Suomalaisten kulttuurihistoriallisten museoiden maailma on lähiaikoina muuttumassa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut mietinnön alueellisista esittävistä taiteista, museoista ja valtionosuusjärjestelmästä. Oman mausteensa tuo mahdollisesti syntyvä maakuntahallinto. Ulospäin näkyvin suunniteltu muutos on maakuntamuseoiden muuttuminen alueellisiksi vastuumuseoiksi.
Maakuntamuseoiden esittelytilaisuuksissa hanakasti muistutetaan, että museon toiminta on laajempaa kuin sen rakennuksen seinien sisällä olevat näyttelyt ja tutkimustoiminta. Maakuntamuseot pitävät huolta myös koko toimialueensa kulttuurimaisemista ja rakennushistoriasta. Museot ottavat kantaa kaavoitukseen ja rakennuslupahakemuksiin.
Museovirasto on viime vuosikymmeninä sopimuksin siirtänyt omaa vastuutaan maakuntamuseoille. 1980-luvulla virasto aloitti oman alueellisen organisaation rakentamisen, mutta resurssien puutteessa se jäi toteutumatta. Tilalle syntyi yhteistyö kuntien ylläpitämien maakuntamuseoiden kanssa. Järjestely on ollut toimiva, maakunnallisia ja paikallisia perinteitä on saatu säilytettyä paremmin maakuntakeskuksista kuin pääkaupungista.
Kulttuurimaisemien ja rakennushistorian säilyttämisessä viime vuosikymmeninä on korostunut omistajien perinnetietouden kasvattaminen. Pitkiin aikoihin julkisilla toimijoilla ei ole ollut resursseja lunastaa arvokkaina pidettyjä kohteita itselleen. Tilanne on kääntynyt päinvastoin: kaupungit ja kunnat monesti pyrkivät eroon suojelluiksi ajatelluista rakennuksistaan. Suojeltua perintöä on siirtynyt suuri määrä myös Museovirastolta Metsähallitukselle.
Kulttuuriperinnön säilyttämisessä keskeiseksi on tullut julkisuuteen näkymätön työ kulttuurimaisemissa asuvien ja historiallisissa rakennuksia hallinnoivien ihmisten kanssa. Säilymisen kannalta on oleellista, että käyttäjät ja omistajat ymmärtävät kohteidensa arvon.
Nykyisen uudisrakentamisen laatuongelmat ovat synnyttäneet laajenevan perinnerakentamisen nimiin vannovan joukon. Tämä on levinnyt kunnallishallintoihin saakka, esimerkkinä voisi mainita vaikka Pudasjärven ja Kuhmon kaupunkien uusimmat rakennushankkeet. Perinnerakentamisen esteenä on monin paikoin liian tarkat rakennusmääräykset. Maakuntamuseoiden johdolla on käyty hovioikeudessa saakka korjausrakentamiskohteiden toteuttamisessa.
Museoiden rahoitus määräaikaiseksi
Esittävän taiteen ja museoiden valtionosuusjärjestelmää (kulttuurivos) pohtineen työryhmän raportti jätettiin Opetus- ja kulttuuriministeriöön tammikuussa. Työryhmä ehdottaa uutta taiteen edistämistä koskevan lain säätämistä. Kulttuurivosista on keskusteltu paljon, mutta lähinnä teattereiden osalta. Erityisesti on puhuttu Tampereen Työväen Teatterin tulevasta asemasta. Työryhmä ehdottaa määrärahojen korottamista, joten uudistus ei nykyisen kustannusneutraalisuutta edellyttävän hallituksen aikana tule etenemään. Tulevissa valmisteluissa sillä on kuitenkin merkitystä.
Museoiden osalta keskustelua on käyty vähemmän. Kulttuurivosissa ehdotetaan myös museolainsäädännön kokonaisuudistusta. Museoiden rahoittaminen muuttuisi kolmivuotisiin rahoitussuunnitelmiin perustuvaksi. Kulttuuriperinnön kannalta kolmen vuoden mittaiset jaksot tuntuvat kovin lyhyiltä ajanjaksoilta. Vaikka rahoitus ei kokonaisuudessaan olekaan katkolla määräajan päättyessä, niin pitkäjänteisen toiminnan kannalta pysyvä rahoitus olisi tukevampi pohja toimia kulttuuriperinnön hyväksi.
Museolain uudistusehdotuksessa vakiinnutettaisiin nykyisin vallitseva järjestelmä. Maakuntamuseot korvattaisiin alueellisilla vastuumuseoilla, jotka olisivat Museoviraston ohjauksessa. Se tapahtuisi rahalla, sillä valtionosuuspäätökset perustuisivat viraston seurantaan. Näin valtion ja kuntien yksiköt muodostaisivat verkoston, ei suoraa hallintokaaviota.
Aluetaidemuseot muuttuisivat myös alueellisiksi vastuumuseoiksi, joiden tehtävä alueeksi määriteltäisiin taiteen ja visuaalisen kulttuurin tallentaminen ja saataville tuominen. Myös taidemuseot olisivat Museoviraston ohjauksessa käytännön syistä. Aikaisempi Valtion taidemuseo säätiöitettiin 2014 Kansallisgalleriaksi, ja yksityisille ei voi asettaa viranomaistehtäviä. Käytännössä Kansallisgallerian mielipiteet huomioitaisiin kuitenkin tarkasti.
Entä maakunnat?
Maakuntamuseoiden nimien muuttaminen antaisi olettaa, että mahdollisesti tulevilla maakuntahallinnoilla ei museoiden kanssa olisi mitään tekemistä. Kulttuuriasiat ylipäätään jäisivät suomalaisessa keskiportaanhallinnossa hyvin ohuiksi verrattuna muihin maihin. Lähinnä maakunnille siirtyisi Ely-keskusten nykyisin hoitamia perinnemaisema- ja kulttuuriympäristöasioita. Yhdeksi maakuntien päätehtäväksi on nimetty maakuntien identiteetin ja kulttuurin edistäminen. Tarkemmassa yksilöinnissä kulttuuri näkyisi aluekehittämisviranomaisena toimimisessa, kulttuuriympäristönhoidossa ja ”kulttuuria koskevien suunnitelmien ja kehittämistoimenpiteiden yhteensovittamisessa”.
Maakuntien 25 määritellystä tehtävästä moni liittyisi maatalouteen ja maaseutuun liittyvistä toiminnoista. Näitä on muun muassa maatalousyrittäjien lomituspalvelujen ja poronhoitajien sijaisavun kustannusten korvaaminen. Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja kulttuuriympäristöjen hoito kuuluu tähän tehtäväryppääseen.
Maaliskuussa 2018 valmistui
Uudenmaan kulttuuriympäristöstrategia. Se tehtiin Uudenmaan Ely-keskuksen johdolla. Tällainen toiminta on jatkossa maakuntien vastuulla. Museolain uudistusehdotuksessa tosin maakunnat mainitaan ainoastaan osana museoiden yhteistyö- ja sidosryhmäverkostoa.
Museoviraston helmikuussa Lahdessa järjestämässä Kurvi2018-tapahtumassa kuitenkin toivottiin, että museot nostettaisiin esille maakuntien hallinnossa. Parasta olisi saada museot mukaan jo maakuntien järjestäytymissuunnitelmiin, sillä myöhemmin niiden huomioiminen olisi paljon hankalampaa.
Maakuntamuseot ovat nykyisellään ja vielä vahvemmin tulevaisuudessa kulttuuriperintön ja -ympäristön asiantuntijaviranomaisia, joiden kanssa on tehtävä yhteistyötä alueellisessa suunnittelussa ja kehittämisessä. Uudistusehdotuksen mukaan maakuntamuseoiden asemaa korjausrakentamisen asiantuntijana ja edistäjänä tultaisiin vahvistamaan.
Maakuntiin kulttuuria, jos sitä ajatellaan taiteena, edistamään ei ole siirtymässä väkeä mistään aikaisemmasta organisaatiosta. Tosin suunnitelmat ovat vielä kesken, sotepuolen asioistakaan työnjako ei ole täysin selvillä. Nykyisellään suunnitelmat vaatisivat kulttuuripuolen koordinaatiohenkilöstön palkkaamista, mutta onko valtiovarainministeriöllä haluja sellaisen rahoittamiseen? Alibudjetointisyytösten valossa ei näytä olevan.
