Kvaakissa

Kvaakin Sarjakuvien Suomi 100

esittelyjä olen saanut valmiiksi kaksi.

1928 - Pölhölä ja Pöhköläinen

1927 - Junnu

Sarjakuvien Suomi 100

Kvaakissa on alkanut Sarjakuvien Suomi 100. Toimitus on valinnut kullekin Suomen itsenäisyyden vuodelle ajankohtaan sopivan sarjakuvan. Tästä listauksesta on nyt julkistettu vuodet 1917-1966.

Sarjakuvien valitsemisen lisäksi toimitus on kirjoittanut artikkeleita mukaan otetuista sarjakuvista. Tällä hetkellä artikkeleita on luettavissa seitsemän kappaletta, tulossa on lisää.

Valinnoista ja sarjakuvista voi keskustella Kvaakin foorumilla.

Sadan vuoden sarjakuvat,

osa 1

Työmaan edistyminen, osa 17

* edellinen osa

Mieskuva

Miestunnus. Miesauto. Mieskunta. Kyllä, kuulostaisi hassulta korvata itsessään sukupuolineutraali "mies" ylikorrektilla "henkilöllä".

— Janne Zareff (@JanneZareff) 21. syyskuuta 2017

Kieli ohjaa ajattelua. Pitkästä aikaa uudelleen herätetty keskustelu ammattinimikkeistä on kulkenut vanhoja ratoja. Ajattelin, ettei minulla ole tähän mitään uutta sanottavaa, kunnes sain käsiini Risto Pulkkisen ja Stina Lindforsin Suomalaisen kansanuskon sanakirjan (Gaudeamus 2016).

Henkilökuva on yleisesti käytetty ja hyväksytty termi. Sanaa en juurikaan ole miettinyt, ja en muista törmänneeni 'mieskuvaan' samassa merkityksessä. Henkilökohtaisesta olen tavannut 'mieskohtaisen' vanhahtavissa teksteissä useita kertoja.

Kansanuskon sanakirja antaa taustaa sille, miksi 'mieskuva' on unohtunut. Kansankielessä mieskuva on tarkoittanut nukkea, jonka avulla on voitu vahingoittaa sitä esittävää ihmistä. Mieskuvalla vanha kansa on tarkoittanut samaa kuin nykyisin voodoo-nukella.

Mieskuva on siis ollut ihmistä esittävä nukke tai kaiverrettu kuva, jota manipuloimalla on voitu vahingoittaa kohdehenkilöä. Mieskuvan avulla on voitu tehdä myös lemmennostatustaitoja esimerkiksi makuuttamalla nukkea yöllä vieressä. Parannustaikojakin mieskuvan avulla on voitu tehdä, mutta vahingoittaminen lienee ollut tavallisempaa.

Edellä kerrottu on suomalaista kansanperinnettä, ei Karibianmeren saarilta haettua kulttuurista lainaa.

Ei siis ihme, että henkilökuva on vakiintunut kieleen niin ristiriidattomasti. Mieskuvalla on tarkoitettu jotakin ihan muuta.




Suomalaisen kansanuskon sanakirja on arvioitu mm. Nousu.netissä.

Valtojen maa

Helsingin Sanomissa on julkaistu juttu suomalaisten sukunimistä. Minna Pölkin ja Juhani Saarisen juttu käy läpi tuttuja asioita. Se tarjoaa myös nimikoneen, josta voi tarkistaa missä oma sukunimi on yleisin.

Valtojen osalta vastaus on tuttu. Sukunimi on määrällisesti yleisin Kuopiossa, suhteellisesti eniten naapurissa Pielavedellä. Heikkisten Hyrynsalmen kaltaisia alueita Valloilla ei ole. Pielavedellä väestöstä on 1,02 prosenttia Valtoja.

Valtoja Suomessa
Kuopio 119
Helsinki 71
Pielavesi 48
Oulu 32
Iisalmi 30
Tampere 28
Lapinlahti 23
Vantaa 20
Lahti 20

Alle kahdenkymmenen osuman kuntia ei ole listattu.

Sukunimien tutkijat ovat tehneet vastaavia tilastointeja aikaisemminkin, ja myös Hesari on niitä käsitellyt. Laajempana ilmiönä sukunimien yleisyys paljastaa, että väki pakkautuu suuriin kaupunkeihin, lähinnä pääkaupunkiseudulle. Lähes kaikki sukunimet ovat yleisimpiä niissä.



* HS:n nimikone kertoo, missä kaupungissa sukunimikaimasi asuvat – Hyrynsalmella joka kuudes on Heikkinen, Närpiön yleisin sukunimi on Nguyen