Skotlanti, yksi pohjoismaista

Sunnuntain Helsingin Sanomissa Tommi Uschanov kirjoitti Skotlannin haluista itsenäistyä. Hän nosti esille itsenäisyyspuolueen hellimia ajatuksia Skotlannista yhtenä pohjoismaana, näitä ajatuksia ei Suomen lehdistössä ole juurikaan kerrottu.

Kun historiaa käytetään politiikan teon välineenä, rinnastuksilla yleensä on löyhiä perusteita, mutta vahvempia vastaperusteita. Näin tässäkin tapauksessa.

On totta, että osa nykyistä Skotlantia on kuulunut muinoin pohjoismaille. Brittein saarten pohjoispäässä olevat Orkneyn- ja Shetlanninsaaret olivat keskiajalla osa Norjaa. Kun Jaakko III (1451-1488) meni 1472 naimisiin Tanskan Margareetan kanssa ei tanskalaisilla (Kalmarin Unionilla) ollut varaa maksaa myötäjäisiä. Niinpä skotit ottivat saariryhmät haltuunsa siksi kunnes myötäjäiset tulisivat maksetuiksi. Nyttemmin rahakorvausta ei taidettaisi enää ottaa vastaan.

Brittein saaret kuuluvat samaan pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen Pohjoismaiden kanssa. Skotlannissa on havumetsiä jäljelläkin, ja maan susikanta on pyritty herättämään henkiin siirtoistutuksin. Skotlantia eivät roomalaiset koskaan ottaneet valtaansa, samoin kuin ei muutakaan Pohjois-Eurooppaa.

Viikinkiaikakauden vaikutus Englannissa on kuitenkin ollut paljon suurempi kuin Skotlannissa. Suurimmillaan koko Itä-Englannin käsittänyt Danelagen (Danelaw) oli 800- ja 900-luvuilla viikinkien hallitsema alue, ja nykyinen Englanti alkoi syntyi vastarinnasta 927. Vuonna 954 englantilaiset valloittivat Danelagenin pääkaupungin Jorvikin (Maalahti, nyk. York). Skotlannista viikinkien vaikutuksen alle joutui vain aivan pohjoisin osa ja jo mainitut saaristot.

Englannin lippu (punainen risti valkoisella pohjalla) sopii pohjoismaisen lippurivistön jatkoksi paljon paremmin kuin Skotlannin Andreaan risti. Skotlannin muinaiset kaledonialaiset olivat kelttikansa, samoin kuin Irlannin gaelit. Myös Irlannin vanha lippu oli Andreaan risti, punainen risti valkoisella pohjalla.

Viikinkiaikojen vaikutus ja silloin syntyneet valtioiden symbolit eivät tue käsitystä Skotlannista pohjoismaana. Brittein saarten kuningaskunnilla on niin pitkä yhteinen historia, että pieniin yksityiskohtiin on tartuttava erojen löytämiseksi.

Uschanov pohtii, että miten me ottaisimme vastaan uuden pohjoismaiseen malliin pyrkivän valtion. Meilläkin kun tuntuu olevan hinku siitä eroon. Ehkäpä juuri siksi emme skottien suunnitelmista ole juurikaan kuulleet.

Erik Bruunin Jaffat

Design-vuoden yksi nosto oli Erik Bruunin 1950-luvun lopulla tekemät Jaffa-mainokset. Niitä on tuotu tarjolle mattoina ja kankaina, ja myös julisteina. Onhan näissä nostalginen elementtinsä, mutta ehkä en omaan kotiini esille laittaisi.

Jaffa on vuosien mittaan muodostunut yleisnimeksi appelsiinilimonadeille. Kun valmistajan nimi on häivytetty näistä sisustustuotteista, niin hetken saa miettiä mikä se olikaan. Kaupan juomaosastolla edelleen sama kuvamaailma tulee vastaan, joten synergiaetu varmaankin toimii.

Albert Einstein, viimeinen nero?

Uutiset kertoivat Naturen tammikuun numerossa julkaistusta Dean Keith Simontonin artikkelista After Einstein: Scientific genius is extinct. Useimmat uutisoijat, kuten Tekniikka&Talous, nostavat otsikkoon sen, että Simonton pitää Albert Einsteinia viimeisenä suurena nerona. Tieteen suurien nerojen aika on Simontonin mukaan ohi.

Simonton on pitkän linjan älykkyyden tutkija. Hän on kirjoittanut lukuisia tutkimuksia aiheesta, jopa siitä miksi toiset säihkyvät valkokankaalla ja toiset eivät.

Albert Einstein on ollut kompastuskivi älykkyyden tutkimukselle ainakin kahdella tavalla. Einsteinin ikäluokkaa tutkittiin lapsina laajalla seurantatutkimuksella. Jo ensimmäisessä seulassa Einstein tipahti pois tutkittavien joukosta, hänen nerokkuuttaan ei tunnistettu.

Einstein lahjoitti aivonsa tieteelle. Kuoleman jälkeen aivot irroitettiin, kuvattiin ja lohkottiin yli kahteen sataan osaan. Aivolohkoja säilytetään edelleen useissa tutkimuslaitoksissa, mutta mitään merkittäviä tuloksia neron aivojen tutkimuksessa ei ole tehty. Ne olivat ulkoisesti ihan normaalit ihmisen aivot.

Simonton kuvaakin enemmän tiedeyhteisön sisäistä muutosta. Varsinkin luonnontieteiden tutkimus on muuttunut entistä enemmän ryhmissä yhteistyönä tapahtuvaksi. Tällaisessa sosiaalisessa rakenteessa ei enää ole uusille einsteineille tilaa. Selvimmin sen näkee Nobel-palkintojen saajissa. Vuosikymmeniin luonnontieteiden Nobeleita ei ole annettu vain yhdelle tutkijalle kerralla.

Sosiaalisten rakenteiden muuttumisen vuoksi ei uusia einsteineja synny. Mutta kertooko se jotakin älykkyydestä tai neroudesta?

Newtonin ajoista lähtien tieteentekijöiden määrä on kaksinkertaistunut 12-15 vuoden välein. Julkaisujen määrä on myös kasvanut, ja kukaan ei enää yksin seurata edes oman alansa julkaisutoimintaa.

Simonton arvioi, että uusi nero saattaisi olla se, joka selittäisi painovoiman merkityksen maailmankaikkeuden toiminnassa. Tällaista teoriaa on odotettu kieli pitkällä jo vuosikymmeniä myös muissa kuin luonnontieteissä. Hypoteesejä ja malleja on kyllä kehitetty, ja teoreettisen fysiikan tutkimus onkin pitkään ollut näiden parissa pyörivää.

Sitäkin kirjallisuutta on enemmän kuin yksi pää pystyisi hallitsemaan. Ehkä jokin havainto tekee siitä suurimman osan vanhentuneeksi, ja silloin -- heureka!

Neljä ja puoli tuntia fantasiaa

Olipa kokemus katsoa melkein neljä ja puoli tuntia yhtäjaksoisesti yhtä tv-sarjaa. Ylen TV2 esitti eilen illalla amerikkalaisen HBO:n tekemää Game of Thrones -sarjaa viisi jaksoa. Ohjelmien välissä ei esitetty edes Ylen omia mainoksia. Ei siis oikein aikaa vessassa käynnillekään.

Yle on valinnut maratonin tämän sarjan esittämistavaksi. Ensimmäisen kauden Yle esitti valitulle faniyleisölle elokuvateatterissa. Vasta sitten jaksot tulivat normaalin viikkokaavion mukaisesti. Nyt toisen kauden kymmenen jaksoa tulevat ensin kahtena maratonina televisiosta. Harrastajat ovat varmaankin kokoontuneet monessa paikassa yhdessä seuraamaan sarjaa.

Suomessa lehdet ovat moittineet Yleisradiota HBO:n sarjojen "kaappaamisesta" kaupallisilta mainoskanavilta. Itse asiassa ohjelmien esitysoikeudet olivat kaupan ainoastaan yleisradioyhtiöille. Amerikkalaiset mediayhtymät tietävät mitä tekevät. Ensin sarjat esitetään maksullisilla kaapelikanavilla. Sen jälkeen ne tulevat tarjolle julkisen palvelun yhtiöille ja vasta sitten vapaille kaupallisille kanaville. Ennen vapaita kaupallisia on DVD-boksien myyntivaihe.

Innokkaimmat ovat nähneet Ylen eilen esittämän maksutelevision puolelta jo hyvän aikaa sitten. Yhtiöiden suunnittelema levitysjärjestys toimii siis täälläkin.

Yle maratonillaan palvelee nuorta, yhteisöllistä yleisöä. Sitä, joka on Tulen ja jään laulu -kirjat lukenut ja yksittäisiä jaksoja jo aikaisemmin nähnyt.

Vanhalle jäärälle neljä ja puoli tuntia ilman taukoja oli hieman liikaa. Ilman pohjatietoja kestää aikansa sulatella ja jäsennellä näkemänsä.

Saamen kirjoja

Eilen Olun yliopiston pääkirjastossa oli saamenkielisten kirjojen näyttelyn avajaiset. Bibliofiili, aikaisemmin Kermasaven omistajana tunnettu Ilkka Paatero (jonka jo eilen yksityisenä henkilönä mainitsin) avasi näyttelyn saamenkielisten kirjojen kokoelmistaan.

Vanhat kirjat ovat viehkoja. Ilolla näitä katseli. Ovat esillä 15. maaliskuuta saakka.