Viikonloppuna tuli vietettyä useampia aikoja Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Odottavan ja huolehtivan aika on pitkä, ja vielä tänään on palattava odottamaan ja huolehtimaan. Sitten asioiden pitäisi olla mallillaan.
Hyvä suomalainen design on rauhoittaa. Oysin rakennusten arkkitehtuuri ei ole suuria kiitoksia ainakaan viime vuosina saanut. 1970-luvun betonirakentaminen ei hyvässä huudossa ole ollut. Puolensa siinäkin, varsinkin ajan sisustuselementteihin yhdistettynä.
Eero Aarnio suunnitteli vuonna 1971 lasikuituisen Tomaatti-tuolin, ja myyntiin se tuli seuraavana vuonna. Kolmesta pallosta ja niiden väliin jäävästä istumisalusta koostuva Tomaatti on hyvin tilaa vievä. Tuolit ovat omiaan suuren rakennuskompleksin leveälle käytävälle.
Artekin sivuilla kerrottaan, että Eero Aarnion tarkoituksena on ollut suunnitella esineitä, jotka ovat vahvoja ja tunnistettavia. Sellaisia Tomaatit ovat, vaikka eivät Aarnion aivan tunneituimpiin istuimiin kuulu. Pallo-tuoli 1960-luvulta lienee tunnetuin.
Yllä kuvassa seinän vierellä kaappien välissä oleva käsinojallinen Polaris-tuoli kertoo Aarnio suunnitelleen muutakin. Polaris-tuoleihin ei tule liittäneeksi vahva ja tunnistettava luonnehdintoja. Näkyy Polaris-kuppituoleja olevan netissä kaupan designhuonekaluina. Lienevät yhtä harvinaisia ja haluttuja kuin Tapio Wirkkalan olutpullot antiikkikaupassa.
Betonin ja lasikuidun liitto mietittynä on toimiva, ainakin visuaalisesti. Tuolien istuttavuutta en tullut testanneeksi.
2 kommenttia:
Tuoleissa on ihastuttavaa istua, kapine ottaa istujan syleilyynsä. Toivottavasti et saa uutta syytä lähteä tomaattituolien katveeseen - muutein kuin ihan vain testitarkoituksessa.
Tuolit ovat ikuiset: ovat olleet siellä paikallaan, kun olin ihan pieni, ja ovat siellä yhä. Puhelinkupla vain on poistunut tuolien viereiseltä seinältä.
Arvelinkin, että asetelma voisi olla "alkuperäinen". Tuoleista ei kyllä näe, että ne jo vuosikymmeniä ovat tarkoituksessaan palvelleet.
Lähetä kommentti