Oulussa on tällä viikolla puhuttu paljon nuorisotyöttömyydestä. Koulut ovat alkaneet ja niiden alku pienensi numeroita viranomaistaulukoinneissa valitettavan vähäisesti. Oulu on ollut pitkään suurien kaupunkien ongelmakryyni, nuoret eivät kertakaikkiaan löydä omaa sijaansa työyhteisöistä.
Tilanne ei ole finanssikriisin luoma. Se on jatkunut jo niin pitkään, että kaupungin demograafit ovat vinksallaan. Oulussa nuorista aikuisista, 15-34-vuotiaista, on enemmän miehiä kuin naisia (ks. Minne ovat nuoret naiset muuttaneet?). Suomen yliopistokaupungeista Oulu on ainoa laatuaan. Tänä syksynä Oulun yliopistossa aloittaa enemmän miehiä kuin naisia, mikä on ainoa poikkeus monialaisissa yliopistoissa.
Vuonna 1990 elokuun 10.-11. päivien välisenä yönä Oulun keskustassa leimahti nuorisomellakka. Autoja kaadettiin, liikkeiden ikkunoita rikottiin, tavaraa varastettiin. Kaleva nimesi sen heti tuoreeltaan Oulun kristalliyöksi.
Tapahtumille ei ollut varsinaista syytä. Tulevaisuuden näköalattomuutta on arveltu. Kaupunki otti nuorison erityiseen suojelukseensa.
Nuorisotyöttömyyttä on komiteoin ja työryhmin nytkin torjuttu. Työryhmä suosittaa, että erityisesti tulisi ottaa huomioon "nuorten kasvaminen vastuuseen omasta tulevaisuudestaan", nuorten koulutustakuun toteuttaminen ja nuorten työntekijäin palkkauskustannusten alentaminen.
Hyvä, joo. Alemmalla palkalla pystyykin paremmin kasvamaan vastuuseen omasta tulevaisuudestaan.
En tiedä mistä Sven Laakso on innoituksensa onkinut, mutta tähän työryhmään sopii hyvin hänen eilen kirjoittamansa aforismi:
Politiikka ei niinkään ole yhteisien asioiden hoitoa kuin yhteisen ja yksityisen rajanvetoa. Saman voi sanoa myös taiteesta.
Nuoren työttömyys on yhteisten asioiden ulkopuolella, hänen tulisi ottaa vastuu siitä itselleen.
Kaksikymmentä vuotta sitten Jyväskylän yliopistossa valtio-opin johdantoluennolla professori Palonen korosti korostamastaan päästyä, että poliitiikka EI ole yhteisten asioiden hoitamista. Politiikalla on jokin tavoite, joko ääneen sanottu tai salattu.
Sellainen poliitikko, joka pyrkii 'yhteisten asioiden hoitajaksi' salaa siis tarkoituksensa. Ei kerro äänestäjälle tavoitteitaan.
Laakson aforismi kertoo, mihin sellaiset poliitikot pyrkivät. Rajaamaan asioita pois 'yhteisestä'.
Mitä enemmän 'yhteisestä' rajataan asioita pois, sitä todennäköisemmäksi uusi Oulun kristalliyö tulee.
1 kommentti:
Nimim. Laakso on pidentänyt aforismiaan täällä tehdyn luennan, lainauksen ja selittämisen jälkeen.
Tehty luenta on siis vain yksi luenta, aforismit lyhyydessään ja ytimekkyydessään ovat erityisen alttiita lukijasta itsestään lähteville tulkinnoille.
Eihän ne aforismeja olisikaan, jos eivät ajatuksia herättäisi.
Lähetä kommentti