Miniatyyrihistoria

Syksyllä 2005 kuulin radion naistenlehtikatsauksessa jutun, jonka oli tarkoitus olla parisuhteen karikkoja selvittelevä. Yleisradiossahan on vuosien mittaan erilaisia mediakatsauksia ollut laajastikin, nykyisin blogaajille lienee tuttu Kansalaismediakatsaus.

Joka tapauksessa katsauksen mukaan eräässä naistenlehdessä kirjoitettiin, että jonkun parisuhteen kompastuskiveksi oli muodostunut vaimon tapa pilkkoa pekoni kahtia ennen niiden paistamista. Miehelleen hän perusteli tapaansa sillä, että äitikin oli aina niin tehnyt.

Jottei muutoin kukoistava suhde joutuisi karikolle, pariskunta alkoi selvittää pekoninpaistotavan historiaa: äidiltä tiedusteltiin miksi hän pilkkoi pekonit kahtia ennen paistamista. Äiti kertoi tekevänsä niin, koska oli omalta äidiltään tavan oppinut. Pariskunta suuntasi seuraavaksi isoäidin luo, joka onneksi oli vielä elävien kirjoissa. Isoäiti kertoi, että hän oli pilkkonut pekonit siksi, että hänellä oli lasten pienenä ollessa ollut niin pieni paistinpannu, jossa ei mahtunut pekoneita suorina paistamaan.

Isoäidin aikanaan tekemä rationaalinen päätös oli aikojen kuluessa muuttunut pelkäksi tavaksi, jonka jatkamiselle ei varsinaisia perusteita ollut. Asian selvittäminen joko auttoi vaimoa luopumaan oppimastaan tavasta tai miestä hyväksymään sen osaksi vaimonsa perhehistoriaa.

Miesten töissä tällaisia tapoja on tavattu kutsua yrityskulttuuriksi. Aikoinaan rationaaliset työskentelytavat ovat toimintaympäristön muuttuessa menettäneet alkuperäisen merkityksensä esimerkiksi lakien ja asetusten, tavarantoimittajien, uusien teknologioiden tai muiden sellaisten muuttuessa. Yritysfuusioissa on vaikeaa sovittaa erilaisia yrityskulttuureja yhteen, mutta asioiden selvittäminen auttaisi varmasti niiden sujumista.

Filosofi, historioitsija Walter Benjamin (1892-1940) kehitteli erityistä miniatyyrihistoriaa asioiden alkuperän selvittämiseksi. Hän näki miniatyyrihistoriassa, erityisesti tekniikan alalla, mahdollisuuden uusien innovaatioiden tekemiseen. Kun alkuperä tavoitetaan, mahdollistuu uusi. Aivan kuin edellä kerrotulle pariskunnalle.

Oikeuksien järjestys

Maanantaina eduskunnassa ja televisiossa puhuttiin paljon mihin järjestykseen kansalaisten perustuslaissa taatut oikeudet järjestyvät. Oikeus elämään on tietenkin ensimmäinen, ja muut ovat sille alisteisia, niin lakkoilu kuin orjuuttaminenkin.

Hallituksen esityksen (HE 153/2007) mukaan potilasturvatyöhön voitaisi pakottaa kuka tahansa terveydenhuollon ammattihenkilö. Mutta "määräystä ei voida antaa, jos se vaikeuttaisi huomattavasti määrättäväksi aiotun henkilön perheen tai omaisten hyvinvointia, hänen työnantajansa toimintaa tai jos määräyksestä aiheutuisi muusta syystä erityisen suurta haittaa määrättäväksi aiotulle henkilölle" (3 §).

Siis ei voida määrätä jos se vaikeuttaisi ... hänen työnantajansa toimintaa. Yksityisvastaanotoilta, -klinikoilta ja -sairaaloista ei siis voisi määrätä elämää suojaavaan potilasturvatyöhön, jos työnantaja katsoo sen loukkaavan elinkeinovapauttaan?

Eduskunnan valiokunnissa asiantuntijat kiinnittivät huomiota siihen, ketä pakkotyöhön voitaisi määrätä. Lehdissä ei ole tarkemmin ruodittu, mutta eduskunnan asiakirjat ovat laitoksen erinomaisen asiakirjahallinnon ansiosta luettavissa sen nettisivuilta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 17/2007 kertoo hallituksen esitykseen tehtävästä muutoksesta pakkotyöhön määrättävien osalta näin: "Määräys voidaan lakiehdotuksen 3 §:n 3 momentin perusteella antaa myös henkilölle, joka on työ- ja virkasuhteessa muuhun työnantajaan. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan työtaistelun ulkopuolisia henkilöitä tulee määrätä potilasturvatyöhön vain viimesijaisena keinona ja ainoastaan erityisen painavasta syystä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että tämän viimesijaisen keinon käyttäminen edellyttää, että työnantaja on toteuttanut 4 §:n 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet sekä esittänyt potilasturvatyötä koskevien määräysten antamista työtaistelutoimenpiteenä irtisanoutuneille henkilöille.

Ehdotetun 3 §:n 3 momentin mukaan määräystä ei voida antaa, jos se vaikeuttaisi huomattavasti määrättäväksi aiotun henkilön perheen tai omaisten hyvinvointia, hänen työnantajansa toimintaa tai jos määräyksestä aiheutuisi muusta syystä erityisen suurta haittaa määrättäväksi aiotulle henkilölle. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan näkemyksen mukaan erityisen pidättyvästi tulee määräyksen antamiseen suhtautua, jos asianomainen henkilö on äitiys- tai vanhempainvapaalla taikka jos hän muuten vastustaa määräyksen antamista siitä hänelle itselleen tai perheelleen aiheutuvan merkittävän haitan takia tai jos hänen työnantajansa katsoo määräyksestä aiheutuvan huomattavaa haittaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan näkemykseen."

Olenkohan ymmärtänyt nämä lain valmistelutekstit oikein? Olemassaolon oikeutuksen ohi meneekin oikeus yrittämiseen? Yksittäinen yrittäjä on valtion viranomaista oikeutetumpi arvioimaan turvataanko maksava asiakas vaiko kuntayhtymän sairaalassa oleva potilas?

Toivottavasti olen ymmärtänyt väärin.

Puoshaat ja malspiikit

[Tässä kirjoituksessa käsitellään malspiikin esiintymistä sarjakuvissa. Mikäli etsit Valitujen Palojen Laajenna sanavarastoasi -testiä, se löytyy linkin takaa]

Sain isänpäivän lahjaksi Don Rosan Roope Ankan elämä ja teot teoksen toisen osan. Ensimmäisen osan ostin kymmenen vuotta sitten, ja siitä on vuosien saatossa tullut yksi luetuimmista Aku -kirjoistamme. Jossakin vaiheessa kun kirjan keräilyarvo alkoi nousta, mietin sen siirtämistä pieniltä käsiltä turvaan, mutten kuitenkaan raaskinut. Tyttärien lukukokemukset ovat olleet keräilyarvoa suurempia.

Elämän ja tekojen toinen osa sisältää lisätarinoita Roopen vaiheisiin ennen vuotta 1947 -- ennen tutustumista Akun ja veljenpoikien Tupun, Hupun ja Lupun kanssa. Tarinassa Cutty Sarkin cowboykapteeni (saagan luku 3B) Rosa sijoittaa ko. laivalle Jaavalle Krakataun purkauksen aikaan (27. elokuuta 1883).

Roope ja Pellen isä Petteri Peloton nostetaan Tanjungpriokin satamassa laivaan puoshakojen avulla. Tässä kohtaa lienee Aku Ankan toimituksessa välähtänyt: WSOY:n julkaisemissa Aimo Sakarin Tintti -käännöksissähän kapteeni Haddock (Capu) nauttii suuret määrät malspiikkiä. Sakari oli saanut ohjeekseen häivyttää suorat viittaukset viinaan, viskiin ja napanneensa malspiikin. Hänen mukaansa malspiikillä ei ollut mitään tekemistä juomien tai ruokien kanssa, se oli "eräänlainen puoshaka".

Tintin universumiin uppoutuneelle ihmiselle 'puoshaka' tietysti nostatti mieleen tuon edellä kerrotun. Lukiessani tarinaa eteenpäin haltioiduin, kun yllä oleva ruutu tuli eteen. Malspiikki! Mutta tarinan aikana ei Pencroft ehtinyt malspiikkiä kapteenilleen löytää.

Ajattelin tuon havainnon innoittamana tarkistaa, löytyisikö netistä tietoa ja kuvaa moisesta härvelistä. Valittujen Palojen laajenna sanavarastoasi -visa kertoi malspiikin olevan 'käsityöpuikko'. Hylyt.net kertoi sen olevan "köyden tai vaijerin pujontaan käytetyn teräspiikin". Ja -- tadaa -- Kotimikron fotoalbumista löytyi:

Kameran rikkoutuminen taisi kiukuttaa Cutty Sarkin kapteeni Moorea huomattavasti.

Nykyaikaisista loppusointuisista kansanlauluista

B. F. Godenhjelm kiinnittää huomion teoksessaan Oppikirja Suomalaisen kirjallisuuden historiassa (1884) Lönnrotin esiinnostamaan "kansan keskuudessa elävään runouteen, joka on yksityisten runoniekkain tekemä ja joka siis on ikäänkuin kansan- ja taiderunouden rajalla".

Aikaisemmin esittelin jo Vihta-Paavon (Paavo Korhonen, 1775-1840), tänään on vuorossa Pietari Makkonen (1785-1858).


Vielä virttä viinan töistä,
Koottu kohmelo-väestä.

Vielä virkan, viina, sulle,
Puhelen, putelli-juoma;
Kuin out tullut kuulusaksi,
Aivan arvohon yletty,
Kansan kaikken ystäväksi,
Mieli-vieraksi monelle. –
Varsin vaivasta vähästä,
Alimmasta ansiosta
Out sie rohtu ruumihille,
Vatsa-tauvista vapahat,
Autat ähkyssä välistä,
Väsynnyttä virvottelet,
Vielä lämmität vilussa
Annat helpon heltehässä,
Vanhan vaivoja vähennet
Tuottelet iloiset tunnit. –

Vaan jos ma sanoa saisin,
Sekä jaksasin jutella
Viinan suuria vikoja,
Töitä aivan törkehiitä,
Vaikk’ out kaunis kasvoiltasi,
Aivan loistava lasissa,
Vaan on myrkky mielessäsi
Niin kuin kärmehen kavalan.
Annat suuta surmalista,
Juuri Juuttahan tavalla.
Vaikka, kautta kaulan varren,
Alas vatsahan valuupi,
Kohta päähän korkeneepi,
Asti aivoihin ajaksen,
Viepi mielen miehen päästä
Ylös syöpi ymmärryksen,
Tunnon tuhmaksi tekeepi,
Turmelee toen puhujat,
Viepi köyhän kunniankin
Alentaapi arvon kaiken.
Viepi riistan rikkahalta,
Tavaran talonpojalta.
Otat puoit porvarilta,
Lastinensa kauppalaivat.
Vielä rohkenet ruveta
Mennä korkeihin kotihin,
Isommille istumille,
Miesten parvihen parasten.
Jotka ennen verassa välkky,
Saatat sarkavaattehisen.
Vielä tuottelet toria,
Kapineita kansan kesken. –

Tuot’ oun aatellut ikäni,
Puolen polveni puhunnut,
Kuka keksi keittoneuvon;
Kenpä ensinkin älysi
Panna pannua tulelle,
Lieri-päätä liiokselle,
Josta laski laarin viinan,
Tämän juomisen jorotti,
Johon suostu suuret herrat,
Kesty keppi-kerjäläiset. –

Voi sinua, viina parka,
Minkäs tiiät tehnehesi!
Teit nyt taimosen tarinan,
Kumman aivan kuulusamman;
Kuin saatit oman emosi,
Oman valta-vanhempasi,
Istumahan ikänsä kaiken
Varsin vanki-huonehessa,
Hiirten surmana surussa,
Pyyräsilmän pyyryksenä,
Poikasi pahoista töistä,
Oman lapsen laitoksista. –

Voi sinua, pannu parkka,
Minkä vatsastas valutit,
Itselles ikuisen vaivan!
Olit kyllä oiva muori,
Hyvin taitava talossa,
Et ollut suuna, etkä päänä,
Etkä petona perässä, –
Vaikk’ out vangittu kovasti,
Aivan ahtaassa tilassa,
Poskillais pahuuen merkki,
Tehty Ruunun tempelillä,
Viina vielä valloillansa,
Poikasi pahoilla töillä
Tapoiansa toimittaapi,
Ompi syynä surman töissä,
Aivan varkahan apuna,
Väärin toistajan toveri.
Ei ole sitä siova,
Eikä ainoista asiita,
Kuhun ei kätensä käynee,
Eikä sormensa sopinee,
Joka ryyppääpi rysyltä,
Alemmalta otteloopi. – –

Vaan sinä vakainen kansa,
Suku suuri Suomalainen,
Elä viivy viinan luona,
Huoli hullun kumpaliksi, –
Pitä hullu huonehessa,
Ankurissa aika vanki,
Niin on kallo kaunihimpi,
Taito tallella pysyypi.

Kansa katkoi kahleitansa

Naomi Kleinin tuore teos The Shock Doctrine, The Rise of Disaster Capitalism (2007) pureutuu suurten kriisien jälkeiseen toimintaan nykypäivien maailmassa. Ylläoleva Alfonso Cuarónin ja Naomi Kleinin lyhytfilmi The Shock Doctrine kertonee mistä on kyse.

Syyskuun 11. päivän tapausten jälkeistä (siis vuoden 1973, ei 2001) Chileä on on yleisesti pidetty ainoana puhtaan kapitalistisena valtiokokeiluna. Tästä olen usein puhunut niille, joiden ilkamointi kommunismin romahtamisesta on alkanut käydä hermoille -- siis että Neuvostoliiton romahtaminen todistaisi jotain kapitalismin ja markkinatalouden paremmuudesta.

Chilen julkiset rakenteet syksyllä 1973 purettiin niin, että jäljelle jäivät vain armeija, oikeuslaitos ja osa poliisista. Verotuskin maassa lopetettiin kokonaan. Valtion oli tarkoitus toimia vapaaehtoisten verojen, toisin sanoen lahjoitusten varassa. Ideologien mukaan poliisin ja armeijan palvelukset olivat sellaisia, että yritykset ja yksityiset mielellään vapaaehtoisesti taloudellisella tuellaan pitäisivät ne pystyssä.

Toisin kuitenkin kävi. Jo vuodenvaihteessa 1974/75 Chilen kansalaisten ja yritysten piti alkaa maksaa pakollisia veroja. "Puhtaan kapitalismin" kokeilu romahti siis omaa mahdottomuuttaan alle 1,5 vuodessa, "kommunismi" taas säilyi yli 70 vuotta...

Kleinin esiinnostama shokkien, kriisien ja luonnonmullistusten hyväksikäyttö yhteiskuntien kehityksessä on historianfilosofiasta tuttu. Walter Benjamin (1892-1940) esitti historianfilosofisissa teeseissään kirjoitti, että "Kleellä on maalaus, jonka nimi on "Angelus Novus". Se esittää enkeliä, joka näyttää siltä kuin aikoisi etääntyä jostakin, jota se tuijottaa. Sen silmät on avattu ammolleen, sen suu on auki ja siivet levitetty. Historian enkelin täytyy näyttää juuri tällaiselta. Se on kääntänyt kasvonsa menneisyyteen. Siinä missä tapahtumien ketju näyttäytyy meidän silmiemme edessä, siinä se näkee yhden ainoan katastrofin, joka lakkaamatta kasaa raunioita raunioiden päälle ja paiskaa ne sen jalkojen juureen. (suom. Ilona Reiners)"

Teesi IX jatkuu vielä: "Mutta myrskytuuli puhaltaa paratiisista, ja se on tarttunut enkelin siipiin sellaisella voimalla, ettei enkeli saata sulkea niitä. Myrskytuuli väistämättömästi työntää häntä kohti tulevaisuutta selkä edellä, ja rauniot kasautuvat hänen eteensä taivaaseen ulottuvaksi kasaksi. Tämä myrskytuuli on se, jota me kutsumme edistykseksi."

Benjaminin teeseihin ilmiselvästi tutustunut J. E. Salomaa puhuu nykyhetkestä särmikkäänä möhkäleenä, joka menneisyyteen kiinnittyvin traditioin pitää kynsin hampain kiinni sijainnistaan. Muutoksia maailmassa tapahtuu ainoastaan silloin, kun jonkin kriisin seurauksena ihmiskunta hellittää traditioistaan ja saattaa irtipäästämisen johdosta enemmän tai vähemmän nytkähtää eteenpäin.

Eero Ojanen Ajan filosofiassa kertoo ajan virrassa olevasta veneestä. Tässä analogiassa nykyisyyden vene pysyy tietyissä maisemissa ankkuriensa avulla, se liikkuu ainoastaan kun ankkuriköysiä katkotaan.

Kriisien hetkellä ihmisen tulisi olla tarkkana, pystyä surultaan katsomaan menneisyyteen valtavien raunioiden yli pitääksemme kiinni meille arvokkaasta. Muutoin raunioiden takana joku katkoo ankkuriköytemme ja ohjaa meidät selkä edellä istuvat sellaiseen paikkaan, johon muulloin emme taatusti suostuisi siirtymään.