Eilen Savonlinnan oopperajuhlilla Olavinlinnassa oli Modest Musorgskin Boris Godunovin ensi-ilta. Tuotantoa ennakkomainostettiin näyttävästi, olihan pääroolissa Martti Salminen ja kapellimestarina Leif Segerstam.
Kävimme kuuntelemassa myös säveltäjä Uljas Pulkkiksen teosesittelyn maakuntamuseon tiloissa Alvar Gullichsenin näyttelyn lomassa. Musorgski oli varhaisia venäläisiä kansallisromantikkoja, itse oppinut säveltäjä. Hän pyrki johtamaan musiikkinsa venäjän kielestä ja sen tavoista välittää viestiä. Se taisi jäädä hedelmättömäksi kehittelyksi, mutta Boris Godunovin kuorokohtauksiin lainatut kansansävelmien teemat sopivat tarkoitukseen paremmin.1600-luvun alussa hallinnut tsaari Boris Godunoviin olivat ennen Musorgskia tarttuneet jo historioitsija Nikolai Karamzin ja runoilija Aleksander Pushkin. Musorgski kirjoitti oopperansa libreton itse. Aiheeseen hän uskalsi tarttua kun Venäjällä lievennettiin tsaarien oopperoissa esittämistä koskevaa lakia. Muita kuin Romanov-suvun tsaareja sai marssittaa näyttämölle uuden lain perusteella. Pulkkis pohti, että Musorgski joutui säveltämään oopperansa poikkeukselliseen tapaan. Tavallisesti librettoa muokataan valtavasti sävellysprosessin aikana ja syntynyt partituuri pidetään juuri sellaisena kuin se säveltäjältä tulee. Boris Godunovin tapauksessa kävi päinvastoin. Musorgskilla ei ollut mainetta tai arvovaltaa, joten partituuria muokattiin huomattavasti. Kaiken sen lisäksi Musorgski sävelsi teoksen kahdesti saamansa kritiikin vuoksi. Myöhemmin teoksesta on tehty lukematon määrä erilaisia versioita. Savonlinnan oopperajuhlilla esitetty ohjaaja Nicola Raabin versio oli ymmärtääkseni lähellä säveltäjän ensimmäistä versiota.
Boris Godunov (1552-1605, hallitsi vuodesta 1598) oli ensimmäinen tsaari, jolla ei ollut minkäänlaisia sukujuuria Kiovan valtakunnan perustaneeseen Rurikiin. Syntyessään hän ei ollut edes aatelinen, pajariksi hän nousi sisarensa naimakauppojen myötä. Tämä palveli hyvin kansallisromantikkojen tarpeita.
Ooppera ja sen eilinen esitys pohtivat valtaa, kansaa ja kaitselmusta. Vaikka Musorgskin ajatuksissa Boris Godunov oli käyttänyt vilpillisiä keinoja valtaan päästäkseen, oikea usko ja kaitselmus olivat pitäneet huolta siitä, että kaikki kääntyisi hyväksi. Olihan seuraaja vilpitön ja syytön isänsä tekoihin.
Kesän sää teki esityksestä poikkeuksellisen. Väliajalla salissa ei kierretty kauppaamassa vesipulloja, vaan oopperavilttejä. Lopuksi yleisö nousi seisaalleen taputtamaan. Oli esitys sen ansainnut, mutta ainakin osasyynä oli koleus ja vetoisa linnanpiha.
