Uuno Turhapuro armeijan leivissä

Tänään 1984 tuli ensi-iltaan Ere Kokkosen ohjaama elokuva Uuno Turhapuro armeijan leivissä. Se on vuonna 1972 käyttöönotetun tilastointitavan aikana katsotuin suomalainen elokuva. Elokuvateattereissa filmin on nähnyt reilut 750 000 katsojaa. Filmin pohjalta tehtiin televisiosarja, joka esitettiin ensimmäisen kerran 1986. Itse filmi nähtiin televisiossa ensimmäisen kerran 1992. Se sai yli 1,2 miljoonaa katsojaa.

Hyvin voisi väittää, että elokuvan tai tv-sarjan on nähnyt yli viisi miljoonaa suomalaista. MTV3 on näyttänyt elokuvan tv-ensi-illan jälkeen vuosina 2000, 2007, 2013, 2014 ja 2015. Tv-sarja on uusittu vuosina 1996, 2001, 2003, 2008, 2012, 2013 ja 2015.

Televisioyhtiön taloudelliset vaikeudet huomioon ottaen voisin veikata, että noihin vuosilukuihin voidaan lisätä vuodet 2016 ja 2017.

Mikäs siinä. Suomalaiset ovat aina pitäneet sotilasfarsseista.



* Uuno Turhapuro armeijan leivissä. Elonet.

Viannan vanhalla kanavalla

Viannan vanhan kanavan seutu on kovasti pusikoitunut sen jälkeen kun olen siitä viimeksi kirjoittanut. Ensi kesäksi kannattaisi vesakontorjujat laittaa asialle.

Aikaisemmin kirjoitettua:

* Viannankoski
* Viannan vanha kanava

12 apinaa

Kestävämpää mainetta saaneita elokuvia on alettua katsoa uudella silmällä. Niille ei suunnitellakaan jatko- tai esiosia, vaan aiheen ympärille rakennetaan tv-sarja. Suomeen asti kantautuneita sarjoja on Minority Report ja eilen Kutosella alkanut 12 apinaa.

Minority Report jäi melko tavanomaiseksi, skifielementeillä varustetuksi poliisisarjaksi. 12 apinaa kahden ensimmäisen osan perusteella herätti katsojan kiinnostuksen paremmin. Tosin tulevasta ei vielä niiden perusteella osaa sanoa paljoakaan.

Aikamatkustuksen paradoksit ovat aina yhtä ällistyttäviä. Ensimmäisissä jaksoissa tutustutettiin niihin ja kytkettiin sarja Terry Gilliamin elokuvaan.

Netistä aiheeseen liittyvää kuvamateriaalia katsellessa tuli mieleen, että tällaisella apadtaatiolla saadaan megatähtien glorian lisäksi tv-sarjalle valmiit graafisen suunnittelun pohjat.

Man Rayn filmejä

Tänään 1890 syntyi Man Ray (k. 1976). Pariisissa 1920-luvulla hän oli surrealistien ja dadaistien ykkösnimiä.

Tieteen hitaat rattaat

Ilmakehätutkija lähti Alankomaihin tutkimaan otsonia. Vuoden aherrus muotoutui Pentti Otsamon piirtämäksi sarjakuva-albumiksi.

Tero Mielonen & Pentti Otsamo
Otsonipäiväkirjat
Ursan julkaisuja 149
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 2016
ISBN 978-052-5985-39-9

Ilmastotieteet ovat viime vuosina olleet paljon esillä. Alan tutkijoiden havaitsema ja mallintama ilmastolämpeneminen on ollut kovan poliittisen väännön ja ankaran julkisen epäilyn kohteena. Tästä huolimatta Tero Mielonen ja Pentti Otsamo rakentavat Otsonipäiväkirjoissa rauhallisen ja tasapainoisen kuvan tutkimuksen arjesta.

Suomessa juuri väitellyt ilmakehätutkija Paavo lähtee vuodeksi kansainväliseen vaihtoon Alankomaihin. Hänen tehtävänään on tutkia sitä, miten ilmakehän otsonia saataisi havainnoitua paremmin. Kirjan mittaan tutkimusalan perusteita tehdään lukijalle selviksi.

Pääpaino teoksessa on kuitenkin kulttuurien erilaisuuden vertailussa. Ensimmäisillä sivuilla ihmetellään sitä, mikä järki on ollut sijoittaa wc-pönttö ja lavuaari eri paikkoihin. Ja vielä eri kerroksiin! Akateemiset kulttuurit ja virkakoneistot tieteen kansainvälisyydestä huolimatta ovat kovasti erilaisia maasta maahan. Määräaikaisessa virkasuhteessa olevan Paavon on vannottava uskollisuutta kuningattarelle, mutta apurahalla tutkivan amerikkalaisen Ed Ruckan ei sitä tarvitse tehdä.

Pentti Otsamon tyyli tehdä sarjakuvia sopii hyvin tiedemaailman kuvaamiseen. Luonnontieteissä linjat ovat selkeät. Suuressa kuvassa rivitutkijan jättämät jäljet ovat vähäeleisiä.

Oman kokemukseni perusteella Mielonen ja Otsamo luovat realistisen ja uskottavan kuvan tieteen tekemisen maailmasta. Yksi tutkija ei vuodessa saa suuria paradigman muutoksia aikaan. Ehkä kuitenkin jonkun pienen tarkennuksen tai jota kuta toista auttavan havainnon kuitenkin. Joskus konferenssin tärkein anti on tutun tapaaminen ja kuulumisten vaihtaminen.

Tieteen rattaat ovat hitaat ja vastaväitelleellä tutkijalla on vielä paljon opeteltavaa. Tästä Otsonipäiväkirjat antavat oivan kuvan.

* Tekijöiden haastattelu Radio Suomi Kuopiossa
* Kvaakissa on keskusteltu albumista

Paikka jossa kuollaan

Kaisa Leka & Christoffer Leka

Place of Death

Absolute Truth Press, 2015

Pitkään yhdessä työskennelleiden Kaisa ja Christoffer Lekan sarjakuvat ammentavat heidän omasta elämästään ja elämäntavastaan. Pariskunta on tehnyt laajoja teoksia pyöräilystä ja hindulaisuudesta. Kokonaisuudet painoasua myöten ovat olleet hiottuja ja tarkkaan harkittuja. Hindumytologiaan sukeltaneen Time After Timen (Absolute Truth Press 2014) Suomen kirjataiteen komitea valitsi Vuoden kauneimmaksi sarjakuvakirjaksi.

Lekojen uutuudessa Place of Death ollaan tekijöille tutuissa teemoissa, vaikka perusrakenteeltaan kirja on lapsille suunnattu. Hyvän lastenkirjan tapaan teemat laajenevat myös aikuisille virikettä antaviksi. Jälkisanat liittävät käsitellyn hindulaiseen teologiaan.

Kaisan ja Lekan tavallinen, rauhallinen arki muuttuu kun vilkkaat veljenpojat tulevat temmeltämään. Kaisa haluaisi työrauhaa ja Leka ohjaa pojat kuuntelemaan kertomusta Venäjän pyöräretkeltä. Kerran eräällä niitylle majoittuessaan paikallinen mies sanoi heillä, että tämä on Kuoleman paikka. Väsyneinä he kuitenkin jäivät siihen yöksi ja myöhemmin illalla samainen mies toi heille lahjoja, teetä ja hilloa. Lekan kertomuksen sisällä kertoma kauhutarina sai Kaisan ja veljenpojat löytämään jotakin yhteistä. Ehkä.

Tämä maailma, jossa elämme on paikka, jossa kuollaan. Me kaikki tulemme joskus kuolemaan. Miten kertoa tästä käsityksestä lapsille? Lekojen kirja on yksi ratkaisu.

Place of Death on huolellisesti paketoitu kokonaisuus, johon varsinaisen teoksen lisäksi kuuluu pienlehti ja tekijöiden esittely. Vaaleanpunaiseen pienlehteen ovat sarjakuvataitelijakollegat piirtäneet kuvia pariskunnasta ja heidän polkupyöristään. Polkupyörän piirtäminen on tunnetusti vaikea, osa tekijöistä tehnyt kuvaansa vitsin tätä ajatellen. Pienlehti on nimetty René Magrittea mukaellen This is not a bicycleksi. Paketti on rusetoitu yhteen mustalla silkkinauhalla.

Tämän kirjan ottaa mielellään luettavaksi tai selailtavaksi. Porvoossa Bookwellillä painatettu teos on tasapainoinen luomus marmoroituja esilehtiä myöten. Grafia on aiheesta nimennyt Place of Deathin yhdeksi Vuoden huippu-ehdokkaaksi julkaisugrafiikan sarjassa.

Julkaistu Sarjainfossa 1/2016

Nokturno.fi

Pari vuotta sitten netistä kadonnut nokturno.org on tehnyt paluun uudistetussa muodossa ja uudessa osoitteessa nokturno.fi. Toimintaperiaatteet ovat edelleen tutut: sivuille on tarkoitus koota koti- ja ulkomaisten tekijöiden nettiympäristössä toimivaa runoutta ja vapaasti ladattavia teoksia.

Hommaa pyörittämässä ovat uudet ihmiset. Nokturnon toimitusryhmään kuuluvat sivuston päätoimittaja, runoilija Virpi Vairinen, visuaalisesta ilmeestä vastaava Lauri Hei, runoilija ja monialainen taiteilija Heikki Saure ja runoilija, viestintäkonsultti Tuula Sipilä. Projekti on Runoyhdistys Nihil Interitin.

Toistaiseksi tarjolla on vain osa aiemmalla sivustolla julkaistusta materiaalista, mutta siirto jatkuu edelleen. Sivustolla on runoutta 13 eri kielellä yhteensä 32 eri maasta.

Myös uutta aloitetaan julkaisemaan. Jahka joku tarjoaa ja tulee toimitusryhmän hyväksymäksi.


* nokturno.fi 

Mummot eivät halua, että kauppojen edessä on ihmisiä kyttäämässä

Kerjäämiskielto on jälleen tapetilla. Ylen uutisen otsikko kertoo, missä vaatimuksessa mennään metsään. Nurin käännetty vaatimus – Mummot eivät halua, että kaupan edessä on ihmisiä kyttäämässä – vaikuttaa yhtä perustellulta kuin alkuperäinenkin.

Televisiokeskustelussa, josta juttu on kirjoitettu, ajatus oli suunnata kielto Itä-Euroopasta tuleviin romaneihin.

Taannoin Oulussakin vieraillut Paul Polansky on ollut paljon tekemisissä Balkanin romanien kanssa. Hänen mukaansa romanit itse näkivät olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa. Kukaan muu ei tarjonnut ihmisille mahdollisuutta olla armeliaita.

Miten ihmiset kasvattavat taivasosuuttaan, jos ei ole mahdollista antaa almuja?

Kuninkaan Tintti-paita

Rion olympialaisten päättäjäisissä Japanin pääministeri Shinzō Abe seuraavien kesäolympialaisten isäntämaan edustajana otti vastaan olympialipun. Päättäjäisseremonioissa Abe hauskuutti yleisöä ja maailmaa esiintymällä Super Marion asussa. Näin samalla markkinoitiin Japanin viihdeteollisuuden yhtä tärkeätä hahmoa.

Eilinen uutinen Belgiasta kertoi toisenlaisen tarinan. Poikansa hyväksi vallasta luopunut kuningas Albert II antoi kesällä 2014 televisiohaastattelun. Entinen kuningas oli vetänyt kauluspaitansa päälle vaaleansinisen villapaidan.  Yhdistelmä toi monille välittömästi mieleen Tintin. Asuvalinnan voisi ajatella kuvastavan sitä, että kruunusta luopunut kuningas oli nyt vapaa, mutta silti aina valmis auttamaan maataan.

Haastattelusta otetut valokuvat ovat uutinen nyt Tintin hahmojen oikeuksia valvovan Moulinsartin vuoksi. Moulinsart on hakenut oikeudelta kuvien levityskieltoa, koska Albert II rikkoo sen mielestä tekijänoikeuksia.

Moulinsart on sen verran myötämielinen, että se ei vaadi entistä kuningasta hävittämään vaaleansinistä villapaitaa. Mutta yhtiö edellyttää, että Albertin on julkisesti käytettävä sitä sellaisissa asusteyhdistelmissä jotka eivät tuo mieleen Tinttiä.

Varsinaista tekijänoikeussyytettä Albert II vastaan käsitellään myöhemmin.

"Uutisen" julkaissut Nordpresse.be on jonkinlainen uutisparodiasivusto. Oikeasti entistä kuningasta ei ole haastettu. Juttu kuitenkin kertoo, että Belgiassa ei pidetä Moulinsartin ärhäkästä edunvalvonnasta.

Tunnelmakuvia Myllyrockista

Kesän rockfestivaaliantina oli Vieremällä pidetty Myllyrock. Tässä tunnelmakuvia lauantai-illalta.

Kvaakissa

Jouko Nuora

Kultainen nuoruus, osa 2

Kuvia Oulun taiteiden yöstä

* Lisää kuvia

Yksi kansa, yksi mieli

Olympialaisten naisten maratonilta jäivät mieleen Pohjois-Korean juoksijat Kim Hye-song ja Kim Hye-gyong. Lippikset tiiviisti kasvoilla pitäneet juoksijat menivät niin samaa tahtia ja matkaa, että mielessäni nimesin heidät kaksosiksi. Maaliin Kimit tulivat käsi kädessä ja maalikameran kuvasta tarkistettiin, että aikaisemmin maaliviivan ylitti Kim Hye-song.

Myöhemmin netistä paljastui, että Kim Hye-song ja Kim Hye-gyong (molemmat s. 9.3.1993) ovat oikeastikin kaksoset. Urheilu-ura ei ole kulkenut aivan niin käsi kädessä kuin olympialaisissa. Maratonennätykset ovat samalla minuutilla, 2:27:58 ja 2:27:05, ja Pekingin maailmanmestaruuskisoissa Kim Hye-gyong keskeytti ja Kim Hye-song tuli yksin maaliin yhdeksäntenä. Aasian mestaruuskisoissa ja maratoneilla sisarukset ovat olleet kärkisijoilla.

Kimien juoksu nosti elävästi mieleen Leni Riefenstahlin elokuvan Olympia. Berliinin olympiakisojen tapahtumia kuvaavassa filmissä suomalaiset maratoonarit kuvattiin yhdessä. Elokuvan selostaja suomalaisten yhteistä askellusta katsoessaan loihti lausumaan: "Yksi kansa, yksi mieli".

Hans Guden maisemia

Tänään 1903 kuoli norjalaisen maisemamaalauksen mestari Hans Fredrik Gude (s. 1825). Guden kansallisromanttiset maalaukset ovat kotimaassa jääneet Johan Christian Dahlin varjoon.

Gude sai vaikutteita saksalaisesta taiteesta. Häntä on pidetty Düsseldorfin koulukunnan edustajana. Elämänsä loppupuolen Gude asui Saksassa, hän kuoli Berliinissä akateemikkona.

* Google Art: Hans Gude.

Trump alamäkeen

Yhdysvaltain presidentinvaaleihin on vielä aikaa, mutta kun ehdokkaat ovat selvillä, niin kannatusta seurataan herkeämättä. Luvut ovat tähän asti olleet melko tasoissa, tosin aavistuksen Hillary Clintonin hyväksi. Koska demokraatit äänestävät laiskemmin, niin tilanne on käytännössä ollut tasan.

Uusimmat luvut kertovat Donald J. Trumpin kannatuksen olevan jyrkässä alamäessä. Ehdokas itse on pahentanut tilannetta syyttämällä mediaa ja epäilevänsä vaalivilppiä.

Trumpin tie politiikassa on ollut uskomattomia möläyksiä. Yhdysvaltalainen tv-juontaja Stephen Colbert teki möläytysten sarjasta huumoria, mutta taisi samalla löytää selityksen Trumpin laajaan kannatukseen.

Puhe puheelta Trump on möläyttänyt entistä pahemmin. Kampanjan alkuaikojen Meksikon rajalle rakennettava muuri on kevyttä viimeaikaisiin "aloitteisiin" verrattuna. Aina entistä ällistyttävämpi mielipide on haudannut alleen aikaisemmat sammakot.

Viime viikolla ilmoille laskettu ajatus siitä, että aselakien kannattajat voisivat hoidella Clintonin taisi olla amerikkalaisille liikaa. Sen jälkeen Trump on romahtanut gallupeissa.

Toki kannatus on vielä 40 prosentin luokkaa ja kolmessa kuukaudessa ehtii tapahtua paljon. Taisi kuitenkin kehotus kilpakumppanin tappamiseen kääntää suunnan.



Katso myös Trump Crumbin käsittelyssä

Runoja Metropoliista

Oulun juhlaviikkojen erikoisohjelmana Torikadulle tyhjään liiketilaan on tehty mediataideteos Paikka. Se tarjoaa taiteen keinoin kriittisen näkökulman Oulun kaupungin kehittämiseen. Asemakaavoituksen merkitys tuntuu olevan suurelta osalta paikallispoliitikkoja hukassa ja kaupunkilaisille tärkeiden, identeettiä luovien paikkojen kartoitus hakoteillä.

Tähän Paikkaan Muusajuhlat toivat oman pienimuotoisen osansa. Jukka Tervo ja Timo Juntunen olivat molemmat valmistelleet runon Fritz Langin Metropolis -elokuvan pohjalta. Vuonna 1927 ensiesitetty elokuva on vahva, vuoteen 2026 sijoittuva tulevaisuuden kuva.

Runoilijat lähestyivät Metropolista eri näkökulmista. Tervo korosti toteutunutta teknologista kuvausta ja miten se on synnyttänyt kavahduttavia paikannimiä: Auschwitz, Guantanamo jne. Juntunen näki dystopian yli, tulevaisuus on vielä kirjoittamatta ja siihen me voimme vaikuttaa.

Paikka on paikoillaan 27.8. saakka. Suosittelen tutustumaan.

Markus Leikolan runot

Lauantaina Kulttuuritalo Valveen täyttivät animeseminaariin osallistuvat nuoret. Löytyi talosta kuitenkin hiljaisempi tila Markus Leikolan jututtamiselle. Sirpa Kyyrönen ja Leikola keskustelivat runokirjoista, tarkemmassa käsittelyssä niin oli kolme, Juoksen kierrän saaren, Pallomaapallo ja Pieni eläinkirja, osa 2. Tämänhetkiset eläimet.

Juoksen kierrän saaren ilmestyi noin kuukausi Anders Breivikin tekojen jälkeen. Toimittaja Leikolakin kirjoitti ja analysoi tapahtumia parin viikon ajan, mutta journalismin keinot tuntuivat loppuvan. Avuksi tuli runous. Leikola kirjoitti pitkän runoelman, jossa pääsi tarkastelemaan tekijän päänsisässä tapahtunutta paremmin. Runoelma syntyi nopeasti ja pakottomasti parin viikon aikana.

Markus Leikolan runous on menetelmällistä ja rajoitteita käyttävää. Pieni eläinkirja syntyi vastinpariksi isä Anto Leikolan 50 vuotta aikaisemmin tekemellä Suurelle eläinkirjalle I-III. Pojan Pienestä eläinkirjasta ilmestyi vain toinen osa tämänhetkisistä eläimistä, sillä ensimmäinen osa menneistä eläimistä olisi niin laaja, ettei se mahtuisi maapalloille. Kolmannen osan tulevaisuuden eläimistä ei vielä voi kirjoittaa.

Eläinkirja rakentuu evoluution ajatukselle. Yksisoluisista elämistä on tehty yksikirjaimiset runot, monimuotoisimmistä laajemmat. Leikolan lukemissa näytteissä kantavana voimana oli leikkisyys ja huumori.

Pallomaapallo on tiivistyksien tiivistys. Teoksessa käydään läpi Brasiliassa 2014 pidetyt jalkapallon maailmanmestaruuskisat. Kultakin kisapäivältä on valittu yksi ottelu, jonka tapahtumat Leikola on tiivistänyt haikuksi. Runoissa on alaviitteitä, jotka on kirjoitettu myös haikumuotoon.

Viime vuodet vapaana kirjoittajana toimineelle Markus Leikolalle runojen kirjoittaminen on ollut pakotonta tekemistä. Pääasialliset työt ovat liittyneet journalismiin ja teatteriin. Juoksen kierrän saaren -runoelmasta on tulossa teatteriesitys. Syksyllä Leikolalta ilmestyy ensimmäinen romaani, Uuden maailman katu (WSOY 2016). Siitä puhuttiin tarkemmin myöhemmin iltapäivällä Oulun kirjallisuuden talolla.


* Muusajuhlat

Sarjakuvamuusaklubi

Torstaina Muusajuhlilla oli paljon sarjakuvaan liittyvää ohjelmaa. Turun sarjakuvakaupan Oulun toimipiste vietti yksivuotisjuhlia ja Aapo Kukko, Veli-Matti Ural ja Ilpo Koskela kertoivat uusista teoksistaan. Yleisöllä oli mahdollisuus tutustua Tommi Musturin näyttelyyn Valvegalleriassa ja Mattias Elftorpin näyttelyyn Sarjakuvagalleriassa!

Alkuillasta vietettiin Harri Filpan ja Ville Pirisen näyttelyiden avajaisia Asematunnelissa ja Bingo-galleriassa.

Päivä päättyi Sarjakuvamuusaklubille Tubaan. Siellä ohjelmassa oli keskustelua ja musiikkia. Illan aloittivat Harri Filppa ja Soiva Siili esittelemällä vielä keskeneräistä kirjaprojektiaan.

Sarjakuvataiteilijat Tommi Musturi ja Ville Pirinen jututtivat toisiaan töistään ja tekemisistään. Ville Piriselta on tulossa Helsingin sarjakuvafestivaaleilla Yhesti yhes paikas -sarjaan yhdeksäs osa. Kansikuvaluonnos on nähtävissä Pirisen näyttelyssä. Musturilta on tulossa jatkoa Samuelin matkaan, jo useissa maissa julkaistuun sanattomaan sarjakuvaan. Keskustelu kulki laidasta laitaan. Molemmat ihmettelivät toistensa ahkeruutta ja aikaansaavuutta. Molemmat tekevät itselleen luontevia asioita, joten se ei tunnu erityiseltä ahkeroinnilta.

Illan lopuksi oli vielä musiikkia. Ville Pirinen kitaroineen ja kaikuineen päätti illan.

Runoalue: suositeltuja kirjoja

Muusajuhlien ajaksi Ouluun Kulttuuritalo Valveelle on perustettu Runoalue. Poesian runokirjakaupassa on ollut lyhyitä runoesityksiä, keskiviikkona runojaan lukivat Outi-Illuusia Lilja, Jere Vartiainen ja Tiina Lehikoinen.

Koska kaupan tarkoituksena edistää runon leviämistä, niin esiintyjiltä kysyttiin kirjasuosituksia. Jere Vartiainen suositteli Janne Kortteisen Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa järkälettä. Vartiainen oli löytänyt sen hiljan ja vaikuttunut suuresti.

Tiina Lehikoinen suositteli Tomi Huttusen toimittamaa Venäläisen avantgarden manifestejä. Teoksen manifesteissä Lehikoisen mukaan on paljon hyödyllistä pohdintaa nykyrunoudenkin kannalta. Vajaat sata vuotta sitten mietittiin paljon samanlaisia kysymyksiä kuin nyt.

Outi-Illuusia Liljan suositus oli kädenojennus Ruotsiin. Pauliina Haasjoen ja Peter Mickwitzin suomentama Gunnar Björlingin Auringonvihreä on ensimmäinen kokonaisuudessaan suomennettu Björlingin runoteos.


Runoalue on Kulttuuritalo Valveella lauantaihin kello 17 saakka. Lauantaina klo 14 Runoalueella esiintyy runoilija Markus Leikola.


* Muusajuhlat