Kauppahallin berliininpoppeli

[Valokuvatorstain 132. haaste: ennen - nyt. Yllä nyt toukokuussa, alla ennen viime lokakuussa]

Oulun kauppahallin kupeessa kasvaa suuri, vanha berliininpoppeli. Puu on 1800-luvun alkupuolella jalostettu erityisesti kaupunkien koristukseksi, kovaakin leikkaamista kestävänä hyvä arboristi muokkaa puusta maisemaan sopivan.

Lienee berliininpoppeli istutettu paikalleen, kun kaupungin väkilukua laskettiin vielä tuhansissa.

Pinnan alla kytee

Irtisanottavaa ranskalaista työläistä globalisaatio iskee kasvoille mitä konkreettisimmin. Uutispäivä Demariin Ranskasta kirjoittava Mikko Ruotsalainen nosti eilen ("Toivon mentyä") esille sikäläisen työlainsäädännön erikoisuudet: jokaiselle on annettava potkut kasvotusten ja laki edellyttää tarjoamaan irtisanotulle kaikkia mahdollisia töitä saman konsernin sisältä. Kaikki mahdollinen tarkoittaa myös Romanian, Intian ja Kiinan tehtaiden parin sadan euron kuukausipalkkaisia töitä.

Jokaiselle irtisanotulle silmistä silmiin konkretisoituu minne ja miksi hänen työnsä on siirtynyt.

Yt-neuvotteluja ei tunneta. Työntekijöiden on vaikea saada omia mielipiteitään johdon käsiteltäviksi, siksi irtisanomisaaltojen yhteydessä tapahtuu usein niin sanottuja valtauslakkoja ja pomokaappauksia. Perinne juontuu 1970-luvulta, jolloin Sub-Aviationin (nykyinen Airbus) lentokonetehtailla työntekijäjoukko valtasi tehtaan ja vaati neuvotteluja. 1980-luvulla valtaukset olivat yleisiä, yksi tunnetuimmista oli UPM-Kymmenen omistamalla Chapelle-Darblayn paperitehtaalla. Yksi ay-aktivisti kuoli.

Tänä keväänäkin olemme Suomenkin uutisista saaneet lukea, miten ranskalaiset ovat lukinneet johtajiaan työhuoneisiinsa. Väistämätöntä on siirretty, ainakin muutamaksi tunniksi.

Nuorisotyöttömyys on Ranskassakin räjähtänyt käsiin, korkeimmin koulutetutkaan eivät saa työharjoittelua kummempaa. Turhautuminen ja syrjäytyminen saattavat puhjeta kapinaksi milloin tahansa.

Näinä päivinä 1968 Pariisi oli opiskelijamellakoista sekaisin. Tänään 1970 Saksassa perustettiin Punainen armeijakunta, joka terrorisoi maata vuosikymmenen.

Toukokuun keväiset lämpimät päivät ovat inspiroineet ihailtuihin vallankumouksiin, vastarintaan ja suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Useimpien valtioiden kansallispäivää tai muuta isänmaallista juhlaa vietetäänkin juuri toukokuussa.

Suomi on poikkeus Maamme-laulun lurautusta 1848 lukuunottamatta. Täällä inspiraation on synnyttänyt pitkän loskaisen syksyn jälkeinen oikea talvi.

Pinnan alla kytee isommasti ja pienemmästi.

Tyttäret aikovat lakkoon.

Turussa syntynyt maailmanlaajuinen yli 25 miljoonan rekisteröityneen jäsenen Stardoll.com -paperinukkesivusto siirtyi maaliskuussa yhdysvaltalaisen Piczon omistukseen. Tyttöjen mielestä uusi omistaja on aikaisempaa ahneempi.

Maksulliseen (superstarat) ja maksuttomaan osaan jakaantuva sivusto palkitsee kävijäuskollisuudesta ja kirjautumisesta saaduilla stardollareilla maksuttoman puolen asiakkaat ovat voineet hankkia uusia vaatteita ja koriste-esineitä virtuaalisiin huoneisiinsa.

Uuden omistajan myötä tyttöjen mielestä yhä useampi asia on muuttunut vain superstaroille (oikealla rahalla maksaville asiakkaille) tarkoitetuksi. Niinpä kapinahenkeä on liikkeellä. Stardollin keskustelupalstoilla kiertää useilla ei kielillä seuraava viesti:

Älkää kirjautuko 1.6. stardolliin jotta vältämme hintojen kohoamisen ja kaiken muuttumisen VAIN superstaroille.

Sinä tiedät sen olit superstara tai et, tämä ei ole reilua!

Tee pieni uhraus, älä kirjaudu 1.6. vaikka menetät 1 stardollarin.

Geopolitiikan väline Fornjótr

Vanhan islantilaisen Orkneylaisten saagan (suom. Antti Tuuri, Otava 2008) avaussanoissa esitellään muinainen kveenien ja suomalaisten kuningas Fornjótr, joka on jäänyt kollegaansa Faravidia tuntemattomammaksi ja tutkimattomammaksi. Kveenien kuningas Faravidista saagat kertoivat, että hän liittoutui ruotsalaisten kanssa yhteiseen taisteluun idän (karjalaisia) joukkoja vastaan. Aikoinaan on katsottu paremmaksi historiapolitiikaksi nostaa esiin idän sotatantereiden sankari.

Saagan jälkisanoissa Antti Tuuri mainitsee, että Fornjótrista on kirjoitettu vähän. Eivät saagat paljoa hänestä kerro, mutteivat Faravidistakaan. Fornjótrin teoista ainakaan Orkneylaisten saaga kerro mitään, hänen jälkeläisensä Nórr ja Górr taistelevat ja valloittavat Suomesta katsoen lännessä, Nórr perustaa Norjan ja Górrista juontuvat Brittein saarten kuningassuvut.

Mitä Fornjótrista sitten kerrotaan? Siteerataan saagan neljä ensimmäistä riviä:

Fornjótr oli kuninkaan nimi, hän hallitsi maita, joita kutsutaan Suomeksi ja Kveenienmaaksi. Ne maat ovat idässä Pohjanlahden pohjukasta Gandvikiin [Kantalahteen], jota me kutsumme Helsingjabotniksi.

Tätä seuraa sukupolvienluettelo, josta viidennestä löytyvät Nórr, Górr ja heidän siskonsa Gói.

Saagassa on tiheään sukuluetteloita. Niiden tarkoitus on lisätä mahtimiesten vaikuttavuutta. Menestyvällä miehellä on menestynyt suku. Nykyäänkinhän sukulinjat kuuluisuuksien kesken tehdään lehdissä hyvin selviksi.

Orkneylaisten saagan varsinainen tarina alkaa kadonneen Góin etsinnöistä. Veljet hajaantuvat omille teilleen. Nórr löytää Góin jo toisessa luvussa, kuningas Hrólfr Bjargilainen (hallitsi osaa Ylämaasta, Norjan Upplandia, Dofrarin (?) pohjoispuolta) oli napannut hänet kveenien luota. Nórr ja Hrólfr sopivat, että sovitukseksi ryöstöstä jälkimmäinen antaa kuningas Nórrille tyttärensä vaimoksi.

Górrkaan ei jää osattomaksi, vaan hänestä tulee saarten kuningas, kun veli on hallitsija mantereella nykyisen Trondheimin seuduilla.

Saaga jatkuu selvittäen neljänsadan vuoden jakson kaikenlaisia tappelusta ja kahakkaa kuninkaiden ja mahtimiesten kesken. Kaunokirjallista harrastustakaan ei unohdeta, syntyneet runot on kirjattu osaksi saagoja. Pääasiassa ollaan Orkneyn saarilla, siitä nimikin.

Sukuselvitykset toinen toisensa perään jatkuvat. Ja jatkuivat vielä saagojen valmistumisen jälkeenkin. Löytyypä Skotlannista edelleenkin turistien iloksi kokonainen linnan hallillinen muotokuvia kerran hallinneen kuninkaan (kuvitteellisia) esipolvia.

Mitä Fornjótriin tulee, niin vaikutelmaksi jää, että hänet sijoitetaan Suomen ja Kveenienmaan kuninkaaksi, jotta voitaisiin perustella orkneylaisten jälkipolvien oikeutus välissä olevien maiden valloitukseen.

Siis eräänlainen geopolitiikan väline.

Taulukauppoja Picassolla

Eilisen on ollut kurkku kipeä ja lämpöäkin. Toissapäivänä tuli käytyä lentokentällä, ei kai sieltä pöpöjä mukaan tarttunut, heräsi kuumeinen ajatus. Ehkä kyse oli liian kevyestä pukeutumisesta, Oulunsalon keskustan liikenneympyräkoriste kuvannee ilmanalaa.

Kone toi kaivatut ja isompi kaivattu International Herald Tribunen. - Siinä sinun tykkäämässäsi pariisilaiselokuvassahan myytiin näitä... Kyllä se tuntee miehensä.

Lehti oli viime torstailta (7.5.). Kahteen otteeseen käsitellään Picasson maalaustaiteen huutokauppoja. Pääkirjoitussivulla muistellaan vuoden 1959 huutokauppaa, jossa 1905 maalattu La Belle Hollandaise oli myyty 55000 punnan ennätyshintaan.

Huutokaupassa voiton vei australialainen Queensland Gallery of Modern Art (kuva heidän sivuilta). Varat suuriin huutoihin oli lahjoittanut Harold de Vahl Rubin.

Pysyvän kodin taulu on tainnut sieltä löytää.

Toinen Picassoihin liittyvät taulu-uutinen oli kulttuurisivuilla. Viime viikkoisessa Sothebyn huutokaupassa Picasson 1938 tekemä La Fille de l'artiste a deux ans et demi avec un bâteau (Taiteilijan kaksi ja puolivuotias tytär veneen kanssa) oli jäänyt myymättä.

Taulun oli International Herald Tribunen tietojen mukaan tarjolle laittanut William Achenbaum (Gansevoort Hotel Groupin johtaja), joka on Madoff-pyramidissa menettänyt huomattavan siivun omaisuudestaan. Picasso kaupoilla hän oli toivonut saavansa vähintään 16 miljoonaa dollaria käyttövaroja. 24 miljoonaakin oli huutokauppakamarin mukaan ihan realistisissa odotuksissa.

Toisin kävi. Kauppa ei käynyt.

Toimittaja Carol Vogel saikin tästä mahdollisuuden havainnoida, että Madoff-pyramidin sortuminen näkyy laajemminkin taidehuutokaupoissa. Keskiviikkoiltaisessa Christie'sin New Yorkin huutokaupassa (6.5.) oli tarjolla Jerome Fisherin (Nine Westin perustajia) omistama Picasson 1968 maalaama Mousquetaire a la pipe (Muskettisoturi polttaa piippua).

Madoff on ollut oikea velho saadessaan sikarikkaat vedätykseensä.

Jerome Fisher osti Picassonsa viisi vuotta sitten maksaen siitä reippaat seitsemän miljoonaa. Nyt kaupat syntyivät vajaalla viidellätoista miljoonalla dollarilla, joten jäi omistamisesta jotain vaivan palkkaakin.

Toppilan siilo

[Kuvia Toppilasta, osa 1, osa 2, osa 3]

Nykyisessä Meri-Toppilassa sijaitseva Toppila-Vaaran puunjalostustehtaiden siilo on suojeltu, mutta vielä vailla uutta käyttötarkoitusta. Ahdas tontti arvorakennukselle on jätetty, sekin rajaa vaihtoehtoja. Alvar Aallon 1930 suunnittelema rakennus haki muotoaan katedraaleista.

Rakennuspiirustuksissa siilo ei ole vielä niin linjakas, kuin siitä toteutuessaan 1930-33 tuli. Piirustus on Alvar Aallon rakennustietokannasta, sen mukaan Aalto 14 suunnitelmaa teki Ouluun. Osa on jäänyt toteutumatta, kuten Valistustalon teatteri- ja konserttitalo ja yliopistokampus.