Lapin liimapuupalkki

Ennen viime vuoden lokakuuta vihreästi ajatteleva intelligentsia piti Kemijärven sellutehdasta jotenkin outona tapauksena, aluepolitiikan kukkasena. Keittämällä eroteltiin kuitua Itä- ja Ylä-Lapin puista, jotka olivat aloittaneet kasvamisensa ehkä jopa 1300-luvulla ja joka ei oikeastaan sellun raaka-aineeksi kunnolla sopinutkaan. Keittää piti pidempään.

Ilmaan heiteltiin ajatuksia, että tuo puu -- jos sitä ylipäätään on pakko hakata -- olisi rakennus- ja huonekaluteollisuuden raaka-aineeksi mitä parhainta. Jos hyödynnetään, niin ainakin oikeanlaiseen tarkoitukseen.

Tällaisia sanailtiin sivumennen esimerkiksi Jukka Relanderin isännöimässä T-klubissa.

Lokakuun jälkeen tapahtunut muutos olisikin siis hieno sulka ministeri Tarja Cronbergin hattuun. Siis jos ministerit olisivat olleet oikeutettuja tietämään ja vaikuttamaan etukäteen pörssiyhtiön sisäisiin asioihin.

Lapin puihin, kuten moniin muihinkin alueen asioihin, liittyy huomattavaa mystifiointia, toiseuden luomista. Matkailuyrittäjät tekevät sitä ammattikseen.

Mutta viime vuosisadan aikana puu on muuttunut. Kaikkialla Suomessa. Kun erään kirkon lankkulattia haluttiin uusia, järeitä puita entisen kaltaisen tekemiseksi löytyi etsimisen jälkeen Pohjois-Ruotsista. Saarikosken puusulun uudelleenrakentamiseen entisten 1800-luvun piirustusten mukaan tarvittiin tuontitukkia Venäjältä. Silti piikkikoron kanta uppoaa kirkon lattiaan ja puusulku kesti käytössä ilman korjauksia vain kaksi vuotta.

Kun ilmasto lämpenee, puu kasvaa vuodessa entistä enemmän. Vuosilustot ovat paksumpia ja sitä myöden materiaali pehmeämpää. 200-300 vuotta vanha puu ei tänä päivänä ole kokenut 1600-luvun pikku jääkautta kuten 1800-luvun puolivälissä. Järeäkään puu ei ole tänä päivänä kokenut hitaan kasvun ja ohuiden vuosilustojen kautta. Paljon muistellun lämpimien kesien 1930-luvun ja 1970-luvulta lähtien puhutun ilmastonmuutoksen kylläkin.

Oikeastaan puun kantavuuslaskelmat pitäisi tehdä uusiksi, ainakin Etelä-Suomen puun osalta. Siksi suuronnettomuuslautakunnan kuva Iisalmen uimahallin katosta vuodelta 2000.

Oikeus elämään ja kulttuuriin

Vuonna 2366 USS Enterprisellä nuori Wesley Crusher tuli ajattelemattomuuttaan yhdistäneeksi kaksi eri naniittityyppiä. Naniitit ovat mikroskooppisia robotteja, jotka auttavat ihmiselimistöä pysymään terveenä.

Eri naniittikantoja ei kuitenkaan lääkärien ohjeiden mukaan olisi saanut sekoittaa -- seuraukset saattaisivat olla arvaamattomia.

Loppuvuodesta 2007 Nokian vesilaitoksella työskennellyt henkilö, jota media on kutsunut "huoltomieheksi" (nettisivujen mukaan laitoksella ei työskentele ketään tällä ammattinimikkeellä), tuli ajattelemattomuuttaa yhdistäneeksi kaksi eri vesityyppiä. Vesihän on mikroskooppisista molekyyleistä koostuva neste, joka on elämälle välttämätöntä.

Eri vesikantojen yhdistäminen on lääkärien ja ympäristöministeriön ohjeiden mukaan kiellettyä -- seuraukset saattaisivat olla arvaamattomia. Eri vesien asianmukainen käsittely on ihmiselämän kannalta elintärkeää.

Kahden naniittityypin tultua kosketuksiinsa toistensa kanssa ne alkoivat korjata ja lisätä toisiaan. Alkoi kehitys, joka johti uuden elämänmuodon syntyyn. Ei aikaakaan, kun se kykeni puolustautumaan ja kommunikoimaan.

Nokialla alkoi yhdistetyissä johdoissa välittömästi virusten kuhina, niiden määrä kasvoi suunnattomaksi. Tämän vuoden puolella vesijohtoverkon faunaan sisältyivät jo giardia -alkueläimet. Kehitys kehittyy.

USS Enterprisen miehistön piti tunnustaa naniittien oikeudet elämänmuotona ja kulttuurina. Naniitit saivat asuttavakseen Klavis Alpha IV -planeetan. Sittemmin naniitit ovat levittäytyneet muihinkin skifiuniversumeihin, esimerkiksi tähtiporttiverkostoon kuuluvalle Orbanille.

Nokialla kehittyneiden elämänmuotojen muutosturvasta ja uudelleensijoittamisesta ei tiettävästi ole käyty keskustelua.

Jyrkillä pyyhkii hyvin

Irtisanomisuutisista eilen vastasi yhdysvaltalainen Nokian Paperi (Georgia Pacific). Uuden mantereen aiemmin niin pelätyt irtisanojajohtajat eivät sentään lakkauttaneet eurooppalaista sivuyksikköään kokonaan, vaan tyytyivät 70 hengen vähennykseen.

Nokian Paperi yritti 1960-luvulla markkinoidan suomalaisiin koteihin erityisiä pyllyn pyyhkimispapereita. Ei siis tätä nykyisin markkinoita yksin hallitsevaa rullamuotoista, vaan siististi laatikkoihin pakattuja yksittäisiä arkkeja. Tuo Nokian innovaatio ei lyönyt itseään läpi.

Savossa kerrotaan, että vessapaperilla olisi ollut merkittävä rooli nykyisen valtiovarainministerin eduskuntaan nousussa. Ennen vuoden 1999 eduskuntavaaleja kokoomuksen asetelmat Pohjois-Savossa näyttivät vakailta: entiset edustajat tulisivat jatkamaan vaalien jälkeenkin. Haastajana matkaan lähtenyt Katainen jakoi tarinan mukaan vaalinaluspäivinä Kuopion torilla tuhansittain vessapaperirullia, joihin olisi painettu ehdokkaan kuva ja "Jyrkillä pyyhkii hyvin" slogan.

Tarinan todenperäisyydestä en tiedä -- savolainen se ainakin on. Noissa vaaleissa Katainen tuli valituksi, ennakkoasetelmista huolimatta.

Jyrki -vessapaperille saattaisi nykyisinkin löytyä markkinarakoja tahkottavaksi. Samoin myös kankeammalle Matti -paperille.

Oy Moomin Characters Ab

Ranskassa Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla Muumit palkittiin, tai oikeastaan Le Petit Lézard -kustantamo, joka on ranskan kieliselle yleisölle tuonut ihastuttavat Muumi -sarjakuvat jälleen saataville. Essentiel patrimoine -sarjassa oli ehdokkaina Franquinia ja Crumbia, mutta voiton vei Jansson. Muumi -sarjakuvat ovat viimeistään nyt kiistaton osa maailman klassisia sarjakuvia.

Suomalaisista vaihtoehtosarjakuvan palkinnon saajaksi oli ehdokkaana Kaisa Leka, aikaisempina vuosina tässä sarjassa Suomeen on voitto tullut parikin kertaa.

Ranskassa festivaalien suurimpana antina on pidetty Kiinan markkinoiden avautumista sarjakuville, ja kiinalaisen sarjakuvan pyrkyä Euroopan markkinoille. Toisin kuin Japanissa, Kiinassa ei ole pitkää sarjakuvien tekemisen traditiota, mutta puolueen kannustettua ihmisiä uuden taidemuodon pariin, taitavia tekijöitä on löytynyt.

Ranskankielisen (l. belgialaisranskalaisen) sarjakuvan markkinoiden päänavaajana Kiinassa on tietenkin ollut Tintti. Neljässä vuodessa Tinttejä maassa on myyty kolmisen miljoonaa kappaletta.


Joitakin vuosia sitten Suomen Pankki arvioi suomalaista yrityskenttää ja suurimmaksi puutteeksi havaitsi käyttöoikeuksia myyvien ja tekijänoikeuksia välittävien firmojen vähyyden. Sellaisten kuin Oy Moomin Characters Ab.

Jotta tämänkaltaisia yrityksiä syntyisi, olisi tietysti ensin tuettava taiteilijoita. Ei niitä myytäviä käyttöoikeuksia muuten synny.

***

Mari Ahokoivun kuvia Angoulêmesta. Ihastuttavasta, vanhasta kaupungista löytyy sarjakuva-aiheisia seinämaalauksia ja Hergén patsas.

Julkinen tuki

Yleisessä mielipiteessä elää vahvana käsitys, että jos jotakin hanketta julkisesti tuetaan, niin julkisella vallalla olisi myös sananvaltaa asian suhteen. Viimeksi tästä on keskusteltu StoraEnson ja Nokian Bochumin tehtaiden lopettamisen suhteen.

Julkisesta rahoituksesta on kuitenkin tullut toisenlaista rahaa ja se on liike-elämässäkin ymmärretty. Lähes kaikkiin hankkeisiin haetaan ja saadaan julkista rahaa -- Tekes on vaatinut omien määrärahojensa huomattavaa nostoa.

Ymmärrettävistä syistä julkisen rahan merkityksen muutoksesta ei juurikaan ole huudeltu.

Yli neljännesvuosisata sitten Ronald Reagan katkaisi yhteyden. Kun yhteys Yhdysvalloissa oli poistettu, kaikessa hiljaisuudessa pikku hiljaa siitä on tullut yleinen normi koko maailmassa. Julkinen valta voi tukea hyvinä pitämiään hankkeita ja kehitystyötä, muttei asettaa niiden käytölle ja hyödyntämiselle mitään ehtoja.

Teot puhuvat puolestaan, julkisen rahoituksen hyväksyttävyys ei tällä menolla pysyne samalla tasolla kuin ennen.