Rahat ja verot

Helsingin Sanomissa on käyty keskustelua siitä miten raha -- tai mitä rahalla nykyisin ymmärretään -- syntyy. Finanssialan keskusliiton pääekonomisti Veli-Matti Mattila yritti kumota tiedetoimittaja Susanne Björkholmin jutut faktat väittämällä, että pankit vain välittävät rahaa ja ettei rahaa synny tyhjästä. Myös Suomen Pankin tutkijaekonomisti Karlo Kauko katsoi parhaaksi puuttua keskusteluun työpaikkansa blogissa Euro & Talous:

Nykyjärjestelmässä rahaa muodostuu etenkin silloin, kun pankki myöntää lainaa. Kun pankki myöntää asiakkaalleen lainan, tapahtuu kaksi asiaa kirjanpidossa. Pankki merkitsee varoihinsa saamisen asiakkaaltaan. Samalla pankki kirjaa asiakkaan tilille lainasumman verran lisää saldoa, joka on pankin velkaa. Sekä pankin velat että saamiset kasvavat, mutta kummankaan osapuolen nettovarallisuus ei ainakaan olennaisesti muutu. Asiakkaan tilille kirjattu summa mielletään yleensä rahaksi, eikä asiakas ehkä edes ajattele olevansa pankin velkoja. Talletukseksi kutsuttua pankin velkaa asiakkaalleen ei ole olemassa missään muualla kuin pankin tilijärjestelmässä. Sillä ei ole muuta olomuotoa kuin kyseinen velkasuhde, eikä sille ole mitään ”reaalista” vastinetta.

Pankkitilin saldoa voi käyttää maksuvälineenä. Pankki siis pystyy kirjanpitovienneillään luomaan jotain, joka on asiakkaan kannalta rahaa. 

Raha siis syntyy lähinnä pankkien myöntäessä lainaa, eli se syntyy tosiasiallisesti tyhjästä. Toki pankin täytyy uskoa siihen, että lainan saaja kykenee sen maksamaan sovitussa aikataulussa tavalla tai toisella takaisin.

Kun asiakas maksaa lainansa takaisin, tehdyt kirjanpitomerkinnät nollautuvat ja luotu raha katoaa maailmasta. Tämä on Suomen Pankin julkaisemissa raporteissa usein aikaisemminkin todettu. Finanssialan keskusliitolle ei ole mitenkään kunniaksi etteivät he tiedä tai myönnä tätä.

Tällainen järjestelmä ei ole mikään uutuus. Suomessa näin on toimittu laajamittaisesti lähes sata vuotta, kaikkiaan noin 150 vuoden ajan kun liikepankkeja on ollut olemassa. Susanne Björkholmin väitteen siitä, että pankit tuhoaisivat rahaa enemmän kuin luovat perimiensä korkojen vuoksi, Kauko kuitenkin kumoaa. Koroilla katetaan pankit kulut, palkat ja omistajien osingot.

Järjestelmä toimii, koska pankkitalletuksilla on valtion antamat takuut. Valtion keskuspankin painamaa käteistä käytettäisiin huomattavasti enemmän jos olisi pienikin pelko siitä, että sitä ei tarvittaessa saisi pankista. Pankkitalletuksia ei miellettäisi rahaksi, jos valtio ja keskuspankki eivät olisi niiden tukena.

Raha ja talous -blogissa muistutettiin, että perimmältään luottamus pankkitalletuksiin on kiinni valtioista ja niiden kyvystä asettaa kansalaisiaan verovelvollisiksi ja vaatia maksuna veroista omaa valuuttaansa.

Ympäri maailman on jo reilun kolmenkymmenen vuoden ajan kevennetty verotusta ja annettu veropohjan rapistua. Verojen korottamista vastustetaan laajasti ja verisesti. Jos verotuloja tietoisesti lasketaan ja mennään mukaan valtioiden väliseen verokilpailuun, niin jossakin vaiheessa kansalaisilta menee luottamus valtioiden ja keskuspankkien kykyyn taata pankkitalletukset. Silloin olemme pahemmassa kuin pulassa.

Ehkä tällainen päivä ei ole lähellä, mutta jatkuvalla veronalennusten tiellä sellainen tulee vastaan.



* Euro & Talous: Yleisö loi pankkien rahanluontikyvyn

Ensimmäinen joulukortti

Ensimmäinen joulutervehdykseksi tarkoitettu kortti painettiin Isossa-Britanniassa vuonna 1843. Kortin piirsi John Collcott Horsley (1817-1903). Kortin piirtämisen aikoihin Horsleyn ura oli kovassa nousussa, hänen ehdotuksensa oli voittanut Westminsterin palatsin sisätilojen koristemaalauskilpailun.

Joulukortti oli tilaustyö Henry Colelle (1808-1882), joka pyrki kehittämään brittien taideteollisuutta ja koulutusta. Parhaiten hänet muistetaan joulukortti-ideasta.

Kuten kuvasta yllä näemme, ensimmäisen joulukortin kuvallisena aiheena oli maljojen nosto kortinsaajalle. Viinilasit kaikkien perheenjäsenten käsissä herättivät paheksuntaa, joten tätä korttia ei miljoonittain painettu ja lähetetty.

Idea kyllä kelpasi ympäri Euroopan. Eipä aikaakaan kun saksalaiset tehtailivat kortteja suurin määrin monien maiden tarpeiksi. Sieltä kortit lienevät postin mukana kulkeneet Suomeenkin.

Tänä vuonna Suomessa joulukortit tulisi postittaa viimeistään 14.12. jos haluaa halvemmalla 0,80 euron postimaksulla selvitä.



* Posti: joulukortit kotimaahan ja ulkomaille

Kahdeksas

Jean Sibelius vuonna 1939.

Joulukuun kahdeksas päivä on Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä. Tänään virallisesti Sibeliukselle ja musiikille liputetaan neljättä kertaa. Liputuspäivä otettiin almanakkaan 2011.

Tänään on kulunut Sibeliuksen syntymästä 150 vuotta. Juhlavuotta on vietetty monin tavoin ja kotimuseo Ainolassa on tehty kävijäennätys.

Lapsuudesta muistan miten Mustanaamiosta opin Sibeliuksen olevan merkittävä kansainvälisesti tunnettu säveltäjä. Mustanaamio kohtasi erään epäilyttävän tyypin, joka esitteli itsensä muusikoksi. Testatakseen onko tyypillä puhtaat jauhot pussissa, viidakon sankari tiedusteli häneltä onko hän soittanut Sibeliuksen kahdeksatta. Sanoi soittaneensa ja sai pääkallomerkin leukaansa. Kaikkihan tietävät, kuten Mustanaamio totesi jälkikäteen, että Sibelius on säveltänyt seitsemän sinfoniaa.

Ilmeisesti Sibelius sävelsi kahdeksannen sinfonian, mutta kukaan muu ei ole sitä kuullut. Viimeiset kolmekymmentä elämästään hän sävelsi ja valmisteli teosta, mutta koskaan se ei tullut valmiiksi. Kerran oli jo ensi-iltakin sovittu. Karikatyyrin mukaan Sibelius sävelsi päivät ja iltaisin poltti kirjoittamansa.

Lars Gustafsson arvelee syyn löytyvän seitsemännestä sinfoniasta. Se alkaa orkestroidulla C-duuriasteikolla, aivan kuin säveltäjä olisi lähtenyt liikkeelle tyhjältä pöydältä, uudestaan alusta. "On kuin hän haluaisi ... palata oman musikaalisuutensa alkulähteille tai päästä irti musikaalisuudestaan, räjäyttää sen kuin häkin." (Merkillinen vapaus, s. 117)

Yleisesti arvellaan, että kahdeksas oli tekijänsä mielestä liian moderni, liian uudenlaista musiikkia. Sibelius antoi paljon arvoa aseman mukaiselle käytökselle. Hän olisi halunnut olla aatelinen, edes vapaaherra. Mutta sattuneesta syystä hänestä tasavaltaisessa Suomessa ei sellaista tullut. Hänestä oli kuitenkin tullut Suomen kansallissäveltäjä, joten aikaisemman tuotannon hylkääminen, räjäyttäminen ei sopinut.

Sibeliuksen numero on kahdeksan. Hänet äänestettiin vuonna 2004 kahdeksanneksi Suurin suomalainen -tv-ohjelmassa.


* Radioteatteri: Kahdeksas sinfonia (Harri Virtasen kuunnelma)
* RSO: Jean Sibelius 150 -juhlakonsertti
* Sibelius 150 -sivusto

Projektiili

Poliisi kertoi taltuttaneensa natsien mielenosoitusta häirinneitä muun muassa käyttämällä paineaseita, jotka ampuvat kumisia projektiileja. Suomessa on sananvapaus ja sen myötä oikeus mielenilmaisuihin. Silti tuntuu irvokkaalta, että poliisi ampuu väkijoukkoja kumiluodeilla jotta pieni porukka pääsisi Helsingin keskustaan huutamaan heil hitlereitä.

Kaikki Raid-elokuvia nähneet tietävät, että ilma-aseet eivät ole mitään leikkipelejä. Paineella saa ammuttua hirsiseinästäkin läpi. Kuminen projektiili kuulostaa viattomalta, mutta maailmalla poliisi on vastaavilla aseilla tappanut ihmisiä.

Itse asiassa projektiili on synonyymi ammukselle. Jo 1920-luvun Pieni tietosanakirja tiesi kertoa:

Projektiili (lat.), sot., jonkin tuhoamiseksi kädellä tai koneella heitetty kappale. Nyk. käsitetään p:lla siis ammuksia, luoteja ja käsigranaatteja. 

Myöhemmin esimerkkinä projektiilista mainittiin

Šrapnelli l. shrapnelli (engl.), räjähtävä tykin ammus, projektiili, joka on täytetty lyijy- tai teräsluodeilla. S:n räjähtäessä ilmassa nämä täyteluodit saavat 80-100 m/sek, lisänopeuden. Jotta luodit pysyisivät liikkumattomina, sulatetaan niiden sekaan hartsia tai rikkiä. Aikasytytintä käytettäessä s. räjähtää ilmassa ja tuottaa tuhoa eläviin maaleihin luotisuihkullaan. Iskusytytintä käytettäessä, jolloin siis ammus räjähtää maalissa, voi s. aiheuttaa helpostisyttyvällä täyteaineellaan tulipalon. 

Uudemmassakin kirjallisuudessa projektiili on ammusten yleisnimi. Esimerkiksi Mika Virpiranta käyttää sitä Seitsemän puolustustaitojen teoriaa (2012) teoksessaan.

Fyysinen puolustautuminen aseita vastaan
   Lähitaisteluampuma-aseilla laukaistaan projektiileja. Projektiilin lentorata on aina suora, paitsi kiekolla ja bumerangilla, joiden lentoradat saadaan kaartuviksi ja palaaviksi.
   Ase paitsi laukaisee projektiilin liikkeeseen, myös suuntaa projektiilin lentoradan, jota laukaisun jälkeen ei voi muuttaa. Ellei aseen suuntausmekanismi, eli esimerkiksi revolverissa, pistoolissa tai kiväärissä piippu, ole suunnattu laukaisuhetkellä oikein, projektiili eli luoti lentää väärin suunnattua liikerataansa kohteen ohi. Näin ollen fyysinen puolustautuminen projektiileja vastaan on sana asia kuin aseen tähtäysmekanismin suuntaaminen poispäin puolustautujan elimistöstä. Lisäksi hyökkääjällä ei yleensä ole määrättömästi projektiileja (luoti- ja haulipatruunoita, nuolia, tikkoja, kiviä jne.) käytettävissään, joten niiden käyttäminen loppuun tekee ampuma-aseesta lopulta käyttökelvottoman muuhun kuin lyöntiasekäyttöön.

Poliisi yleensä tiedotteissaan käyttää yleiskieltä ilman kikkailua vierasperäisellä erikoissanastolla. Tässäkin tapauksessa olisi voitu hyvin kertoa, että poliisi ampui kumiluodeilla väkijoukkoja.

On tietysti eri asia miten kansalaiset reagoivat sanavalintojen seurauksena.

”Poliisi joutui turvautumaan pamppuun” par. Poliisi käytti pamppua. Journalistin ei tule arvioida poliisin motiiveja.

— Tyylitohtori (@Tyylitohtori) 6. joulukuuta 2015

Jouha-poliisi (jouha on lyh. sanasta joukkojenhallinta) par. mellakkapoliisi.

— Tyylitohtori (@Tyylitohtori) 6. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivän sää

Tämän vuoden itsenäisyyspäivän sään saa selville Ylen sivuilta tai vaikka katsomalla ulos ikkunasta. Mutta millainen sää oli silloin kun Suomi julistautui itsenäiseksi? Oliko pakkasta, satoiko räntää vai millaisessa kelissä päätöksiä nuijittiin?

Asia selviää esimerkiksi Markus Hotakaisen Suomen säähistoriasta (Helsinki kirjat 2010). Sää on viime vuosisatoina ollut yksi tarkimmin ylöskirjatuista asioista. Tilastotieto on myös huolella säilytetty.

Vuoden 1917 joulukuu alkoi kovilla pakkasilla. Lapissa oltiin jopa 30 astetta miinuksen puolella. Etelä-Suomessa pakkaslukemat olivat puolet pohjoisen luvuista. Pakkaset jatkuivat vielä 5. päivä joulukuuta. Lunta oli rannikoilla maassa parinkymmenen sentin verran, Lapissa hanki oli kolmenkymmenen sentin paksuista.

Itsenäiseksi julistautumisen päivä alkoi pikkupakkasilla, jotka nopeasti aamupäivän kuluessa muuttuivat lumi-, räntä- ja vesisateiksi. Fennoskandian yläpuolelle oli tullut Pohjois-Atlantilta voimakas matalapaine. Tuulet toivat mukanaan lauhan ilman lisäksi sadealueen. Iltapäivällä kello kahden aikaan Helsingissä 1,1 astetta plussaa, Vaasassa 2,8 ja Jyväskylässä oltiin nollakelissä. Itä-Suomessa pysyttiin pakkasen puolella, Kajaanissa oli -1,0, Kuopiossa -0,9 ja Sortavalassa -3,0. Lapin Sodankylässä oli 1,3 astetta plussan puolella.

Ilta-Sanomien säähakukone antoi tällaisen tuloksen. 

Tulevan valtion kansalaisista ilma tuskin tuntui lämpimältä henkäykseltä kovien pakkasten jälkeen. Navakka tuuli (14 m/s) ja vesisade saivat tuskin kiittelemään säätilan nopeaa muutosta.



* Ilmatieteen laitos: vuositilastot