Artturi Valta 1935-2015

Eilen saatettiin Artturi viimeiselle matkalle. Maaningalla Artturin monet muistavat Uutis-Jousessa ja kahdessa kokoelmassa julkaistuista pakinoista. Pientilallinen oli näppärä käsistään ja sanoistaan.

Ennen painotuotteisiin kirjoittamista Artturi kertoi juttujaan meille naapureille. Viestinnän konventiot mietityttivät usein häntä. Lapsuudesta muistan kuinka Artturi ihmetteli tervehdyksen paikkaa tv-uutisissa. Uutistoimittaja luki ensin pääotsikot ja sen jälkeen sanoi: "Hyvää iltaa!"

Kului pari viikkoa. Kylään tullessaan Artturi kertoi kynnykseltä, että päivän mittaan oli syntynyt kaksi mottia halkoja, oli käyty kaupassa ja mopo oli tankattu.

"Hyvää iltaa!"

Ja sitten hän astui peremmälle tupaan.

Viimeinen sana kuuluu Artturille itselleen. Yksi läpihuutojuttu menee näin:

Imelä pussi leuan alla 

Mistähän Naurusaaret ovat saaneet nimensä? Elääkö saarilla erikoisen runsaasti naurulokkeja vai nauretaanko siellä muuten vain tavallista enemmän? Onko paikallisilla asukkailla jatkuvasti imelä pussi leuan alla tai vähintään veitikka silmäkulmassa? Jos näin on ei siellä tule turistillekaan suru puseroon. 

Toki muuallakin maailmassa nauraa osataan. Tyylejäkin löytyy monenlaisia. Joku tyytyy vaatimattomasti nauramaan partaansa, joku saattaa nauraa katketakseen, mikä kylläkin on hieman ihmeellinen tarkoitusperä. 

Armeijassa oli ainakin aikoinaan tapana lohduttaa alokkaita esimerkiksi tähän malliin: "Hymynne hyytyy, ennen kuin Höytiäinen jäätyy." Naaman piti mieluummin olla peruslukemilla kuin petolinnun perse. 

Sanontojen mukaan hymyjäkin on monta laatua. Yksi hymyilee kuin jakoavain, toinen myhäilee kuin Hangon keksimainos, jonkun naama loistaa kuin Naantalin aurinko. Ikävä kyllä, joukkoon mahtuu aina joku totinenkin torvensoittaja, jolla ei ole koskaan suu messingillä. 

Ei liene vielä tieteellisesti tutkittu sellaistakaan seikkaa, kuinka paljon nauru pidentää ikää. Aihe saattaisi antaa aiheen humoristiseen väitöskirjaan, jolla voisi yrittää väitellä ehkäpä jopa riemutohtoriksi.