Juban työtapaturma

Puolikuntoinen blogaaja samaistui eilen voimakkaasti postinkantajan tuoman Viivi ja Wagner -lehden (8/2009) vanhaan strippiin. Wagner makaa flunssassa ja Viivin diagnoosi "olet liian erakko" on vastaanpanematon.

"Hanki ystäviä. Se lisää vastustuskykyä."

Uudessa lehdessä Juba paljastaa, että sarjakuvapiirtäjänkin ammatti saattaa olla hyvinkin vaarallinen. Etenkin jos on vanhakantaisien työvälineiden ystävä. Aikaisemmin jäljen pysyvyydellä oli suurikin merkitys, mutta nykyisin moni skannaa työnsä itse, joten huopakynätkin käyvät.



Tämä ei ollut se tapaturma, jonka vuoksi Juba taannoin oli sairauslomalla ja palkkasi tuuraajia.

Pikkujutuissa Lewis Trondheim myös kuvaa sarjakuvantekijän arjenvaaroja ja pelkoja. Piirtäjän työn keskeyttää toistuvasti hyökkäilevä lemmikkikissa, joka ei lopeta ennen kuin sitä rapsutetaan.

Trondheim kuvailee myös Réunionin paratiisisaaren vaaroja, joita on vähän muuhun trooppiseen alueeseen nähden. Ei käärmeitä eikä myrkyllisiä hyönteisiä. Mutta kipakka chikungunya-tauti. Se tarttuu hyttysen pistosta ja aiheuttaa kovan kuumeen, uupumuksen, keskittymiskyvyttömyyden ja pitkälliset nivelkivut. Ei Trondheim kuumeesta tai nivelkivuista huolinut. Mutta keskittymiskyvyn puute! Ei pitkilleen sarjakuvia voisi tehdä.

Tervehtymistä odottaessa toivon, etteivät puolivetoiset kirjoitukset koko lukijakuntaa karkota.

Simpsonit 20 vuotta

Tänään 1989 esitettiin Yhdysvalloissa televisiossa ensimmäinen jakso Simpsoneita. Tuotantokoodien mukaan ensimmäinen tehty jakso oli nimeltään Lapsenvahti, mutta lähestyvän joulun vuoksi ensimmäiseksi esitettäväksi jaksoksi valikoitui kuitenkin Joulurauha.

Simpsonien perhe oli aloittanut tv-uransa jo pari vuotta aiemmin Tracey Ullman Show'ssa. Lyhyissä animaatioissa perhe päätyi usein toistensa kurkkuun. Ydinperheen idylli muuttui hetkessä kaaokseksi.

Vielä ensimmäisellä tuotantokaudella Simpsonit eivät saaneet suuria hurrauksia. Alle minuutista siirtyminen yli kahteenkymmeneen minuuttiin vaati muutoksia hahmoihin ja katsojiltakin vei aikansa muutokseen.

Vuonna 1991 sarjaa alettiin esittää Suomessakin, ja etukäteisrummutus alkamisesta tuntui liioitellulta. Tracey Ullman oli suomalaisillekin tuttu.

Mutta eipä aikaakaan kun piirrossarja lunasti lupauksensa. Wikipediassa kritiikkinä kerrotaan, että sarja on ollut 2000-luvulla tylsä, ja vakavasti otettavien arvioiden mukaan paras kausi ikinä on ollut neljäs.

Meillä Simpsonit ovat syrjäyttäneet iltauutiset. Niiden sijaan katsotaan Subilta animaatiota ties kuinka monetta kertaa uusintana.

Eilen Homer hankki aseen perheensä turvaksi. Jaksossa piikiteltiin Yhdysvaltain aselainsäädännölle. Homer sai kuitenkin käsiaseensa vaikka olikin uhkaillut maansa presidenttiä Bushia. Homerin kaltaisille lainsäädäntö rajoitti aseiden määrän kolmeen...

George Bush vanhempi Barbara vaimoineen päätyivät "vierailijoiksi" Simpsoneihin imitaattoreiden avulla. Bush vanhempi oli presidenttikaudellaan moittinut ohjelmaa vääränlaisista perhearvoista, Bush olisi pitänyt enempi Waltoneiden perheen kaltaisista asetelmista.

Homer Simpsonin esimerkki on meilläkin noteerattu. Tyttäret tuntuvat seuraavan hahmoa negaation kautta: Homer tekee kaikkea, mitä hyvä isä ei tekisi. Joskin silloin tällöin Homerkin toimii ihan oikeinkin. Mutta se harvemmin kiinnostaa, ainakaan vanhemmalle julkilausuttuna.


(kuvassa blogin kirjoittaja simpsonoituna. Omia kuvia voi tehdä http://simpsonizeme.com/ osoitteessa. Melko suosittu palvelu tuntuu olevan, tukossa usein)

Pakkasen perhe

Mervi Koski esittelee teoksessaan Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja (Karisto 2007) taivaan jumalkatrasta. Muinaissuomalaisten tärkein jumala Ukko oli sään, sadon ja ukkosen jumala. Yksin hän ei kuitenkaan ilmoista vastannut, vaan hänellä oli koko joukko apulaisia.

Talvisia kylmiä kelejä varten oli kokonainen haltijaperhe. Pakkanen paukutteli nurkkia, niin kuin on tehnyt viime päivinäkin. Pitkän ulkoilun jälkeen onkin osannut arvostaa kotilieden lämpöä.

Pakkasta karkeampia kelejä varten tarvitaan hänen vanhempiensa apua. Perheen isä on nimeltään Puhuri ja äiti Hyyttö. Puhuri pahentaakin Pakkasen purevuutta huomattavasti.

Hyyttö tunnetaan kuuraisen Pakkasen jääkylmänä äitinä. Puhurikin piti vaimoaan happamana ja hyisen kalseana.

Perheestä tunnetaan myös Pakkasen isoisä Hyytämöinen. Nimensä mukaisesti hän sai paikat ja asiat jäykistymään kylmyydestä.

Sananlaskuissakin on kovia talvikelejä muisteltu. Esimerkiksi Paltamossa sanotaan, että:

Sillon, kun Kaijaanin linnaa rakennettiin, oli niin kova pakkanen, että kusen kaarelle jäävytti, ja niin runsas lumisae, että kustessa kyrvän päälle korttelin lunta sato.

Joulutarinoita mahan täydeltä

[Jatketaan vielä eilisen tapaan Taskarin teemanumeroiden parissa. Vanhoja suomalaisissa sanomalehdissä julkaistuja joulutarinoita linkin takana.]

Joskus Kvaakin keskusteluissa, kun pohdittiin Tupun, Hupun ja Lupun ikää, ehdotin ratkaisuksi veljenpoikien viettämien joulujen määrän laskemisen. Ehdotus oli tietenkin pilailua, taitaa joka jouluksi uusia tarinoita ilmestyä melkein yhden lapsuuden verran. Tahti on vain kiihtynyt, kun teemataskareissa on otettu tavaksi julkaista jouluspesiaaleja.

Täksi jouluksi ilmestynyt Todellisia tonttuja sisältää kolmetoista tarinaa. Kun mukaan lasketaan Aku Ankka -lehdessä ilmestyneet joulujutut, niin saataneen veljenpojat hyvinkin täysi-ikäisyyteen. Aivan kaikissa tarinoissa Akun holhokit eivät ole mukana, joten suoraviivaista laskentaa ei voi tehdä.

Todellisia tonttuja on teemanumeroiden seitsemäs jouluspesiaali. Aikaisemmat ovat Rekiretki (n:o 6, 2003), Kultainen joulu (8, 2004), Pakettimatka (10, 2005), Lahjajahti (12, 2006), Puhu pukille (15, 2007) ja Lahjaunelmia (18, 2008).

Taskarin teemanumeroiden joulunumeroissa ei tarinankerronta varsinaisesti juhli. Onpahan pienemmille joulunodotuksen helpottamiseksi ja vanhemmille jouluhengen nostattamiseksi koottu yksiin kansiin tuttujen kaavojen mukaan kulkevia tarinoita. Joulupukkia autetaan, estetään joulun terrorisointi, parannetaan poroja. Lahjaongelmista selvitään.

Sama kaava toistuu Todellisissa tontuissa. Muutama tarina joukosta kuitenkin erottautui.

Rodolfo Ciminon ja Francesca Guerrinin vanhemmassa Aku Ankka -tarinassa ei vietetäkään joulua vaan uutta vuotta. Juttu on räiskettä ja räminää, lopuksi Akun toive viettää juhlapäivä vuorenhuipulla toteutuu, muttei sellaisissa merkeissä kuin sankari olisi halunnut.

Varsinainen joulumieltä luova tarina teemanumerossa oli Carlo Gentinan ja Guido Scalan Ankkalinnan lahjatulva. Aku onnistuu opettamaan antamisen iloa Ankkalinnan kilpaileville miljardikoille.

Olen ollut ymmärtävinäni, että Guido Scalan lennokas ja venytetyn oloinen tunnistettava piirrostyyli jakaa mielipiteitä. Toiset tykkäävät, toiset eivät. Oma suhtautumiseni vaihtelee.

Tässä teoksessa ja tällä lukukerralla Scalan jälki tuntui vetoavalta. Ehkä tässä heräsi jonkinlainen jouluinen idealismi. Roopen voi saada anteliaaksi muutenkin kuin esikuvansa Ebenezer Scroogen Charles Dickensin joulutarinassa.

Ilmeisesti Akun joulutarinoilla on menekkiä, koska niitä on joka jouluksi ryhdytty julkaisemaan. Yhdenlainen joulutraditio alkaa näistäkin tulla.

Oscar Niemeyer 102 vuotta

Kun ihminen saavuttaa tietyn iän, niin jokainen ikävuosi on juhlinnan ja muistamisen arvoinen. Arkkitehti Oscar Niemeyer on tänään saavuttanut 102 vuoden kunnianarvoisan iän. Oheisessa 101-vuotisjuhlien kunniaksi tehdyssä ohjelmassa muistellaan hänen uraansa.

Ei Niemeyer vieläkään ole eläkkeelle jäänyt. Uusia rakennuksia valmistuu edelleen: Oscar Niemeyer auditorium under construction.