Kolli

Viime vuonna Arktinen Banaani julkaisi pienen helmen Belgiasta. Philippe Geluckin Kolli (Le Chat) ilmestyi Le Soirissa strippinä vuosina 1983-2013. Pikku hiljaa lakoninen, tiiviisti lukijaa tuijottava kissa kasvatti suosiotaan ja jäätyään eläkkeelle sanomalehdestä se siirtyi televisioon ilahduttamaan uutisia odottavia katsojia.

Kolli puhuu punnittuja sanoja. "Tunnen miehen, joka on niin typerä, ettei hän ymmärrä edes omia ajatuksiaan." "Menneisyydessä oli enemmän tulevaisuutta." "Lemminkäisen onneksi hänen äitinsä harrasti palapelejä."

Kolli ei ole pelkästään aforistiikkaa. Geluck tarjoilee myös visuaalisia vitsejä ja liikkuu sarjakuvan metatasoilla. "Tämä sarjakuva on vaakatasossa. Se pakottaa aiheiden käsittelyssä tiettyihin ratkaisuja. Kerronkin nyt teille tarina Klaarasta, kuolleesta kirahvista."

Suomalainen kokoelma on Vesa Anttosen ja Vesa Kataiston valikoima ja kääntämä. Reilussa kahdeksassakymmenessä sivussa on mainio kooste Kollin olemuksesta. Tällaisissa kokoelmissa on vaarana pikainen kyllääntyminen satiiriin ja lakoniaan, mutta valikoijat ovat osanneet sen välttää. Vaihtelua on mukavasti.

Kuten Kolli toteaa. "Jos tahdot, että pidän pääni kiinni, niin älä sitten lue mitä sanon."

Lucky Luke 70 vuotta

Matthieu Bonhomme
Mies joka ampui Lucky Luken
suom. Annukka Kolehmainen
Egmont 2016


Eilen Lehtipisteisiin ilmestyi uusi Lucky Luke -albumi. Villin lännen sankarin uusien seikkailujen sarjassa se on jo kymmenes ja samalla se on Lucky Luken 70-vuotisjuhlakirja. Ensimmäinen belgialaisen Morrisin tekemä Lucky Luke -seikkailu alkoi Spirou-lehdessä vuonna 1946. Tuo seikkailu, Arizona, julkaistiin Ranskassa albumina 1951 ja Suomessa 1979.

Morris (1923-2001) teki sarjakuvaa aluksi yksin. Vuonna 1957 hän sai kumppanikseen käsikirjoittaja René Goscinnyn (1926-1977). Lukuisia keskeisiä ranskalais-belgialaisia sarjakuvia käsikirjoittanut Goscinny sai Lucky Luken nousuun ja suuren yleisön suosikiksi. Goscinnyn yllättävän kuoleman jälkeen Morris jatkoi yksin. Viimeisinä vuosina hänellä oli joitakin apulaisia.

Morrisin kuoleman jälkeen Lucky Luken piirtäjäksi valittiin Achdé. Juhlakirja ei kuitenkaan ole hänen tekemänsä vaan Matthieu Bonhommen luomus. Ranskalaisten kustantajien määräysvallassa olevista sarjakuvahahmoista on teetetty viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana erikoisalbumeja useilla eri tekijöillä, nyt tuohon joukkoon on liittynyt myös Lucky Luke.

Ranskankielisessä maailmassa Bonhomme on tunnustettu tekijä. Hänen esikoisalbuminsa Âge de raison palkittiin Angoulêmessa 2003.

Bonhommen Lucky Luke on perinteisempi villin lännen sankari kuin aikaisemmin tuntemamme sankari. Huumoria ei uutuudestakaan puutu, mutta yleislinja on klassisemman villin lännen seikkailun suuntainen. Lucky Luke saapuu pikkukaupunkiin, joka on joutunut kurjien veljesten mielivaltaan. Tavalliset kansalaiset toivovat nimekkään sankarin puhdistavan kaupungin.

Albumin nimestä ja ensimmäisen sivun vihjailusta huolimatta Lucky Luke ei kuole eikä tule edes ammutuksi. Sankari toimii niin kuin sankarin pitää.

Juhla-albumi on kelpo luettavaa. Läpi albumin jatkuva Lucky Luken epäonnisuus tupakan suhteen tuo mieleen Goscinnyn rakentamat juonikaavat. Piristävästi erilainen juhlaseikkailu!

Way Northin purku

Pohjoisessa valokuvagalleriassa päättyi maanantaina Lorenzo Chmielin näyttely Way North. Se perustui Finnmarkissa Nervein kylässä otettuihin kuviin. Nerveihin ei ole lainkaan maantieyhteyttä ja tämä sai valokuvataiteilijan jakamaan kysymyksen, että voisinko minä elää tuolla?

Näyttelyn peruskysymykseen kytkeytyen Lorenzö jakoi viimeisenä näyttelypäivänä kaikki esillä olleet valokuvat. Heti kymmeneltä aamupäivällä galleriassa oli paljon ihmisiä valikoimassa suosikkikuviaan. Taiteilija signeerasi jakamansa työt.

Kalevasta oltiin ihmettelemässä syntynyttä kiinnostusta. Pohjoisen valokuvakeskuksen tuottaja hykerteli tyytyväisenä. Meillä on taidejono!

Ratikka jäi pöydälle

Eilen illalla pidetyssä Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa ei saatu päätökseen raitiotie-asiaa. Asia pantiin pöydälle ja siihen palataan ylimääräisessä kokouksessa 7. marraskuuta tänä vuonna.

Pöydällepanemisestä pidettiin ristiriitaisia puheenvuoroja. Osa niistä, jotka kannattivat asian siirtämistä, toivoivat keskustelun jatkamista. Lisäksi valtuuston puheenjohtaja Sanna Marin joutui useampaan kertaan selittämään, että koska valtuutetuilla oli erilaisia mielipiteitä, niin asiasta joudutaan äänestämään.

Äänestyksessä pöydällejättö voitti selvästi 40-16, yhdentoista äänestäessä tyhjää.

Kokoukseen oli ladattu paljon. Parhaimmillaan nettilähetystä seurasi yli 18 000 katsojaa. Pöydällepano oli lässähdys.

Lehtitietojen mukaan enemmistö valtuutetuista kannattaa raitiotietä. Vastustajilla on ehkä määrävähemmistö, joten jännitystä ennen kokousta riitti. Nyt jännitys siirtyi marraskuulle.

Tampereen ratikka-asiaa on valmisteltu pitkälle. Kokousta seurattiin tarkasti myös Otanmäessä, jossa sijaitseva Transtechin tehdas on kilpailutuksessa valittu Tampereen raitiotievaunujen toimittajaksi. Ehdollinen sopimus purkautuu, jos kaupunki päättää olla ilman ratikoita.

Demokratia on kallista. Valtuuston keskusteluissa paljastui, että alle kolmen tunnin valtuuston kokous maksaa yli 13 000 euroa. Onhan paikalla 67 valtuutettua ja tarpeellinen virkakunta.

Nähtäväksi siis edelleen jäi tuleeko Tampereelle sinisiä vaunuja.

Kaltiossa

Ville Hänninen 

Keskipäivän miehiä 

Art House 2016