Porhan pienoisrautatienäyttely

Viikonloppuna Oulun Päivillä järjestettiin retkiä ja ajeluita. Ne ovat aikaisemminkin päivien ohjelmassa tärkeässä osassa olleet, kotiseudun on toivottu tutuksi tulevan. Tänäkin vuonna Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat tarjosivat nostalgisia lättähattuajeluja, tällä kertaa Muhokselle.

Pohjankartanolle rautatieharrastajat olivat tuoneet esille pienempää kalustoansa. Yli kaksikymmenmetrinen pienoisrautatie kiinnosti pienempiä ja isompiakin.

Pienoismalli oli vielä niin sanotusti vaiheessa, mutta pääasia oli, että junat liikkuivat.

Outoa mutta totta: Paavin synnyinkoti on purettu

Internetin sekalaisissa ja monipuolisissa hajatietovarannoissa kulkeminen herättää kysymyksiä ja mikä mainiointa, kysymyksiin saa vastauksia. Amerikkalainen katolinen The Catholic Telegraph-lehti blogimuodossa julkaissut vanhoja kuviaan, paljon esimerkiksi M. J. Murrayn Strange but true -piirroksia.

Murrayn kirkkohistoriatriviat muistuttavat kovasti Robert LeRoy Ripleyn (1890-1949) Usko tai älä-piirroksia. Ripleyn piirrokset pääsivät maailmanlaajuiseen levitykseen 1929, ja 1930-luvulla ne olivat erittäin suosittuja. Kun marraskuussa 1929 sarjassa todettiin, ettei Yhdysvalloilla ole kansallislaulua, se johti nykyisinkin tutun sävelen ja sanojen virallistamiseen maaliskuussa 1931.

Uskonnollisen lehden sopi siis ottaa kansalle tuttu ja suosittu muoto oman sanomansa ja historiansa esittelemiseen.

Murrayn juttuja selatessa tuli mieleeni kirjoittaa moralisoiva kirjoitus rakennusperinnön suojelemisesta. Ylläolevassa, The Catholic Telegraphissa huhtikuussa 1940 julkaistussa jutussa hämmästellään, että toistaiseksi ainoan englantilaissyntyisen paavin Hadrianus IV:n (n. 1100-1159) synnyinkoti on edelleen asuttu talo Bedmondissa, Itä-Englannin Hertfordshiren kreivikunnassa.

Vanhaa ja perinteikästä suojelevien maineessa olevien brittien rakennushistorian säilyttämisessä on synkät hetkensä. Jonkin aikaa tietoja synnyinkoti Breakspearin nykytilasta etsittyäni tulin tietämään, että talo on purettu. 1960-luvun alussa se sai väistyä uuden, modernin asuinalueen tieltä.

Yllä talo kuvassa (napattu täältä), jota Murray on luultavasti käyttänyt mallinaan.

Ulkoasu ei vaikuta viime vuosituhannen alulta, pikemminkin paljon nuoremmalta, 1800-luvun kertaustyyleiltä - mutta onhan talolle joka tapauksessa lähes yhdeksänsadan vuoden käytön aikana jotain korjauksia pitänyt tehdä. Paikallinen muistitieto kertoo, että talon sisätilat olisivat olleet hyvinkin keskiaikaiset. Paikallinen muistitieto oli tosin ainoa, joka taloa paavin synnyinkotina piti.

Paikallisilla kuntapäättäjillä 1950-luvun lopulla oli valittavana, että säilyttääkö tuo talo vaiko kaavoittaa lontoolaisille rikkaille asuinalue. Ei painanut paljon mahdollinen toisen uskonnon johtohahmo, vaikka Habrianus IV muistetaan parhaiten siitä, että hän julisti Rooman kirkonkiroukseen...

Sainhan sen moralisoinnin kuitenkin mukaan.

Ilpo Koskelan retro

Eilen illalla Kemissä, Pohjolan Sanomien näyttelytilassa oli Ilpo Koskelan retrospektiivisen - 30 - näyttelyn avajaiset. Osittain sama näyttely on aikaisemmin ollut esillä Tukholmassa ja Turussa, Kemistä se matkaa Helsinkiin.

Vanhin esillä oleva sarjakuva oli vuodelta 1984. Kannuksessa tuolloin julkaistu avaussivu Mykkä karhu -sarjasta. Tuorein työ oli parin viikon takaa, sivu valmisteilla olevasta Aleks Revel albumista. Biafran sotaa käsittelevä albumi on työnimeltään Puolen auringon valtakunta, ja sen suunniteltu julkaisuajankohta on alkuvuodesta 2013.

Koskela esitteli näyttelynsä perusteellisesti. Erityisesti hän nosti esille tekemiään käyttösarjakuvia, niistä moni suomalainen sarjakuvantekijä hankkii pääasiallisen toimeentulonsa.

Näyttely on Kemissä esillä 28.9. saakka, Helsingin sarjakuvakeskuksessa myöhemmin tänä vuonna.

* Ilpo Koskela

Paluumatkan askeleet

* uusi numero Ruutukaavaa on ilmestynyt.

Ken Mikael: Egomania

Helsinkiläisen Ken Mikaelin tavoite on suomalaisittain korkealla, etenkin ääneen sanottuna. Hänen esikoisteoksensa Egomania - Naurutalon vangit (Arktinen banaani 2011) takakansitekstissä lukee se, josta useat tekijät vain haaveilevat. Naurutalon vangit "aloittaa Egomania-teossarjan".

Suoraan sarjakuva-albumeina julkaistavat sarjat ovat suomalaisessa kustannusmaisemassa perin harvat. Lähinnä tulee mieleen Mikko Ketolan ja Anssi Rauhalan Professori Anni Isotalon tutkimukset (Minerva), muita saa kauempaa historiasta hakea. Tunnetut mämmilät ja viivit & wagnerit ovat tehty lehtilevitykseen, albumisarjoja niistä on tullut vasta toissijaisesti.

Jos Mikael on saanut kustantajalta sopimuksen useammasta kirjasta, se on iloinen uutinen. Teossarjojen luomiseen voi Suomessakin uskaltautua.

"Naurutalo" on mielisairaala. Tämä tarkentuu lukijalle sivun kymmenen jälkeen. Sen johtaja Cornland on jäämässä 63-vuotiaana eläkkeelle, heti kun on vain mahdollista. Seuraajakseen hän on järjestänyt veljenpoikansa Sebastian Mattsonin ohi henkilöstövastaava Ursulan. Rekrytoinnissa oli painotettu taloustaitoja, sellaisia Ursula ei ainakaan koulutukseltaan taitanut, sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen käynyt kun oli.

Kirja alkoi tärkeimpien hahmojen mielenmaisemien esittelyllä. Mielisairaalan sijaan he kuvittelivat olevansa koekaniineja salaisessa geenimanipulaatiota tutkivassa laitoksessa. Teoksen mittaan on useampia käänteitä, joissa asiat muuttuvat näyttämään joltakin aivan muulta.

Mielisairaalaympäristö onkin käyttökelpoinen kokonaiselle sarjalle. Se muuntuu tarpeiden mukaan hyvin moneksi.

Mikaelin kerronta etenee sutjakasti, välillä nopeasti, välillä hyvin nopeasti. Perässä kuitenkin pysyy. Joku laajempaa juonta alleviivava suvantokin on.

Huumori on pääosassa, ja oli hauska huomata, että sarjakuvassakin voi kehnomman tai kuluneemman vitsin kertoa samaan tapaan kuin television sketsisarjoissa. Ei anneta tilaa katsojalle aikaa vitsin tuttuutta muistella, vaan pusketaan heti uutta päälle.

Henkilökohtaisesti en huumorisarjakuvista jaksa innostua, mutta uskoisin sellaista lukijakuntaa olevan. Myrkyn lakattua ilmestymästä 2008 ei sen lukijakunnalle suunnattuja julkaisuja ole tainnut suuremmin tulla. Tosin Egomaniassa ei ole kyse vessa- tai alapäähuumorista niin kuin Myrkyssä niin monesti.