Martti Anhava tuntee maailmankirjallisuutta ja erityisesti venäläisten panoksen siihen. Tuoreessa esseekokoelmassaan hän lähtee liikkeelle venäläisistä muistelmakirjallisuudesta. Teemana on, kuten teoksen nimikin kertoo, ”Siperia opettaa”. Yksi Anhavan esille nostamista opetuksista on hyvin ajankohtainen aktiivimallin kanssa ponnistelevassa Suomessa.
Siperiaan karkoittamisen perinne on alkanut jo uuden ajan alussa kun Iivana Julman aikana laajat itaäiset maat liitettiin osaksi Venäjää. Katariina Suuren aikoina karkoittamisesta tuli vaihtoehto lähes kaikille yhteiskunnan rangaistusmuodoille. Niinpä me suomalaisetkin voimme nostaa sivistyksemme tasoa ja laajuutta toteamalla, että viimeinen rauhanaikana teloitettu suomalainen menetti henkensä 1820-luvulla. Ja viimeinenkin, jos Pieksämäen kirkkoherra olisi ollut suopeampi, olisi ehkä selvinnyt karkoituksella Siperiaan.
Ajoittain Siperiassa on ollut paljon aatelisia ja intellektuelleja. Dostojevski joutui sinne poliittisista syistä. Hänen havainnoistaan rangaistuksesta ja pakkotyöstä Anhava nostaa esille erityisesti tämän:
Kerran tuli mieleeni ajatus että jos ihminen haluttaisiin täydellisesti musertaa ja tuhota, rangaista häntä kaikkein hirveimmällä rangaistuksella, niin että kaikkein kamalinkin murhaaja vapisisi sellaista rangaistusta kärsiessään ja pelkäisi sitä etukäteen, niin ei muuta kuin antaa hänelle luonteeltaan täydellisen, kertakaikkisen hyödytöntä ja mieletöntä työtä. … Jos hänet esimerkiksi pantaisi ammentamaan vettä yhdestä korvosta toiseen ja toisesta taas ensimmäiseen, möyhimään hiekkaa, raahaamaan maapalasta yhdestä paikasta toiseen ja takaisin, niin luulen että vanki muutaman päivän kuluttua hirttäytyisi tai tekisi tuhat rikosta, jotta edes kuolisi, kunhan vain pääsisi moisesta alennuksesta, häpeästä ja piinasta.
Ajatus on tuttu kotimaisesta kirjallisuudesta. Liekö Pentti Haanpää lukenut Dostojevskinsä, tai perustanut novellinsa Esa Kurkimaan elämys jonkun Siperiasta palanneen kertomukseen. Sotien välisen laman aikana talollinen tarjoaa työtä kaikille sitä kysyville. Työnä on kantaa vettä kuopasta toiseen ja takaisin. Kurkimaa jaksaa tehdä sitä päivän.
Hallituksen aktiivimalli on tarjonnut mahdollisuuden sadisteille tarjota suottatöitä – jollaiseksi Anhava vedenkannon nimeää – kaikille kansalaisille. Media tuntuu tarjoavan hienosti tilaa näille suottatyön teettäjille, tarkentavia kysymyksiä tekemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti