Tänään 1953 viimein varmistui pitkään epäilty. Piltdownin ihminen oli väärennös, yritys luoda keinotekoisesti puuttuva linkki ihmisen ja apinan yhteisten esi-isien välille. Kemiallisissa testeissä harrastelijapaleontologi Charles Dawsonin (1864-1916) Piltdownin kylästä Sussexista Etelä-Englannista vuonna 1912 löytämä kallo paljastui hyvin nuoreksi fossiiliksi: keskiaikaisen ihmisen ja orangin luiden yhdistelmäksi.
Kului vielä toiset viisikymmentä vuotta ennen kuin väärentäjäksi varmistui löytäjä Dawson. Se julkistettiin vuonna 2003.
Charles Dawson osasi väärennöksellään täyttää niin tiedepiirien kuin brittiläisen imperiumin kansalaisten toiveet. Piltdownin kallo 'todisti' Charles Darwinin havaitseman evoluution pätevän ihmiseenkin. Suuri yleisö oli haltioissaan, koska kehitys ihmiseksi oli alkanut Britteinsaarilla. Silloisista toisista suurvalloista, Ranskasta ja Saksasta, oli löytynyt ainoastaan neanderthalin ihmisen jäänteitä. Esihistoria siis 'todisti', että 1910-luvun maailmassa Brittiläisellä imperiumilla oli oikeutus olla koko maailman johdossa.
Dawson kehitti omalle kotiseudulleen merkittävän historian. Persoonallista kunniaakin hän keräsi. Mutta väärentäjän perimmäistä motivaatiota on vaikea tavoittaa.
Tapaus osoittaa, että vanha totuus pätee tieteessäkin. Se mikä näyttää liian hyvältä ollakseen totta ei ole totta.
2 kommenttia:
Charles Dawsonin Pildownin ihminen on mitä ilmeisemmin ollut kaikkien teekkarijäynien äiti -tai isä. Eli siinä se motivaatio: Ihmisapinan ainainen halua tehdä toisille ihmisapinoille kepposia.
Olisivatpa saaneet jo tuolloin tallennetuksi naurut joita keppostelija on päästellyt lopun ikäänsä kun asia on mieleen juolahtanut.
Noin vuosi viimeisen kepposensa jälkeen Dawson kuoli. En tiedä tajusiko tekijä itse oikeastaan kuinka suuria kepposia hän oikeastaan tekikään.
Siksi varmaan melkein sata vuotta kesti sen tunnustaminen, että kaikki Dawsonin tekemä oli vilunkia.
Lähetä kommentti