Maaliskuun alussa Otto Latva väittelee Turussa aiheenaan The Giant Squid: Imagining and Encountering the Unknown from the 1760s to the 1890s. Latva on siis käsitellyt sitä miten ja milloin jättiläiskalmareista on tullut hirvittäviä kansantarujen petoja.
1700-luvun merenkävijät eivät pitäneet jättiläiskalmaria petoja tai pelottavana. Päinvastoin, kuolleen kalmarin jäännökset kertoivat missä kaskelotit liikkuivat ja kalmari itsessään oli hyvin riittoisa syöteiksi kelpaava eläin.
Latvan mukaan jättiläiskalmari alkoi saada hirvittäviä piirteitä vasta 1800-luvun lopulla. Samaan aikaan myös eläimen nykyinen nimi vakiintui. Valistushenkiset luonnontieteilijät halusivat purkaa kansanperinteen uskomuksia selittämällä niitä oikeasti olemassaolevien eliöiden avulla. Samalla tieteilijät tulivat siirtäneeksi monet uskomukset noiden olemassaolevien eläinten niskoille.
Kun olen viimeaikoina käsitellyt ihmissusia, niin väitösuutisesta tuli ensimmäisenä mieleen analogia, että susille olisi käynyt samoin kuin jättiläiskalmarille. Eli kansan yliluonnollisiksi tietämät uskomukset on liitetty oikeisiin susiin 1800-luvulla ja näin olisi susiviha saanut alkunsa.
* Väitöstiedote: The Giant Squid: Imagining and Encountering the Unknown from the 1760s to the 1890s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti