Helpot nakit

Kvaakissa

Riitta Uusitalo: Sirkku ja Pulmu ja helpot nakit

(2015)

Kari T. Leppänen vastaa

Kari T. Leppänen täyttää ensi syyskuussa 70 vuotta. Hän oli 1980-luvulla yksi Suomen huomatuimmista sarjakuvantekijöistä. Leppänen piirsi Mustanaamio-tarinoita ja teki samaan lehteen skifi-aiheisia kakkostarinoita. Mustanaamio-lehti nosti usein kanteen maininnan, jos numerossa oli suomalaisen tekijän sarjakuvia ja 1990-luvun puolella julkaistiin erityisiä Kari Leppänen -extroja.

Läskimooses-lehti on julistanut Kari Leppänen piirustuskilpailun toukokuun alussa. Kilpailun järjestäjä odottaa "kilpailutöiltä arvokkuutta ja kunnioittavaa suhtautumista Kari Leppäsen henkilöä ja elämäntyötä kohtaan". Viime lauantaina Helsingin Sanomain Kuiskaaja noteerasi kilpailun ja ihmetteli, että sarjakuva-alalla metsä ei vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Leppänen nimittäin tunnetaan änkyränä, joka kieltäytyi ottamasta vastaan suomalaisen sarjakuvan suurinta tunnustusta Puupää-hattua ja on kotisivuillaan ankarasti roiminut uutta taidesarjakuvaa (tosin kirjoituksia Leppänen ei ole arkistoinut, ja suurinta osaa niistä ei enää ole luettavissa). Hänellä on korkea naturalistinen ideaali sarjakuvan teknisestä ulkoasusta, sama jota hän itse pyrki noudattamaan. Nuoremmista tekijöistä vain harva on saanut hänen tunnustuksensa. Tähän joukkoon kuuluu esimerkiksi Toni Karosen ja Harri Honkala Karim (Asema 2014), joka kieltämättä tuo mieleen mustavalkoiset Mustanaamiot niin sisällöltään kuin tyyliltään.

Maanantaina Leppänen vastasi blokissaan Hesarissa saamaansa huomioon.

Vaikka en ole enää aikoihin vaivautunut pitämään säännöllistä blokia kotisivullani, herätti taannoinen Helsingin Sanomissa ilmeisen vahingossa julkaistu kaikessa mitättömyydessään täysin tarpeeton pikku uutinen tarpeen tuoda julki pari huomiota kyseisestä asiasta. Kysymyksessä on nimimerkin suojiin piiloutuneen lehtikirjoittelijan kommentti Hagelbergin älyttömästä ideasta puuttua tulevaan syntymäpäivääni julistamalla lapsellisen kilpailun allekirjoittanutta kuvaavista kuvituksista.

Kun tällaisesta jonninjoutavasta asiasta viitsitään uutisoida sanomalehdessä todistaahan sekin maan pääsanomalehden ahdinkoa ja mauttomuutta, johon olemme jo tutustuneet lehden historian surkeimpien sarjakuvavalintojen ja tabloidiksi kutistuneen lehden muodosta. 

Oman änkyryytensä, Suomen sarjakuvaseuran ja taidesarjakuvan käsiteltyään Leppänen palaa kilpailuun:

Minusta on sekä ikävää että ttarpeetonta tehdä numeroa koko Läskimooseksen hankkeesta, sikäli kun minua on aina sekä epäilyttänyt että kummastuttanut, miten on mahdollista, että sellaisesta sarjakuvakkeesta tehdään yleensä mitään numeroa. Piirrostyylin ja taidon osalta minun ei tarvinne sen enempää sanoa kuin  että kuiskuttelijan lehteen lainaamaat kuvat puhuvat puolestaan. Jos tämä ei mennyt perille kovapäisemmille, on lisättävä, että tyyli on erinomaisen tuttu useiden pöytälaatikkopiirustelijoitten tavasta hingata ja hangata kuvaa saadakseen siitä edes jonkin näköisen. Ja lopputulos onkin sitten tosi väkisintehdyn näköinen hirvitys.

Artikkelin kirjoittaja kehtaa tempaista esiin taidesarjakuva-sanan, mutta sehän voidaan asettaa oikeaan valoon sen suhteen, että mitä hyvänsä rautalangasta tai ulostemassasta muovailtua eiminkäännäköistä pidetään nykyään taiteena.

Olisin halukas tulkitsemaan rivien välistä niin, että Leppänen on ainakin hieman otettu huomiosta.

Kilpailusääntöjen mukaan Läskimooses-lehti julkaisee kilpailuun osallistuvia muotokuvia kerhopalstallaan vuoden 2015 ajan. Voittaja julistetaan vuoden 2016 ensimmäisessä numerossa. Kilpailutöistä toimitetaan kilpailun päätteeksi pieni kirjanen, joka lähetetään suurmestari Kari Leppäselle sydämellisten onnittelujen kera.

Leppäsestä on netissä perin vähän referenssikuvia tarjolla. Suosittelen kilpailuun osallistuvia tutustumaan vanhoihin Mustanaamioihin ja Kari Leppänen -extroihin. Esimerkiksi Oulun sarjakuvakeskuksella voi noihin lehtiin tutustua.

Tuoreen haastattelun mukaan Leppänen ei ole jättämässä sarjakuvien tekemistä. Uusien Mustanaamio-seikkailujen tekeminen hän suhtautuu skeptisesti ruotsalaisen Fantomen-lehden taloudellisen tilan vuoksi, mutta ainakin Portissa Leppäsen skifi-sarjakuvia jatkossakin nähdään.



* Mustanaamio-julkaisut Suomessa: listaus Kari Leppäsen sarjakuvista

Pajupaviljonki

Jo useampien vuosien ajan arkkitehtiopiskelijat ovat tehneet kesäworkshopissaan jonkin rakennelman (esim. 2012 Plehta). Tänä vuonna Kiikelin edustalle on noussut Pajupaviljonki.

Luonnonkukkien päivä

Tämä tiedotus tulee liian myöhään. Eilen Temmeksen Salella huomasin, että tänään vietetään luonnonkukkien päivää. Sitä olisi vietetty myös Temmeksen kotiseutumuseolla tänään 12-14.

Luonnonkukkien päivää vietetään kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa päivän suojelijana tänä vuonna on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Tässä iloksenne myös muita Temmeksen tapahtumia.

* Luonnonkukkien päivä. SLL

Tähän on tultu

Menneen maailman Kekkosen vastustaja Kauko Kare sai vuonna 1967 räväkän ja uskaliaan maineen julkaistuaan kirjan Tähän on tultu (Alea-kirja 1967). Teos kävi hyvin kaupaksi ja siitä otettiin runsaasti painoksia. 

Uudemman ajan ihmiselle Karen kirja on tuskaisaa luettavaa. Tekijä napsii sieltä täältä omia ajatuksiaan kannattavia tai kiihdyttäviä lehti- tai mielipidekirjoitusten pätkiä ja selostaa väliin joitakin toisia lehti- ja mielipidekirjoituksia. Kai sitä vanhaltakin kiistakirjoitukselta voisi odottaa, että pääsisi jotenkin tekijän ajatuksenjuoksuun mukaan.

Kekkosen syytä on varmaan kirjan sekavuuskin. Takakannen tekijän sanassa Kare kirjoittaa:

Ei ole minun vikani, että teos Tähän on tultu vaikuttaa paikoin farssilta, että siinä vilisee latteuksia, lapsellisuuksia, epäloogisuuksia. Monet kokoamani argumentit ovat hämmästyttäneet minua itseänikin; mutta minkä niille voi.

Nykyisin 'tähän on tultu' on karistanut edesmenneen kiistakirjoittajan niskoiltaan. Pertti Jarlan Fingerporin myötä tähän tuleminen on saanut aivan toisen merkityksen. Aatun tunnelmat ovat vuonna 1945 Berliinin bunkkerissa synkät.

"Tähän pyyhkeeseen on tultu."