Pahkasika -lehden kuoleman (2000) jälkeen olemme tasaiseen tahtiin saaneet erilaisia kokoelmia lehtien parhaista paloista. Tai saatiinhan niitä jo lehden ilmestyessäkin, tarkemmin ajatellen. Milloin on julkaistu alkupään lehtiä kokoelmana, milloin joku merkkihenkilö on valikoinut omat suosikkinsa jutuista. Kulttuuriministeri Stefan Wallinkin on saanut kunnian suosikkikokoelmansa tekoon.
Osa Pahkasian sarjakuvista on jatkanut elämäänsä albumeissa, kuten Vanhat herrat ja vielä aktiivisemmin Hemmo Paskiainen. Tämän syksyn uutuus Pahkasika-markkinoille on ollut Pahkeinen.
Heikki-Pekka Miettisen (s. 1951) Pahkeinen aloitti seikkailunsa on ennen Pahkasian syntyä. Hahmo täytti aluksi tamperelaisen ylioppilaslehti Aviisin taitossa tyhjiksi jääneitä nurkkia, sittemmin se sai oman vakio strippisarjakuvapaikan. Syntyaika tekijän mukaan oli joskus vuoden 1972 paikkeilla.
Aviisista Pahkeinen muutti Pahkasikaan ja edelleen Tamperelaiseen, jossa seikkailut jatkuvat edelleen.
Zum Teufelin julkaisema uusi kokoelma "arkistojen aarteita 198-2006" on vasta toinen Pahkeisalbumi. Ensimmäinen ilmestyi niinkin kauan aikaa sitten kuin 1983 (Elämän hanttikortit). Samaan aikaan "arkistojen aarteiden" kanssa Zum Teufel on julkaissut saman tekijän Miihkali-kokoelman.Koska Tamperelainen ei kuulu vakiolukemistoihini, Pahkeisen viime tapaamisesta on kulunut aikaa. Sarja on jäänyt mieleen vähäeleisenä, havaintoja ihmisluonnosta tekevänä. Kokoelman lukeminen vahvistaa vanhaa kuvaa. Aivan ällistyttää, miten vähin viivoin Miettinen on selvinnytkään. Taustoitusta ei ole juuri ollenkaan, pitkälle päästään pelkällä Pahkeisella ja puhekuplilla.
Arkielämän aforistiikka on näsevää ja kuvalliset vitsit toimivat. Takakannessa Pahkeista kiitellään aforistikkojen ratkaisijana.Mukava näitä on kertailla ja uudempaankin tuotantoon tutustua. Normaalia albumikokoa pienempi sivukoko tuntuu Pahkeisen vähäeleisyydelle sopivan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti