Tintti teatterissa

Tintin sarjakuvan tarinoita on kerrottu jonkin verran myös esittävän taiteen keinoin. Tunnetuimpia lienevät elokuvat, erityisesti Steven Spielbergin ohjaamat, joiden valmistumista on odoteltu jo kolme vuosikymmentä. Musikaalejakin maailmalla on tehty.

Jouluksi Lontooseen matkaava voi mennä seuraamaan Tintti -näytelmää. Sikäläinen Playhouse esittää tarinan Tintistä Tiibetissä, ensi-ilta on 12. joulukuuta.

Ymmärtääkseni myös Suomessa on tehty suunnitelmia Tintin viemiseksi näyttämölle, oopperalavalle. Toivon mukaan voisimme joskus käydä Kansallisoopperassa seuraamassa Castafioren korut -oopperaa.

Lontoon teatteriopas: Tintin comes to London for Christmas

Jynkkä metsä

Mitä tarkoittaa jynkkä? Voisiko nimi kertoa kivikautisten ihmisten elämästä seudulla, jota muutamia päiviä sitten käsittelin?

Pikaisen googlauksen tuloksena voisi sanoa ei. Jynkän kerrotaan pohjois-savossa olevan adjektiivi, joka tarkoittaa jylhää, kolkkoa tai synkkää. Maaningan Jynkänniemen ja Jynkänlahden lisäksi Jynkkä on yksi Kuopion kaupunginosista. Myös sieltä on löydetty kivikauden asuinpaikka.

Ferd. Ahlmanin ruotsalais-suomalainen sanakirja vuodelta 1865 vahvistaa: dyster (ankea, lohduton, synkkä, toivoton) tai hemsk (aavemainen, kaamea, kamala, kauhea). Esimerkkilauseena mainitaan "Kirkon jynkkä laki".

Tuskin minkään aikakauden ihmiset ehdoin tahdoin hakeutuvat asumaan ankeisiin, synkkiin ja kolkkoihin paikkoihin.

Varhaisnykysuomesta löytyy 'jynkä' sanalle sopivampikin merkitys.

Paksu, tukeva metsä.

Sellainen tuo aivan eri mielikuvia.

Lisäys: Jynkänlahden kivikautisen asuinpaikan tienoilla hakattiin jälleen heinäkuussa 2007. Puut pötköttävät muinaisrannalla kuin uittoa odottaen. Nuo puut hakee kuitenkin auto, rannan siirryttyä kauemmaksi nelisen tuhatta vuotta sitten Vuoksenkosken syntyessä. Kaadettujen puiden joukossa oli vain yksi, jonka saattaisi kuvitella olevan jynkästä metsästä. Se ei valitettavasti näy kuvassa. Puukaupan sääntöjen mukaisesti myyjä saa tuosta ylijäreästä puusta vain kuitupuun hinnan.

Kokko

Juhannuskokon polttaminen on säiden suhteen hankala perinne. Usein mittumaarina on joko liian märkää sateideiden vuoksi tai sateiden vähyys aiheuttaa palovaroituksen, jolloin kokkoja tai muita ulkotulia ei saa tehdä lain. Tänä vuonna säät näyttäisivät kuitenkin suosivan sisämaata ja kokon saa polttaa.

Yli vuosikymmen sitten Oulun leijonat ovatkin siirtyneet pääsiäiskokkoon, koska tuolloin säät ovat vähemmän oikukkaat tulenpidon suhteen. Vaikka Pohjois-Pohjanmaalla ei pääsiäiskokko traditiota olekaan.

Yksi Suomen historian erikoisimmista kokoista sytytettiin Kallavedellä nimettömälle autiosaarelle lokakuussa 1924. Tuolloin kuopiolaiset olivat joko huvipurjehtineet höyrylaivoilla saaren tuntumaan tai kiivenneet Puijon-torniin katsomaan, miten 4680 puulaatikollista tulitikkuja paloi poroksi.

Tempauksen taustalla oli konsuli Lauri Hallman, jonka Oy Savo valmisti Kuopiossa tulitikkuja. Ruotsalainen Svenska Tändstickor (Swedish Match) oli aloittanut tulitikkusodan, ja saanut taivuteltua Suomen hallituksen säätämään vuoden 1922 alusta tulitikuille valmisteveron.

Oy Savo ja Hallman taistelivat 'trustia' vastaan yhtä voimallisin keinoin. Konsuli Hallman uskoi valmisteveron olevan vain vuoden voimassa oleva laki. Varastoihin kertytettiin valtavat määrät sekundalaadun tikkuja, joita veron poistuessa voitaisi myydä 'taloustikkuina'. B-laadun tikut varastoitiin Gust. Raninilta vuokrattuihin makasiineihin.

Valmistevero ei kuitenkaan poistunut ja Gust. Ranin tarvitsi makasiineja omaan käyttöönsä. Lisäksi kaupungin palopäällikkö alkoi huolestua valtavasta määrästä tulitikkuja.

Oy Savo ei voinut jakaa tikkuja ilmaiseksikaan ilman valmisteveron maksamista, eikä se olisi A-laadun myynnin kannalta ollut järkevääkään. Tikuista piti päästä eroon muutoin. Hallmanin mielestä sen saattoi tehdä näyttävästi samalla ulkolaista trustia vastustaen.

Niinpä tikut kuskattiin Untamo -laivalla autiosaarelle ja lehdistö kutsuttiin paikalle. Lieskat löivät parin kymmenen metrin korkeuteen ja savua syntyi enemmän kuin 'tavallisessa tulipalossa'. Kalliot paukahtelivat haljetessaan ja vesi kiehui Kallavedessä saaren ympärillä.

Hallmanin mukaan se oli miljoonan markan kokko.

Suomen ja Ruotsin välisen taistelun tulitikkujen maailmanmarkkinoista viimein ruotsalaiset voittivat. Mutta vasta 1990-luvun lopulla, jolloin Swedish Match osti ja lakkautti Vaajakosken tikkutehtaan.

Lakki pois päästä

Joskus nuorena sukulaismiesten kanssa nousin Maaningan kunnan Onkiveden kylän Viitamäen rinnettä polkua pitkin. Keskityin väistelemään polulla olevia risuja ja pikkukiviä, joten muu ympäristö jäi huomaamatta. Kunnes säpsähdin kehotusta: "Lakki pois päästä kun taloon tullaan!"

Polun molemmin puolin oli pari suurta kiveä, jotka näyttivät muodostavan jonkinlaisen rakennuksen nurkkakivet. Siksi siis piti ottaa päähine pois, joukon nuorinta älytettiin. Neljää kiveä pidettiin hauskana luonnonmuodostelmana.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin polun viereinen metsäalue uudistettiin auraamalla. Muinaisrannalla sijaitsevalta aurausalueelta löytyi läheltä mainittuja neljää kiveä aarin (100 m2) laajuinen asuinpaikka, miilupaikkoja, kvartsi-iskoksia ja koekuopasta myös taltta.

Siis lakki pois päästä, tässä tosiaan on joskus ollut talo.

Pohjois-Savon muisti: Jynkänlahti, kivikautinen asuinpaikka

Kuten kuvasta näkyy, polkua on käytetty vähän viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Maastossa se kuitenkin erottuu. Leppälahden kylälle jatkuva osuus on autoistumisen myötä kadonnut kokonaan. Eikä "nurkkakivistäkään" kuin kaksi erotu kunnolla. Kolmas on aivan oikeassa alanurkassa, neljäs ei rajaukseen mahtunut vaikka kuvatessa niin uskoin.

Perse voitti!

Lapin Kansa on perin harvoin suurin otsikoin uutisoinut kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittajista. Poikkeuksen säännöstä aiheutti Saint-John Perse, jolle Nobel myönnettiin vuonna 1960. Monen palstan otsikko kertoi peräpohjalaisille Perseen voitosta.

Pointe-à-Pitressa Guadelupen saarella (Karibianmerellä) syntynyt runoilija oppi, että nimellä on merkitystä. Sittemmin on Ranskassa pohdittu jopa kirjailijoiden nimissä esiintyvien kirjaimien merkitystä kirjamyyntiin.

Paljon maailmaa kiertäen hän oppi, ettei Alexis Léger -niminen mies saisi Lapin Kansaan tai moneen muuhunkaan maailman lehteen monen palstan otsikoita. Eikä Alexis Léger -nimisen runoilijan kokoelmia ostettu kirjakaupoista suurin mitoin, vaikka nimi sisälsikin g-kirjaimen, jolla myöhemmin on todettu olevan myyntiä ja arvostusta lisäävä merkitys.

Vuosina 1910-1923 Alexis Léger julkaisi teoksiaan omalla nimellä. Viimein 1924 syntyi Saint-John Perse. Ja loppu onkin historiaa.

Saint-John Perse