Kymmenen kirjan himolukijat

Kirjakauppaliitto on valittanut, että viime vuonna suomalaiset eivät enää ostaneet niin paljoa kirjoja kuin aikaisemmin. Liiton puheenjohtaja Mikko Parviainen meni haastattelussa valittamaan myös "himolukijoiden" määrän vähentymisestä. Uutisessa kerrottu himolukijan määritelmä on saanut kiherrystä aikaan yhdessä ja toisessakin kirjablogissa. Tuon tittelin saisi kymmenen kirjaa vuodessa lukemalla. Tämän innoittamana Kirjasfäärissä on tehty hauska lukijatesti.

Kun kyseessä on kirjakauppaliiton puheenjohtaja, niin "lukemisen" määritelmänä on oletettavimmin kirjan ostaminen kirjakaupasta. Vieläpä mieluiten täydellä hinnalla eikä alennuslaarista. Näin esitettyihin lukuihin tulisi jotakin tolkkua.

Saman uutisoinnin ohessa on kuultu jälleen kerran Suomalaisen kirjakaupan hellimä ajatus suomalaista kirjanostajista. Sen mukaan kirja on pääasiassa heräteostos. Kauppaan tullessaan suomalainen ei tiedä mitä hän haluaa.

Luulen kirjanostajan hyvin tietävän mitä hän haluaisi. Myyjälle halun kertominen on kuin ostopäätös. Ainakin minä haluan nähdä teoksen ja tietää sen hinnan ennen kuin sitoudun sen ostamiseen.

Toiseksi kirjakauppojen valikoimiin ei ole luottamista. Turun Sanomat pääkirjoituksessaan kyseenalaistaa sen, onko kirjakaupoissa ostettavaa. "Silmäys isoihin kirjakauppoihin ja etenkin ketjumyymälöihin osoittaa ongelman kärjistettynä. Ei ole juuri mitään ostettavaa, ellei ole hakemassa bestselleriä, jota myydään kaikkialla, marketeista huoltoasemiin", kirjoittaa lehti.

Vähänkään harvinaisemman kirjan ei oleta automaattisesti kuuluvan valikoimiin. Usein paljon mediajulkisuutta saaneita teoksia ei ole kirjakaupoissa saatavana. Näin ostokset väistämättä ovat heräteostoksia.

Kirjasto on kirjakauppaa paljon luotettavampi kumppani.

Amrita Sher-Gil

Kolme naista

Tänään 1913 syntyi Budapestissa, Unkarissa Amrita Sher-Gil (k. 1941). Hänen isänsä oli sikhiaristokraatti ja äiti unkarinjuutalainen oopperalaulaja. Perhe muutti Pohjois-Intiaan Himalajan juurelle 1920-luvun alussa. Kuusitoistavuotiaana hän lähti Pariisiin opiskelemaan taidetta neljäksi vuodeksi.

Palattuaan Intiaan 1934 Sher-Gil alkoi tutkia intialaisen maalaustaiteen ja uudistaa niitä. Erityisesti Sher-Gil vaikuttui Ajannan luolamaalauksista. Kuuluisimmat maalauksensa hän teki Etelä-Intian matkalla 1937. Syntyi vaikuttavia maalauksia kansannaisista ja brahmaaneista. Sher-Gil maalasi koko joukon omakuvia, joiden vuoksi häntä on joskus kutsuttu Intian Frida Kahloksi.

Sher-Gil kuoli kuuluisuuden kynnyksellä. Hän järjesti taidenäyttelyn uudessa kotikaupungissaan Lahoressa, mutta vain muutamaa päivää ennen avajaisia hän sairastui vakavasti, vaipui koomaan ja kuoli. Nykyisin maalaukset ovat Intian kansallisaarteita ja moni niistä kuuluu New Delhissä olevan Intian kansallisgallerian kokoelmiin.

Omakuva 

Äiti ja lapsi

Kameleita

Kaksi norsua

Valkoinen tupla, kulttuurituote

Yhdysvaltalaisella Rutherford Changilla on erikoinen keräilyharrastus. Tätä kirjoitettaessa hänen levykokoelmaansa kuuluu 918 The Beatlesin valkoisena tuplana tunnetun The Beatles -albumin ensipainosta. Viime vuonna Chang esitteli kokoelmaansa otsikolla We Buy White Albums New Yorkin Recess Galleryssa ja Indianapolisin nykytaiteen museossa.

Changin näyttely oli muodoltaan levykauppa, joka ei kuitenkaan myynyt vaan osti tarkasti rajattua kulttuurituotetta. Chang nimitti näyttelyjään antikaupoiksi. Kauppa kävi, vuodessa Changin kokoelma on karttunut noin kolmella sadalla levyllä.

Valkoinen tupla sopii keräilykohteeksi paremmin kuin kuvittelisikaan. Richard Hamiltonin suunnittelemaan kanteen kuului varhaisissa painoksissa sarjanumero. Jokainen ensipainoksen levy on siis yksilöity erilaiseksi. Kaikkiaan listaykköseksi noussutta LP-levyä painettiin reippaat kolme miljoonaa kappaletta.

Kuuntelu, käyttö ja elämä yleensä on kohdellut jokaista levyä yksilöllisesti kuluneen 46 vuoden aikana. Levyjen kansiin on kirjoitettu paljon muutakin kuin esiintyjien signeerauksia, niihin on hiertynyt jälkiä, aurinko on muuttanut niiden väriä ja vesi ja muut nesteet ovat jättäneet tahroja.

Eikä ajan hampaan jälki rajoitu pelkästään kansiin. Runsaasti kuunneltujen levyjen ääniraidat ovat muuttuneet erilaisten kohinoiden, rahinoiden ja napsausten kokoelmiksi. Näyttelyiden aikana Chang on digitalisoinut usein lähes puhkisoitettuja LP-uria. Sadasta niistä hän prässäytti uuden vinyylilevyn. Alla malliksi Blackbird Youtubesta, Changin kotisivuilla on ensimmäinen sadasta puolesta.



Kiintoisaa!


* Rutherford Changin kotisivut

Ridgewell ja Rafael Karsten

Vuosi sitten näihin aikoihin kirjoitin kiivaasti artikkelia ruotsalaisten Tintti-harrastajien vuosikirjaan. Juttu valmistui hieman määräajan jälkeen, ulkomainen osallistuja sai sen anteeksi. Vuosikirja ilmestyi toukokuussa 2013. Kun Huutomerkin asioista olin huhtikuussa Oulu Radion haastateltavana pääsin kehumaan tätä ulkomaanjulkaisua.

Nyt tuo juttu on Kvaakissa suomeksi luettavissa.

Kvaakissa on aloitettu sarjakuvaesseiden sarja. Ensimmäisenä ilmestyi sarjakuvaportaalin Pääsiäissaaren kirjeenvaihtajan Jarkko Sikiön essee Varua Rapa Nui – sarjakuvaa maailman ääristä. Chilessä vuoden 2012 parhaaksi sarjakuvaksi valittiin Pääsiäissaaren kutkuttavan kiinnostavaa historiaa käsittelevän Varua Rapa Nuin ensimmäinen osa. Neliosaiseksi tarkoitetusta kirjasarjasta on kaksi osaa ilmestynyt. Saarella asuva osaa kertoa miltä historiatulkinnat tuntuvat.

Toisena esseenä on siis Ridgewell, Rafael Karsten ja viidakon salaisuudet.  Menkää Kvaakkiin lukemaan.

Tornion tk-obeliski

Marraskuun lopulla Tornion Nordbergin möljällä paljastettiin kaupungin tuorein julkinen veistos, Teija ja Pekka Isorättyän (molemmat s. 1980 Torniossa) Särkynyt lyhty (2013). Teos on saanut paikkansa Tornion julkisten veistosten ja muistomerkkien luettelossa. Sen aihe ei ole tavanomaisin ja siksi veistoksesta käytiin pitkä paikallinen keskustelu.

Alakulttuurit ja kulttuurihistorian kummajaiset saivat teollisuusmenneisyydellä höystetyn obeliskin Tornionjoen rantaan, siitä voi päätellä miten keskustelussa lopulta kävi. Teokseen on koottu esineitä sieltä täältä, Lapin Kullan kuljetushihnat ovat muotouneet laulajaksi ja pontikkapannu on kerrankin luvan kanssa julkisesti esillä. Joen puolelle on Terveiden Käsien levynkannesta tuttu kuva-aihe. Viime vuonna kyseessä olevan levyn julkaisemisesta tuli 30 vuotta. Parhaiten teos taidetaan tuntea Terveiden Käsien patsaana.

Terveiden Käsien lisäksi toinen nimetty veistokseen ikuistettu on Kalkkipappina tunnettu Pietari Aapo Herajärvi (1830-1885). Kylähulluna ja taitavana pilkkalaulujen tekijänä tunnettu Kalkkipappi on innostanut myöhemmät sukupolvet monenlaisiin kaunokirjallisiin tuotoksiin.

Lähestyessämme Särkynyttä lyhtyä siihen syttyivät valot. Oli juuri se hetki, jolloin hämäräkytkin katsoi pimeän tulleen. Särkynyt lyhty sai valon.