Rakkaudesta kaupunkiin

Auli Särkiö
Ruohosinfonia
Poesiavihkot # 4
Poesia 2016


Osuuskunta Poesia aloitti viime vuonna Poesiavihkot-sarjan, jossa julkaistaan kirjaa lyhyempiä itsenäisiä kirjallisia kokonaisuuksia. Taustalla on muissa maissa yleinen chapbook-formaatti, joka ei ole aikaisemmista yrityksistä huolimatta kotoutunut Suomeen. Ainakin laadun puolesta päätoimittaja Kristian Blombergin johdolla tehdyt Poesiavihkot ovat olleet menestys. Toistaiseksi sarjassa on julkaistu essee ja kolme runoteosta. Sarja on avoin myös proosalle.

Ruohosinfonia on Auli Särkiön (s. 1990) toinen teos. Vuonna 2010 ilmestynyt esikoisteos Sarmatia julkaistiin viime vuonna Ranskassa. Pääasiassa musiikkitoimittajana työskentelevä Särkiö on nimennyt poesiavihkonsa suuren tuntuisesti Ruohosinfoniaksi. Klassisesti sinfonialla tarkoitetaan laajaa orkesteriteosta, ja tämä määritelmä tuntuisi sotivan julkaisevan kirjasarjan tarkoitusta vastaan.

Taidemusiikin salat hallitseva Särkiö kuitenkin tietää mitä tekee. Sinfonia on viime vuosikymmeninä  riisunut mahtipontisimman, mahlerilaisen tai sibeliaanisen viittansa ja teosmuodossa on tuotettu huomionosoituksia mitä erilaisimmille asioille. Ajateltakoon vaikka Leif Segerstamin yli kolmea sataa sinfoniaa. Esimerkiksi Oulussa kantaesitetty sinfonia 208 Cess(n)a Cärävän 208 Kärajan sai aiheen pienlentokone Cessnasta ja sen peltien tärinästä.

Särkiön Ruohosinfonia on ylistys kaupunkiluonnolle. Tekstissä vilahtelevasta vihreästä rautiotievaunusta päätellen kaupunki olisi Helsinki, mutta on viesti yleistettävissä muuallekin. Cityvihreä juna on tuttu näky suurimassa osassa Suomea.

Särkiö seuraa miten nurmikosta kehittyy ruohikko. Apuna hän käyttää konkreettisen runouden keinoja. Tasaisesta pisterivistä alkaa nousta pilkkuja, pisteitä ja kirjaimia kun säännöllinen leikkaaminen lakkaa. ”miten tämä / jättipalsamikoiranheisihaavantaimi- / viidakko / yhdessä yössä / puretun talon paikalla”

Liikenne on leimallista kaupungeille. Aina on joku menossa tai tulossa, mahdollisuuksia liikkumiselle eri välineillä on paljon. Vaikka kulkuväylät, tiet, sillat ja raiteet, ovat ahkerassa käytössä, niin silti ”leviävät / pilveilevät hiukset, nestemäinen ruohikko / taivas täyttyy suortuvista”.

Kaupunki on iso orkesteri, jonka ”eliöiden hiljainen mumina” jää usein kulkijalta huomaamatta. Särkiö kiinnittää katseen ja auttaa kuuntelemaan kaupungin orkestroitua sinfoniaa. Luonto on oleellinen osa myös rakennettua ympäristöä. Saattavatpa jopa ”kädenkokoiset silmut” räjähtää katukivien läpi.

Särkiön Ruohosinfonia on myös äänitaideteos. Se kantaesitettiin Runokuu-runofestivaalilla elokuussa 2016. Kokonaisuus toimii hyvin myös tekstinä, joka nostaa esille kaupungin unohdetumpaa puolta. Jatkuvaan liikkeeseen ja muutokseen mahtuu muistutus siitä, mitä pysähdyksestä seuraisi.



Julkaistu Kaltiossa 6/2016.

Kultaisen kypärän metsästäjät

Carl Barks -- Don Rosa
Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita
Sanoma Media Finland 2016


Kun takavuosina Aku Ankassa alkoi ilmestyä Don Rosan jatkokertomuksia Carl Barksin tarinoihin, niin moni lukija esitti toiveen tarinoiden julkaisemisesta yhdessä. Tämä toive on toteutunut Ankkalegendat-kirjasarjassa. Teoksia sarjassa on ilmestynyt kolme, Kielletyn laakson tarinat, Kulmikkaiden munien metsästäjät ja Kultaisen kypärän metsästäjät. Tuorein näistä on viimeksi mainittu, joka ilmestyi viime vuoden lopulla. Teoksissa on uudet Don Rosan kirjoittamat taustoittavat esipuheet.

Don Rosan mukaan idea nimitarinan jatko-osaan tuli norjalaiselta kustantajalta. Norjalaiset lukijat olivat jo pidempään toivoneet jatkoa viikinkitarinalle, mutta sopiva tekijä oli puuttunut. Barksia suuresti arvostava Rosa tuntui sopivalta tehtävään, ja niin uusi sarjakuva syntyi vaikka alkuperäisessä ei juurikaan ollut tarttumapintaa jatko-osalle. Rosan tarina Kolumbuksen kadonneet kartat on jatkoa myös hänen omille kertomuksille Sudenpentujen käsikirjan alkuperästä.

Selkeämmin jatkotarina idea toimii pareissa Roope-setä kääpiöintiaanien maassa - Windingojen mailla ja Vanhan linnan salaisuus - Kirje kotoa. Sen sijaan Harvinaisia rahoja - Ahneen palkka ja Aku Ankan atomipommi - Avaruuden valloittajat pareissa yhteys on enemmän ideassa kuin tarinan jatkamisessa. Avaruuden valloittajia Rosa itse ei pidä lainkaan jatkotarinana, se on mukana "ihan vain sivuja täyttääksemme". Lukijoille bonuksena Aku Akan atomipommi on julkaistu totutusta poiketen alkuperäisessä asussaan, sellaisena kuin se muropakettien mukana jaetussa ilmaislehdessä oli.

Tämä kolmas kokooma on viimeinen. Aineksia neljänteen ei taida enää olla eikä tulla. Eläkkeelle jäänyt Rosa nykyisin kiertää sarjakuvafestivaaleja ja on avannut kotinsa faneille, tosin vain valokuvaajan välityksellä. Kultaisen kypärän esipuheessa hän viittaa myös poliittisiin muutoksiin kotimaassaan:

"jos ensi vuonna [2017] saat uuden naapurin, joka näyttää minulta, olen nähtävästi sittenkin valinnut Suomen Meksikon sijasta pakopaikakseni käsistä riistäytyneeltä hulluudelta."

Sinitakkien valokuvaussessiot

Raoul Cauvin -- Willy Lambil
Sinitakit -- Nukketeatteri
suom. Anssi Rauhala
Zoom Teufel 2017


Raoul Cauvinin luomia Sinitakkeja (Les Tuniques Bleues) on tuodaan ny Suomen sarjakuvamarkkinoille kolmatta kertaa. Semic yritti vuonna 1973 ja 1988 julkaisemalla yksittäiset albumit, mutta ilmeisimmin kiinnostusta ei ollut. Vuoden alussa aloittanut Zoom Teufel on tanskalaisen Forlaget Zoomin ja suomalaisen Zum Teufelin yhteisyritys. Tanskassa Sinitakkeja (Blåfrakkerne) on julkaistu 1970-luvulta lähtien, tosin kustantaja on vaihtunut muutamaan otteeseen. Zoomin hoidossa Sinitakit ovat olleet vuodesta 2011 ja sarja on ollut menestys.

Sinitakit syntyivät 1960-luvun lopulla. Ranskassa sarjassa on ilmestynyt liki 60 albumia, joten suomennettavaa riittäisi. Sarja sai alkusysäyksen kun Morrisin Lucky Luke siirtyi Dupuisilta (Spirou-lehdestä) Dargaudille ja René Goscinnyn luotsaamaan Piloteen. Siirto oli luonteva, koska Goscinny käsikirjoitti myös Lucky Lukea. Spirouhin tarvittiin uusi villiin länteen sijoittuva huumorisarjakuva ja käsikirjoittaja Cauvin ja piirtäjä Salvé loivat sellaisen.

Kuten nimestä voi päätellä, sijoittuu Sinitakit Yhdysvaltain sisällissodan aikaan. Pääosissa ovat pohjoisen sotilaat korpraali Blutch ja kersantti Chester komppanioineen. Blutch velvollisuuksia kartteleva ja auktoriteetteja vastustava hahmo, joka kuitenkin tarpeen vaatiessa kykenee sankaritekoihin toveriensa puolesta. Chester kuuliaisempi sotilas. Sarjassa vilahtelee historiallisia hahmoja, tuoreessa suomennoksessa esimerkiksi presidentti Abraham Lincoln.

Sarjakuvassa keskitytään pääasiassa sotilaselämän arkeen ja varsinaiset sotatoimet jäävät muiden sarjakuvien käsiteltäväksi. Nukketeatterissa perehdytään sotatapahtumien dokumentointiin 1860-luvun valokuvavälineistöllä. Komppania on määrätty auttamaan kaikin tavoin valokuvaaja W. Suttonia. Pitkistä valotusajoista ja niiden vaatimista lavastuksista saadaan aikaiseksi vitsi jos toinenkin.

Sinitakit on ranskalais-belgialaisen sarjakuvan hyvää keskikastia. Lucky Luken ystäville sarja on tutustumisen arvoinen, sarjakuvien rakenteissa on paljon samaa. Myös sotilashuumorista pitävien kannattaa vaivautua.

Kamileen korvat

Kati Kovács
Kamileen labyrintti
WSOY 2016

Italiassa asuva Kati Kovács on 1990-luvun puolivälistä lähtien tehnyt toista kymmentä sarjakuva-albumia pääosin yksin ja muutaman Pauli Kallion käsikirjoituksiin. Kovács on saanut töistään tunnustusta ja teoksia on käännetty ruotsiksi, ranskaksi, saksaksi ja unkariksi. Kovács sai vuonna 2014 ensimmäisen jaetun sarjakuvataiteen valtionpalkinnon. Tuorein albumi, Kamileen labyrintti, on ehdolla Sarjakuva-Finlandian saajaksi. Voittajan ratkaisee A. W. Yrjänä tämän kuun puolivälissä.

Uutuuden pääosassa oleva Kamilee on kuuroutunut lapsena. Nuorena aikuisena hän on löytänyt paikan isoisänsä eläinkaupasta, jossa myynnissä on lintuja. Ukki ja Kamilee kommunikoivat itse luomillaan viittomilla ja merkeillä. Myös kumipallolla on tärkeä osa tiedonvälityksessä.

Kamilee toimittaa suolintuja vakioasiakkaalle ja auttaa vanhaa rouvaa. Hänen omat vanhempansa kärsivät ongelmista, äiti alkoholismista ja isä suomutaudista, ja ovat jääneet melko ulkopuolisiksi tyttärensä elämästä.

Silmilläkin voi kuulla. Kamilee yhdistelee näkemäänsä ja erikoinen ihmissuhdekuvio alkaa hahmottua. Siihen kytkeytyvät myös Kamilee ja hänen korvansa.

Tarina etenee tapahtumia havainnoiden ja ei nosta henkilökohtaisia ongelmia erityisesti esille. Ne ovat Kamileelle tuttuja juttuja eikä niissä tapahtu noteerattavaa muutosta. Tarinassa tapahtuu käänne, kun Kamileen silmät ahmivat uusia asioita eivätkä huomaa liikennettä. Pian sen jälkeen kaikkea yhdistävä asia paljastuu ja loppuviserryksessä voidaan tehdä yhteenveto.

Kovácsin mustavalkoinen jälki on ilmeikästä ja elävää. Tarina käänteissään on yllättävä ja pitää otteessaan. Kerrassaan mainio sarjakuva siis.

Kuvia Matsuconista

Eilen ja tänään on Oulun Pohjankartanolla vietetty Matsuconia. Siellä lauantai-iltapäivän vietin sarjakuvakaupan tiskin takana. Kauppa on paikalla huomennakin.

* Matsucon