perjantai 1. maaliskuuta 2013

Vallan Sininen kirja


[Himasgeneraattori: Tee oma Sininen kirjasi! Jos ryhdytte kauppoihin valtioneuvoston kanssa, älkää polkeko taksoja.]


Vaikka akuutit lähestymistavat fokusoidessamme kilpailijoiden markkinareaktioita vahvistavat sisäistä tiedottamistamme. Manuel Castellsin mukaan absoluuttinen kasvu tekee hyvin vaikeaksi arvioida EU:n direktiivejä. Loppujen lopuksi varsinaista hyvinvointia elämässä voidaan edistää vain kokonaisvaltaisesti eli organisaatiorakenteen vahvistaminen ja kehittäminen näyttelee keskeistä osaa tarkastellessamme hallintorakennettamme. Tämä kehityssuunta toki merkitsee sitä, että industrialismi työntää päättäjätajot arvioimaan talouden kantokykyämme. Informationaalisen innovaatiopohjaisen tuottavuuskasvun ohjaamiseksi hyvinvointivaltion päämäärä luoda kaikille yhtäläiset mahdollisuudet tuottaa kokonaan uusia mahdollisuuksia arvioida pitkäntähtäimen visioita. Uusien vahvojen Aasian kasvualueiden kehitysvauhti johtaa siihen, että rahoituksellinen kestävyysvaje antaa myönteisen panoksen saneeraamiseen ja osaltaan edistää tehtyjä ehdotuksia. Niinpä nykyisenä lama-aikana uudenlainen yhteiskuntasopimus osoittaa tehtyjen päätöksen vaikuttaneen elvyttävästi potentiaaliin arvostaa tuottavuuskasvun potentiaalia. Monivuotiset kokemukset alalta osoittavat, että verkostoyhteiskunnan teoria haastaa kaikki tahot jäsentämään huoltosuhteen muuttumista. Vallitsevien nykytrendien mukaisesti korrelaatio taloudellisen hyvinvoinnin kanssa antaa asiantuntijatehtävissä mukana oleville mahdollisuuden parantaa nykyisten asiakkaidemme taloudellisia ja hallinnollisia mahdollisuuksia. Liiketoimintamallien keskittyminen vaikuttaa myös meihin, sillä ekologinen kestävyys tuottaa arvonlisän, josta kiittää talouspolitiikkaamme. Esitettyjen ennusteiden mukaisesti päätöksentekijöiden puutteellinen tietotekninen sivistystaso täyttää tärkeän tehtävän, kun määritellään tietoyhteiskuntavisiota.

Kun teollisen ajan varsinainen hyvinvointivaltio perusteettiin, voimakkaat vasta-argumentit haastavat meidät tutkimaan tekniikan vallankumousta. Filosofisesti ilmausten tulonkasvun synnyttämä onnellisuuden lisäys takaa sen, että suurin osa työvoimasta on aktiivisesti mukana hahmoteltaessa kontaktipintojemme suhdetta toimintaperiaatteisiimme. Koska hyvinvointiyhteiskunnan tavoite täytyy olla varsinainen hyvinvointi, itsekäs valtioprotektionismi puoltaa ajatusmallia kokonaan uudelleenarvioida johtamis- ja työkulttuuriamme. Koska aivan viimeaikaisimman tutkimukset ovat kuitekin monimutkaistaneet kuvaa, ja niihin myös laajassa mielessä kuuluvat bioteknologiat edellyttävät kaikkien osapuolten kykyä sitoutua noudattamaan tehokkuutta. Koska kyse ei ole pelkästään tuloerojen tasoittamisesta, keskenään erilaiset ja yhteensopimattomat tietojärjestelmät täyttävät edellytykset fokusoida katsantokantaamme kohti hyvintointivaltion objekteja. Loppujen lopuksi kasinopelin raunioittama kansantaloutemme ohjaa valtioyhteiskunnan soveltamaan huoltosuhdettamme. Siitä on lähdettävä, että terveydenhoidon muodot johtaa ulkopuoliset herkästi arvostelemaan vallitsevan näkökulman kapeutta.

Kokeneena asiantuntijana oletan ymmärrettävän, että ideologiselta pohjalta lähtevät julistukset johtaa varottavat populismiin taipuvat yksilöt vääristelemään erilaisia kampanjamuotoja. Isoin kysymys onkin se, että Euroopan unionin laajeneminen itään liittyy läheisesti suunnitelmiimme uudistaa nykyisiä osin jähmettyneitä asenteita. Teollisen ajan hyvinvointivaltio ei syntynyt alun perin filosofisena vaan poliittisena hankkeena, joten 2020-luvun yhteiskuntasopimus tekee mielenkiintoiseksi yrityksen eritellä työllisyysasteen nostamista. Sanomattakin on selvää, että ylioptimistinen tuotannon hyötysuhdetavoite ohjaa strategiatyötämme kohtaamaan yhtiömme henkilöstöpolitiikkaa. Kuten tiedämme, downsizing-ajattelu pakottaa meidät analysoimaan alustavia ehdotuksia. Siksi tavoitteeksi tulisi asettaa se, että hallintokulujen minimointivaatimus pakottaa meidät suunnittelemaan maailmantaloutta. Keskeisten talousindikaattorien mukaisesti psyykkinen hyvinvointitavoite pakottaa meidät tarkasti analysoimaan mahdollisuudet hyväksyä elinaikaodotetta.

Koska kysymys toteuttajatahosta on pragmaattinen, kansallinen itsekkyys antaa oikeuden jokaiselle prosessiin osallistuneelle kommentoida kestävyysvajetta. Koska talouskasvun merkitys on relatiivinen suhteessa perustarpeiden tyydyttämiseen, investointitoiminnan harharetkien vuosikymmen näyttelee keskeistä osaa tarkastellessamme pahoinvoinnin vähentämistä. Kilpailijoiden toimenpiteet ja lisääntyneet toimitusvaikeudet sekä informaatioyhteiskunnan verkottuminen lisää kykyä tarkastella työkyvyttömyyseläkkeen kustannuksia. Oikeudenmukainen yhteyskuntamalli täytyy rakentaa siten, että eettisten ja moraalisten arvojen täydellinen konkurssi johtaa pakkotilanteeseen kriittisesti tarkastella keskipitkän tähtäimen visioitamme. Tuntematta kaikkia asian taustoja tulkitsen esitettyjä mielipiteitä siten, että merkityksellinen tekeminen fokusoidessamme kilpailijoiden markkinareaktioita vahvistaa menetettyä työpanosta. Vuoteen 2030 mennessä tuottavuuskasvu vaikeuttaa yrityksiä avoimesti tutkia innovaatiopohjaista tuottavuuskasvua. Euroopan yhdentymiskehitys ja lisääntyvä kilpailu aiheuttavat sen, että rahoituskustannusten suhde yrityksen kantokykyyn työllistää soveliaan kohdesubjektin tarkentamaan informaatioajan hyvinvointiyhteiskuntaa. Omaehtoisen suomalaisen kulttuuriperinnön vähittäinen sulautuminen yleiseurooppalaiseen aiheuttaa sen, että elinainaodotteen piteneminen ohjaa valtiot rahoittamaan uusia aktiivisempia tuotantotavoitteita. Hyvinvointiyhteiskunta perustuu sille, että rakenteellinen ongelma osoittaa tehtyjen päätöksen vaikuttaneen elvyttävästi potentiaaliin arvostaa kansantuotteen suhdetta kriittisiin tuotannontekijöihin. On mahdotonta ylikorostaa, että työurien pituuden haasteet ovat omiaan arvoimaan kriittisesti kuntasektorin tehokkuutta.

Käydyn keskustelun summaten harmaatuonnin aiheuttama markkinahäiriöpotentiaali tarkasteltuina nykyoloissa varsin tyydyttäviä tuloksia vasten edistää pitkän tähtäimen ratkaisua. Voidaan perustellusti väittää, että puolueiden jakolinjojen heijastuminen antaa myönteisen panoksen saneeraamiseen ja osaltaan edistää hyvinvointivaltion etiikkaa ja päämäärää. Näiden seikkojen kiinnittämäsä viitekehyksessä siirtymä reaktiivisesta hyvinvointivaltiosta proaktiiviseen hyvinvointiyhteiskuntaan haastaa kaikki tahot jäsentämään inhimillisesti parempilaatuisia palveluja. Nämä ovat kaikki hyviä kysymyksiä, joten kilpailutilanteen kärjistyminen edellyttää kaikkien osapuolten kykyä sitoutua noudattamaan tuotekehitysstrategioitamme. Inklusiivisemman hyvinvointiyhteiskunnan paradoksin lieventämiseksi autonomia eli vapaus, toimijuus ja voimaantuneisuus tuottaa kokonaan uusia mahdollisuuksia arvioida sisäistä tiedottamistamme. Ei kuitenkaan voida unohtaa, että yleiseurooppalaisten päätösten merkittävyys osoittaa kauppapolitiikan nykytilanteen epäonnistuneen tehtävässään parantaa ekologista kestävyysvajetta. Tehtävien ja velvollisuuksien laiminlyöntien merkkinä on usein, että tietoliikenneinfrastruktuurin jälkeenjääneisyys tietyissä Länsi-Euroopan maissa edistää kehittämään hyvinvoinnin elämäntavallisia tekijöitä.

Kolmas uudenlainen haaste on, että ekologinen kestävyys tekee hyvin vaikeaksi arvioida oppimismaailmaa. Näiden ongelmien vakavuutta ei voi aliarvioida, sillä puoluepoliittiset rajat ylittävät hankkeet koskevat myös edustamamme organisaation tapaa käsitellä tuottavuuskasvun potentiaalia. Informationaalisen innovaatiopohjaisen tuottavuuskasvun ohjaamiseksi tavoitteet harmonisoida tietojärjestelmiä puoltavat ajatusmallia kokonaan uudelleenarvioida jaettua intressiä. Tehtyjen selvitysten perusteella erilaisten tuotantomenetelmien jatkuva kehitys tekee mielenkiintoiseksi yrityksen eritellä toimintomallejamme. Kehitystä seuraavien luotettavien tietolähteiden mukaan uudistuksessa tarvittava jättiläisaskel ohjaa strategiatyötämme kohtaamaan avoimen innovaation mallia. Tämä kehityssuunta toki merkitsee sitä, että hyvinvointiyhteiskunnan keskeiset kysymykset liittyvät läheisesti suunnitelmiimme uudistaa tietoyhteiskuntavisiota. Nyt ei ole kysymys määrästä, vaan laadusta, koska telepalveluiden tehostuneen käytön tuottama säästö antaa oikeuden jokaiselle prosessiin osallistuneelle kommentoida hyvinvoivien osaajien ohjelmaa. Vahvojen yritysten dominassi omalla alueellaan näkyy kauppaluvuissa, joten radikaalit yhteiskuntasopimukset täyttävät tärkeän tehtävän, kun määritellään tehtyjä ehdotuksia. Vaikka ei-kurjuus ei vielä ole sama asia kuin hyvinvointi, palveluinnovaatiot täyttävät edellytykset fokusoida katsantokantaamme kohti hyvinvointivaltion kestävyyden haastetta. Jos siis haluamme valita tien kohti hyvinvointiyhteiskunnan jatkumista, taloudellinen niukkuus takaa sen, että suurin osa työvoimasta on aktiivisesti mukana hahmoteltaessa tarvittavaa jättiläisaskelta.

Toisaalta säädösinfrastruktuurin kompleksisoituneisuusasteen nousu vaikeuttaa yrityksiä avoimesti tutkia tekniikan vallankumousta. Esitettyjen ennusteiden mukaisesti markkinapotentiaalin laatudifferentaatio näyttelee keskeistä osaa tarkastellessamme tehokkuutta. Filosofisella tasolla nähdään, että kuumentuneiden markkinoiden seuraukset lisäävät kykyä tarkastella pitkäntähtäimen visioita. Uusien teknologioiden hyödyntäminen hyvinvointiyhteiskunnassa on vasta alussa, joten bruttokansantuote per capita haastaa meidät tutkimaan tehtäviemme priorisointia. Koska aivan viimeaikaisimman tutkimukset ovat kuitekin monimutkaistaneet kuvaa, itseisarvoisesti olennainen osallistuminen osoittaa tehtyjen päätöksen vaikuttaneen elvyttävästi potentiaaliin arvostaa kommunikointiperiaatteistoamme. Koska päämäärä siis on sekä maltillinen että realistinen, organisaatiorakenteen vahvistaminen ja kehittäminen fokusoidessamme kilpailijoiden markkinareaktioita vahvistaa hyvintointivaltion objekteja.

Yhteismarkkinoiden syntyessä yksinomaisesti taloudellinen lähestymistapa antaa asiantuntijatehtävissä mukana oleville mahdollisuuden parantaa itseämme. Kuljettaessa kohti hyvinvointivaltiota sosiaaliset suhteet johtaa ulkopuoliset herkästi arvostelemaan huoltosuhteen muuttumista. Liiketoimintamallien keskittyminen vaikuttaa myös meihin, sillä vastalääkkeen talouden niukkuuden näkymille edellyttävät erityisen huolellista valmistautumista ja tavoiteasetantaa. Tämä kysymyskokonaisuus kytkeytyy työhyvinvointiin, joten absoluuttinen kasvu johtaa pakkotilanteeseen kriittisesti tarkastella johtamis- ja työkulttuuriamme. Vallitsevien nykytrendien mukaisesti hyvinvoinnin aiheettomien kultturisten tekijöiden korostaminen työllistää soveliaan kohdesubjektin tarkentamaan organisaatiomme iskukykyä. Kokeneena asiantuntijana oletan ymmärrettävän, että paluu ajassa taaksepäin tuottaa kokonaan uusia mahdollisuuksia arvioida talouden kantokykyämme. Keskeisten talousindikaattorien mukaisesti päätöksentekijöiden puutteellinen tietotekninen sivistystaso tuottaa arvonlisän, josta kiittää organisaatiorakennettamme. Loppujen lopuksi velkaantumisasteen alentamispyrkimys edellyttää kaikkien osapuolten kykyä sitoutua noudattamaan työllisyysasteen nostamista. Kun teollisen ajan varsinainen hyvinvointivaltio perusteettiin, perustavanlaatuisesti muuttumassa oleva ikäpyramidi johtaa varottavat populismiin taipuvat yksilöt vääristelemään kestävyysvajetta.

Siksi tavoitteeksi tulisi asettaa se, että erityisosaamisen arvostaminen tekee hyvin vaikeaksi arvioida erilaisia kampanjamuotoja. Filosofisesti ilmausten liikkeenjohdollinen osaaminen ohjaa strategiatyötämme kohtaamaan palkkakustannusten nykytrendiä. Niinpä nykyisenä lama-aikana hyvinvoinnin ja talouden ydin sisältäminen yhä enemmän investointeja koulutukseen ja yliopistoihin työntää päättäjätajot arvioimaan pahoinvoinnin vähentämistä. Koska talouskasvun merkitys on relatiivinen suhteessa perustarpeiden tyydyttämiseen, hyvinvointivaltion päämäärä luoda kaikille yhtäläiset mahdollisuudet ohjaa valtioyhteiskunnan soveltamaan työkyvyttömyyseläkkeen kustannuksia. Koska hyvinvointiyhteiskunnan tavoite täytyy olla varsinainen hyvinvointi, kohtuuttomat odotukset hintatason alenemiseen ohjavat valtiot rahoittamaan kohtuuttomaksi kiristynyttä kilpailutilannetta. Kuten tiedämme, henkisen koulutustaseen kääntyminen positiiviseksi puoltaa ajatusmallia kokonaan uudelleenarvioida pitkän tähtäimen ratkaisua.

Manuel Castellsin mukaan rahoituksellinen kestävyysvaje antaa oikeuden jokaiselle prosessiin osallistuneelle kommentoida innovaatiopohjaista tuottavuuskasvua. Teollisen ajan hyvinvointivaltio ei syntynyt alun perin filosofisena vaan poliittisena hankkeena, joten kansantalouden trendi antaa myönteisen panoksen saneeraamiseen ja osaltaan edistää hyvinvointivaltion etiikkaa ja päämäärää. Siitä on lähdettävä, että relevanttien insentiivien muotoilu ja vallitsevien disinsentiivien poistaminen pakottaa meidät analysoimaan talouspolitiikkaamme. Tuntematta kaikkia asian taustoja tulkitsen esitettyjä mielipiteitä siten, että industrialismi osoittaa kauppapolitiikan nykytilanteen epäonnistuneen tehtävässään parantaa nykyisten asiakkaidemme taloudellisia ja hallinnollisia mahdollisuuksia. Loppujen lopuksi varsinaista hyvinvointia elämässä voidaan edistää vain kokonaisvaltaisesti eli teollisen ajan rakenteiden mukainen liittyy läheisesti suunnitelmiimme uudistaa tuotekehitysstrategioitamme. Koska kysymys toteuttajatahosta on pragmaattinen, ideologiselta pohjalta lähtevät julistukset täyttää edellytykset fokusoida katsantokantaamme kohti elinaikaodotetta. Koska kyse ei ole pelkästään tuloerojen tasoittamisesta, hyvinvointivaltio oleminen myös kristillisen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden käsitteen mukainen on omiaan arvoimaan kriittisesti uusia aktiivisempia tuotantotavoitteita. Hyvinvointiyhteiskunta perustuu sille, että asiantuntijakoulutuksen nykytaso tarkasteltuina nykyoloissa varsin tyydyttäviä tuloksia vasten edistää hyvinvoinnin elämäntavallisia tekijöitä.

Kilpailijoiden toimenpiteet ja lisääntyneet toimitusvaikeudet sekä EU:n määräysten ja direktiivien massiivinen määrä edistää kehittämään inhimillisesti parempilaatuisia palveluja. Esitetyt näkemykset ovat periaatteessa positivistisia, joten kaukoidän korkeiden tuontitullien aikaansaaman tullisuspension hankaluus fokusoidessamme kilpailijoiden markkinareaktioita vahvistaa alustavia ehdotuksia. Informationaalisen innovaatiopohjaisen tuottavuuskasvun ohjaamiseksi akuutit lähestymistavat koskevat myös edustamamme organisaation tapaa käsitellä kansantuotteen suhdetta kriittisiin tuotannontekijöihin. Monivuotiset kokemukset alalta osoittavat, että merkityksellinen tekeminen johtaa pakkotilanteeseen kriittisesti tarkastella nykyisiä osin jähmettyneitä asenteita. Tarvittavan informaatioajan hyvinvointiyhteiskunnan täytyy voida luoda vastaus, jossa muutos on kaikille aidosti parannus, joten investointitoiminnan harharetkien vuosikymmen pakottaa meidät tarkasti analysoimaan mahdollisuudet hyväksyä hyvinvointiyhteiskunnan rahoituskriisiä. Euroopan yhdentymiskehitys ja lisääntyvä kilpailu aiheuttavat sen, että hyvinvointivaltion paradoksi osoittaa tehtyjen päätöksen vaikuttaneen elvyttävästi potentiaaliin arvostaa tuottavuuskasvun potentiaalia. Käydyn keskustelun summaten kansallinen itsekkyys työllistää soveliaan kohdesubjektin tarkentamaan yhtiömme henkilöstöpolitiikkaa. Vahvojen yritysten dominassi omalla alueellaan näkyy kauppaluvuissa, joten elinainaodotteen piteneminen näyttelee keskeistä osaa tarkastellessamme holistista lähestymistapaa partiaalisen sijaan. Nyt ei ole kysymys määrästä, vaan laadusta, koska rakenteellinen ongelma vaikeuttaa yrityksiä avoimesti tutkia investointiohjelmaamme. Vaikka ei-kurjuus ei vielä ole sama asia kuin hyvinvointi, 2020-luvun yhteiskuntasopimus täyttää tärkeän tehtävän, kun määritellään kuntasektorin tehokkuutta. Ei kuitenkaan voida unohtaa, että yleiseurooppalaisen investointilaman väistyminen antaa asiantuntijatehtävissä mukana oleville mahdollisuuden parantaa avoimen innovaation mallia.

Lisäksi näinä vaikeina aikoina eettisten ja moraalisten arvojen täydellinen konkurssi edellyttää erityisen huolellista valmistautumista ja tekniikan vallankumousta. Inklusiivisemman hyvinvointiyhteiskunnan paradoksin lieventämiseksi luovien suunnittelumetodien käyttö edellyttää kaikkien osapuolten kykyä sitoutua noudattamaan tarvittavaa jättiläisaskelta. Sanomattakin on selvää, että yleiseurooppalaisten päätösten merkittävyys ohjaa strategiatyötämme kohtaamaan hyvintointivaltion objekteja. On mahdotonta ylikorostaa, että asiantuntijoiden osaksi tulevien tehtävien vaikutustaso ja kohdentuminen johtaa varottavat populismiin taipuvat yksilöt vääristelemään hyvinvointivaltion kestävyyden haastetta. Vuoteen 2030 mennessä työurien pituuden haasteet antavat myönteisen panoksen saneeraamiseen ja osaltaan edistää jaettua intressiä. Kuljettaessa kohti hyvinvointivaltiota Euroopan unionin laajeneminen itään lisää kykyä tarkastella oppimismaailmaa. Vaikka ylioptimistinen tuotannon hyötysuhdetavoite johtaa ulkopuoliset herkästi arvostelemaan huoltosuhteen muuttumista. Voidaan perustellusti väittää, että informationaalinen kehitys haastaa kaikki tahot jäsentämään itseämme.

Kehitystä seuraavien luotettavien tietolähteiden mukaan inflaatiopaineiden kurissapitämisvaatimukset takaavat sen, että suurin osa työvoimasta on aktiivisesti mukana hahmoteltaessa EU:n direktiivejä. Silti itsekäs valtioprotektionismi pakottaa meidät analysoimaan johtamis- ja työkulttuuriamme. Tehtävien ja velvollisuuksien laiminlyöntien merkkinä on usein, että erilaisten tuotantomenetelmien jatkuva kehitys on omiaan arvoimaan kriittisesti keskipitkän tähtäimen visioitamme. Yhdysvaltain budjettivaje vaikuttaa myös Euroopan olosuhteisiin, joten nuorten koulutettujen ihmisten esiinmarssi tuottaa arvonlisän, josta kiittää hallintorakennettamme. Loppujen lopuksi puolueiden jakolinjojen heijastuminen liittyy läheisesti suunnitelmiimme uudistaa erilaisia kampanjamuotoja. Keskeisten talousindikaattorien mukaisesti organisaatiokulttuuri osoittaa kauppapolitiikan nykytilanteen epäonnistuneen tehtävässään parantaa talouden kantokykyämme.

Siksi tavoitteeksi tulisi asettaa se, että syväongelma ohjaa valtiot rahoittamaan tehtäviemme priorisointia. Uusien vahvojen Aasian kasvualueiden kehitysvauhti johtaa siihen, että uudistuksessa tarvittava jättiläisaskel pakottaa meidät suunnittelemaan kommunikointiperiaatteistoamme. Koska aivan viimeaikaisimman tutkimukset ovat kuitekin monimutkaistaneet kuvaa, korrelaatio taloudellisen hyvinvoinnin kanssa haastaa meidät tutkimaan kohtuuttomaksi kiristynyttä kilpailutilannetta. Kun teollisen ajan varsinainen hyvinvointivaltio perusteettiin, kuumentuneiden markkinoiden seuraukset osoittavat tehtyjen päätöksen vaikuttaneen elvyttävästi potentiaaliin arvostaa hyvinvoivien osaajien ohjelmaa. Näiden ongelmien vakavuutta ei voi aliarvioida, sillä siirtymä reaktiivisesta hyvinvointivaltiosta proaktiiviseen hyvinvointiyhteiskuntaan pakottaa meidät tarkasti analysoimaan mahdollisuudet hyväksyä informaatioajan hyvinvointiyhteiskuntaa. Isoin kysymys onkin se, että telepalveluiden tehostuneen käytön tuottama säästö tuottaa kokonaan uusia mahdollisuuksia arvioida kestävyysvajetta.



[Himasgeneraattori: Tee oma Sininen kirjasi! Jos ryhdytte kauppoihin valtioneuvoston kanssa, älkää polkeko taksoja.]


Eilisen satoa:

* Pekka Himasesta ja paremmasta Suomesta. Merkintöjä.
* Himas-case ja inhottavuudet. moulin.fi.
* Pekka Himanen. YP.
* Tutkijaliiton puheenjohtaja ruotii Himasta kovin sanoin: "Kirjoitukset tieteen vastaisia pamfletteja". Savon Sanomat.
* Suomi huipulle itseään huiputtamalla. Ulla Karttunen.
* Himasgate. Sven Laakso.
* Himas-kuohunta kiihtyy. Demokraatti.
* Himas-tutkimus kiihdytti mieliä eduskunnassa. Yle.
* Himasen slogan suoraan kokoomuksen vaaliohjelmaan. Yle.
* Sininen kirja. Kemppinen.


5 kommenttia:

oscari kirjoitti...

Siis mahtava juttu tuo himasgeneraattori. Varmaan sieltä tulee aparempaa tekstiä kuin alkuperäisestä. Kiitos hienosta vinkistä.

Reijo Valta kirjoitti...

Kiitokset Matti Grönroosille generaattorin luomisesta.

Sinänsä on mielestäni hyvä, että näköalattomuuteen (70-luvulla sanottiin historiattomuuteen) haetaan ratkaisuja. Muutakin kuin 'jokaisen on löydettävä oma polkunsa'. Eihän se 'suuri kuva' ja yksilölliset ratkaisut ole toisiaan poissulkevia.

Mutta toteutus. Se ontuu, on näköalaton.

Nimetön kirjoitti...

Kertomuksen mukaan Didyman jättiläistemppelin oraakkeli oli istutettu tuoliin rikkipitoisen lähteen ylle. Tuloksena oli arvokkaita, äärimmäisen vaikeaselkoisia, mutta uskottavia ennusteita. Niitä tultiin jonottamaan tunnetun maailman ääristä.

Tihenevästä näköalattomuudesta huolimatta ilo löytynee ajatuksesta, että mikään ei muutu.

- peteer

Reijo Valta kirjoitti...

Mukava kuulla sinusta taas Peteer!

Pari uutta linkkiä keskusteluun:

Sven Laakso: Sininen kirja. Generaattoritekstiä 512 sivun verran.

Sami Syrjämäki: Himanen ja Katainen. Filosofia.fi

"Tihenevä näköalattomuus" on hyvä pointti. Jos väkisin ratkaisua ruvetaan hakemaan, niin se helposti on idässä oleva vihollinen. Persialaiset on lyötävä! Heettiläiset on sikoja!

Nimetön kirjoitti...

...en yleensä ole kateellinen, mutta nyt kylläkin Himasgeneraattorin luojalle!

- peteer

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset