3D Jumaltenrannan nousu ja tuho

Kaleva kutsui leffavieraakseen katsomaan Alexandre Astierin ja Louis Clichyn ohjaamaa uutta Asterix-animaatiota Jumaltenrannan nousu ja tuho (Ranska 2014). Heti elokuvan jälkeen antamani kommentit ovat viime torstain lehdessä (9.4.2015).

Elokuva perustuu samannimiseen vuonna 1971 ensimmäisen kerran julkaistuun sarjakuvaan. Juoni noudattelee melko tarkkaan alkuteosta, tosin kerronta oli selvästi elokuvamaista. Sarjakuvaa ei oltu yritetty muuttaa liikkuvaksi kuvaksi, vaan työtä oli tehty elokuvan ehdoilla. Intertekstuaaliset viittauksetkin olivat pääosin toisiin elokuviin. Mukana oli muun muassa Mr. Bean.

René Goscinnyn alkuperäisessä käsikirjoituksessa taustalla oli 1960-luvun suuria sosiaalipoliittisia pyrintöjä. Sarjakuvassa oli uskoa maailman ja ihmisten elämän muuttamiseen suunnittelemalla, mutta samalla liian uudistusintoisia toppuuteltiin. Samat teemat tuovat yli 40 vuotta myöhemmin mieleen toisenlaisia poliittisia intohimoja. Kaupallistumisen ja markkinahenkisyyden kritiikki toimii edelleen, mutta toisessa kontekstissa.

Tarinan henkilöiden tekijät olettavat olevan kaikille katsojille tuttuja. Hahmojen persoonallisuudet jäävät taustalle eikä niitä kehitetä. Obelixin ajoittainen muuttuminen roomalaisia siviilejä pelottelevaksi korstoksi jäi elokuvassa vaille selitystä.

Lehteä varten piti elokuvalle antaa tähtiä. Mietin kahden ja kolmen välillä, päädyin lopulta kahteen. Kyllä tämä katseluelokuvana menee, mutta ei tästä jää paljoa pohdittavaa elokuvan loputtua.

Kaikkiaan tämä oli yhdeksäs Asterix-animaatio ja kolmastoista Asterix-elokuva. Toistaiseksi ei ole löytynyt sellaisia tekijöitä, jotka saisivat hahmot uuteen elämään valkokankaalla.

Antti Tuuri Lapin sodasta

Oulun kaupunginkirjaston Pohjoista kirjallisuutta -haastattelusarjassa eilen oli jututettavana Antti Tuuri. Jaana Märsynaho keskusteli kirjailijan kanssa kahdesta Lapin sotaa käsittelevästä teoksesta, Jokivarren kansa sodassa (Pohjonen 1994) ja Rauta-antura (Otava 2012). Juttu kulki laajemmaltikin, koska molemmat teokset kuuluvat Tuuri laajassa tuotannossa osina suurempiin kokonaisuuksiin.

Jokivarren kansa sodassa syntyi jonkinlaiseksi jatkoksi Rukajärvi-trilogiaa. 14. divisioonan historiatoimikunta houkutteli Tuuria kirjoittamaan sotilasyksiköstä. Tätä varten hän teki sadan kysymyksen listan, jonka perusteella veteraanit haastattelivat toisiaan ja Tuuri sai pohjamateriaalia kolmiosaiseksi laajennutta teosta varten.

Samalla kysymyssarjalla jututettiin Iijokivarren ihmisiä, myös siviilejä, ja näiden haastattelujen pohjalta syntyi ensimmäisenä käsitelty teos. Aloitteen tekijänä oli Kalevassa pitkään työskennellyt Väinö Tolonen, Tuurin entinen työkaveri. Tuuri oli tyytyväinen, että tässä teoksessa on tavallisten kyläläisten, jopa lasten tarinoita Lapin sodan ajoilta.

Rauta-antura kuuluu puolestaa Äitini suku -sarjaan. Kirjan taustalla on Tuuri enon kertomukset Lapin sodasta, erityisesti Tornion valtauksesta ja liikkeistä Tornionjokilaaksossa. Torniossa olleen saksalaisten suuren viinavaraston kohtalo oli aiheena muhinut pitkään Tuurin päässä.

Haastatteluja kaunokirjallisen työn pohjana Tuuri piti tärkeänä teosten uskottavuuden kannalta. "Romaanissa ei tarvitse olla mitään totta, mutta kaiken pitää olla mahdollista", tiivisti Tuuri. Yksityiskohtien ja faktojen pitää olla oikein, muuten kertojalta menee uskottavuus.

Tuuri kertoi kirjoittavansa edelleen mekaanisella kirjoituskoneella. Toisen kirjoituskerran jälkeen teksti on yleensä valmista. Tosin kustantajan käyttämä sähköinen muoto on tuonut Tuurillekin kiusauksen myöhempiin, oikoluvussa tehtäviin korjauksiin.

Rukajärvi-kirjoihin liittyen Tuurilta kysytään usein omien vanhempien tai isovanhempien haastatteluja kokonaisuudessaan. Tuo 14. divisioonan historiatoimikunnan kokoama ja litteroima aineisto on luettavissa kolmessa eri arkistossa: Sota-arkistossa (Kansallisarkiston Sörnaisten toimipiste), Suomen Kirjallisuuden Seuran arkistossa ja Joensuun Maakunta-arkistossa.

Seuraava Pohjoista kirjallisuutta -sarjan tilaisuus on toukokuun 11. päivä. Tuolloin aiheena on edelleen Lapin sota ja haastateltavana Mika Kulju.


* Lukukausi: Jokivarren kansa sodassa (haastattelija Märsynahon blogikirjoitus)

Kolme raivokasta maailmanloppua

Erkka Mykkänen (s. 1988) ja Miki Liukkonen (s. 1989) ovat olleet Suomen kiertueella tuoreiden kirjojensa kanssa. Mykkäsen Kolme maailmanloppua (WSOY 2015) ja Liukkosen Raivon historia (WSOY 2015) ovat tulleet esitellyiksi eri kaupungeissa ympäri maata. Kiertue päättyi eilen Oulussa.

Ajan seuraamisen jalon taidon unohtamisen vuoksi olin paikalla tilaisuudessa myöhässä. Kiertueen juontajana toiminut Aleksis Salusjärvi oli jo ehtinyt Mykkäsen jututtaa kun ehdin julkistukseen. Olen pahoillani.

Liukkonen kertoi Raivon historian syntyneen nopeassa tahdissa. Varsinaisesti hänellä on työn alla toinen romaani, jossa on "80 päähenkilöä ja 1500 sivua". Liukkonen ihmetti kustantamoaan. Siellä oli ihmetelty miten Raivon historia poikkeaa hänen aikaisemmista teksteistään. "Eikö kustantamon pitäisi tukea taiteilijaa kehittymään ja tekemään uutta?"

Nyt julkistetussa teoksessa on katkelma tulevasta romaanista. "Tällaista ei varmaan saisi paljastaa", pohti kirjailija, joka muutenkin asetti rimansa hyvin korkealle. Liukkonen kertoi 17-vuotiaana päättäneensä ryhtyvän kirjailijaksi. Siitä alkaen hän on tehnyt töitä määrätietoisesti, kuin urheilija.

Salusjärvi piti Liukkosen tekstejä ajattomina. Liukkonen ei osannut allekirjoittaa väitettä. Hän yrittää kirjoittaa hyvin, ja jos se tuo ajattomuuden tunnelman, niin sitten se tuo.

Kun kiertue oli päätöksessään, niin hymy irtosi helposti molemmilta kirjailijoilta.


Kiertueen kirjoista muualla kirjoitettua:

* Mustetta paperilla: Raivon historia
* Eija Komu / Savon Sanomat
* Miki Liukkonen: "Olen Suomen kuuluisin runoilija" / Yle

* Teppo Kulmala / Keskisuomalainen
* Mari Viertola / Turun Sanomat
* Esa Mäkijärvi. Arvio: Kolme maailmanloppua – ”Tällaista proosaa ei Suomessa juuri julkaista” / Demokraatti
* Järjellä ja tunteella
* Käymälä

#kulttuurinvälikysymys

Nuoren Voiman Liitto ja Yleisradio ovat tuleviin eduskuntavaaleihin liittyen esittäneet kulttuurinvälikysymyksiä. Kansanedustajilta on kysytty käsityksiä taiteen merkityksestä ja vastausten perusteella eri alojen taiteilijat ovat luoneet uusia teoksia. Yleisradion osalta kulttuurinvälikysymys päättyi eiliseen keskusteluohjelmaan Yle Teemalla.

Anna Tuluston ja Aleksis Salusjärven luotsaamassa ohjelmassa käytiin kolme keskustelua eri panelistein. Mukana oli niin poliitikkoja kuin taiteilijoitakin. Taiteen rahoitus on jotenkin kiistattomasti niukkenemassa, sosialidemokraattien luoma taiteen institutionaalinen tukeminen on jollakin tavalla tiensä päässä. Ensimmäisessä keskustelussa ollut entinen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki oli pahoillaan leikkauksista, joita hän ministerinä joutui tekemään. Työvoimavaltaiselta kulttuurilta leikkaaminen on suoraan pois tekijöiltä.

Paljon keskustelua herättivär seinien kustannukset. Suuri osa kulttuurille varatusta rahasta menee kulttuurilaitosten rakennusten vuokriin. Niiden noustessa markkinaehtoisesti tekijöille jää entistä vähemmän.

Salusjärvi kysyi olisiko parempi jakaa kaikki kulttuurimäärärahat taiteilijoille apurahoina. Näin rahat menisivät tekijöille eivätkä instituutioiden tai seinien ylläpitämiseen. Kysymys ei saanut vastakaikua tai se sivuutettiin. Kuvataiteilijoita edustanut Merja Puustinenkaan ei tarttunut ajatukseen, vaikka heille ehdotus toisi eniten enemmän.

Toisessa osiossa keskusteltiin sensuurista, rahoituksesta ja taiteen tehtävistä. Ville Ranta tiivisti oivaltavasti, että valtio rahoittajana haluaa taiteilijoiden olevan hovinarreja. Taiteilijat toimivat peilinä sille, mitä valtaapitävät tekevät. Ajatusta jatkaen taiteilijat kertovat sen mitä kannattajat eivät uskalla sanoa. Milloin vallanpitäjien suhteellisuuden taju pettää.

Edellisestä antoi hyvän esimerkin seuraavan osion Jari Halonen. Hän hyökkäsi suoraan samassa keskustelussa mukana olleita eduskuntavaaliehdokkaita Outi Alanko-Kahiluotoa ja Juhana Vartiaista vastaan. Taiteesta keskusteleminen antoi ehdokkaille positiivista julkisuutta ja Halonen otti tehtäväkseen kyseenalaistaa sen.

Keskusteluissa muutamaan kertaan sivuttiin taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden määrän kasvaminen. Keskusteluille arvosanoja antanut Janne Saarikivi kiinnitti huomiota tähän. On meneillään yhteiskunnallinen murros, jossa ihmisten pitää etsiä töitä uusilta aloilta. Jos kulttuuri vetää, niin mitä pahaa siinä on?

Saarikivellä ei ollut aikaa roolinsakaan vuoksi tarttua tähän kysymykseen, mutta vastaus niukkenevien resurssien aikaan on tietenkin raha. "Työ, hyöty ja taide eivät sovi yhteen", totesi Saarikivi, "ne puhuvat eri kieliä". Taiteen kielellä puhuen ei taiteilijoiden toimeentulo-ongelmia ratkaista.

Kun kulttuurityöntekijöiden ja taiteilijoiden määrä jatkaa kasvamistaan, poliitikkojen on järjestettävä taiteen toimintaedellytykset jatkossa toisin. Luultavasti tämä tapahtuu osana suurempaa muutosta. Silloin poliitikot ovat tyytyväisiä ihmisistä, jotka itse ovat löytäneet mielekästä tekemistä ja tavan osallistua yhteiskuntaan eivätkä vaadi poliitikkoja keksimään niitä heille.


* Taide ja kulttuuri kuilun partaalla. Yle
* #kulttuurinvälikysymys. Twitter

Lukemisia lapsille 150 vuotta

Suomalaisen lastenkirjallisuuden ehdoton satusetä on Sakari Topelius. Lukemisia lapsille -kirjasarjan julkaiseminen aloitettiin vuonna 1865 (ruotsiksi, suomeksi 1874), joten juhlavuosi on ainakin näyttelyn arvoinen. Päivälehden museo on tarttunut aiheeseen.

Satumaan sankarit -näyttely tarjoaa ensisijaisesti lapsille mahdollisuuden leikkiä Topeliuksen tarinoista tutuissa maisemissa. Perjantaina iltapäivällä mahdollisuutta hyödynsi koko joukko alle kouluikäisiä.

Näyttelyteksteissä Topeliuksen kirjoituksia pidettiin nykylapsille vanhentuneina. Niin taisi olla jo 1970-luvulla omassa lapsuudessa, vaikka silloin vielä kustantaja otti uusintapainoksia Maija Karman uusituin kuvituksin. Vanhemmatkin kirjankannet tuntuivat hyvin tutuilta.

Ajat ja kasvatustavoitteet muuttuvat. Näyttely tarjosi aikuiselle väläyksen lapsuuden nostalgiaan ja suomalaiseen eksotiikkaan.


* Satumaan sankarit Päivälehden museossa 20. elokuuta 2015 saakka.