Katsaus Kaltion toimitukseen kertyneisiin arvostelukappaleisiin jatkuu. Tänään on vuorossa Hannu Niklanderin matkakirja Luon katseen luoteeseen (Robustos 2014). Alaotsikon mukaisesti kirja on matkakertomuksia Pohjolasta, Euroopan luoteisosasta.
Kirja alkaa Turusta. Suomessa ja Ruotsissa matkakumppaneina ovat 1700-luvun tiedemiehet, erityisesti Peter Kalm ja Carl von Linné. Heidän tekemisiään ja kirjoituksiaan Niklander käy läpi matkustaessaan. Vuosisatojen perspektiivi tuo näkökulmaa myös maiden historiaan ja vaiheisiin.
Matkakertomuksille tyypilliseen tapaan Niklanderin ajatukset kulkevat vapaasti. Välillä ollaan Pyhällä maalla, Israelin syntyvaiheissa tai Quebecissa ranskan ja englannin kielien suhteita pohtimassa. Niklander hakee analogioita sieltä mistä niitä luontevasti löytää.
Matkalukemiseksi valitut kirjat nousevat esille muissakin Pohjoismaissa. Tanskassa ja Norjassa lukemistona on ollut tuoreempia teoksia. Pilapiirrosjupakkaakin sivutaan.
Tanskalaisissa Niklanderia viehättää se, että kansakunta on osannut tehdä pienuudestaan suuruudenaiheen. Norjassa haja-asutusalueetkin ovat edelleen elinvoimaisia, toisin kuin Suomessa ja Ruotsissa.
Päästyään Huippuvuorille kerronta muuttuu analyysistä enemmän nähdyn dokumentoimiseksi. Pohjoisen saariston jängällä flaneeraaminen on jo sinänsä kokemus. Islannissa tekijä saattaa vertailla miten maa on muuttunut edellisen matkan jälkeen, 30 vuoden aikana.
Niklander antaa näkökulmia siihen, mitä on pohjoismaalaisuus. Kansankoti näyttäisi alkaneen murentua Olof Palmen murhan jälkeen. Mutta sillä on pitkät ja vahvat juuret, joiden avulla voi selvitä vaikeiden aikojen yli. Jos niin halutaan.
Myös Vinttikamarissa on käsitelty Niklanderin kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti