Dallas, pullia

Harry Salmenniemi
Runojä
Otava 2011


Harry Salmenniemi lunasti viime vuonna julkaistulla Texas, sakset (Otava 2010) teoksellaan paikkansa suomalaisen runouden ykköskaartissa. Paksu, tavallista runokokoelmaa sivukooltaankin isokokoisempi kirja oli perusidealtaan hyvin yksinkertainen, se kuuluu niiden harvojen teosten joukkoon joiden olemassaolo on itsestään selvää ilmestymisen jälkeen.

Texas, sakset herätti hämmennystä ja innostusta. Vuoden 2011 Runeberg-palkintoehdokkaita arvioidessaan Yleisradion kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen totesi teoksen olevan ”kummallinen, tässä on sanoja ja lauseita…” Uusi tekemisen oivallus sai monet runoilijat kokeilemaan samaa, julkisestikin. Salmenniemen innoittamista töistä koottu näyttely oli esillä Pasilan kirjastossa alkuvuodesta.

Yksi Texas, sakset -teoksen oivallus oli asettaa sanat ja lauseet esille kuin seinille. Salmenniemi oli kuin kuraattori, joka asetteli nähtäville erilaisia näkökulmia maailmaan. Keskeistä ei ollut yksittäisten sanojen tai lauseiden sisältö, vaan miten ne ovat suhteessa toisiinsa, tai kuten kuvataiteiden puolella sanottaisi, miten ne keskustelevat keskenään. Salmenniemi vei modernin runouden kuvallisuuskäsitykset loogiseen loppupäätelmään montaasiromaanin keinoja käyttäen.

Kun Texas, sakset on tehty, se on tehty. Salmenniemen tuore Runojä (Otava 2011) on kirjalliselta ulkoasultaan perinteisen runokokoelman näköinen. Sisältö jakautuu seitsemään eri osastoon, Texas, saksista muistuttaa vain sivunumerottomuus. Kokoelmille tyypillinen ja Salmenniemen kahdessa aikaisemmassa kirjassa ollut runoja-alaotsikko teoksesta puuttuu.

Alussa ja lopussa on tekstimassoja, noin puolessa välissä viides osasto on nelirivisiä neljin kappalein aukeamittain. Kuin pullia taikinalevyjen välissä. Neliriviset pelaavat rytmin ehdoin, osin sattumanvarainen sisältö saa välillä hykerryttämään. Maailmassa jossa lanka/ liikkuu tuulessa ihminen/ elää maailmassa jossa/ lanka palaa tulessa.

Nelirivisissä annetaan pari varoitusta tulevasta kuudennesta osastosta. Vanha valta ja lama/ kavaltava kansan./ Rammat kantavat palkatta/ raskaat taakkansa. Aikaisemmin Parnassossa (4/2010) ja myöhemmin Vastakaanonissa (Poesia 2011) julkaistu Syysmyrskyt nostaa y-vokaalin, y-äänteen voimallisesti, ja lukija suu alkaa tapailla: syysmyrskyjen myrkky syövyttää: … jylhinä syysyöt vyöryvät ihmisyyden ylitse …

Runojä ei unohda montaasia. Nyt se on läsnä runolle aikaisemmin tutusti, esimerkiksi Kari Aronpuron käyttämään tapaan. Teos alkaa montaasilla teosesittelyistä. Ensimmäinen lause ”teksti opastaa poikia käyttämään vapaa-aikaansa oikein ja kasvamaan käytännöllisiksi ja tarmokkaiksi miehiksi” on Suojeluskuntain kustannusosakeyhtiön vuonna 1929 julkaiseman Poika-kirjan esittelystä.

Toinen osasto käy läpi sitä, mitä tässä ’ollaan tekevinään’. Liikkeelle lähdetään tutkitusta tiedosta, ja johdattajana on Taru Salmisen Morfologiasta moniäänisyyteen. Suomen kielen kvasirakenteen merkitys, käyttö ja kehitys (SKS 2000) väitöksen tiedote. Kuten Salminenkin toteaa, kun ollaan tekevinään, niin kieleen sisältyy ”affektiivinen sävy, esimerkiksi ironia, yllätyksellisyys, vähättely, epäily, kerskailu tai poleemisuus”. Sisällysluetteloon Salmenniemi on osaston nimeksi merkinnyt allegrian, italian iloa ja riemua tarkoittavan sanan.

Kolmannelle osalle ei ole tarjottu hakukoneen kautta tartuttavaa lähtökohtaa, kyse on kuitenkin ruumiista ja ruumiillisena olemisesta. Neljännessä päästään johdoksiin, prepositioihin ja niiden välisiin suhteisiin.

Lopuksi on päättymisen ja muuttumisen teemoja. Syysmyrskyjen jälkeen päätökseksi todetaan, että ”sadekaudet eivät enää ole yhtä tasaisia kuin ennen”. Siitä voi lukea jotakin suomalaiseen kirjallisuuteen ja kirjamarkkinoihinkin liittyvää.

Salmenniemen Runojä on harkittu kokonaisuus. Se muistuttaa kielenkäytön olemassa olevista muodoista, jotka valtavirrassa mieluiten haluttaisiin vaieta ja unohtaa. Runous ei voi olla unohtavinaan.



Julkaistu Kaltiossa 6/2011. -- Runojä valittiin hiljan vuoden kauneimmaksi kirjaksi.