[Valokuvatorstain 185. haaste: ahneus]
Oulussa päivä on lyhentynyt alle kuusituntiseksi, valoa on siis rajatusti tarjolla. Kuvaaja kameroineen on jäänyt aurinkoisempiin aikoihin ja otokset toinen toisensa jälkeen tuntuvat jäävän ihan liian tummiksi.
Osallistunkin syksyisin kuvin. Joku sipseille ahne on päässyt noin sata metriä kauppaliikkeestä, ja oli jo pussi tyhjä lehtien sekaan heitettäväksi.
4 kommenttia:
Kyllä, valon ahneus vaivaa näin alkutalvesta. Sitä kun ei voi ahnehtia varastoon... Eikä sitä voi kantaa sisällekään edes tuossa tyhjässä sipsipussissa....
Silloin erittäin harvoin, kun sipsejä osta, ahnehdin pussin kertaheitolla, mutta en heitä maahan.
Valon ahneus on tarpeellista tähän aikaan. Hankin kirkasvalolampun, mikä auttaa aamuisin käynnistymään.
Ahneus taisi olla yksi seitsemästä kuolemansynnistä, sanoisin, että pussin heittäminen luontoon voisi olla kahdeksas!
Siinä on joku alkanut potea kaamosmasennusta jo hyvissä ajoin ja tyhjentänyt ahdistuksissaan kitusiinsa pussillisen rasvaperunoita ;)
Valoa kannattaa ladata sisälleen varastoon: jos mieli on valoisa, kaamosta ulkona ei edes huomaa :)
Lähetä kommentti