Kulttuurijournalismista Merikoskikerhossa

Eilen illalla Rauhalassa keskusteltiin pohjoisesta kulttuurijournalismista Merikoskikerhossa. Tilaisuuden järjestäjinä kerhon lisäksi oli Kaltio ja Kaleva, Merikoskikerhohan on Kaltion ikäinen 65-vuotias oululainen organisaatio, joka tarpeen tullen järjestää paneeleja ja keskusteluja puhuttavista aiheista.

Paneeliin oli koottu paikallisen median edustajia, pienestä Rustosta aina suureen Kalevaan. Kaupungin ulkopuolelta paikalla oli Kritiikkiportin ja Sarvin Siskotuulikki Toijonen.

Keskustelu kulki perinteisen paneelin hengessä. Kukin osanottaja kertoi oman organisaationsa toiminnasta ja toiveista. Tämän jälkeen yleisö, jota oli melkein täysi sali, sai sanoa tai kysyä omista murheistaan, ja panelistit vastasivat parhaan kykynsä mukaan. Lopuksi puhuttua vedettiin yhteen.

Sinänsä kulttuuria seuraavalle ei yllättyksiä tullut. Yleisradion laaja valtakunnallinen ja hieman suppeampi paikallinen kulttuurissa eläminen on tuttua, ev.lut. seurakuntien Rauhan Tervehdyksen Elsi Salovaaran puhe oman lehtensä laajasta kulttuurista kirjoittamisesta ensin hämmensi (kirkko keskellä kulttuuria), mutta tarkemmin mietittynä pitää paikkansa. Juttuja lukiessa tahtoo aina päällimmäisenä mieleen jäädä uskonnollinen näkökulma.

Kalevan Mantila piti lehteään jo kokonsa vuoksi pelättynä, valitteli ettei juurikaan ole ehtinyt kulttuuritoimitusta ohjailla talouden viedessä liian suuren osan työajasta. Sitä kuitenkin vakuutteli, että Kalevassa julkaistut kritiikit ovat uniikkeja, toisin kuin Alman tai Väli-Suomen lehdissä. Siskotuulikki Toijonen kun oli aiemmin valitellut Kritiikkiportin kautta tekemäänsä havaintoa, että samojen kirjoittajien samat tekstit kiertelevät lehdestä toiseen.

Keskustelun puheenjohtajana toiminut, Oulun kulttuuritoimenjohdossa uransa tehnyt opetusneuvos Matti Rossi ihmetteli, että takavuosina moisesta juttujen kierrättämisestä olisi mustalle listalle joutunut, mutta uuden tekijänoikeustalouden logiikkaan ei keskustelussa kuitenkaan puututtu.

Toijonen lyhyesti palasi Helsingin Sanomien nippukritiikkikriisiin, ja kirjoittelun muuttumiseen yhä enenevässä määrin puffeiksi. Se näkyy jo Sarvin jäsenanomuksissakin, arvostelijain liittoon pyrkii kriittisyyden unohtavia tuote-esittelijöitä. Erityisenä ongelmaryhmänä hän mainitsi peliarvostelijat. Heidänkin tulisi jotakin kyetä sisällöstä erittelemään.

Kaltion tuleva päätoimittaja Paavo J. Heinonen yleisöstä summasi, että kullakin viestimellä on roolinsa. "Iso Kaleva on paha ja pienet hyviä, pidetään tämä julkikuva, mutta tehdään silti yhteistyötä." Mikä sopi Kalevan Mantilalle.

Keskustelu pysyi melko vakaana ja vakavana, paitsi kun Mantila yritti aloittaa Sanomalehtienliiton jargonin "konkurssikypsän Ylen" huseeraamisesta musiikkitaloissa ja sinfoniaorkestereissa. Muut panelistit ja yleisö hörähtivät nauramaan, yleisöhuuto lohdutteli Mantilaa, että ehkä tämä uusi toimitusjohtaja saakin Ylen konkurssiin.

Yle Oulun Eila Honkavaara loppupuheenvuorossaan kannusti tekijöitä ottamaan yhteyttä. Toteuttamiskelpoisille, hyville ideoille hän lupaili tilaa Ylen medioista, mahdollisesti Etelä-Suomea myöten, tai ainakin Ylen netistä.

Purettiin keskustelussa henkilökohtaisia pettymyksiä ja huolta sosiaalisen median tuhoavasta vaikutuksesta, mutta hyvä yleiskuva parissa tunnissa syntyi missä nyt kulttuurikirjoittelussa mennään.