Mitä ovat "yhteiset asiat"

Oulussa on tällä viikolla puhuttu paljon nuorisotyöttömyydestä. Koulut ovat alkaneet ja niiden alku pienensi numeroita viranomaistaulukoinneissa valitettavan vähäisesti. Oulu on ollut pitkään suurien kaupunkien ongelmakryyni, nuoret eivät kertakaikkiaan löydä omaa sijaansa työyhteisöistä.

Tilanne ei ole finanssikriisin luoma. Se on jatkunut jo niin pitkään, että kaupungin demograafit ovat vinksallaan. Oulussa nuorista aikuisista, 15-34-vuotiaista, on enemmän miehiä kuin naisia (ks. Minne ovat nuoret naiset muuttaneet?). Suomen yliopistokaupungeista Oulu on ainoa laatuaan. Tänä syksynä Oulun yliopistossa aloittaa enemmän miehiä kuin naisia, mikä on ainoa poikkeus monialaisissa yliopistoissa.

Vuonna 1990 elokuun 10.-11. päivien välisenä yönä Oulun keskustassa leimahti nuorisomellakka. Autoja kaadettiin, liikkeiden ikkunoita rikottiin, tavaraa varastettiin. Kaleva nimesi sen heti tuoreeltaan Oulun kristalliyöksi.

Tapahtumille ei ollut varsinaista syytä. Tulevaisuuden näköalattomuutta on arveltu. Kaupunki otti nuorison erityiseen suojelukseensa.

Nuorisotyöttömyyttä on komiteoin ja työryhmin nytkin torjuttu. Työryhmä suosittaa, että erityisesti tulisi ottaa huomioon "nuorten kasvaminen vastuuseen omasta tulevaisuudestaan", nuorten koulutustakuun toteuttaminen ja nuorten työntekijäin palkkauskustannusten alentaminen.

Hyvä, joo. Alemmalla palkalla pystyykin paremmin kasvamaan vastuuseen omasta tulevaisuudestaan.

En tiedä mistä Sven Laakso on innoituksensa onkinut, mutta tähän työryhmään sopii hyvin hänen eilen kirjoittamansa aforismi:

Politiikka ei niinkään ole yhteisien asioiden hoitoa kuin yhteisen ja yksityisen rajanvetoa. Saman voi sanoa myös taiteesta.

Nuoren työttömyys on yhteisten asioiden ulkopuolella, hänen tulisi ottaa vastuu siitä itselleen.

Kaksikymmentä vuotta sitten Jyväskylän yliopistossa valtio-opin johdantoluennolla professori Palonen korosti korostamastaan päästyä, että poliitiikka EI ole yhteisten asioiden hoitamista. Politiikalla on jokin tavoite, joko ääneen sanottu tai salattu.

Sellainen poliitikko, joka pyrkii 'yhteisten asioiden hoitajaksi' salaa siis tarkoituksensa. Ei kerro äänestäjälle tavoitteitaan.

Laakson aforismi kertoo, mihin sellaiset poliitikot pyrkivät. Rajaamaan asioita pois 'yhteisestä'.

Mitä enemmän 'yhteisestä' rajataan asioita pois, sitä todennäköisemmäksi uusi Oulun kristalliyö tulee.

Stora Enson vaalituet

Suomalaisten vaalirahoitusjupakka paisuu kuin pullataikina. Nyt ei enää puhuta vain suomalaisten poliitikkojen ja demokratian tukemisesta, vaan vaalirahoittajien muiden maiden poliittisiin virkoihin pyrkiville antamista rahoista.

Ylen Päivän kasvon vieraana oli professori Teivo Teivainen, joka muistutti mieliin Stora Enson brasilialaisille puolueille ja ehdokkaille antaman tuen vuoden 2006 vaaleissa. Ylen skuupista kirjoittaa verkkolehdistä muun muassa Taloussanomat.

Stora Enson yhteiskuntasuhdejohtaja Jorma Westlund vahvistaa tukea annetun ja vinkkaa tutustumaan yhtiön tuon vuoden vuosikertomukseen.

Vuosikertomuksessa kerrotaan 'sosiaalinen vastuu' osiossa poliittisesta tuesta seuraavasti:

Stora Ensossa poliittisia avustuksia myönnetään vain johtoryhmän jäsenen luvalla ja kunkin maan voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti.

Vuoden 2006 aikana Stora Enso maksoi yhteensä 1 006 604 Brasilian realia (365 812 euroa) lahjoituksina Brasilian presidentin, kuvernöörien, liittovaltion ja osavaltion edustajien sekä senaattorien vaalikampanjoihin. Summa koostuu Stora Enson Latinalaisen Amerikan liiketoimintojen lahjoittamasta 271 604 Brasilian realista (98 704 eurosta) sekä Veracelin (Stora Enso omistaa 50 %) lahjoittamasta 735 000 Brasilian realista (267 108 eurosta). Tieto löytyy myös portugalin kielellä osoitteesta www.tse.gov.br

Westlund perustelee tukea yhteiskuntavastuulla, Brasilian demokratiakehityksen tukemisella. Yhteiskunnallista vaikuttamista tuella ei haettu. Teivainen ei selitystä usko.

Brasilian vuoden 2006 vaalit voitti työväenpuolueen (Partido dos Trabalhadores) Luiz Inácio Lula da Silva, joka valittiin presidentiksi toiselle kaudelleen. Presidenttijohtoisessa liittovaltiossa Stora Enson rahat eivät ainakaan maan poliittista suuntaa muuttaneet.

Kiintoisaa Stora Enson vuosikertomuksessa on viittaaminen maan lakeihin ja vaaliviranomaisten nettisivuihin, joilta asia on tarkastettavissa. Portugalin taidottomana ei kyennyt tarkastamaan, keitä Stora Enson ja Veracelin tukien saajat olivat. Suuria .zip-tiedostoja sivuilla oli pilvin pimein. Englanninkielisten sivujen sisältö oli toinen.

Periaatteessa siis vaikuttaisi siltä, että äänestävä brasilialainen olisi voinut ko. sivuilta tuet ennen äänestyspäätöstään tarkastaa. Kolmannessa maailmassa äänestäjällä on jo käytössä sellaiset mahdollisuudet, joita Suomeen vasta nyt kaavaillaan käyttöön otettaviksi.

Tribunal Superior Eleitoralin sivuilla pääosassa on tätä kirjoitettaessa sähköinen äänestäminen. Viime vuotisissa vaaleissa sähköiset äänestyskoneet olivat laajasti käytössä. Avoimuuden suhteen kolmas maailma tässäkin suhteessa on Suomea paljon edellä.

Suomessa erityisen kritiikin kohteena oli se, että äänestysohjelmisto oli tekijänsä liikesalaisuus. Brasilialaisen ohjelmiston koodia pystyy kuka tahansa noilta mainituilta vaaliviranomaisen sivuilta tutkimaan ja arvioimaan.

On tietysti ihan eri asia, miten suomalaisilla ja brasialialaisilla riviäänestäjillä on mahdollisuuksia päästä internetiin ja tarkastamaan itseään koskevia asioita. Taloudellisessa tasa-arvossa olemme (vielä) askeleen edellä kolmatta maailmaa.

Valokuvatorstai: parasta kesässä

[Valokuvatorstain kesähaaste: parasta kesässä]

Parasta kesässä ei ollut kuistille unohtuneet jouluvalot, vaan käynti Linnanmäellä. Ainakin, jos perheen pienimmiltä kysytään. Kuvat ovat siis Linnanmäeltä, jossa jouluvaloille on käyttöä kesäiltoina.

Netissä on tarjolla koneellista valokuvien arviontia. Ehkä olette kuulleetkin Acquinesta? Sen koneellinen silmä pisteyttää ja tähdittää valokuvia, ohjelmoitujen parametrien mukaan. Nollasta sataan, yhdestä viiteen tähteen.

Linnanmäkinäppäilyistäni Acquine antoi parhaat pisteet ylläolevalle. 42,5 / kaksi tähteä.

Hämärät tulevaisuudet: Urbicande ja Mega City One

Brittiläinen The Architects' Journal on listannut merkittävimmät kymmenen sarjakuvakaupunkia. Kun kuulin listasta, arvelin sen kärjessä olevan François Schuitenin ja Benoît Peetersin luoman Urbicanden Kuumetta Urbicandessa -teoksesta (1985, suomeksi Like 1991). Listalta se oli, mutta vasta sijalla seitsemän. Top10:n kärjessä oli Judge Dreddistä tuttu Mega City One.

Schuitenin ja Peetersin Urbicandessa urbatekti Eugen Robick yrittää saada kaupunginisät rakentamaan kolmannen sillan joen halkaisemaan kaupunkiin. Epäsymmetria olisi saatava urbatektin mielestä välittömästi korjattua. Urbatekti ei aseta kyseenalaiseksi kaupungin asukkaiden jakaantumista kahteen eriarvoiseen ryhmään, kolmas silta on esteettinen ja toiminnallinen "pakko".

Tarinan alussa urbatekti Robickin työpöydällä on erikoinen, tuntematonta ainetta oleva kuutio. Kiireessä ja epähuomiossa se jää kallelleen urbatektin työpöydälle.

Sillä on kohtalokkaat seuraukset.

Kuutio alkaa kasvaa, kasvattaa ympärilleen uusia kuutiota. Kun Robick havaitsee tämän, ei kuution asentoa ole enää muuttaminen. Outo metalli tunkee kaiken läpi, kasvaa ja kehittyy kaupungin eriarvoiset osat yhdistäen.

Robick seuraa ja ihmettelee kasvua. Harmittelee kiirettään, eihän hän voinut tietää kuution alkavan kasvaa?

Kuutio kasvaa symmetrisesti. Sen kasvua ei mikään estä. Se murtaa ja tuhoaa Urbicanden konkreettisen sosiaalisen rajan. Siltoja voitiin kontrolloida, mutta kuutioden verkosto ei ollut valvottavissa. Tilanne vaikutti ideaalilta, kuten kuva yllä kertoo. Joen yli on kymmeniä, satoja reittejä.

Eräänä päivänä verkoston kasvu loppuu. Tasa-arvon tuoneeseen verkostoon alettiin luottaa sen vinoudesta huolimatta. Sitä keinotekoisesti oiottiin ja sen varaan rakennettiin paljon uutta.

Mutta eräänä päivänä kuutioverkosto alkoi kasvaa uudelleen. Sen varaan laitettu sortui. Syyllisenä pidettiin Rodickia. Pian verkosto oli niin suuri, että Urbicande oli taas kahden sillan varassa oleva jyrkän eriarvoinen yhteisö.

Olen lukenut Kuumetta Urbicandessa tarinaa kertomuksena hyvinvointivaltiosta. Lähtökohtien valuvioista huolimatta saatiin kasaan aidosti tasa-arvoinen yhteisö, mutta sen säilyttäminen olisi edellyttänyt ajan pysäyttämistä.

Sellainen on epärealistista. Historia ei lopu.

Siksi The Architects' Journalin listan kärkeen lienee noussutkin Mega City One, koko Yhdysvaltain itärannikon käsittävä autoritäärinen tuomareiden johtama kaupunki, jonka asukkaista 80 prosenttia on työttömiä.

Kaupungin tuomareilla on käytössään kaikki kolme vallan muotoa: lainsäädäntö-, tuomio- ja toimeenpanovalta. Tuomareiden aseita kutsutaan lainjakajiksi. Valitusoikeutta päätöksistä ei ole.

Urbatekti Eugen Robick ei kuitenkaan lannistunut. Hän on saanut käsiinsä tuota outoa metallia ja nikkaroi siitä uutta kuutiota. Että voisimme "jälleen todella elää". Schuiten ja Peeters viimeisessä ruudussa jättävät toiveeseen uuden valuvian. Siitä huolimatta tasa-arvoisuus on uudelleen saavutettavissa.



* The Architects' Journalin lista

Euroopan mestari Janne Holmén

Tänään seitsemän vuotta sitten 2002 Münchenissä järjestetyissä yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailuissa Janne Holmén voitti maratonilla kultaa. Tyttären kanssa seurattiin kilpailua alusta loppuun, tai isä seurasi. Silloin viisivuotias tytär katsoi alusta muutaman minuutin, meni leikkimään omaan huoneeseensa ja noin vartin, kahdenkymmenen minuutin välein hän kävi tarkastamassa tilanteen.

- Vieläkö Janne Holmén johtaa? Johti, ja se iloa ja riemua toi.

Kilpailun kaikki väliajat kirjattiin Holménin nimiin. Ensimmäinen, viiden kilometrin väliaika näytti tulevan hänen nimiinsä puolivahingossa. Kilpailun selostajat melkeinpä moitiskelivat ja pohdiskelivat ettei ole tainnut kukaan ensimmäisen väliajan nimiinsä saanut lopulta kilpailua voittaa.

Holmén (s. 1977) 24-vuotiaana oli kisan nuorin osanottaja.

Kun hän lähti omille teilleen, ilmeisesti ajateltiin pääjoukossa, että kyllä hän vielä väsähtää. Mutta ei väsähtänyt. Juoksi yksin, muut kaukana takana. Holmén 2.12.14, kakkonen Pavel Loskutov tuli maaliin yli minuuttia myöhemmin.

Maratonkilpailu oli suorastaan tylsä seurattava. Holmén juoksee kärjessä, jännitysmomentteja sai isäaikuinen hakemalla hakea. Sitten lastenhuoneesta poikkesi tytär kysymään

- Vieläkö Janne Holmén johtaa? Johti, ja se iloa ja riemua toi.

Kulta oli suomalaisten kestävyysjuoksijoiden ensimmäinen arvokisamestaruus lähes 25 vuoteen. Edellinen voittaja oli Martti Vainio Prahan EM-kisojen 10 000 metrillä vuonna 1978.

Seuraavan päivän lehdestä tytär halusi leikattavan ja seinälle laitettavan voittajan kuvan. Melkein seitsemän vuotta kuva kaapin kyljessä oli. Vasta kesällä sai väistyä uudempien idolien tieltä. Kesällähän Holmén lopetti urheilu-uransa siirtyäkseen päätoimiseksi tutkijaksi.

Holménin kestävyysjuoksun arvomitali ei ole jäänyt viimeisimmäksi. Seuraavissa Euroopan mestaruuskisoissa Göteborgissa 2006 Jukka Keskisalo voitti 3000 metrin esteet. Hänkin nousi täydestä tuntemattomuudesta juhlituksi voittajaksi 11. elokuuta.

Tilastonikkarit ovat asian noteeranneet. Mutta 'ei kahta kolmannetta' sananlasku jää toteutumatta. Seuraavat yleisurheilun EM-kisat järjestetään Barcelonassa 26.7.-1.8.2010. Kisat on jo loppu 11. elokuuta.



(kuva wikipediasta, Rotterdamin maratonilta 2008. Holmén on juuri juossut oman ennätyksensä 2.10.46)

* Janne Holmén IAAF.orgissa