Painajainen Iin työväentalolla

Perjantaina ja lauantaina Iin työväentalolla (tosin talon nimen ensimmäinen kirjain peitettynä) vietetty Iik! kauhuelokuvafestivaaleja. Nyt yhdeksännen kerran järjestetyt juhlat ovat kasvaneet pikkuhiljaa vuosien mittaan, juhlilla tehtiin nyt näytöskohtainen kävijäennätys. Robert Wienen Tri Caligarin kabinettia vuodelta 1920 pääsi seuraamaan 185 katsojaa.

Työväentalon sali oli ääriään myöten täynnä, järjestäjät etsivät saliin lisätuolejakin, ja silti osa halukkaista jäi ulkopuolelle. Wienen mykkäelokuvasta esitettiin 35 mm:n restauroitu ja värisävytetty kopio, ja näytöksen säestivät 1920-luvun hengessä Ukule Igor & Antti Utriainen duo.

Tri Caligarin kabinetti yllätti lavastuksellaan. Mielisairaalaan lopulta päätyvään kerrontaan sopi mainiosti jonkinlainen vääristynyt art nouveau.

Wiene oli suunnitellut elokuvasta kansanperinteeseen pohjautuvaa pelottelutarinaa, jossa unissakävelijän ennustukset totetutuvat täsmällisen varmasti. Tuottajat pitivät tuotosta liian makaaberina, ja heidän vaatimuksestaan elokuvaan lisättiin mielisairalaan sijoittuva kehyskertomus.

Kuten festivaalien ohjelmalehtisessä kerrotaan, tämä kehyskertomus tekee elokuvasta nykykatsojalle oikeastaan mielenkiintoisemman. Syntyi myös (tiettävästi ensimmäinen) yllätysloppu, joka käänsi kaiken aikaisemmin nähdyn kokonaan uuteen valoon.

Mielisairaalateema on ankkuroitunut osaksi kauhuelokuvien genreä ja lyhytelokuvakilpailun voittaja Christopher Marinsin Mardröm (Painajainen) askaroi samassa ympäristössä.

Teknisesti taidokkaasti toteutettu Mardröm kuitenkin suhtautui liian vakavasti aiheeseensa ja falski yhteiskuntakritiikki täydensi sisällöllisiä puutteita. Ehkä lyhärin hienous avautuu vasta myöhemmin.

Yleisö äänesti suosikikseen Joonas Kesäniemen zombiepätkä Huvilan.

Pääosassa ohjelmistossa oli vanhassa 60- ja 70-lukujen kauhussa. Boris Karloffilta oli mukana kolme elokuvaa, jotka perustuivat vanhoihin kauhuklassikkoteksteihin. Die, Monster, Die! (1965) ja The Crimson Cult (1968) perustuivat H. P. Lovecraftin kertomuksiin ja Black Sabbathin (1963) episodien taustakirjoittajina toimivat Tsehov ja Tolstoi.

Ensivuodeksi järjestäjät lupailivat isompia juhlia merkkivuoden kunniaksi.

Mielensäpahoittaja neljänteen painokseen

Eilen sain viimein käsiini Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan (WSOY 2010). Jotenkin on niin sattunut, että kirjaa havitellessani se on aina ollut loppu. Viime viikolla Kyrö oli Oulun Akateemisessa signeeraamassa teostaan, mutta tuolloin olin etelämmässä.

Nimiölehden taustasta saatan lukea: "neljäs painos".

Teoksen menestys on ehkä ollut yllätys kustantajalle. Onhan se jo kerran julkaistua tekstiä, Antti Litja on näitä ääneen lukenut Radio Suomessa.

Kerran 1990-luvulla satuin Jyväskylässä samaan pöytään Gummeruksen kustantaja Salojärven kanssa. Hän oli iloinen, koska sinä vuonna julkaistu Raija Orasen kirja oli myynyt niin hyvin. Hänellä ei teoksen suhteen ollut ollut suuria odotuksia, koska teksti oli kerran julkaistu, eli esitetty tv-sarjana MTV:llä.

Ostava yleisö oli kuitenkin hankkinut kirjaa kymmenintuhansin kappalein, vaikka tarina oli televisiosta tuttu.

Liekö pohdinnat WSOY:llä kulkeneet samaa rataa? Kuka ostaisi kirjan, jonka sisältö julkisen palvelun Yleisradiossa on kaikelle kansalle ilmaiseksi luettu?

Neljäs painos osoittaa, että kiinnostusta on. Kirjoja painetaan, ja kauppa käy niin ettei kaikille halukkaille kappaleita ole koko ajan tarjolla.

Isot talot ovat perustelleet omaa asemaansa muun muassa sillä, että niillä on mahdollisuus järjestää laaja ja kattava jakelu myyntiverkostoihin. Ennakolta tiedettyjen menestysteosten osalta se hyvin toimiikin.

Mutta Kyrön menestys on tainnut tulla yhtiölle nurkan takaa.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tätä tulin miettineeksi. Vanhoja, viidentoista vuoden takaisiakin tuli mieleen. Mutta on onneksi oma blogi, jossa purkaa tuntoja niin etteivät mene suonet tukkoon ja sydän leikkaa kiinni.

Mitä on tärkeä tietää?

Sherlock Holmesia käsittelevään suomenkielisen wikipedia-artikkeliin lainattu lista tohtori Watsonin Tulipunaisessa tutkielmassa tekemistä havainnoista suosikkiyksityisetsivän tiedoista ja taidoista:

1. Kirjallisuuden tuntemus. – Olematon.
2. Filosofian tuntemus. – Olematon.
3. Tähtitieteen tuntemus. – Olematon.
4. Politiikan tuntemus. – Heikko.
5. Kasvitieteen tuntemus. – Vaihteleva. On perehtynyt belladonnaan, oopiumiin ja myrkkyihin yleisesti. Ei tiedä mitään puutarhanhoidosta.
6. Geologian tuntemus. – Käytännöllistä, mutta rajoittunutta. Erottaa yhdellä silmäyksellä erilaiset maalajit toisistaan. Kävelyretkien päätteeksi on housunlahkeidensa tahrojen värin ja koostumuksen perusteella osoittanut missä päin Lontoota ne ovat syntyneet.
7. Kemian tuntemus. – Syvällistä.
8. Anatomian tuntemus. – Tarkkaa, mutta epäjärjestelmällistä.
9. Rikosuutisten tuntemus. – Valtava. Hän näyttää tuntevan jokaisen yksityiskohdan kaikista vuosisatamme hirvittävyyksistä.
10. Soittaa viulua hyvin.
11. Hän on taitava singlestick-pelaaja, nyrkkeilijä ja miekkailija.
12. Hyvä käytännön tuntemus Britannian laista.

Watsonin ja samalla Wikipedian luettelosta puuttuu yksi tärkeä Holmesin tietämyksen kohde. Sherlock Holmesilla oli ehkäpä rikosuutisia laajempikin tieto siitä mitä Lontoossa oli kaupan ja mihin hintaan. Holmes teki tuotteilla myös jatkuvasti kokeita ja seurasi josko jotain uutta markkinoille ilmestyi.

Holmes osasi tunnistaa savukkeet tuhkasta, sikarit tumpit tuoksusta ja tulitikkujen alkuperämaat. Holmes tunnisti polkupyörän renkaiden jäljistä niiden valmistajat, vaatteiden ompeleista ne tehneet räätälit ja loputtomasti eri tuotteiden valmistajia ja ominaisuuksia.

Taidosta oli monesti hyötyä juttujen ratkaisemisessa. Ja siksi Holmes tavara- ja tuotetietämystään koko ajan kartuttikin.

Holmes oli kivierämaahan muuttanut luonnontuntija. Siinä missä englantilaiset lammasfarmarit tunsivat eläimet, kasvit ja sääenteet niin Holmes tunsi kaupunkiympäristön oleelliset ja vähemmänkin tärkeät piirteet.

Ylellisyystuotteet Holmesille olivat tutut kuten myöhemmälle James Bondille, mutta lisäksi Baker Streetillä tiedettiin keskiluokkaisten ammattien ja tavallisen työväen perustarvikkeet.

Tavaroiden maailma oli täydellisesti tuttu.

Tekisi mieleni ajatella, että Sherlock Holmesilla on ollut osuus merkkitietoisen kulutusyhteiskunnan synnyssä. Salapoliisitarinoista on jo yli sadan vuoden ajan tarttunut yhä uusien sukupolvien mieliin, että on tärkeää tietää tuotteista niiden käyttöominaisuuksien lisäksi valmistajat, hinnat ja erityisyydet. Pitää olla tuotetietoinen, sillä brändit kantavat kaikenlaista sosiaaliseen statukseen liittyvää tietoa.

Tosin asiat ovat muuttuneet Holmesin ajoista. Jarkko Martikaisen Pitkät piikit (Like 2006) kokoelmassa on lyhyt novelli Merkityt, jossa etsitään kadonneita 13-vuotiaita tyttöjä. Tytöillä oli Sisleyn paidat, JC:n pinkit hupparit, Calvin Klein hatut, iPodit, Gul-kellot ja Pilgrimin kirkaskiviset korvikset. Hiukset olivat leikatut Paris Hiltonin mallin mukaan, tuoksuna Lancomen Miracle. Molemmat joivat Evian-vettä, molemmilla jaloissaan Miss Sixtyn valmiiksi kulutetut farkut ja Conversen Chuck Taylorit. Käsissään Nokian kamerakännykät ja Zaran pienet käärmeennahkaiset olkalaukut.

Poliisin piti viiden viikon kuluttua lopettaa etsinnät tuloksettomina. Tuntomerkkejä vastaavia, aivan samannäköisiä tyttöjä oli Suomessa poliisin varovaisen arvion mukaan ainakin puoli miljoonaa, lopettaa Martikainen.

William Cullen Bryant: Marraskuu

Vielä yksi hymy, poistuva, kaukainen aurinko!

yksi sulattava hymy läpi pehmeän sumean ilman,

ennen kuin kovat tuulet pyyhkivät yli jäätyneen maan,

tai kuin lumikinokset kertyvät ylle niittyjen.

Yksi hymy tummissa mäissä ja paljaissa puissa,

ja kivenlohkareissa joiden kesäseppeleet ovat kadonneet,

ja siniselle kukkalle, joka, tuulenhenkäyksessä,

nuokkuu yksinäisenä, viimeisenä kaltaisenaan.

Vielä muutama aurinkoinen päivä mehiläisille

surista ennen sitä, joka väistämättä on tulossa,

sirkoille sirittää ruohikossa,

ja ihmisille iloksi muutama ohut säde.

Vielä yksi leveä hymy, ja me yritämme kestää

pistevät talvipakkaset, ja tuulet, ja pimeän taivaan.

Valon vähentyminen on alkanut vaikuttaa. Väsyttää, ja alakulo vaanii jossakin lähistöllä. Ajankohtaan sopii William Cullen Bryantin (1794-1878) Marraskuu, vaikka meillä syksy on pidemmällä kuin Pohjois-Amerikassa runon kuvaamaan aikaan. Ei ole sirkkoja pitkilleen kuulunut, ei mehiläisiä tai mattimyöhäisä kukkiakaan.

Ne jotka ovat jo kesän hyvästelleet saattavat ottaa kaiken irti Halloweenista. Viime päivät Simpsonit ovat olleet yhtä kauhujen taloa. Frankensteineja ja muumioita.

Sattumoisin juuri tänään 1922 Howard Carter ja lordi Carnarvon löysivät sisäänkäynnin faarao Tutankhamonin hautaan. Kirouksia populaarijulkisuudessa on tapahtumaan liitetty.

Maanantaina alkoi Jatkokertomuksissa Arthur Conan Doylen Cloomber Hallin salaisuus, Pohjalaisen vuonna 1900 jatkokertomuksena julkaisema tarina, joka sijoittuu Skotlannin länsirannikolle. Pieneen syrjäiseen kylään muuttaa aikaisemmin Intiassa palvellut upseeri, joka tuntuu kammoavan kaikkia...

* Arthur Conan Doyle - Cloomber Hallin salaisuus

Mutta ennen salaisuuden selviämistä:

Vielä yksi leveä hymy, ja me yritämme kestää

pistevät talvipakkaset, ja tuulet, ja pimeän taivaan.

Valmet 15

Maaningan kirkonkylälla piti pysähtyä kuvaamaan vanhaa Valmettia, pientä traktoria, josta ajateltiin pienten suomalaisten maatilojen käyttökonetta. Valmet 15 (kuvissa) ja sen tunnetumpaa seuraajaa Valmet 20 -traktoreita valmistettiin 1952-1962 vajaat kymmenentuhatta kappaletta.

Suosittuja korjaus- ja laittokohteita ovat nämä. Oma traktorikerhokin on.