maanantai 2. kesäkuuta 2008

Oulu muistaa



Oulussa, kuten kaikissa muissakin Suomen kaupungeissa muistetaan menneitä tapahtumia, ihmisiä ja tekoja patsain, muistomerkein ja muistolaatoin. Tässä muutamia, kaikkiaan näitä löytyisi varmaan sadoittain.

Lasten loman aluksi tuli kamala flunssa, toivottavasti huomenna enempi tekstiä.




sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Clausewitz


Tänään vuonna 1780 aloitti maallisen vaelluksensa yksi historian tunnetuimmista sotateoreetikoista, Carl von Clausewitz. Pitkään olin siinä uskossa, että miehen toinen nimi oli Maria, mutta kuten saksan wikipediassa kerrotaan niitä oli kaksi ja ei lainkaan naisellisia: Philipp Gottfried.

Olkoon niin, kun ei ole kastetodistusta josta tarkistaa. Ainakin hautapaadessa muistetaan:

Hier ruht in Gott
Carl Philipp Gottfried von Clausewitz
koenigl. General-Major u. Inspecteur der Artillerie
geboren 1 Juni 1780
gestorben 16 Nov 1831


Clausewitz tunnetaan lentäväksi lauseeksikin muodostuneesta "sota on politiikan jatkamista toisin keinoin" tokaisusta. Teoreetikolla itsellään ei ollut tarkoitusta lanseerata tällaista ajatusta, sen ovat tehneet hänen lukijansa ja tulkitsijansa.

Clausewitz ei itse ehtinyt järjestellä julkaistavaksi teokseksi ajatuksiaan. Hänen päätarkoituksensa oli tutkia ja selittää Napoleonin sotia, sotataidon edistäminen. Hänen kuolemansa jälkeen koostettiin kolmiosainen Vom Kriege, joka julkaistiin 1832. Sittemmin teksteistä on koottu ja valikoitu mitä erilaisimpia laitoksia ja valikoimia.

Suomessa Clausewitzin kirjallisen työn laajuus on jäänyt huomiotta. Erkki Hannulan 1924 suomentama Sodasta on vain reilun sadan sivun mittainen. Alaotsake kyllä kertookin: valikoima ajatelmia.

O. V. Kaarnakari suomensi vastaavan mittaisen kokoelman 1980 (nimellä Ajatuksia sodasta ja johtamisesta), joka herätti WSOY:n ottamaan 1981 toisen (tarkastetun) painoksen Hannulan suomennoksesta.

Art House teetti uuden suomennoksen Heikki Eskelisellä Wolfgang Pickertin ja Wilhelm Ritter von Schrammin koostamasta ja jälkisanoilla varustamasta laitoksesta vuonna 1998. Neljäs painos tästä Sodankäynnistä -teoksesta on otettu 2005.

Kaarnakarin suomennoksestakin on toinen painos: vuonna 1999.

Alkuteos löytyy ainakin Project Gutenbergistä ja clausewitz.comista.

Englanniksi saatavissa olevista laajin ja ansiokkain lienee Peter Paretin kokoama ja kääntämä (1976). Paret on koonnut Clausewitzin kirjoituksista toisenkin kokoelman: Historical and political writings (1992).

Clausewitzin suurin merkitys siinä, että hänen vaikutuksestaan strategiaan ja taktiikkaan jakautunut sotatiede on 1900-luvun kuluessa muuttunut kolmijakoiseksi: näiden kahden perinteisen, sodan voittamisen ja taistelun voittamisen taidon väliin on syntynyt sotaoperaation voittamisen taito.

Operaatioon saattaa liittyä taistelu tai sarja taisteluita, mutta ei välttämättä. Operaatiolla voidaan muuttaa esimerkiksi mielialoja.

Siviilipalvelusmiehen on parasta lopettaa tähän, ennen kuin nolaa itsensä.

On Clausewitzillä edelleen eläviä kulttuurisia ja kielellisiäkin vaikutteita. Ilman Clausewitzia eräskään jääkiekkovalmentaja ei puhuisi prinsiipeistä ja maksiimeista.

lauantai 31. toukokuuta 2008

Haljennut täti


[Tänään kirja-arvio, päivitetty versio Laiva -lehteen 1/2006 kirjoittamastani.]

Pietarsaarelainen lehtimies K-G Olin on viimeisten parin kymmenen vuoden aikana kirjoittanut koko joukon teoksia, jotka ovat suomenkielisiltä jääneet vähälle huomiolle. Olinin teokset valottavat suomalaisten emigranttien vaiheita maailmalla, erityisesti Pohjois-Amerikassa. Teoksiin liittyviä laajoja, osin erikseen julkaistuja nimiluetteloita suosittelen kaikille sukututkijoille.

Ainoa Olinin suomennettu teos on Aselaiva John Grafton, joka käsittelee aktivisti Konni Zilliacuksen kapinahanketta Suomen itsenäistämiseksi Venäjästä. 1890-luvulla laajasti maailmaa kiertänyt Konni sortokausien alettua alkoi järjestellä aseellista kapinaa tsaaria vastaan. Ystäviä hän löysi eri puolilta maapalloa ja sotkeutui myös vakoilupiireihin.

Eri piirien rahoittamina aktivistit hankkivat aseita, jotka oli tarkoitus tuoda Suomeen japanilaisten ostamalla höyrylaiva John Graftonilla. Osa lastista oli tarkoitettu venäläisten anarkistien käyttöön. Pahaksi onneksi laiva ajoi karille Pietarsaaren edustalla ja kapteeni Nylander päätti räjäyttää aluksen etteivät aseet joutuisi tullin (eli venäläisten) käsiin. Matka päättyi suureen jysäykseen 8.9.1905 kello 16.00. Niin halkesi täti (kuten sähkeitse aktivistien johdolle ilmoitettiin) eli Newcastlessa vuonna 1883 valmistunut 80 hevosvoimainen, 158 jalkaa pitkä John Grafton. Vain osa aselastista voitiin pelastaa.

Juoni kuitenkin paljastui venäläisille ja juttu leviää maailman sanomalehtiin. Venäläisten kasvaneesta valppaudesta huolimatta seuraavana vuonna 1906 uusi aselasti saatiin Suomeen höyrylaiva Peterissä.

Ruotsinkielisillä markkinoilla Grafton äffaren on edennyt jo viidenteen painokseen. Nettisivuillaan K-G Olin kertoo, että häntä innoittaa poikakirjojen taustojen selvittäminen. John Graftonista ensimmäinen sellainen ilmestyi jo syksyllä 1905. Tässä tapauksessa oikeat tapahtumatkin ovat kuin vakoilujännäri.


K-G Olin. Aselaiva John Grafton. Suom. Seija ja Matti Ingman. Ase-lehti, Kangasala 1994. 302 sivua. ISBN 952-90-5260-X

K-G Olinin sivut, joiden kautta hänen teoksiaan voi tilata.

perjantai 30. toukokuuta 2008

Manskupiat ja minkkiset


[Kevät, runsaiden vesien aika. Kuva Valokuvatorstain haaste 92: "Jo joutui armas aika...". Kuva samalta reissulta, jonka kuvia eilen esittelin -- taitaa parhaat otokset olla siellä. Päivän teksti Eero Riikosen keski-iän kevättä käsittelevästä Minkkiset minussa pienoisromaanista]

Kirjailija-psykiatri Eero Riikonen tuli julkisuudessa tutuksi Hullun työn taudista (2002). Samana vuonna hän julkaisi myös pienoisromaanin Minkkiset minussa (Loki). Yksi alkavan kesän merkki on, että alan lukea alennuslaareista löytyvää suomalaista runoutta ja muuta vähäiseen tekstimäärään perustuvaa sanataidetta.

Riikosen esikoinen Pommetiikan perusteita (2000) ensilukemalta jätti ihmettelemään, en saanut teoksesta otetta. Minkkiset minussa heti kirjakaupan laarista kurkistaessaan osasi kertoa paremmin missä mennään. Innoitusta on haettu Etelä-Amerikan lyhyitä, hitaasti aukenevia tekstejä kirjoittavilta.

Minkkinen toi mieleen Julio Cortázarin manskupiat. Erilaisiksi olennoiksi minkkiset paljastuivat, armeliaimmiksi, sellaisiksi, joihin tulee tarve pitkän manskupioiden vaikutuksen alaisena olemisen jälkeen.

Cortázar esittelee manskupiat Kefaalia -novellissa, joka löytyy Bestiario -kokoelmasta (Loki 1999). Manskupiat ovat omistajiaan piinaavia olentoja. Ne eivät ole helppohoitoisia, vaan hoitajien on jatkuvasti oltava tarkkailemassa niitä, tartuttava välittömästi pieneenkin poikkeamaan, lämpötilaa on jatkuvasti mitattava ettei se nousisi yli 37 asteen. Öisin saa onneksi pienen levähdyshetken. Manskupiat on käärittävä huolella karvan vaurioitumisen estämiseksi, ne on pidettävä erillään toisistaan, etteivät ne raatelisi toisiaan ja niitä ei saa päästää liian oikullisiksi tai rauhattomiksi.

Ilman jatkuvaa valvontaa ja huolta manskupiat kärsivät ja kituvat. Ainakin novellin omistajat niin uskovat.

Minkkiset armahtavat omistajaansa, kantajaansa. Ne valtaavat keski-iän kriisiin joutuneen mielen, sinkovat hänet arjesta kuvitteellisten matkojen maailmaan, herättävät aistit, ja -- mikä tärkeintä -- saavat näkemään tylsien kerrostalon nurkkien läpi poikkikatua pitkin tulevan kaunottaren... Minkkiset nostavat pois kaivosta johon vajottu.

Keväisin minäkin näen kaunottaria nurkkien läpi, keski-iän kriis(e)istä en vielä tiedä, olen aina nähnyt.

Tärkeintä on löytää, katsoa uusin silmin. Löytää intohimonsa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.


Sitä kai Riikonen sanoo. Ainakin arvion mukaan pari vuotta myöhemmässä Menestyjäluuserissa (2004).

torstai 29. toukokuuta 2008

Vanhasen asema käy yhä vaikeammaksi

Julkaistu 29.05.2008, klo 18.13 (päivitetty 29.05.2008, klo 23.44)


Suomen pääministerin Matti Vanhasen asema käy yhä tukalammaksi vaalirahaepäilyjen vuoksi.

Maan ulkomaankauppaministeri ja Vanhasen puoluetoveri Paavo Väyrynen sanoi torstaina, että Keskustapuolueen olisi syytä valmistautua ennenaikaisiin vaaleihin ja puoluejohdon vaihtumiseen.

Väyrynen ei kuitenkaan suoraan vaatinut Vanhasen eroa. Vanhanen itse on ilmoittanut, ettei hänellä ole aikomustakaan erota sen enempää Keskustapuolueen johdosta kuin pääministerin virastakaan.

Tuoreimpien mielipidekyselyjen mukaan 60 prosenttia suomalaisista ei enää luota Vanhaseen. Vanhasen suosio on romahtanut sen jälkeen, kun häntä vastaan on esitetty vaalirahoitussyytöksiä.

HTT

(Vrt. YLE Uutiset)

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset