995 osallistumaan Star Trek: Voyager sarjan kuvauksiin miehistön jäsenenä. Univormun perusteella hän näytteli tiedeupseeria.

Valitettavasti televisiosarjan tekijät eivät voineet antaa Abdullahille suurempaa roolia, koska hän ei kuulunut näyttelijöiden ammattiliittoon. Niinpä hahmolla ei ole nimeä tai vuorosanoja. U.S.S Voyagerin miehistön jäseneksi hän joka tapauksessa pääsi.


* Memory Alpha: Abdullah II