Kirjojen Suomi 101

Yleisradio tarjoaa Suomen itsenäisyyden jokaiselle vuodelle kirjan luettavaksi. Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ovat valikoineet 101 kirjaa, joita on päivän mittaan ruodittu suuntaan ja toiseen. Tutut kirjailijat ovat listoilla, mutta Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta lukuunottamatta useimmiten ei niin oletetuilla valinnoilla. Naisten ja miesten määrät valinnoissa ovat saaneet yleisen hyväksynnän.

Ensimmäinen, vuoden 1917 teos, on Konrad Lehtimäen tieteiskirja Ylös helvetistä. Tutustuin siihen pari vuotta sitten samalla kuin hänen nuoremmasta veljestään Verner Lehtimäestä tehtyyn sarjakuvaan.

Lehtimäki ja Ylös helvetistä sopivat hyvin itsenäisyyden alkuun. Tieteisromaani sopii uuden valtion ensimmäiseen vuoteen mainiosti, katseethan ovat tiukasti tulevassa eikä omaa valtiollista historiaa vielä ole.

Romaanissa on paljon kaikuja vielä meneillään olleesta ensimmäisestä maailmansodasta. Sotilasinsinööri Marcus oli mukana kehittämässä ylivoimaisen nopeaa lentokonetta ja äärimmäisen voimakasta pommia. Tuon ison pommin uhka sai maailmaan kirjailijan toivoman tilan.

Myöhemmät vuodet, kun tuollainen iso pommi oikeasti oli olemassa, osoittivat ettei maailma lopulta niin paljoa muuttunut. Mutta siitä ei kirjaa julkaistaessa 1917 vielä tiedetty.

Yle yhteistyökumppaneineen tosiaan tarjoaa kaikki kirjat vapaasti luettavaksi. Se vaatii hieman järjestelyjä, Ylen tunnuksen luomista (tai vaihtoehtoisesti oman kirjaston nettitunnuksia) ja lukuohjelman (ADE) lataamista. Adobe-tiliä ei ole pakko luoda, vaikka siihen ohjataankin.

Kirjat saa lainaksi omalle laitteelleen. Lukuaikaa on 28 päivää.



* Yle: Kirjojen Suomi: 101 kirjaa

Prikaalikenraalin seikkailuja

Vuoden 1948 laitoksen kansi.

Joululomalla etsin Historiallisesta sanomalehtikirjastosta Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -tarinaa kuudesta Napoleonin rintapystistä. Siihen kun ennatietojen perusteella BBC:n Sherlock-sarjan neljännen kauden ensimmäinen jakso (hyvin löyhästi) perustui.

Holmes-juttua en löytänyt, mutta hakusanat johdattivat toiseen Conan Doylen kertomukseen. Uusimaa-lehti oli julkaissut vuonna 1903 osan Prikaatikenraalin seikkailuista. Kirjan toisen luvun Prikaatikenraali Napoleonin uskottuna julkaisin tarkemmin kokonaisuutta miettimättä Jatkokertomuksissa.

Koko kirja oli helpoiten saatavissa Project Gutenbergistä. Kyseessä oli toinen suomennos, mutta tarinahan on sama kirjan nimeksi on vaihdettu Napoleonin sotilaan seikkailut. Se on Jatkokertomusten tämän viikon tarinana.


* Napoleonin sotilaan seikkailut. Jatkokertomukset

Myöhässä olleet kirjat

Joululomalla löytyi Maaningan kunnankirjaston 15-vuotiaalle minulle lähettämä muistutuskortti. Kuuden kirjan lainausaika oli päättynyt 4. elokuuta 1983 ja kirjat piti palauttaa kirjastoon. Kesällä 1983 olen lukenut ainakin kotimaista tieteiskirjallisuutta, seikkailukirjoja, Vonnegutia ja perehtynyt numismatiikan saloihin.

Suomalaisessa tieteiskirjallisuudessa Erkki Ahonen oli poikkeuksellinen kirjailija. Hän oli ison kustantamon suojissa ja kirjoitti muun tuotannon ohessa kolme tieteisromaania. Nuorelta minältä Seppä Örn on luultavasti jäänyt kesken. Sen sijaan Ahosen viimeiseksi romaaniksi jäänyt Syvä matka (Gummerus 1976) on luettu tarkkaan. Ahosen ihmismielen mahdollisuuksia ja uutta yhteiskuntaa hahmotellut teos meni niin pitkälle, että kirjailijalta loppuivat sanat. Sittemmin teoreettinen fysiikka imaisi tekijän ihan omille kiertoradoilleen.

Kurt Vonnegutin teokset olivat tuon ikäiselle ahmittavia teoksia. Titaanin seireenit resonoi oikein hyvin elämäntarkoituksen etsintään. Oikein hyvä vastapaino Ahosen syvälliselle tiedostamiselle.

Erkki Borgin Rahan väärtistä  (Gummerus 1980) pääsi käsitykseen minkä näköisiä suomalaiset rahat ja mitalit olivat vuosien mittaan olleet. Ja millaisessa arvossa ne painos- ja lyöntimäärien perusteella mahdollisesti olivat.

Vähiten mielikuvia on jäänyt Marton Taigan Yhdeksänhäntäisestä kissasta (Tammi 1976). Jalokiviaarteen etsinnästä Gobin autiomaassa en muista mitään. Ehkä kirjasta kuitenkin opin, että sen nimi tuli ruoskasta.

Myöhästymismaksuja Maaningan kirjasto ei tuohon maailmanaikaan perinyt. Siksi kirjojen palauttamisellakaan ei ollut niin hätä. Muistutuskorttikin on lähetetty yli kuukauden eräpäivän jälkeen. Tosin useimmiten kirjat tulivat ajallaan palautetuiksi, koska piti käydä lainaamassa uutta luettavaa.

Sananvapaus 250 vuotta

Päättyvä vuosi on ollut sanan- ja lehdistönvapauden eli painovapauden juhlavuosi. Ruotsissa valtiopäivät säätivät 1766 edistyksellisen lain, jonka myötä valtakunnasta poistui ennakkosensuuri. Kuka tahansa sai julkaista mitä tahansa, valtion ennalta määrittelemättä. Jotta kukaan ei tahattomasti levittäisi vääriä tietoja, samalla määrättiin kaikki viralliset asiakirjat julkisiksi.

Painovapauden 250 vuoden juhlinnasta olisi voinut tulla Suomelle erinomaista mainetta ja kunniaa. Olihan yksi lain pääarkkitehdeistä kokkolalainen kirkkoherra Anders Chydenius. Merkitystä korostaa se, että vastaavat lait säädettiin Yhdysvaltoihin vasta 1970-luvulla.

Päättyvä vuosi ei kuitenkaan ole tuonut Suomelle erinomaista mainetta ja kunniaa. Syynä on pääministeri Juha Sipilä. Jo keväästä lähtien hän on nakertanut lehdistönvapautta ensin kiukuttelemalla toimittajien mielenkiinnosta hänen omaisuuttaa kohtaan ja sitten polttamalla päreensä jääviysepäilyjen vuoksi. Sivistyneessä länsimaassa ei tällaista, ainakaan ennen Trumpia, ole pidetty hyväksyttävänä.

Yleisradio jätti juttuja julkaisematta pääministerin suorien yhteydenottojen vuoksi. Jo näin korkeassa asemassa olevan ihmisen suorat yhteydenotot ovat arveluttavia. Pääministerin tulisi aina kommentoida asioita julkisen välineen kautta.

Sipilän kiukuttelu on sallittu, koska pääministeri Matti Vanhasen asiat jäivät taannoin selvittelemättä. Vanhaselle sallittiin valehtelu eduskunnassa ja jäi selvittämättä mihin "Matin taloon" lautakasat päätyivät. Jos nuo olisi perattu kunnolla, niin Sipilän nykyistä käytöstä ei olisi siedetty.

On painovapauden juhlavuodessa positiivinen puolensa. Keväällä ilmestyi Siiri Viljakan ja Lauri Tuomi-Nikulan sarjakuva-albumi Viimeinen puhe. Kolmella kielellä ilmestyneessä albumissa päädytään positiiviseen visioon viestinnän tulevaisuudesta.



* Viimeinen puhe - Anders Chydeniuksen paluu. Facebook

Kuka pelastaa?

Koko loppu vuoden Kansaneläkelaitos on ollut ahkerasti läsnä sosiaalisessa mediassa. Facebookissa on paljon pyörinyt video toimeentulotuen maksajan muuttumisesta ja twitterissä on mainostettu Sosiaalivakuutus-lehden artikkeleita.

Yllä olevan mainoksen linkki johtaa juttuun, jossa kerrotaan Eevan onneton tarina. Työttömäksi jäätyään hän putosi kaikkien yhteiskunnan tukiverkkojen läpi. Ongelmaksi jutussa nimetään lääkärit, jotka eivät suostuneet kirjoittamaan Eevalle sellaista diagnoosia, että hän olisi saanut sosiaaliturvaa.

Vikahan ei tietenkään ollut Kelassa, TE-keskuksessa tai kunnan sosiaalitoimessa. Ihmisille ei kannattaisi määritellä tauteja ainoastaan toimeentulon saamiseksi. Kreikka-keskusteluissa on usein hämmästelty, että erään saaren asukkaista yli kymmenen prosenttia oli sokeita. Kannattaisi pitää terveydenhoito ja toimeentulo erillisinä asioina.

1990-luvun lamasta lähtien valtiontalouden takia ja sosiaalitukihuijareiden pelossa myönnettyjen yhteiskunnan tukien rajoja on tarkennettu ja tarkennettu. Eevan tapauksen voisi tulkita niin, että koska hän ei ollut oppikirjatapaus työttömyysturvan saajaksi, niin hänet jätettiin ilman sitä. Siitä seurasi muiden mahdollisten tukien menetys ja kaikkien turvaverkkojen läpi putoaminen.

Jutussa pohditaan ratkaisuksi uudenlaista perusturvan määrittelyä. Se todetaan tosin mahdottoman vaikeaksi, koska lainsäädäntöön ja tukien jakamiseen liittyy valtarakenteita, joiden purkaminen on hankalaa.

Helpompi ratkaisu esitettyyn ongelmaan olisi palaaminen joitakin askelia takaisin päin tukien saajien määrittelyssä. Jos nykyisin edellytetään kahden ehdon yhtäaikaista toteutumista, lakia olisi helppo muuttaa jommankumman ehdon toteutumiseki. Korvattaisi lain ja-sana tai-sanalla. Näin Eeva ei putoaisi verkkojen läpi. Eikä syntyneitä valtarakenteita uhattaisi.

Suuremmat muutokset voitaisi sitten tehdä laajalla poliittisella valmistelulla ja perustuslakia uhmaamatta kaikessa rauhassa.