Brittiläinen The Architects' Journal on listannut merkittävimmät kymmenen sarjakuvakaupunkia. Kun kuulin listasta, arvelin sen kärjessä olevan François Schuitenin ja Benoît Peetersin luoman Urbicanden Kuumetta Urbicandessa -teoksesta (1985, suomeksi Like 1991). Listalta se oli, mutta vasta sijalla seitsemän. Top10:n kärjessä oli Judge Dreddistä tuttu Mega City One.
Schuitenin ja Peetersin Urbicandessa urbatekti Eugen Robick yrittää saada kaupunginisät rakentamaan kolmannen sillan joen halkaisemaan kaupunkiin. Epäsymmetria olisi saatava urbatektin mielestä välittömästi korjattua. Urbatekti ei aseta kyseenalaiseksi kaupungin asukkaiden jakaantumista kahteen eriarvoiseen ryhmään, kolmas silta on esteettinen ja toiminnallinen "pakko".
Tarinan alussa urbatekti Robickin työpöydällä on erikoinen, tuntematonta ainetta oleva kuutio. Kiireessä ja epähuomiossa se jää kallelleen urbatektin työpöydälle.
Sillä on kohtalokkaat seuraukset.
Kuutio alkaa kasvaa, kasvattaa ympärilleen uusia kuutiota. Kun Robick havaitsee tämän, ei kuution asentoa ole enää muuttaminen. Outo metalli tunkee kaiken läpi, kasvaa ja kehittyy kaupungin eriarvoiset osat yhdistäen.
Robick seuraa ja ihmettelee kasvua. Harmittelee kiirettään, eihän hän voinut tietää kuution alkavan kasvaa?
Kuutio kasvaa symmetrisesti. Sen kasvua ei mikään estä. Se murtaa ja tuhoaa Urbicanden konkreettisen sosiaalisen rajan. Siltoja voitiin kontrolloida, mutta kuutioden verkosto ei ollut valvottavissa. Tilanne vaikutti ideaalilta, kuten kuva yllä kertoo. Joen yli on kymmeniä, satoja reittejä.
Eräänä päivänä verkoston kasvu loppuu. Tasa-arvon tuoneeseen verkostoon alettiin luottaa sen vinoudesta huolimatta. Sitä keinotekoisesti oiottiin ja sen varaan rakennettiin paljon uutta.
Mutta eräänä päivänä kuutioverkosto alkoi kasvaa uudelleen. Sen varaan laitettu sortui. Syyllisenä pidettiin Rodickia. Pian verkosto oli niin suuri, että Urbicande oli taas kahden sillan varassa oleva jyrkän eriarvoinen yhteisö.
Olen lukenut Kuumetta Urbicandessa tarinaa kertomuksena hyvinvointivaltiosta. Lähtökohtien valuvioista huolimatta saatiin kasaan aidosti tasa-arvoinen yhteisö, mutta sen säilyttäminen olisi edellyttänyt ajan pysäyttämistä.
Sellainen on epärealistista. Historia ei lopu.
Siksi The Architects' Journalin listan kärkeen lienee noussutkin Mega City One, koko Yhdysvaltain itärannikon käsittävä autoritäärinen tuomareiden johtama kaupunki, jonka asukkaista 80 prosenttia on työttömiä.
Kaupungin tuomareilla on käytössään kaikki kolme vallan muotoa: lainsäädäntö-, tuomio- ja toimeenpanovalta. Tuomareiden aseita kutsutaan lainjakajiksi. Valitusoikeutta päätöksistä ei ole.
Urbatekti Eugen Robick ei kuitenkaan lannistunut. Hän on saanut käsiinsä tuota outoa metallia ja nikkaroi siitä uutta kuutiota. Että voisimme "jälleen todella elää". Schuiten ja Peeters viimeisessä ruudussa jättävät toiveeseen uuden valuvian. Siitä huolimatta tasa-arvoisuus on uudelleen saavutettavissa.
* The Architects' Journalin lista
2 kommenttia:
Mielenkiintoinen juttu. Kiitos.
Mistä tuli mieleen mainos:
Sarjassani "Rakentamaton merkitys" pitäisi olla vähintään yksi sarjakuvakaupunki tulossa. Kun vaan ehtisi.
AJ:n Top10:een ei selvinnyt Enki Bilal eikä yksikään Valerian. Kirottua. Molemmissa on kuitenkin kuvattu unohtumattomasti fantastisia urbanisaatioyksikköjä.
- peteer
Valerianista Keskuspiste olisi kyllä joukkoon kuulunut. Tinttien inkakaupunki tuntuu hakemalla haetulta, että jokin ko. sarjakuvasta pitää saada mukaan.
Lähetä kommentti