Kauhua ja roskaa

Eilen Iin Yöväentalolla alkoivat Iik! kauhuelokuvafestivaalit. Tällä kertaa ehdin käydä katsomassa vain yhden elokuvan, koska ensi viikonlopun valmistelut ja tämän viikonlopun muut menot vievät ajan. Oikeastaan Iissä näkemäni Kauhun kummisedät (2002) oli tv-dokumentti Yle Teeman varhaisvuosilta. Ohjaaja Jouni Hokkanen summaa dokumentissaan suomalaista kauhuharrastusta.

55 minuuttisen dokumentin jälkeen ohjaaja Hokkanen, Night Visionsin festivaalijohtaja Mikko Aromaa ja raahelainen toimittaja Jussi Häkkilä keskustelivat Iin festivaalijohtaja Antti Näyhän johdolla. Hokkasen dokumentissa kauhuharrastusta lähestyttiin henkilöiden kautta. Monet haastatelluista ovat myös sarjakuvapiireistä tutut: Petri Hiltunen, Nalle Virolainen, Harto Hänninen, Toni Jerrman. Monien 1960-luvulla syntyneiden tie kauhun maailmaan kulki 1970-luvulla ilmestyneen Shokki -lehden kautta.

Liikkuvan kuvan harrastamiseen innoittajana monelle oli Suomessa vuosina 1987-2000 voimassa ollut ankara videolaki. Videolaitteet tekivät läpimurron Suomessa 1980-luvun alussa, vuonna 1980 niitä oli maassa dokumentissa olleen Ajankohtaisen kakkosen pätkän mukaan jo kymmenentuhatta kappaletta. Laitteiden mukana tulivat vuokrattavat videot, ja huoli siitä mitä lapset ja nuoret saattavat nähdä.

Keskustelussa ja dokumentissa Aromaa muistutti, että suuri osa kauhuelokuvan klassikoista oli Suomessa kielletty jo 1930-luvulta lähtien. Videot toivat mahdollisuuden nähdä näitäkin elokuvia, ja eduskunnassakin käynnistynyt keskustelu vauhditti intoa katsoa niitä vielä kun oli mahdollisuus. Lain tultua voimaan kopion kopiot kiersivät kaveripiireissä.

Ajankohtaisen kakkosen pätkä väkivaltaelokuvista oli kuin mainos teini-ikäiselle, keskustelussa pohdittiin. Kielletty hedelmä kiinnosti. 1980-luvun alussa "tutkiva journalismi" yritti paljastaa videovuokraamotoiminnan mädännäisyyden. Dokumentissa eräs toimittaja lähetti 14-vuotiaan pojan vuokraamoihin. Jo toisesta poika sai lainaksi väkivaltavideon. Yleisö rähähti nauruun kun poika kaivoi sen kassista -- kyseessä oli Likainen Harry (1971).

Videolain mukaan vuokrata ei saanut sellaisia elokuvia, joille ikärajaksi oli määritelty K18. Elokuvateattereissa näitä filmejä sai esittää. Koska näitä pääosin vanhoja, kulttimainetta saaneita elokuvia ei normaalissa ohjelmistossa ollut, muutamat harrastajat saivat ajatuksen järjestää elokuvafestivaaleja. 1990-luvun alussa oli useampia yrityksiä, muun muassa Porissa ja Kemissä. Edelleen hengissä on 1997 aloittanut Night Visions. Iin festivaalit syntyivät lain kumoamisen jälkeen 2002.

Keskustelussa Näyhä muistutti, että Hokkasen dokumentin nimessä kauhun sijaan olisi yhtä hyvin voinut olla roska. Erityisesti Jerrman ja Hiltunen pohtivat tätä dokumentissakin. Useimmat kielletyt elokuvat olivat huonoja, niiden kiinnostavuus syntyi muista kuin elokuvallisista arvoista. Usein sellainen on ällitys ihmisyyden äärellä. Miten joku on tosissaan voinut kuvitella tällaisella olevan kaupallisia mahdollisuuksia?

Nykyisin tarjontaa on enemmän kuin ihminen ehtii eläissään katsoa. Tarvitaan siis asiantuntevia vinkkejä siihen mitä kannattaa katsoa. Roskankin osalta. Kauhuelokuvafestivaalit ovat erinomainen paikka tällaiseen. Varsinkin kun kaverit on mukana.

* Iik! Kauhuelokuvafestivaali

Muitakin sivilisaatioita on

Tänään 1934 syntyi New Yorkissa Carl Sagan (k. 1996). Hän sai 1980-luvulla monet, muun muassa minut, vakuuttuneeksi siitä, että maailmankaikkeudessa on pakko olla muutakin elämää, muitakin sivilisaatioita kuin meidän. Sagan oli perusteluissaan vastaansanomaton. Olisihan se kumma jos näin valtavassa kaikkeudessa ainoa elämä olisimme me.

Sitten Carl Saganin päivien avaruuden tutkimus on kehittynyt tunnistamaan entistä pienempiä kohteita entistä kauempaa. Saganin täytyi puhua ainoastaan Auringon kaltaisista tähdistä, joita lähiavaruudessa on noin joka kymmenes kaikista. Identtisiä Auringon kanssa on noin joka sadas.

Nyttemmin noiden tähtien ympäriltä on löydetty planeettoja. Muita kuin omaa aurinkoamme kiertäviä on ryhdytty kutsumaan eksoplaneetoiksi. Eilisen uutiset kertoivat, että amerikkalais-eurooppalainen tähtitieteilijäryhmä on löytänyt 44 valovuoden päästä kolme uutta eksoplaneettaa. Yksi niistä kiertää aurinkokuntansa keskustähteä elinkelpoisella vyöhykkeellä (ei liian kylmää tai kuumaa).

Löydetyt eksoplaneetat ovat pääasiassa olleet Jupiterin kaltaisia kaasujättiläisiä, joilla ei nykyisillä tiedoilla voi olettaa elämää olevan. Silti ensimmäisten tähtiä kiertävien eksoplaneettojen olemassaolon varmistuminen vuonna 1992 todisti sen, ettei aurinkokuntamme ole ainoa. Nykyisin tunnetaan yli kahdeksansataa muita tähtiä kiertäviä planeettoja.

Eilisen uutisen tähti oli HD 40307 (K2 V -spektriluokan oranssi kääpiötähti Maalarin tähdistössä). Sen ympäriltä löydettiin jo vuonna 2008 kolme planeettaa, ja uusissa Chilen Atacaman aavikolla sijaitsevan Euroopan eteläisen observatorion kaukoputken avulla tehdyissä tutkimuksissa planeettoja vahvistui siis olevan yhteensä kuusi.

Carl Saganin popularisointipuheet siis saavat käytännön vahvistusta. Mutta vielä on pitkä matka ensimmäiseen yhteyteen, ellei sitten tapahdu jotakin sellaista kuin Sagan romaanissa Ensimmäinen yhteys (Gummerus 1997).


* Maankaltainen planeetta löytyi läheisestä aurinkokunnasta. Yle Tiede 8.11.2012.

Talvivaara

Talvivaara palaa. Tv-sarjan kuvitusta.

George R. R. Martinin kirjasarjassa Tulen ja jään laulu pohjoisessa sijaitsee Talvivaara, jota Starkit hallitsevat. Se kuuluu Seitsemään kuningaskuntaan, joka jakautuu neljään provinssiin. Talvivaara on Pohjoisessa. Talvivaaran pohjoispuolella sijaitsee Muuri, joka estää tuntemattomia pahoja voimia ja heimoja tunkeutumasta Westerosin. Sekä Talvivaaran ja Muurin peruskivet on Starkien esi-isä laskenut.

Eilisen päivän puheenaihe on ollut Talvivaara, pohjoisessa Kainuussa sijaitseva kaivos. Suomen ja Venäjän vanhat rajalinjat ovat kulkeneet Talvivaaran läheltä, joskin kaivosalue on kuulunut aina Täyssinän rauhasta läntiseen valtakuntaan.

Muuri Talvivaarassa vuotaa. Pahat vedet pääsevät virtaamaan eri puolille maata. Ainakin länteen ja etelään. Raskasmetalleja ja radioaktiivisia aineita seurataan niin Oulun vesilaitoksella kuin Ylä-Savon Sotessa. Jälkimmäinen vaati Kainuun Elyä ottamaan kaivoksen hallintaansa. Naapurimaakunnan puolella ajatellaan, ettei kaivosyhtiö kykene kaivostoimintaan.

Westerosin Muuria valvoo Yövartio. Kylmässä pohjoisessa oleva Muuri on rakennettu kivistä ja jäästä, ja rakenne on punottu yhteen vahvoilla ja vanhoilla loitsuilla. Muurin eteläpuolella on yhdeksäntoista linnaketta, joista kustakin on portti Muurin läpi. Ainoastaan kolme linnaketta on edelleen käytössä, Yövartion arvostus on pitkien kesäisten aikojen kuluessa laskenut. Uhkaa Muurin takaa ei pidetä enää suurena. Kuudentoista hylätyn linnakkeen portit on sinetöity, mutta vartiota niillä ei enää ole.

"Talvi on tulossa", jaksavat Starkit silti muistutella toisia valtakuntansa sukuja ja heimoja. Silloin Muurin tulisi kestää kaikki hyökkäykset. Pitäisi olla varautunut kaikkeen vaikka mikään ei tuntuisikaan uhkaavan.

Jos pohjoisen muurit pettävät, niin vaikutusalue on todella laaja. Siinä menevät meikäläisen juomavedet ja kesämökkirannat.

We are the Borg

Eilen Kutosella esitetty Star Trek: The Next Generation -jakso Borgien armoilla (Q Who?, TNG 142) esitteli uuden ajan Star Trekin pelottavimman vihollisen, Borgit (vai pitäisikö sanoa Borgin?). Salaperäinen Q esittelee USS Enterprisen väelle kansakunnan, jolla on kollektiivinen tajunta. Q:n tarkoituksena on muistuttaa, ettei löytöretkeily avaruudessa ole pelkästään "uusien, outojen maailmojen tutkimista", vaan vihoviimeisillä käymättömillä korpimailla vastaan saattaa tulla ylivoimainen vihollinen.

Ensikontaktissa Borgit kertovat olevansa ylivoimaisia. Siksi Enterprsen pitäisi antautua. "Vastarinta on turhaa" (Resistance is futile), kertoo Borg. Ja siltä tosiaan vaikuttaa.

Vaikka Borgit ovat "tavallisia" humanoideja, heidät lisälaitteiden avulla kytketty yhdeksi yhteiseksi kollektiiviseksi tajunnaksi. Se on jotakin odottamatonta, ennakoimatonta. Enterprisen tietokoneet eivät tunnista Borgien kuutiosta (avaruusaluksesta) yhtään elävää olentoa. Säädöt on asetettu etsimään yksittäisiä tajuntoja, ei yhtä yhteistä.

Vieraillessaan Borgien kuutiossa komentaja Riker yrittää etsiä aluksen päätietokonetta. Ajatus oli väärä, keskustietokonetta ei ole. Borg on verkosto, joka pystyy rakentumaan uudelleen .

Borgien taustalla olevasta populaarikulttuurisesta asetelmasta tulee mieleen esimerkiksi Jarkko Martikaisen novelli Merkityt (kokoelmassa Pitkät piikit, Like 2006). Martikainen luettelee ensin sivun verran yksityiskohtaisia tuntomerkkejä joita poliisi oli saanut kadonneista 13-vuotiaista tytöistä. Poliisin oli silti lopetettava etsinnät turhina: "Tuntomerkkejä vastaavia, aivan samannäköisiä tyttöjä on  Suomessa varovaisen arvion mukaan ainakin puoli miljoonaa."

Yksilöllisyys on kummallista. Pyrkiessään erottautumaan sopeutuukin massaan entistä enemmän.

Star Trekin humaanille maailmalle Borg antoi väriä ja haastetta. Myöhemmin kapteeni Picard tuli hetkeksi liitetyksi osaksi heidän maailmaansa. Kapteeni Janeway puolestaan pelastaa kollektiivista irrotetun Seven of Ninen omaan miehistöönsä individualismia oppimaan. Mutta nämä The Next Generationia seuraavissa elokuvissa ja sarjoissa.

Seven of Nine

Yhdysvaltain presidentin valinta 6. marraskuuta

Oulun Valtatie 30.7.2012.

Tänään valtameren takana Yhdysvalloissa valitaan presidenttiä. Jos muulta maailmalta kysyttäisiin, niin valinta olisi selvä. Barack Obama jatkaisi. Mikko Majander kertoi Kalevi Sorsa -säätiön blogissa (Tuhat merkkiä politiikasta) Helsingin kirjamessuilla käydystä leikkimielisestä äänestyksestä. Siinä panelistit olivat äänin 4-1 valinneet Obaman. Olennaista on kuitenkin, että ainoa Mitt Romneylle tuen antanut saa oikeasti äänestää.

Yhdysvalloissa kunnioitetaan suuresti perustajaisien säätämää. Vaikka suurin osa perustuslain lisäyksistä ja niiden kumoamisista koskee presidentin ja varapresidentin asemaa, valintaa ja vaalikelpoisuutta, niin silti paljon on jätetty osavaltioiden itsensä päätettäväksi. Lopullisen valinnan tekevät eri tavoin valitut valitsijamiehet. Useimmista osavaltioista kaikki valitsijamiehet nimitetään voittajan kannattajista.

Siksi onkin mahdollista, kuten viimeksi kävi George W. Bushin ja Al Goren välillä, että enemmän ääniä saanut ei välttämättä voitakaan. Aikaisemmin näin kävi Grover Clevelandille 6. marraskuuta 1888, enemmän valitsijamiehiä saanut Benjamin Harrison lopulta voitti. Clevelandille historia on lohdutukseksi antanut kaksi presidenttititteliä, koska hän palasi Harrisonin kauden jälkeen virkaan. Hän oli Yhdysvaltain 22. ja 24. presidentti.

Kuudes marraskuuta valittuja presidenttejä ovat Abraham Lincoln (1860), William McKinley (1900), Herbert Hoover (1928), Dwight D. Eisenhover (1956) ja Bill Clinton (1996). Näistä neljä ensin mainittua ovat republikaanisen puolueen ehdokkaita.

Edellisen perusteella täysin epätieteellisesti voisi ajatella, että etu vaalipäivän perusteella olisi Mitt Romneyn puolella. Mutta yhtä epätieteellisesti voisi ajatella, että Bill Clinton valinta 1996 kumosi republikaanien edun ja Clintonin kampanja-avulla päivän etu olisi Obaman puolella.

Viime vaaleissa Obamamania sai äänestysprosentin nousemaan Yhdysvaltoja ajatellen todella korkeaksi, 61,6 prosenttiin. Nyt se varmaankin laskee. Liekö se kummanko etu, siitä olemme huomenna viisaampia.