4. Sarjakuvan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan

Wendy ja Richard Pinin luoma fantasiamaailma Elfquest on jäänyt mieleeni keskeneräisenä seikkailuna. Jalava aloitti sarjan julkaisemisen vuonna 1990 ja se jäi pahasti kesken viiden albumin jälkeen 1993. Kussakin osassa oli noin kolmekymmentä sivua, joten haltioiden keskinäisten suhteiden kuvaamisessa päästiin vasta alkuun.

Tiedän, että sittemmin Egmont on julkaissut sarjaa, mutta niihin kirjoihin en ole saanut tartuttua. Tuntuu siltä, ettei kirjastossa koskaan ole alkupään osia paikalla. Toisaalta värittömyys ja muutettu sivutaitto eivät innosta. Uudelleen sarjakuvan alkua lukiessa hämmästyttää kerronnan vahva hahmovetoisuus. Uuteen maailmaan ja sen sääntöihin olisi halunnut jonkilaisen johdatuksen.

Elfquest on jäänyt kiinnostavan maailmanluonnin aluksi. Ehkäpä joku kustantaja tästä vielä innostuu.



Satasarjista-haasteen aikaisemmat osat

1. Sarjakuvassa muutetaan
2. Sarjakuvan nimessä on jokin paikka
3. Sarjakuva on julkaistu vuosikymmenellä, jolla synnyit

3. Sarjakuva on julkaistu vuosikymmenellä, jolla synnyit

Satasarjista-haasteen kolmas kohta saattaa olla yllättävän vaikea täyttää, jos syntymävuosikymmen on kovin kaukainen. Aina 1990-luvulle saakka sarjakuvaharrastaja saattoi hyvin pysyä perillä kaikista Suomessa julkaistuista sarjakuvista, määrä ei ollut hirvittävän suuri.

Yksi Suomessa sarjakuvan mainetta harrastajapiirien ulkopuolella kirkastanut sarjakuva oli 1968 pokkarisarjana aloittanut Tenavat. Älä jännitä, Jaska Jokunen oli Charles M. Schulzin parhaimpien luomiskausien tuotoksia, ja siitä saattoi kertoa pitävänsä sellainenkin (nais)ihminen, jolla oli vielä hyvässä muistissa 1950-luvun sarjakuvasota.

Ensimmäisen pokkarin kanteen valittu kuvakin antoi vinkin siitä, että sarjakuvassa voitiin käsitellä seikkailuja ja sotimista henkilökohtaisempia asioita.

Kuvat Moogin arkistosta.

2. Sarjakuvan nimessä on jokin paikka

Satasarjista-haasteen toisessa osassa piti lukea sarjakuva, jonka nimessä on jokin paikka. Tintin seikkailujen 22. osa tunnettiin Suomessa pitkään pelkästää Lento 714 -nimellä, mutta kymmenen vuotta sitten suomentaja Heikki Kaukoranta lisäsi loppuun paikan, Lento 714 Sydneyyn. Niinpä haasteen ehto täyttyy.

Alkuperäisessä ranskankielisessä nimessä lennon kohde, Australian Sydney on ollut koko ajan. Vol 714 pour Sydney.

Vuonna 1960 ilmestyneeseen Tintti Tiibetissä -albumiin (20.) asti Hergé studioineen oli työskennellyt tasaista tahtia. Uusi albumi ilmestyi kahden vuoden välein. Eläkeikää lähestyessä tahti ei hiljentynyt, vaan entistä enemmän aikaa kului markkinointiin ja huomion kohteena olemiseen. Myös tekijän kunnianhimo sisältön suhteen kasvoi.

Lento 714 Sydneyyn perustuu tuolloin paljon pinnalla olleihin ufo-havaintoihin ja paratieteiden nousuun. Sarjakuvaan Hergé piirsi mukaan ranskankielisessä maailmassa kuuluisan ukrainalaissyntyisen paratieteilijä-kirjailija Jacques Bergierin. Vanhasta tutusta Tuhatkaunosta paljastuu uusia piirteitä. Toki mukana on tuttu heiluri.

Albumissa on tekoaikansa vakaata uskoa tulevaisuuteen ja ihmisen tuntemattomiin kykyihin.

1. Sarjakuva, jossa muutetaan

Somessa on ideoitu #satasarjista2019-haastetta. Listaus on kopioituna esimerkiksi Kvaakin sivuille. Ensimmäisenä listalla on "sarjakuvassa muutetaan".

Tähän sopiva sarjakuva on esimerkiksi Morrisin ja Goscinnyn Arkajalka. Brittiläinen herrasmies Waldo Badmington palvelijoineen saapuu villiin länteen. Monen uudisasukkaan kohtalo oli joutua kiusatuksi, mutta perinnöksi saamaansa tilaa hoitamaan tullut Badmington suhtautuu cowboyden kovisteluun initaatioriittinä.

Lucky Luke on sattumoisin paikalla, ja huolehtii ettei pidättyiväisesti tunteenilmaisuihin suhtautuva britti joudu ylenmääräisiin hankaluuksiin. Wally osoittautuu hyvinkin vaivan arvoiseksi.

Arkajalka oli ensimmäinen suomeksi julkaistu Lucky Luke -albumi. Sitten vuoden 1971 albumeita on saatu koko joukko lisää.

Trumpin kantapäät

Trump näyttää lomailun sijaan viettäneen joulun ajan töissä. Yhdysvaltain budjettiin pitäisi saada rahat muurin rakentamiseen, mutta niitä ei ole tulossa. Liittovaltion työntekijät saavat tuntea kiistan nahoissaan, sillä hallinto on osin suljettu ja palkkoja ei makseta. Trump istuu uhmakkaana Valkoisessa talossa odottaa demokraattien antavan hänelle edes jotakin.

Politiikan ja talouselämän suurin ero on siinä miltä asiat näyttävät. Talouselämässä syntynyt mielikuva on tärkein, ei se miten se on saatu synnytettyä. Politiikan ja sen päätöksiä toteuttavan byrokratian tärkein seikka on pykälien noudattaminen. Jos politiikassa lopputulos ei ole tarkkaa pykälien mukaan toimimista, niin siitä ei selvitä seurauksitta. Kaupallisella puolella ei ole niin tarkkaa.

Talouspolitiikka vasta onkin kimurantti aihe. Trumpin hallinto sai New Yorkin pörssin jouluaattona romahtamaan, koska presidentin kiukkua yritettiin lievittää puhelinkierroksella suurimpiin pankkeihin. Markkinavoimien reaktio oli se, että mitä meille on jätetty kertomatta? Miksi pitää vakuuttaa, että rahaa on? Onko se loppumassa?

Akilleella oli vain yksi heikkous, toinen kantapää. Trumpilla kantapäitä on joka lähtöön. Välipäivinä paljastui, että presidentti sai aikoinaan vapautuksen Vietnamin komennukselta kantapäidensä takia. Eräässä isän talossa praktiikkaansa harjoittanut pediatri kirjoitti Trumpille paperit, joiden perusteella hänet katsottiin palveluskelvottomaksi. Pediatrin tyttärien mukaan kyse oli palveluksesta vuokraisännälle, ja vastapalveluksiakin saatiin.

Akilleen suojelija oli hänen äitinsä Thetis. Trumpin isän suojelutoimet nakertavat pojan mainetta edelleen.