Eric Hultmanin tarinoita Australiasta

Ruotsista Australiaan siirtolaiseksi lähtenyt Eric Hultman (1867-1911) viimeisinä vuosinaan muisteli elämäänsä ja uudessa maanosassa näkemäänsä. Hultman ehti tehdä kaikenlaista ennen asettumistaan Rockhamptoniin Queenslandin osavaltiossa. Paimentaa karjaa, kaivaa kultaa, olla kauppiaana ja tehdä kaikenlaisia muita kiertolaiselle sopivia töitä. Hänen kirjoituksiaan ja kirjojaan julkaistiin pääasiassa Ruotsissa, jonne Hultman palasi 1900-luvun alussa.

Vajaan kymmenen vuoden aikana Hultmanilta julkaistiin kymmenen kirjaa. Lähes kaikki olivat kertomuskokoelmia Australiasta. Kustantajia Hultmanilla oli useita. Ensimmäinen teos oli Vildar mer eller mindre, skisser från Australien (A.V. Carlson 1907), ja sitä seurasivat muun muassa Guldgräfvare och andra kurrar (Gebers 1910), Vampyr-folket och andra berättelser från Australien (Åhlén & Åkerlund 1911) ja Svarta diamanter - Bland australnegrer och guldgräfvare (Åhlén & Åkerlund 1909).

Kaukomaiden eksotiikka puri 1900-luvun alussa. Hultmanin teoksista otettiin useita painoksia. Svarta diamanter vaikuttaisi olleen erityisen kiinnostava, siitä otettiin jo 1911 neljäs painos, kaikkiaan teosta oli kustantajan mukaan painettu 22 000 kappaletta. Viimeinen teos julkaistiin 1915, Utan jury och andra berättelser från Australien (Nordiska Förlaget). Sen jälkeen kiinnostusta Hultmanin teoksiin ei ole ollut.

Hultmanin teokset ovat sekä Ruotsin kuninkaallisen kirjaston että Australian kansalliskirjaston kokoelmissa. Jälkimmäinen on yhdistänyt netissä olevan luettelonsa sikäläiseen historialliseen sanomalehtikirjastoon. Rockhamptonissa ilmestynyt Morning Bulletin on vuonna 1891 useaan otteeseen ilmoittanut, että Hultmania odottaa postissa kaksi lunastamatonta kirjettä. Missä lienee tuleva kirjailija silloin aiheita tuleviin kirjoituksiinsa kerännyt?

Eric Hultmania on käännetty ainakin suomeksi. Yhteishyvä ja Jokamiehen viikkolehti molemmat julkaisivat vuonna 1912 Hultmanin kertomuksia. Nämä ovat nyt luettavissa Jatkokertomuksissa.

Yksi tarinoista kiertyy Australiaan muuttaneen suomalaisen kullankaivaja Matin kautta Ruotsin Lapin kulta-apajille.



* Eric Hultaman. Jano. (Jokamiehen viikkolehti 1912)

* Eric Hultman. Matti Vaarikinen. (Yhteishyvä 1912)

* Eric Hultman. Oraakkeli. (Yhteishyvä 1912)

* Eric Hultman. Tulipalo prärialla. (Jokamiehen viikkolehti 1912)

* Eric Hultman. Vuohia. (Yhteishyvä 1912)

Limingan taidekoulun varjonäyttely #3

[1, 2, 3]

Heiskarin tilalla oli myös esillä taidekoululaisten tekemiä töitä. Näyttelyn tarkoituksena ei nimestään huolimatta ollut olla vastaisku tai protesti taidekoulun varsinaisille näyttelyille. Olipahan vain osoitus, että vuoden aikana on syntynyt paljon taidetta, josta riitti ylimääräiseen näyttelyynkin.

Limingan taidekoulun kevätnäyttely 2013 #2

[1, 2, 3]

Taidekoululla oli esillä maalauksia, grafiikkaa, veistoksia ja sarjakuvia. Viimeksi mainittuja oli seinillä ja myynnissä pienlehtinä.

Limingan taidekoulun kevätnäyttely 2013 #1

[1, 2, 3]

Eilen avautunut Limingan taidekoulun kevätnäyttely on jakautunut kolmeen paikkaan. Taidekoulun päärakennuksessa oli pääasiassa kuvataide- ja sarjakuvalinjalaisten töitä, läheisellä Kivikoululla valokuvalinjalaisten ja opiskelijoiden järjestämä varjonäyttely oli Heiskarin tilalla.

Siksi kuvasatokin kolmessa osassa. Nämä kuvat ovat Kivikoulun näyttelystä.

Meriruohoa ja runoteatteria

Eilisen Musteklubin ohjelmisto oli melkoisesti lyhentynyt peruuntumisten vuoksi. Mainiota ohjelmaa oli kuitenkin riittävästi tarjolla, ja Nuclear Nightclubin henkilökunta jo hätäili loppuuko runoilta ajoissa. Sen jälkeen alkavan bändi-illan lipunmyynti haluttiin saada ajoissa käyntiin.

Ensimmäistä kertaa Oulussa esiintymässä olleen Robert Meriruohon runous sopii erinomaisesti lavalla esitettäväksi. Meriruoho luki pääasiassa uusia runoja, lopuksi yhden esikoisteoksestaan Göteborgilainen viikonloppusatu (Sammakko 2012). Meriruohon esitys tempasi yleisön mukaansa.

Ennen Meruruohoa nähtiin katkelmia runoteatteriesityksestä Jumala on. Huhtikuussa Pohjankartanolla nähty teos perustuu Juice Leskisen sanoituksiin. Tutustuttiin Subuteksasiin, taivaaseen ja helvettiin, ja todettiin kiirastulen olevan parhaan paikan. Sanna-Maija Karjalaisen ohjaama esitys nähdään seuraavan kerran Muusajuhlilla.