Tyytyväinen maatalousministeri Jari Leppä. Kuva: Laura Kotila, valtioneuvoston kanslia |
Ympäristöministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä ja Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralta kului reilut kolme ja puoli vuotta yhdeksän sivuisen Lannanpoltto-ohjeen laatimiseen. Ympäristöministeriön kautta tullut tiedote iloitsee otsikossaan, että lannan poltto helpottuu huomenna.
Itse asiassa hevosenpaskan polttaminen ei vapaudu. Se ainoastaan helpottuu. Huomenna tuskin kukaan vielä voi lantaläjiään hävittää polttamalla. Polttouunin koosta ja laadusta riippuen polttamiseen vaaditaan vähintään kunnaneläinlääkärin lupa. Sitä voi hakea verkosta tulostettavalla lomakkeella. Mutta muistakaa:
Ennen kunnaneläinlääkärin hyväksynnän hakemista kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta on pyydettävä monipolttoaineyksikön päästöraja-arvojen määrittämistä. Päästörajaarvojen määritys tehdään PIPO-asetuksen (1065/2017) liitteen 1A osan 3 laskentakaavalla. Mikäli kyseessä on alle 1 MW:n monipolttoaineyksikkö, otetaan laskentakaavassa tarvittavat muiden polttoaineiden kuin lannan päästöraja-arvot PIPO-asetuksen päästöraja-arvotaulukoista oletuksella, että kyseessä olisi polttoaineteholtaan 1 MW:n kattila. Päästöraja-arvojen määrittämistä varten kunnan ympäristöviranomaiselle on toimitettava laskennassa tarvittavat tiedot (polttoaineet sekä niiden käyttömäärät ja lämpöarvot). Ympäristöviranomainen ilmoittaa päästöraja-arvot kunnaneläinlääkärille.
Hevosenlannan polttamista varten voi saada hakemuksesta poikkeusluvan lannan koneellisesta kuljetuksesta polttokammioon. Jos lupaviranomaiset suovat, niin paskan voi lapioida käsinkin uuniin.
Pikaisella googlailulla en löytänyt yhtään yritystä, joka määrittäisi hevosenlannan lämpöarvoja. Ehkäpä tarve synnyttää alalle yritystoimintaa. Hallitus on ajatellut uusien työpaikkojen synnyttämistäkin!
Ehkäpä jo ennen joulua näemme talleilta iloiset kakkasavut.
1 kommentti:
Suomessa hevosten pitäminen ei ole useimmissa tapauksissa ollut kannattavaa toimintaa vuosikausiin. Useasti hevoset ovat ihmisille hyvin, hyvin kalliita lemmikkieläimiä. Kun tallien talous on tiukoilla tai tappiolla, niin pienetkin jätteen(hevosenlannan)kierrätyksestä /jätehuollosta kertyvät maksut tuntuvat mahdottoman suurilta.
Ennen jätelain muutoksia kuivikkeinen lanta usein poltettiin. Lainmuutoksen myötä lanta muuttui hyödynnettävissä olevaksi raaka-aineeksi, jota ei hyödyntämättä saanut hävittää. Hevosenlannan hyödyntäjiä ei kuitenkaan Suomessa ollut tarpeeksi, lantaa oli liian paljon eikä sitä kukaan huolinut ilmaiseksikaan.
Tallien ahdingossa polttamisen koettiin olevan ratkaisu, mutta ei se sitä taida olla nykyisten päästöarvojen vuoksi.
Lähetä kommentti