Kansa katkoi kahleitansa

Naomi Kleinin tuore teos The Shock Doctrine, The Rise of Disaster Capitalism (2007) pureutuu suurten kriisien jälkeiseen toimintaan nykypäivien maailmassa. Ylläoleva Alfonso Cuarónin ja Naomi Kleinin lyhytfilmi The Shock Doctrine kertonee mistä on kyse.

Syyskuun 11. päivän tapausten jälkeistä (siis vuoden 1973, ei 2001) Chileä on on yleisesti pidetty ainoana puhtaan kapitalistisena valtiokokeiluna. Tästä olen usein puhunut niille, joiden ilkamointi kommunismin romahtamisesta on alkanut käydä hermoille -- siis että Neuvostoliiton romahtaminen todistaisi jotain kapitalismin ja markkinatalouden paremmuudesta.

Chilen julkiset rakenteet syksyllä 1973 purettiin niin, että jäljelle jäivät vain armeija, oikeuslaitos ja osa poliisista. Verotuskin maassa lopetettiin kokonaan. Valtion oli tarkoitus toimia vapaaehtoisten verojen, toisin sanoen lahjoitusten varassa. Ideologien mukaan poliisin ja armeijan palvelukset olivat sellaisia, että yritykset ja yksityiset mielellään vapaaehtoisesti taloudellisella tuellaan pitäisivät ne pystyssä.

Toisin kuitenkin kävi. Jo vuodenvaihteessa 1974/75 Chilen kansalaisten ja yritysten piti alkaa maksaa pakollisia veroja. "Puhtaan kapitalismin" kokeilu romahti siis omaa mahdottomuuttaan alle 1,5 vuodessa, "kommunismi" taas säilyi yli 70 vuotta...

Kleinin esiinnostama shokkien, kriisien ja luonnonmullistusten hyväksikäyttö yhteiskuntien kehityksessä on historianfilosofiasta tuttu. Walter Benjamin (1892-1940) esitti historianfilosofisissa teeseissään kirjoitti, että "Kleellä on maalaus, jonka nimi on "Angelus Novus". Se esittää enkeliä, joka näyttää siltä kuin aikoisi etääntyä jostakin, jota se tuijottaa. Sen silmät on avattu ammolleen, sen suu on auki ja siivet levitetty. Historian enkelin täytyy näyttää juuri tällaiselta. Se on kääntänyt kasvonsa menneisyyteen. Siinä missä tapahtumien ketju näyttäytyy meidän silmiemme edessä, siinä se näkee yhden ainoan katastrofin, joka lakkaamatta kasaa raunioita raunioiden päälle ja paiskaa ne sen jalkojen juureen. (suom. Ilona Reiners)"

Teesi IX jatkuu vielä: "Mutta myrskytuuli puhaltaa paratiisista, ja se on tarttunut enkelin siipiin sellaisella voimalla, ettei enkeli saata sulkea niitä. Myrskytuuli väistämättömästi työntää häntä kohti tulevaisuutta selkä edellä, ja rauniot kasautuvat hänen eteensä taivaaseen ulottuvaksi kasaksi. Tämä myrskytuuli on se, jota me kutsumme edistykseksi."

Benjaminin teeseihin ilmiselvästi tutustunut J. E. Salomaa puhuu nykyhetkestä särmikkäänä möhkäleenä, joka menneisyyteen kiinnittyvin traditioin pitää kynsin hampain kiinni sijainnistaan. Muutoksia maailmassa tapahtuu ainoastaan silloin, kun jonkin kriisin seurauksena ihmiskunta hellittää traditioistaan ja saattaa irtipäästämisen johdosta enemmän tai vähemmän nytkähtää eteenpäin.

Eero Ojanen Ajan filosofiassa kertoo ajan virrassa olevasta veneestä. Tässä analogiassa nykyisyyden vene pysyy tietyissä maisemissa ankkuriensa avulla, se liikkuu ainoastaan kun ankkuriköysiä katkotaan.

Kriisien hetkellä ihmisen tulisi olla tarkkana, pystyä surultaan katsomaan menneisyyteen valtavien raunioiden yli pitääksemme kiinni meille arvokkaasta. Muutoin raunioiden takana joku katkoo ankkuriköytemme ja ohjaa meidät selkä edellä istuvat sellaiseen paikkaan, johon muulloin emme taatusti suostuisi siirtymään.