Television Halosenniemessä Ismo Alanko lauloi ohjelman lopuksi tonttu-ukoista. "Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemu raikkahin aika". Joululaulukin muistuttaa ankarasta arjesta, synkästä ja ikävästä, joka vain 'hetken' kestää. Mutta juuri tänään saa hyppiä ja riemuita.
Raikkaasti.
Harvat ovat ne päivät, jolloin annetaan lupa höllätä raskas, päämäärätietoinen raataminen. Tavoitteeton raataminenhan on älytöntä, ja sellaisen tekijät eivät yleisen käsityksen mukaan kuulu keskuuteemme.
Tietysti voisi pohtia sitä, kenellä oikeus määrittää mikä on päämäärätietoista -- tai tarkemmin sanoen mitkä ovat hyväksyttäviä päämääriä. Se on iso asia pohdittavaksi, sellaistakin ohjelmistoa televisio aattona tarjoaa, taas kerran Frank Capran Ihmeellinen on elämä (1946), Tekno-Kekon mukaan maailman suosituin jouluelokuva.
Joulu on kaikkien juhla, silloin pitää tunnustaa kaikkien elämien arvo ja merkityksellisyys. Capran elokuvassa Marystä, jos hänen miestään ei olisi ollut koskaan olemassa, olisi tullut vanhapiika, nutturainen ja silmälasinen kirjastonhoitaja.
Tokihan sellainen tulevaisuuden kuva on ehdottomasti kumoamisen arvoinen.
(Kirjoittajalla on kirjastonhoitajan pätevyys ja silmälasit. Ja hiuksetkin joskus löysällä nutturalla)
2 kommenttia:
sehän on vain kampauksen kireydestä kiinni sitten, blogistin ja nuttura-Maryn ero...
Kyllähän tuo mietityttää, kun itse näyttää suht tuolta vaikka on mieskin... ...jotenkin unhettuu tämmöiseltä luonnonlapselta, miten keskiluokan kunnon ihmiseksi päätyminen on kovan työn takana ihmiseltä, joka sinne tahtoo. Miksi muuten kaikki nämä hygieniamainokset ja harmaanpeittotukkavärit ja jatkuvasti uudenoloiset vaatteet yllä.
Kun on itse pienestä pitäen pitänyt halveksivaa hajurakoa parempien ihmisten jengiin, ei tahdo muistaa että siihenkään jengiin nimenomaan ei jouduta vahingossa vaan pyritään ja pitäydytään. Suurella vaivalla vieläpä.
Vaan kun parempien ihmisten jengiläis-Maryn kuuluu ihanteen mukaan olla turvallinen äiti, niin miten se onnistuu puolisokeana, kun 40-luvulla ei kai amerikkalaisillakaan vielä ollut piilolaseja?!?
terv. Mary the Contrary
Huonojen keinovalojen aikaan Mary ilman poikaystävää tietenkin ahmi romanttisia lukemistoja ja siinä silmänsä pilasi.
Alkaa tosiaan kaikki ryhmät olla sellaisia, että niihin pitää hakeutua ja kouluttautua, eipä yleisönosastoillakaan työttömiä osata enää mihinkään töihin ja ammatteihin patistaa.
Että mennyttä maailmaa on johonkin työhön ajautuminenkin.
Lähetä kommentti